Projekti: Kissa

[VH87]

Meiltä taasen löytyy yksi kappale WC-katteja. Jokaisessa kämpässä missä ollaan asuttu niin ankeaa aina vessaan, varsinkin jos menee paskalle. Tuossa puoli vuotta sitten ostettiin uusi pesukone ja kissa käytännössä asui sen päällä ensimmäisen viikon, nyt pelkkinä pyykkipäivinä. Ihme veijareita kyllä.

 

[Fläppis]

Ruuan osalta kokemukset: kuivamuona > märkä. Jos kuivaa on tarjolla niin märkäruoka jää lautaselle. Liian isolla kuivan suhteella märkään on täällä ainakin ollut heti taipumusta näkyä turkissa, niinpä tällä hetkellä kaavana toimii aamulla kuivaa, illalla märkää. Ja tosiaan märkä on alkanut "yllättävästi" maistumaan kun kissa on huomannut että kuivaa ei ole tosiaan tulossa ennen aamua.

Juomapuoli onkin sitten aika mielenkiintoinen. Omasta kupista tuntuu maistuvan vähän vaihtelevasti, suihkun lattialta aina ja pöntöstäkin lähes aina...ainoana poikkeuksena tilanteet kun siellä on kissan omaa pissaa :)

 

[Trekolmestar]

Ala syöttää Tikulle jotain lihottavaa namia, joka häviää kupista heti, ja tarjoilet sen toiseen huoneeseen, jonne Laku ei pääse. Meillä kokeiltiin aikoinaan tuota, ja ihan hyvin sujui. Ovet auki vasta kun kuppi on tyhjä =)

Ei toimi... kokeilin "kissasalamilla" ja eihän tuo rääpäle tajunnut muuta kuin että kiva lelu... leikki aikansa ja meni raapimaan ovea... ulos täytyy päästä. Ja seuraavaksi Laku ovesta sisään ja nakersi salamit tuulensuojaan.

 

[Poison]

Ei toimi... kokeilin "kissasalamilla" ja eihän tuo rääpäle tajunnut muuta kuin että kiva lelu...

Mitä jos kokeilisit tätä ihan normaalilla ruualla? Katsoin tuolta aiemmasta viestistäsi, että teillä on käytössä light-nappuloita. Tikulle varmaan kävisi runsasenergisempi perusruokakin, joten ehkä voisit antaa Tikulle jotain laadukasta normaalinappulaa light-ruuan sijaan, vaikka Laku pysyisi edelleen light-ruualla. Ja tosiaan vaikka eri huoneesta tarjoiltuna, niin sitten Tiku saa rauhassa syödä, mitä syö, eikä Laku pääsee niitä rohmuamaan. Kun vielä antaa molemmille oman ruuan samaan aikaan, kun ovat jo vähän nälkäisiä, niin luulisi molempien keskittyvän kupin tyhjentämiseen ainakin hetken aikaa eikä heti ihmettelevän, mitä nannaa toinen saa oven toisella puolella.

Onko teillä muuten jo jonkinlaiset ruoka-ajat käytössä? Meillä oli jossain vaiheessa niin, että kissalle tuli laitettua nappuloita aina vähän reilummin ja käytännössä katsoen niitä olikin jatkuvasti tarjolla. Meidänkin kissa on aika tuhdissa kunnossa, ja nyt ollaankin jo hyvän aikaa pidetty paljon tarkempaa ruokakontrollia yllä. Ruokaa ei tarvitse olla koko ajan tarjolla, kuppi voi olla tyhjäkin. Kissa saa aamulla järkevän kokoisen aamupalan ja sitten ehkä vielä noin kaksi kertaa ruokaa loppupäivän aikana. Mitään säännöllisiä kellonaikoja tässä ei ole ja toki jos joskus tiedämme olevamme pidemmän ajan pois kotoa, annamme isomman annoksen ruokaa, jota voi sitten jäädä kuppiinkin. Nälässäkään kissaa ei pidetä, mutta pyritään antamaan ruokaa aina vain sen verran kerrallaan, että senkertainen nälkä taittuu ilman ylimääräistä syömistä. Ja aika usein näistä pienistäkin annoksista jää vielä hieman kuppiin odottamaan seuraavaa syömäkertaa.

Hyväksi havaituksi keinoksi (etenkin jos kissa siis syö pääasiassa nappuloita) on myös osoittautunut se, että punnitsee ohjeen mukaisen annoksen nappuloita vaikka pakasterasiaan joka aamu, niin sitten tietää, että siinä on päivän koko annos, jonka voi antaa kissalle pienissä erissä. Meillä tosin oli alussa se tilanne, ettei kissa edes syönyt koko annosta päivän aikana, vaikka olisi saanut, joten laskettiin kissan todellinen päivän aikana syömä ruokamäärä, ja annettiin sitten vähän sitä vähemmän (esim. 10g) ruokaa päivässä. Tämä ei muuten edes ole niin vaivalloista kuin miltä nyt saattaa jonkun korvaan kuulostaa.

Hieman ollaan saatu kissan painoa laskemaan näillä konsteilla ja samaa aiotaan jatkaa. Nyt ei olla kyllä pitkään aikaan punnittu noita ruokamääriä, joten sitäkin voisi taas kokeilla. Kissahan ei kyllä edes käsittääkseni saa laihtua mitenkään kovin kovalla vauhdilla, vaan hiljaa hyvää tulee.

Hyvä solakoittamiskeino on sitten toki kissoillakin liikunta, ja täälläkin yritetään mahdollisimman paljon aktivoida ja leikittää tuota kesällä jo 14 vuotta täyttävää kissaherraamme.

Vähän meni nyt dieettivinkeiksi lihotusvinkkien sijaan, mutta toivottavasti tästä olisi jotain apua jollekin.

