Projekti: Kissa

[Ted Raikas]

Aijai, ensi viikolla tulee ensin kissat, ja myöhemmin viikolla alkaa lätkä. Hianoo!!!

Onnittelut uusista perheenjäsenistä!

Se on aina hieno teko jos ottaa löytökissoja, sitä pitäisi mielestäni suosia enemmänkin. Toki ymmärrän kissanpentujen viehätyksen, sillä onhan ne valloittavia toki, mutta sekin vaihe menee niin nopeasti ohi ja pian ne on aikuisia roikaleita.

 

[pikkukatti]

Meillä nuo molemmat kissat on voineet viime aikoina onneksi mainiosti. Niiden kannalta hieman huono juttu, että nykyinen poikakaveri on allerginen kissoille. Joten jos nukutaan samassa paikassa, tapahtuu se hänen luonaan. En nyt kuitenkaan ihan joka yö siellä ole, vaan töiden takia on välillä sitten oltava omassakin kotona. Ja tottakai kotona tulee sitten muuten aikaa vietettyä kissojen kanssa päivittäin. Kuitenkin vähemmän kuin aiemmin, ja tämä harmittaa tietysti kissojen puolesta. Onneksi niitä on kuitenkin kaksi, joten on seuraa toisilleen.

Ja ollaan tässä yhteistä asuntoa jo etsitty. Haaveena molemmilla olisi löytää talo jostain syrjemmästä. Saisi kissat olla ulkona ja johonkin mahdolliseen piharakennukseen saisi tehtyä kissoille oman kämpän, missä saisivat enimmäkseen aikaansa sitten viettää. Onneksi poikakaverin allergia ei ole pahimmasta päästä, joten tuskin haittaa olisi, jos kissat välillä ihan asuintalossakin olisivat. Eikä hän ole missään vaiheessa ehdottanut kissoista luopumista, siinä tapauksessa kun saattaisin luopua siitä miehestä..

Hankala tilanne kuitenkin, koska en tosiaankaan halua luopua noista kaveruksista, ovat olleet minulla jo kuitenkin 8 ja 5 vuotta. Yksi varteenotettava talo olisi, kissojen kannalta ei ehkä kaikkein paras ratkaisu, mutta ei mielestäni huonokaan. Alakerrassa olisi yksi iso huone, mistä voisi tehdä kissoille huoneen. Huoneesta on myös oma uloskäynti. Joten sen ulkopuolelle saisi rakennettua katetun aitauksen kissoille. Ulos niitä ei irrallaan kyseisellä alueella ehkä uskaltaisi päästää. Ei kovin vilkasta seutua, mutta parikin tietä on lähellä. Mutta saa nyt nähdä miten tän asian suhteen käy.

 

[Tarinankertoja]

Mielelläni lueskelisin aika ajoin kissojen hauskoista jutuista, ovatpahan sen verran erikoisia otuksia. Mutta,.

Pakko suositella

Hra Mäykynen

http://maykynen.blogspot.com/

 

[Kulttimörkö]

Mulla on ollut kolme kissaa. Yksi niistä oli meillä kun olin todella pieni poika, niin en muista siitä katista mitään muuta että pentuja teki. Ja sitten isä oli julma, mutta ei mennä nyt siihen.

Ensimmäinen oma kissani oli kolli nimeltä Pete. Se kissa rakasti minua yli kaiken. Olis varmaan seurannut minua monta kilometriä ellen olisi lukinnut sisälle kun lähdin kouluun tai treeneihin. Aina piti syliin hypätä ja puskea poskea kun tulin takaisin kotiin. Piti mun vieressäkin olla siihen asti että nukahdin ja sitten loikkia "omalle tuolille" nukkumaan. Sitten eräänä iltana kun tulin kotiin, isovanhemmat istutti mut alas. Asuin silloin isovanhempieni luona, mutta se on taas ihan eri tarina. Noh, sain kuulla että Pete oli löytynyt kuolleena. Vain puolitoista vuotiaana. Se oli kova paikka se sellaiselle varhaisteinille.

