Missä vaiheessa on "soveliasta" tehdä päätös kissan lopettamisesta? Tilanne on se, että toisella kissoistamme on diagnosoitu anorexia ja se on aika huonossa kunnossa, huolimatta siitä, että sille syötetään vain sellaista ruokaa, mikä sille maistuu. Aliravitsemus on ilmeisesti pitkäaikaisen syömättömyyden tulosta, mutten ollut kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, koska kissa käyttäytyi muuten suhteellisen normaalisti ja oli pirteä. Muutama viikko sitten kissan tila kuitenkin heikkeni ja se alkoi oksennella. Olin itse samaan aikaan oksennustaudissa, enkä sattuneista syistä kiinnittänyt kissan syömisiin lainkaan huomiota. Nukuin itse 3 vrk putkeen ja vähän ihmettelin, että se on koko ajan kanssani nukkumassa. Kun sitten oma tilani parani, kiinnitin huomioni siihen, että kissa nukkuu koko ajan. Nostin kissan syliini ja olin järkyttynyt siitä, miten kevyt se oli. Kaikki minkä kissa söi, se myös oksensi ja lopulta se ei syönyt mitään.
Seuraavana aamuna vein sitten kissan lääkäriin ja se joutui tiputukseen. Mutta koska oli vappuaatto ja seuraavana päivänä oli pyhä ja eläinlääkäriasema oli kiinni, kissa kotiutettiin jo iltapäivällä. Se oli kuitenkin jo hieman pirteämpi ja muutaman päivän päästä tilanne mielestäni normalisoitui ja kissa söi selkeästi enemmän ja oli pirteämpi. Laihahan se nyt oli edelleenkin, eikä missään nimessä elämänsä kunnossa, mutta pitkän syömättömyyden takia, pidin sitä suhteellisen normaalina.
Nyt tuntuu kuitenkin, että kissan tilanne on taas heikentynyt. En osaa sanoa, kuinka paljon nopeasti alkaneet helteet vaikuttavat ja väsyttävät kissaa yleensä. Mutta eteenpäin ei ainakaan ole menty yhtään. Kissa oli eilen jopa niin heikossa kunnossa, että sen takajalat eivät pysyneet tolpillaan, vaan ne menivät lyhyeksi ajaksi löysiksi. Kissa on kovin hellyydenkipeä ja hakeutuu iholle koko ajan. Enemmän kuin aikaisemmin.
Kyseinen kissa, josta olen aiemminkin tänne kirjoittanut, täyttää syksyllä 9v. ja on ihan sisäkissa. Se ei käy lainkaan hiekkalaatikolla pissalla, vaan kaivaa likapyykkikorista vaatteita, kaivelee lehtipaperiroskista tai etsii esim. lastemme nukenvaatteita/-peittoja ja pissaa niiden päälle. Ongelma on raivostuttava ja syö hermoja kiitettävästi. Tilanne on ollut aina sama ja liittynee siihen, että on syntynyt tallissa ja emo on huidellut luonnossa ja välittänyt suhteellisen vähän pennuistaan. Joka tapauksessa sietokyky on tämän kusiongelman suhteen todella koetuksella ja kun kissa muuttunut apaattiseksi, eikä sillä selvästikään ole mikään ihana elämä, on käynyt mielessä, josko olisi aika päättää kissan maallinen vaellus.
Voi olla, että kissalla on joku krooninen sairaus. Se tutkittiin vain pintapuolisesti vappuna, kun käytin sen eläinlääkärissä. Joku tulehdustila siellä oli päällä ja sitä lääkittiin. Vaikka ei "saisi" ajatella taloudellista puolta, on valitettavasti pakko niin tehdä. Vakuutusta kissalla ei ole ja vapun eläinlääkärikäynti ilman mitään extra-kuluja oli 260€. Ei meidän perheen perse kestä moisia kustannuksia, ilman että jostain muualta pitää säästää. Ja tuollaisia summia ei säästy sillä, että jätetään lapsille jätskit ostamatta.
Kissa on perheemme jäsen ja ihan suloinen otuskin vielä. Lapset ovat kissaan kiintyneet ja kissalla on ollut tähän saakka ihan hyvä ja normaali kerrostalokatin elämä. Pissaongelma on syönyt kissan viehättävyyttä aika paljon, mutta samalla tavalla kissasta on silti huolehdittu kuin siitä toisesta kollista, joka hiekkiksella normaalisti käy. Tosin kissojen persoona- ja luonne-eroillakin on merkitystä ja vaikutusta meidän ihmisten suhtautumiseen, mutta tämä pissikissakin on meille rakas.
Haluaisinkin kuulla palstaihmisten kommentteja siitä, onko "perusteltua" antaa kissalle ikiunipiikki? Surua ja murhettahan siitä seuraa tietenkin, mutta elämä on. Toiseen kissaan vaikutukset ovat varmasti ihan konkreettisiakin, koska ovat hyviä veljeksiä olleet kaikki nämä lähes 9 vuotta. Vai pitäisikö meidän kuitenkin kaivaa kuvetta ja tutkituttaa kissa kunnolla ja toivoa parasta? Jos kyseessä ei olisi taloudellisesti niin raskas savotta, olisin taipuvainen näin tekemäänkin. Mutta kun puhutaan kohtuullisen suurista rahoista ja kyseessä on kuitenkin "vain" kotikissa, olen alkanut miettiä, josko kaikille osapuolille olisi parasta päättää kissan päivät. Kissa ei vaikuta siltä, että kovasti kärsisi tai olisi kipeä, mutta ei sen elämä miltään kivaltakaan enää vaikuta. Se vain nukkuu koko ajan.
Anteeksi pitkä ja osin ehkä itseääntoistava teksti. Ajatukset harhailevat. Olisin kiitollinen, jos saisin mahdollisesti erilaisiakin näkökantoja asian suhteen. Tunnen itseni typeräksi, että edes mietin kissan lopettamista, koska on olemassa mahdollisuus sen parantumiseen. Toisaalta, elämän realiteetit on huomioitava ja taloudellinen satsaus tullee olemaan suuri. Jättääkö lasten kesävaatteet siis ostamatta ja huvipuistoretket tekemättä, että nurkkiin pissivä kissa saa mahdollisesti mahdollisuuden jatkaa elämäänsä?