 

[TQoFE]

On nämä mainioita tyyppejä ♥

Oma pieni vittupääni sai aamupalaa kolmisen tuntia sitten. Kävi kupilla, vilkaisi halveksuvasti, nyrpisti nenäänsä ja tuli reklamoimaan henkilökunnalle, että "ruoka on paskaa, en syö". Henkilökunta (=minä) ignoorasi valitukset. Meni hetki, ja tyyppi tuli huutamaan, että "ei ole ruokaa, kuolen nälkään". Lähdin keittiöön laittamaan itselleni ruokaa, ja eikö tuo kirmaa perään ja kilju onnessaan, että "äiti vähäks oot ihana, nyt sä annat mulle ruokaa, eikö niin?". Juu en. Istun rauhassa syömässä, ja vielä viimeinen yritys "mäenoosaanutmitäänruokaapitkäänaikaan ja mäkuolennälkään, katonytkissaparkaa". Öhöm, ei mene läpi, kato kuppiis.

Sitkeä tyyppi. Yhteistaloudessa on asuttu kohta 2,5 vuotta, ja vieläkin pitää yrittää, josko ruoka kupissa vaihtuisi herkumpaan, vaikka kertaakaan en ole antanut periksi. Sitä syödään, mitä tarjotaan, ja jos ei kelpaa, niin sit ollaan syömäti. Nytkin ruoka oli kupissa kolme tuntia, ennen kuin sitä suvaittiin alkaa syödä. Joskus on ollut seuraavaan aamuunkin - iltapalaahan ei tule, jos aamupöperöt on edelleen kupissa. Jos aamupöperöt ovat kupissa vielä seuraavana aamunakin, ne vaihdetaan nappuloihin, joita pieni vittupääni syö vain todella nälkäisenä.

 

[choose_life]

On nämä mainioita tyyppejä ♥

Oma pieni vittupääni sai aamupalaa kolmisen tuntia sitten. Kävi kupilla, vilkaisi halveksuvasti, nyrpisti nenäänsä ja tuli reklamoimaan henkilökunnalle, että "ruoka on paskaa, en syö". Henkilökunta (=minä) ignoorasi valitukset...

Mahtavaa. Meillä käytökselle on nimikin: "tämä on SUURTA VÄÄRYYTTÄ" (sama ilmeet, eleet, huokailu, ryntäily ja lopulta huutaminen) ja "ei tipu, syöt ensin ne mitä on":). Tosin sen verran joustetaan, että jos ovat olleet päivän kupissa, niin heitetään pois (koska silloin tosiaan haisevat, itsekään syö pilaantunutta ruokaa).

 

[Sateentekijä]

Juu, kyllä tuo on hyvinkin tutun kuulosta, että ruokaa protestoidaan. Sillä tavalla, että raavitaan kulhoa ja kaapin ovea. Ja sitten kävellään pois.

Eräs kissa oli aika vesseli, kun sillä oli vimma nuolla ihmisten hiuksia. Onko kukaan muu törmännyt tällaiseen "outo lintuun"?

Kinkku ja muikut - noista ne tulee hulluiksi. Ja broilerikin maistuu, eikä ihme.

 

[12961]

Eräs kissa oli aika vesseli, kun sillä oli vimma nuolla ihmisten hiuksia. Onko kukaan muu törmännyt tällaiseen "outo lintuun"?

Juu, meillä tuo on ihan normaalia. Aina kun katti saa rapsutusta/silitystä esim. oltuaan nukkumassa, haluaa tuo antaa "vastapalveluksen" ja putsaa vaikka koko tukan jos jaksaa maata.

Nuolevathan nuo kissat toisiaankin puhtaiksi, eiköhän tuo ole ihan isännän/emännän "turkin" putsausta?

 

[12961]

Oma pieni vittupääni sai aamupalaa kolmisen tuntia sitten. Kävi kupilla, vilkaisi halveksuvasti, nyrpisti nenäänsä ja tuli reklamoimaan henkilökunnalle, että "ruoka on paskaa, en syö". Henkilökunta (=minä) ignoorasi valitukset. Meni hetki, ja tyyppi tuli huutamaan, että "ei ole ruokaa, kuolen nälkään". Lähdin keittiöön laittamaan itselleni ruokaa, ja eikö tuo kirmaa perään ja kilju onnessaan, että "äiti vähäks oot ihana, nyt sä annat mulle ruokaa, eikö niin?".

Meillä tätä tapahtuu jos sydän/kieli on päässyt loppumaan pakastimesta ja tarjolle on laittaa vain pussiruokaa. Työpäivän jälkeen kuppi on yleensä tyhjentynyt, ainakin jos pussiruoka on ollut kalaisaa sorttia. Katkaravut taitavat olla ainoa herkku, joka kelpaa possun sydämen/kielen jälkeen laakista.

Raksujahan tuo ei syö vaikka pari päivää nälkiinnyttäisi.

Meidän katinroikaleen lempipuuhaa on nälissään/pahan ruoan tullen alkaa leikkimään isännän ja emännän varpailla, tässä käytetään hampaita niin, että verille menee. Perkeleen karvakasa on joskus tuonkin päässyt yhdistämään ruoan saamiseen.

 

[MarkusMaggot]

Eräs kissa oli aika vesseli, kun sillä oli vimma nuolla ihmisten hiuksia. Onko kukaan muu törmännyt tällaiseen "outo lintuun"?

Joo, meillä on kanssa tällaista käyttäytymistä. Jokusen kerran tullut herättyä päikkäreiltä niin, että joku kohta päästä on lääpitty märäksi. Samoin jos tökkää kätensä eläimen nenän eteen, niin puhtaaksi se ne nuolee jos ei nyt ihan mitään älyttömän väkevää ole käsitellyt lähiaikoina. Tälle olettavasti on se syy, että kissa kokee omistajansa ikään kuin pesueen jäseneksi. Tämä taas on monesti seurausta siitä, että se on pentuna vierotettu emostaan vähän liian aikaisin, ts. se ikään kuin korvaa tämän osoittamalla "ylihellyyttä" uutta laumaansa kohtaan.

 

[BOL]

Missä vaiheessa on "soveliasta" tehdä päätös kissan lopettamisesta? Tilanne on se, että toisella kissoistamme on diagnosoitu anorexia ja se on aika huonossa kunnossa, huolimatta siitä, että sille syötetään vain sellaista ruokaa, mikä sille maistuu. Aliravitsemus on ilmeisesti pitkäaikaisen syömättömyyden tulosta, mutten ollut kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, koska kissa käyttäytyi muuten suhteellisen normaalisti ja oli pirteä. Muutama viikko sitten kissan tila kuitenkin heikkeni ja se alkoi oksennella. Olin itse samaan aikaan oksennustaudissa, enkä sattuneista syistä kiinnittänyt kissan syömisiin lainkaan huomiota. Nukuin itse 3 vrk putkeen ja vähän ihmettelin, että se on koko ajan kanssani nukkumassa. Kun sitten oma tilani parani, kiinnitin huomioni siihen, että kissa nukkuu koko ajan. Nostin kissan syliini ja olin järkyttynyt siitä, miten kevyt se oli. Kaikki minkä kissa söi, se myös oksensi ja lopulta se ei syönyt mitään.

Seuraavana aamuna vein sitten kissan lääkäriin ja se joutui tiputukseen. Mutta koska oli vappuaatto ja seuraavana päivänä oli pyhä ja eläinlääkäriasema oli kiinni, kissa kotiutettiin jo iltapäivällä. Se oli kuitenkin jo hieman pirteämpi ja muutaman päivän päästä tilanne mielestäni normalisoitui ja kissa söi selkeästi enemmän ja oli pirteämpi. Laihahan se nyt oli edelleenkin, eikä missään nimessä elämänsä kunnossa, mutta pitkän syömättömyyden takia, pidin sitä suhteellisen normaalina.

Nyt tuntuu kuitenkin, että kissan tilanne on taas heikentynyt. En osaa sanoa, kuinka paljon nopeasti alkaneet helteet vaikuttavat ja väsyttävät kissaa yleensä. Mutta eteenpäin ei ainakaan ole menty yhtään. Kissa oli eilen jopa niin heikossa kunnossa, että sen takajalat eivät pysyneet tolpillaan, vaan ne menivät lyhyeksi ajaksi löysiksi. Kissa on kovin hellyydenkipeä ja hakeutuu iholle koko ajan. Enemmän kuin aikaisemmin.

Kyseinen kissa, josta olen aiemminkin tänne kirjoittanut, täyttää syksyllä 9v. ja on ihan sisäkissa. Se ei käy lainkaan hiekkalaatikolla pissalla, vaan kaivaa likapyykkikorista vaatteita, kaivelee lehtipaperiroskista tai etsii esim. lastemme nukenvaatteita/-peittoja ja pissaa niiden päälle. Ongelma on raivostuttava ja syö hermoja kiitettävästi. Tilanne on ollut aina sama ja liittynee siihen, että on syntynyt tallissa ja emo on huidellut luonnossa ja välittänyt suhteellisen vähän pennuistaan. Joka tapauksessa sietokyky on tämän kusiongelman suhteen todella koetuksella ja kun kissa muuttunut apaattiseksi, eikä sillä selvästikään ole mikään ihana elämä, on käynyt mielessä, josko olisi aika päättää kissan maallinen vaellus.

Voi olla, että kissalla on joku krooninen sairaus. Se tutkittiin vain pintapuolisesti vappuna, kun käytin sen eläinlääkärissä. Joku tulehdustila siellä oli päällä ja sitä lääkittiin. Vaikka ei "saisi" ajatella taloudellista puolta, on valitettavasti pakko niin tehdä. Vakuutusta kissalla ei ole ja vapun eläinlääkärikäynti ilman mitään extra-kuluja oli 260€. Ei meidän perheen perse kestä moisia kustannuksia, ilman että jostain muualta pitää säästää. Ja tuollaisia summia ei säästy sillä, että jätetään lapsille jätskit ostamatta.

Kissa on perheemme jäsen ja ihan suloinen otuskin vielä. Lapset ovat kissaan kiintyneet ja kissalla on ollut tähän saakka ihan hyvä ja normaali kerrostalokatin elämä. Pissaongelma on syönyt kissan viehättävyyttä aika paljon, mutta samalla tavalla kissasta on silti huolehdittu kuin siitä toisesta kollista, joka hiekkiksella normaalisti käy. Tosin kissojen persoona- ja luonne-eroillakin on merkitystä ja vaikutusta meidän ihmisten suhtautumiseen, mutta tämä pissikissakin on meille rakas.

Haluaisinkin kuulla palstaihmisten kommentteja siitä, onko "perusteltua" antaa kissalle ikiunipiikki? Surua ja murhettahan siitä seuraa tietenkin, mutta elämä on. Toiseen kissaan vaikutukset ovat varmasti ihan konkreettisiakin, koska ovat hyviä veljeksiä olleet kaikki nämä lähes 9 vuotta. Vai pitäisikö meidän kuitenkin kaivaa kuvetta ja tutkituttaa kissa kunnolla ja toivoa parasta? Jos kyseessä ei olisi taloudellisesti niin raskas savotta, olisin taipuvainen näin tekemäänkin. Mutta kun puhutaan kohtuullisen suurista rahoista ja kyseessä on kuitenkin "vain" kotikissa, olen alkanut miettiä, josko kaikille osapuolille olisi parasta päättää kissan päivät. Kissa ei vaikuta siltä, että kovasti kärsisi tai olisi kipeä, mutta ei sen elämä miltään kivaltakaan enää vaikuta. Se vain nukkuu koko ajan.

Anteeksi pitkä ja osin ehkä itseääntoistava teksti. Ajatukset harhailevat. Olisin kiitollinen, jos saisin mahdollisesti erilaisiakin näkökantoja asian suhteen. Tunnen itseni typeräksi, että edes mietin kissan lopettamista, koska on olemassa mahdollisuus sen parantumiseen. Toisaalta, elämän realiteetit on huomioitava ja taloudellinen satsaus tullee olemaan suuri. Jättääkö lasten kesävaatteet siis ostamatta ja huvipuistoretket tekemättä, että nurkkiin pissivä kissa saa mahdollisesti mahdollisuuden jatkaa elämäänsä?

 

[Nenna]

Missä vaiheessa on "soveliasta" tehdä päätös kissan lopettamisesta? Tilanne on se, että toisella kissoistamme on diagnosoitu anorexia ja se on aika huonossa kunnossa, huolimatta siitä, että sille syötetään vain sellaista ruokaa, mikä sille maistuu. Kaikki minkä kissa söi, se myös oksensi ja lopulta se ei syönyt mitään.

Nyt tuntuu kuitenkin, että kissan tilanne on taas heikentynyt. En osaa sanoa, kuinka paljon nopeasti alkaneet helteet vaikuttavat ja väsyttävät kissaa yleensä. Mutta eteenpäin ei ainakaan ole menty yhtään. Kissa oli eilen jopa niin heikossa kunnossa, että sen takajalat eivät pysyneet tolpillaan, vaan ne menivät lyhyeksi ajaksi löysiksi. Kissa on kovin hellyydenkipeä ja hakeutuu iholle koko ajan. Enemmän kuin aikaisemmin.

Kyseinen kissa, josta olen aiemminkin tänne kirjoittanut, täyttää syksyllä 9v. ja on ihan sisäkissa. Se ei käy lainkaan hiekkalaatikolla pissalla, vaan kaivaa likapyykkikorista vaatteita, kaivelee lehtipaperiroskista tai etsii esim. lastemme nukenvaatteita/-peittoja ja pissaa niiden päälle.

Voi olla, että kissalla on joku krooninen sairaus.

Tosin kissojen persoona- ja luonne-eroillakin on merkitystä ja vaikutusta meidän ihmisten suhtautumiseen, mutta tämä pissikissakin on meille rakas.

Haluaisinkin kuulla palstaihmisten kommentteja siitä, onko "perusteltua" antaa kissalle ikiunipiikki? Surua ja murhettahan siitä seuraa tietenkin, mutta elämä on. Toiseen kissaan vaikutukset ovat varmasti ihan konkreettisiakin, koska ovat hyviä veljeksiä olleet kaikki nämä lähes 9 vuotta. Vai pitäisikö meidän kuitenkin kaivaa kuvetta ja tutkituttaa kissa kunnolla ja toivoa parasta? Jos kyseessä ei olisi taloudellisesti niin raskas savotta, olisin taipuvainen näin tekemäänkin. Mutta kun puhutaan kohtuullisen suurista rahoista ja kyseessä on kuitenkin "vain" kotikissa, olen alkanut miettiä, josko kaikille osapuolille olisi parasta päättää kissan päivät. Kissa ei vaikuta siltä, että kovasti kärsisi tai olisi kipeä, mutta ei sen elämä miltään kivaltakaan enää vaikuta. Se vain nukkuu koko ajan.

Katilla taitaa olla useampi ongelma. Onko kissoilla yhteinen käymälä? Jos on, niin hanki kokeeksi toinen, jolloin kummallakin on oma: jotkut kissat karsastavat toisen jätöksillä käyntiä. Itselläni on kolme kattia, joista kaksi leikattuja kolleja ja juniori pikkuneiti, jolla oli talvella pieni pissaongelma eli ei suostunut tekemään asioita samaan paikkaan poikien kanssa. Oma astia helpotti heti tilannetta. Sanovat sitä stressiksi - kahden astian tyhjentäminen on helpompaa kuin mattojen pesu.

Syömättömyys ja oksentelu voi johtua monesta asiasta - vaikkapa suolistoon kerääntyneestä karvapallosta. Tai vaikka ongelmista hampaiden kanssa. Kissa kun ei osaa puhua... Hoipertelu voi johtua hyvinkin nestehukasta ja nälästä. Seuraan hakeutuminen on eläinkohtaista eli mieti milloin aiemmin katti on hakeutunut ahkeraan iholle.

Helle väsyttää kissojakin - makoilevat päivän ja virkistyvät illansuussa, paitsi tietysti tuo juniori, jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja on mentävä jatkuvasti.

Kyllä katti kannattaa käyttää uudemman kerran eläinlääkärissä ja kertoa koko tarina pissaongelmineen päivineen, jotta tohtori osaa arvioida mitä on tehtävissä. Ei eläimeen nyt tonneja kannata tuhlata mutta asia pitää ajatella myös sen toisen karvaisen kaverin kannalta. Yhdeksän vuotta on jo aika hyvä ikä kotikissalle mutta sisäkissoilla on useasti tapana elää 12-15 vuotiaiksi.

Oli päätös mikä hyvänsä, se vaatii oman kypsyttelynsä.

 

[BOL]

Katilla taitaa olla useampi ongelma. Onko kissoilla yhteinen käymälä? Jos on, niin hanki kokeeksi toinen, jolloin kummallakin on oma: jotkut kissat karsastavat toisen jätöksillä käyntiä. Itselläni on kolme kattia, joista kaksi leikattuja kolleja ja juniori pikkuneiti, jolla oli talvella pieni pissaongelma eli ei suostunut tekemään asioita samaan paikkaan poikien kanssa. Oma astia helpotti heti tilannetta. Sanovat sitä stressiksi - kahden astian tyhjentäminen on helpompaa kuin mattojen pesu.

Syömättömyys ja oksentelu voi johtua monesta asiasta - vaikkapa suolistoon kerääntyneestä karvapallosta. Tai vaikka ongelmista hampaiden kanssa. Kissa kun ei osaa puhua... Hoipertelu voi johtua hyvinkin nestehukasta ja nälästä. Seuraan hakeutuminen on eläinkohtaista eli mieti milloin aiemmin katti on hakeutunut ahkeraan iholle.

Helle väsyttää kissojakin - makoilevat päivän ja virkistyvät illansuussa, paitsi tietysti tuo juniori, jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja on mentävä jatkuvasti.

Kyllä katti kannattaa käyttää uudemman kerran eläinlääkärissä ja kertoa koko tarina pissaongelmineen päivineen, jotta tohtori osaa arvioida mitä on tehtävissä. Ei eläimeen nyt tonneja kannata tuhlata mutta asia pitää ajatella myös sen toisen karvaisen kaverin kannalta. Yhdeksän vuotta on jo aika hyvä ikä kotikissalle mutta sisäkissoilla on useasti tapana elää 12-15 vuotiaiksi.

Oli päätös mikä hyvänsä, se vaatii oman kypsyttelynsä.

Alusta saakka käytössä on ollut kaksi hiekkalaatikkoa, tosin hiekan sijasta meillä käytetään pellettejä. Myös kaikenlaista hiekkaa on kokeiltu, jotta kaiffari saisi juonenpäästä kiinni, mutta tulokset ovat olleet heikkoja. Ja joskus harvoin, kun katti laatikolla käy, koko perhe on hyppinyt tasajalkaa ja kehunut kissan maasta taivaisiin. Ilo on kuitenkin aina ollut lyhytaikaista. Sitäkin on kokeiltu, että hiekkalaatikkoon suihkutetaan klooria, koska tämä kissa siitä aivan erityisesti pitää. Sitten päälle on heitetty niitä sanomalehtiä, joille se muuten mielellään pissii. Ei toimi. Samoin olen kokeillut heittää froteepyyhkeen hiekkalaatikkoon, jotta voisi tehdä tarpeensa vaikka sitten sille, kunhan on jotenkin kontrolloitua pissimistä. Ei toimi. Mutta annas olla, kun kylppärin lattialla on pyyhe, kissa huomaa sen heti ja pissii siihen välittömästi. En oikeasti usko, että tämän kissan kohdalla tästä pissimisestä päästään koskaan. Sillä on tämän asian suhteen päässä vikaa, ollut pikkukollista saakka. Eläinlääkärin kanssa on aiheesta keskusteltu ja hän sanoi, että mitä luultavimmin sillä on päässä viisarit vinksallaan.

Eilen illalla kissa jo hieman osoitti kiinnostusta leikkimiseen, mutta kovin laiskaa oli. Mutta noin niinkuin periaatteessa foliopallo kiehtoi. Kuulostelin syömisestä lähteviä ääniä ja aika pahalta se kuulosti. Lääkäri sanoi silloin vappuna, että kissalla on hieman hammaskiveä. Ei edes ehdottanut välitöntä hammaskiven poistoa. Mutta nyt kuunneltuani syömisestä lähtevää ääntä alan kallistua sille kannalle, että syömättömyys saattaa hyvinkin johtua siitä, että se on kissalle kivuliasta.

Teimme sellaisen päätöksen, että kissa käytetään vielä kerran lääkärissä ja se tutkitaan läpikotaisin. Jos mitään kasvaimia tai muuta kroonista sairautta ei löydy, ainakin hammaskivet poistetaan ja katsotaan, tuleeko kissan kuntoon muutosta. Jos tämänkin jälkeen kissa vaikuttaa siltä, että kissan elämä on pelkkää nukkumista, apatiaa ja aliravitsemusta, lienee kaikkien kannalta parasta päättää kissan elo. Harkinnassa on, että vanhalle herralle hankittaisiin mahdollisesti uusi pentu kaveriksi, jos tämän nykyisen kaverin elämä päättyy. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle, vaan yritetään hoitaa tämä nykyinen kaiffari mahdollisimman hyvään kuntoon.

 

[LaTe_Show]

Minulla on pienimuotoinen kissaongelma, johon tarvitsisin ratkaisua, eli vaihtoehdot ovat:

a) miten estää/kouluttaa kissaa hyppäämästä (ulko-)oven kahvaan?

b) onko olemassa jotain "turvasysteemiä" / suojaa mitä voisi laittaa tuon kahvan ympärille?

 

[12961]

Minulla on pienimuotoinen kissaongelma, johon tarvitsisin ratkaisua, eli vaihtoehdot ovat:

a) miten estää/kouluttaa kissaa hyppäämästä (ulko-)oven kahvaan?

b) onko olemassa jotain "turvasysteemiä" / suojaa mitä voisi laittaa tuon kahvan ympärille?

Onko katti oppinut pomppimaan kahvoihin siksi, että ovi aukeaa siitä? Jos näin on, ainoa vaihtoehto taitaa olla pitää ovi lukossa. Voit kokeilla myös erilaisia karkoitteita, mutta niiden tehot vaihtelevat käytännössä mitättömästä pieneen.

Kun katti on jonkin aikaa hakannut päätään seinään ja huomannut, että ovi ei enää aukeakaan, hyppiminen alkaa vähentyä.

 

[Poison]

Teimme sellaisen päätöksen, että kissa käytetään vielä kerran lääkärissä ja se tutkitaan läpikotaisin. Jos mitään kasvaimia tai muuta kroonista sairautta ei löydy, ainakin hammaskivet poistetaan ja katsotaan, tuleeko kissan kuntoon muutosta. Jos tämänkin jälkeen kissa vaikuttaa siltä, että kissan elämä on pelkkää nukkumista, apatiaa ja aliravitsemusta, lienee kaikkien kannalta parasta päättää kissan elo. Harkinnassa on, että vanhalle herralle hankittaisiin mahdollisesti uusi pentu kaveriksi, jos tämän nykyisen kaverin elämä päättyy. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle, vaan yritetään hoitaa tämä nykyinen kaiffari mahdollisimman hyvään kuntoon.

Varmasti ihan hyvä päätös tehdä vielä kunnon tutkimukset, jos siihen vain on varaa. Sitten ei ainakaan tarvitse jossitella. Otattakaa ihmeellä myös verikokeet - syömättömyys ja oksentelu viittaavat usein sisäelinongelmiin, kuten maksa- tai munuaisvikaan, ja ovat itse asiassa kyseisten sairauksien pääoireita. Nämä maksa- ja munuaisviat eivät edes ole mitenkään harvinaisia iäkkäämmillä kissoilla. Niitä pystyy tiettyyn rajaan asti hoitamaan erikoisruokavaliolla (saa eläinlääkäristä), ja meidänkin kissan taival jonkinasteisen (toistaiseksi oireettoman) maksavaivan kanssa on jatkunut jo 3½ vuotta. Toivottavasti kissallanne ei olisi mitään liian vakavaa vaivaa, mutta kun loppuun asti toimii ajatellen kissan parasta ja sitä, miten kissa asiat mahdollisesti kokee, niin ei ainakaan kovin pahasti pieleen voi mennä. Kovasti tsemppiä!

Todella hienoa, miten olette pissarallia jaksaneet ja silti kissaa rakastaneet, ei voi kuin nostaa hattua. Jokainen ei pystyisi samaan.

Ainakin meidän kohta 14-vuotiaaseen kissaherraan nyt olleet äkilliset helteet ovat vaikuttaneet väsyttävästi. Kissa on ollut päivät ja oikeastaan illatkin todella väsynyt ja pääasiassa vain nukkunut ja pötköttänyt, leikkihalut ovat vähentyneet kummasti. Välillä se kyllä myös hakeutuu aurinkoon, ja yksi ilta naureskelin, kun kissa makasi autuaana kyljellään vatsa aurinkoon päin - pää oli kuitenkin kätketty varjoon sohvan alle.

 

[obi-wan]

Minulla on pienimuotoinen kissaongelma, johon tarvitsisin ratkaisua, eli vaihtoehdot ovat:

a) miten estää/kouluttaa kissaa hyppäämästä (ulko-)oven kahvaan?

b) onko olemassa jotain "turvasysteemiä" / suojaa mitä voisi laittaa tuon kahvan ympärille?

Ota sokka pois ja käännä kahva jokos pystyyn tai alaspäin. Helppoa. näin meillä ainakin väliovien kanssa tehtiin

 

[Jokru]

Missä vaiheessa on "soveliasta" tehdä päätös kissan lopettamisesta? Tilanne on se, että toisella kissoistamme on diagnosoitu anorexia ja se on aika huonossa kunnossa, huolimatta siitä, että sille syötetään vain sellaista ruokaa, mikä sille maistuu. Aliravitsemus on ilmeisesti pitkäaikaisen syömättömyyden tulosta, mutten ollut kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, koska kissa käyttäytyi muuten suhteellisen normaalisti ja oli pirteä. Muutama viikko sitten kissan tila kuitenkin heikkeni ja se alkoi oksennella. Olin itse samaan aikaan oksennustaudissa, enkä sattuneista syistä kiinnittänyt kissan syömisiin lainkaan huomiota. Nukuin itse 3 vrk putkeen ja vähän ihmettelin, että se on koko ajan kanssani nukkumassa. Kun sitten oma tilani parani, kiinnitin huomioni siihen, että kissa nukkuu koko ajan. Nostin kissan syliini ja olin järkyttynyt siitä, miten kevyt se oli. Kaikki minkä kissa söi, se myös oksensi ja lopulta se ei syönyt mitään.

Onko kissalta testattu munuaisarvot?
Meillä oli samantapaisia oireita muutama vuosi sitten n.5v kissalla. Kissa alkoi laihtumaan aivan silmissä ja kävimme eläinlääkärissä niin munuaisten vajaatoimintahan sieltä löytyi. Se on siitä vittumainen sairaus kun siihen ei varsinaista lääkettä löydy. Allergiaruokavaliolla mentiin eteenpäin.
Ei siitä sitten mennyt kauaa kun kissa löytyi nukkumasta omasta oksennuksestaan ja eläinlääkärillä arvot näyttivät munuaisten olevan käytännössä pois pelistä. Piikki oli siinä vaiheessa ainut vaihtoehto ja kissi pääsi autuaimille metsästysmaille...

 

[Wrighter]

Meillä on hieman samanlainen tilanne BOlin kanssa. Tosin sairauden laatu on hieman erilainen. Kyseessä on maksa- ja munuaisvaivat. Ollut jo useamman vuoden ja nyt taas kissa oksentaa noin 2-3 kolme kertaa päivässä. Taitaa tuon kissan päivät olla kohta ehtoo puolella. Lääkäriin on viety rahaa sen vuoksi jo ihan tarpeeksi ja kun ei kerran vaivaa voi parantaa, niin kai se pitää piakkoin päästää kissa kärsimyksestä. Ikää sillä on jo 11- vuotta ja on se elänyt ihan hyvän elämän.

Kaksi kissa jää vielä taloon kuitenkin. Ja nuo kaksi ovat keskenään hyviä kavereita kun taas tämä vanha rouva on aina eristyksissä niistä. Se ei kestä kun ne kaksi kiusaa sitä koko ajan. Huumorintajuton kun on.

 

[TQoFE]

Teimme sellaisen päätöksen, että kissa käytetään vielä kerran lääkärissä ja se tutkitaan läpikotaisin. Jos mitään kasvaimia tai muuta kroonista sairautta ei löydy, ainakin hammaskivet poistetaan ja katsotaan, tuleeko kissan kuntoon muutosta. Jos tämänkin jälkeen kissa vaikuttaa siltä, että kissan elämä on pelkkää nukkumista, apatiaa ja aliravitsemusta, lienee kaikkien kannalta parasta päättää kissan elo..

Kuulostaa palstasiskoseni ihan järkevältä. Ite tiedät parhaiten, mitä teet, kun pääset kuitenkin seuraamaan pikku-kusiaisen päivittäistä vointia livenä.

Milloin teillä on aika?

Aihetta sivuten, kissan vakuuttaminen ei välttämättä ole ihan paska idea, etenkään jos on pienintäkään epäilystä, että eläinlääkärillä voi joutua ravaamaan usein. Omalla ei vielä(kään) vakuutusta ole, mutta on käväissyt mielessä ajoittain siitä asti, kun tuttu hevosenomistaja manaili, että voi kun olisi ollut vakuutus, kun kopukan jalkaan tuli häikkää... Toisaalta, oma on perusterve vajaa 3-vuotias vain ja ainoastaan sisällä elelevä tyttö, niin eipä tässä kai suurta hätää ole.

Harkinnassa on, että vanhalle herralle hankittaisiin mahdollisesti uusi pentu kaveriksi, jos tämän nykyisen kaverin elämä päättyy. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle, vaan yritetään hoitaa tämä nykyinen kaiffari mahdollisimman hyvään kuntoon.

Jos tai kun tämä tulee ajankohtaiseksi, niin on kaikkien kannalta iiseintä hankkia kaksi pentua. On kivempaa 1) pennulle, kun on kaveri, joka jaksaa leikkiä 2) teidän vanhalle herralle, kun on seuraa, muttei ketään kärttämässä leikkiin 24 tuntia vuorokaudessa 3) teille, aktivoitu pentu kun aiheuttaa paljon vähemmän vahinkoa irtaimelle.

Kokemuksen syvällä tissiäänellä voin vakuuttaa, että kolme menee kyllä siinä missä kaksikin.

 

[BOL]

Kissalla epäiltiin maksa- ja haimavaivaa, mutta verikokeiden tuloksista kävi ilmi, että niistä ei ollut kysymys. Mulla on jossain labrakokeiden vastauksetkin, jos täällä joku vaikka osaisi niitä tulkita. Eli verikoe on otettu ja siitä tutkittu kai ne kaikkein ilmeisimmät asiat.

Mun mielestä kissan laihtuminen alkoi, kun toinen kissa siirtyi erityisruokavalioon munuaisvaivojen vuoksi. Ruoka vaihtui Latz-hyytelöstä Sanimedin Renal-nappuloihin. Protestointi oli alusta saakka hurjaa, mutta päätin, että koska samasta ruokavaliosta ei eläinlääkärin mukaan ole toiselle kissalle mitään haittaa, saavat molemmat tottua samoihin nappuloihin. Ja kyllähän tämä sairas kissa niihin tottuikin. Tosin ruokamäärät näköjään tippuivat aika paljon. Nyt sitten kissa on siirtynyt eläinlääkärin kehoituksesta takaisin Latz-linjalle ja kyllähän tuo kurnuttaa ihan eri tavalla, kun ollessaan kuivamuonadietillä. Syödyn ruoan määrät ovat kuitenkin ymmärrettävästi aika pieniä, onhan kaverilla painoa ehkä 3kg. Ja kaikki ruoka, mikä tältä pikkukissalta jää, menee suurella autuudella toisen kissan kitaan =).

Vakuutuksista sen verran, että kaikki vakuutusyhtiöthän eivät kai edes myönnä maatiaiskissoille vakuutuksia. Ja yleensä saadakseen sen ja sen vakuutuksen, pitää ainakin kotivakuutus olla ko. yhtiössä. Ja kun me tämän katin kohta 9v. sitten hankimme, ei tuolloin ollut tapana ottaa kotikissoille vakuutuksia. Nythän kai sekin on aika yleistä. Seuraavalle kissalle sellainen otetaan ehdottomasti. Nämä meidän möllithän ovat ihan sisäkissoja, tosin aikaisemmin pääsivät landella ulos. Mutta viime vuosina ei olla landella möyritty. Eli kovinkaan kalliiksi nämä herrat eivät ole tulleet männä vuosina. Mutta nyt kun otus on kipeä, rahaa näyttää kuluvan aika tavalla.

Aikaa en ole vielä varannut, koska seuraan tilannetta muutaman päivän. Tänään on ollut hyvä päivä, tosin kissa on nukkunut paljon. Mutta on täällä niin hiostava ilma, etten yhtään ihmettele. Aamulla kun imuroin, löytyi tästä imurikammoisesta pikkukissasta sen verran virtaa, että lähti kuin ohjus imuria karkuun. Pikkuspurtin jälkeen oli ihan normaalin oloinen, joten toivoa on.

 

[Natural]

Tyttöystäväni kissa lähti tänään kissojen taivaaseen. Kollilla todettiin munuaisten olevan pelistä pois ja luukato vielä tämän lisäksi, pulssi yli 200 ja jne. Nukuttaminen ja lopettaminen oli ainoa oikea päätös tässä vaiheessa, sillä eläinlääkäri sanoi, että lääkitsemällä hän olisi voinut olla kanssamme vielä ehkä pari kuukautta, mutta se ei olisi ollut kissalle oikein.

Tämä on outoa minulle. En ole omistanut ikinä lemmikkieläimiä. Luulin että tämä ei tuntuisi "juuri miltään" minulle. Kolli oli tyttöystävälläni 12 vuotta ja minäkin sain kunnian tuntea tämän charmikkaan kissan yli 4 vuotta. Nyt on tyhjä olo ja tuntuu pahalta.

En pidä itseäni eläinrakkaana ihmisenä. Olen sanonut tämän myös tyttöystävälleni. Mutta nyt tuntuu oudolta. Ajattelen, että "sehän oli vain kissa eikä edes omani", mutta silti tunteet tulevat pintaan ja harmittaa niin pirusti. Sääliksi käy tyttöystävääni.

Viestillä ei ole mitään tarkoituspohjaa. Kunhan päästelen höyryjä.

Lepää rauhassa XXXX. Lähdit liian aikaisin.

 

[Datsun]

Kiitos. Vaimo oli kultainen ja haki olutta ja punaviiniä, otamme pienet ja huomenna alamme pakkaamaan kissakamoja pois. Ainakaan ihan heti en uutta halua, ei se kuitenkaan ihan sama asia ole.

Niin, ja viisivuotiaan tyttären kysymykset on ihan oma lukunsa. Mutta kyllä nuo lapset vaan suhtautuvat kuolemaan lunkisti. Vähän tuli ikävä, mutta heti löytyi hyvät puolet. Ei tule enää kissankarvaa!

Ihmeesti sitä kiintyy tuollaiseen karvakasaan.

Jaa...vai että "ihan heti en uutta halua"
Nyt tuosta on puoli vuotta aikaa ja ajatus uuden kissan hankkimiselle on pyörinyt päässä aika ajoin. Ja eilen sitten tapahtui, kävimme varaamassa Hesy:ltä kaksi aikuista kattia, nouto ensi maanantaina. Ja olen aivan innoissani! Meillähän on kissakamat sillä tavalla mukavasti vielä tallessa, että ei tarvita muuta kuin hiekkaa laatikkoon ja ruokaa kuppiin. Aika show varmaan alkaa, kissojen pitää tietenkin ensin tottua toisiinsa, sitten asuntoomme, sitten meihin...Hesyn ihmiset kuitenkin yrittävät jo tällä viikolla "parittaa" nuo kaksi vilkasta sekopäätä toisiinsa.

Aijai, ensi viikolla tulee ensin kissat, ja myöhemmin viikolla alkaa lätkä. Hianoo!!!

Ja muutaman viikon jälkeen voin kirjoittaa vitutusketjuun koska kissat riehuvat yöt, raapivat lastani, pissaavat vaimoni kenkiin jne. Ja Lukkokin on hävinnyt...

 

[Kulttimörkö]

Olen itsekin leikitellyt ajatuksella kahdesta pienestä kisumirristä. Mulla on aikaisemmin ollut kissoja ja itse asiassa yksi on vielä hengissäkin, mutta asustelee isovanhempieni luona. Nyt sitten, jos hankin kissat, olisi tarkoitus hankkia saman tien kaksi. Olisivat sitten toistensa kavereina jos ei mun seura kelpaa eikä tarvitse ihan yksin olla. Sen lisäksi ajattelin pitää niitä ihan sisäkissoina. Nyt tässä täytyisi vielä hankkia lisää kissatarvikkeita. Kissanvessoja pari kappaletta ja ainakin yksi kantohäkki. Ruokakupitkin pitäisi vissiin hankkia ja pari ulkoiluun tarkoitettua valjaita. Huh, hankintalista on aika pitkä.

 

[fiftyeight]

Mielelläni lueskelisin aika ajoin kissojen hauskoista jutuista, ovatpahan sen verran erikoisia otuksia. Mutta,.

Sen verran sentimentaalinen ihminen kuitenkin olen, että minnuu harmittaa kun lähes joka kerran kun tämän ketjun avaa niin joku kertoo kissunsa poismenosta. Ei kai siinä sinänsä mitään, ikäviä juttuja, mutta mieluummin lukisi täältä jotain rohkaisevia ja iloisia tarinoita sankareidemme touhuista. Sillä kyllähän niitä riittää. Esimerkkinä tuo meidän kollipennun luuleminen olevansa koiranpentu. Sille kun heittää jonkun hiiren tmv, niin jopa lähtee perään, ottaa suuhunsa ja pudottaa sen takaisin jalkojeni juureen. Ja pitää heittää uudestaan. Helposti ainakin 15-20 kertaa.

Pakkiparille vinkkejä. Hommaa ihmeessä kaksi. Jos saat samasta pentueesta tai paikasta, se on helpompaa. Mutta itsellä oli vanhempi narttu ja sen ollessa n. kolmevuotias sille hankittiin kollipentu kaveriksi. Tarinaa löytyy tästäkin ketjusta muutaman vuoden takaa. Mutta lyhyesti: narttu oli ensin pari päivää äkäisenä, mutta yksi aamu menivät ruokakipolle yhdessä ja sen jälkeen narttu otti kollipennun omakseen. Äiti-poika -suhde kesti n. vuoden ja sen jälkeen ovat olleet tasavertaisia. Paitsi lopuksi narttu aina voittaa kun alkavat matsata. Vaikka kolli on lähes kaksi kertaa isompi.

Meillä toimii kaksi laatikkoa, toinen avoin ja toinen suljettu. Kristallia pitää olla, ja vaihdettaessa huomaa miten laatikkoja käytetään; toinen on toista tarkoitusta varten ja toinen sitten toista.

Ruokakupit on molemmilla omat, mutta kun laittaa ruokaa niin kolli käy ensin syömässä molemmista parhaat päältä. Sen jälkeen narttu tulee ilmoittamaan ruokahalustaan ja sitten laitetaan hänelle. Vanhempi narttu edelleenkin näköjään pitää pikku kollia poikasenaan ja antaa hänen syödä ensin.

Kantohäkkejä meillä on kaksi, koska kolli on niin iso. Valjaita ei ole kun ovat ihan sisäkissoja.

Mutta lystiä niistä on. Viimeksi viime yönä neljän aikaan kun molemmat ravasivat vauhdilla peräkanaa vatsani yli ja nyt on vatsanahka verinaarmuilla..