Pitihän sitä uusi kaveri kuitenkin saada. Isovanhemmat eivät jaksaneet katsoa mun murjotusta paria viikkoa kauempaa. Nyt olis vuorossa villikissan pentu ja narttu. Tämä kissa ei niin paljoa tunteitaan näyttänyt. Mitä nyt ei suostunut olla kuin minun ja mummoni sylissä. Muut ei vaan kelvannut. Tämä kissa piti musiikista, mutta ei mistä tahansa. Enigmalle ja Enyalle kehrättiin, mutta jos vähän enemmän jumputusta tai rokimpaa illalla kuuntelin niin kissapa kävi painamassa stoppia. Pari kertaa tätä play -> stop kertaa kissa jaksoi kunnes kyllästyi ja piti käydä stopin lisäksi käydä painamassa virrat pois soittimesta. :D

Narttu on vielä hengissä ja on jo yli 16 vuotias. Jotain vanhuuden vaivoja alkaa olla. Tykkää mm. nykyisin olla aika paljon omissa oloissaan nyt kun ei ole enää isompaa koiraa jota dominoida.

Mutta tosiaan, täytyy nyt katsoa saanko mä tarvikkeita kasaan kissanpentuja varten. Mielummin otan nyt kaiken tarvittavan että kisulit hyväksyvät ne heti. Joskus nimittäin kissat saattavat olla ronkeleita eivätkä suostu hyväksymään isoja "kissanpuita" vaikka olis kuinka käteviä mutta kun ne ei ole ollut alusta asti niin eihän niitä nyt voi käyttää. :D

 

[Jj]

Se on aina hieno teko jos ottaa löytökissoja, sitä pitäisi mielestäni suosia enemmänkin.

Meillä on yksi löytöpentu, mutta kokemukset hieman huonoja. Tosin luovuttaja teki virheitä sinänsä hienon työn ohessa ja antoi myös huonoja neuvoja*. Pentu oppi villiltä emolta araksi, pelkää kaikkia, väistää esim. jos lähden liikkeelle, ei anna ottaa syliin eikä ole täysin sisäsiisti. Tulee kyllä jalkopäähän nukkumaan, polkee ja antaa silittää omilla ehdoillaan ja ruoan takia tietysti on hetken sosiaalisempi, mutta jos on vieraita talossa niin ei välttämättä uskallla mennä ohi edes laatikolle.

*Liian paljon oli "kyllä se siitä" varassa. Piti kuulemma antaa olla rauhassa ensimmäiset päivät kun jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt ottaa heti vaan syliin jotta tottuisi ihmiseen.

Pari päivää samaisella nartulla vatsa kuralla, yksi läjä laatikossa, seuraava sängyn alla, parvekkeella... Tein pesuvadista ylimääräisen laatikon josko se vähentäisi sattumia tekstiileissä ja laitoin raksudieetin päälle.

Mielummin otan nyt kaiken tarvittavan että kisulit hyväksyvät ne heti. Joskus nimittäin kissat saattavat olla ronkeleita eivätkä suostu hyväksymään isoja "kissanpuita" vaikka olis kuinka käteviä mutta kun ne ei ole ollut alusta asti niin eihän niitä nyt voi käyttää.

Meillä otettiin vastaan hyvin iso (ja kallis) puu, varsinkin korkeimmalla kohdalla oleva iso unikoppa. Materiaali on osin ihan nättiä maissipunosta kun monet ovat aivan kaameita kapistuksia.

 

[Jyty]

Kaksi kissaa on meilläkin, sisko ja sen veli. Oikein mainiosti tulevat toimeen keskenään, vaikka kolli onkin kasvanut tulpasti narttua suuremmaksi. Ikää on nyt reilut neljä vuotta.

Pakkipari kun tuossa mietti tarvikkeita, niin me olemme pärjänneet aivan hyvin yhdellä vessalla. Toki meillä on toinenkin, mutta se menee käyttöön, kun toinen siirtyy pesuun. Kolli fyysisesti suurempana on se määrääjä, ja narttu lähtee pois, jos kolli yrittää tulla samaan aikaan tarpeille. Narttu palaa sitten takaisin, kun kolli on saanut asiansa hoidettua. Pitää kyllä kehua tuota sisäsiisteyttä. Kaikki tarpeet ovat menneet oikeaan osoitteeseen.

Yksi juttu mikä kannattaa hankkia, on kiipeilypuu. Se säästä aika hyvin muita huonekaluja, kun on selkeä paikka missä niitä kynsiä voi raapia. Sen kun kuuluu kissan elämään ihan normaalina asiana.

 

[Datsun]

Ja eilen sitten tapahtui, kävimme varaamassa Hesy:ltä kaksi aikuista kattia, nouto ensi maanantaina. Ja olen aivan innoissani! Meillähän on kissakamat sillä tavalla mukavasti vielä tallessa, että ei tarvita muuta kuin hiekkaa laatikkoon ja ruokaa kuppiin. Aika show varmaan alkaa, kissojen pitää tietenkin ensin tottua toisiinsa, sitten asuntoomme, sitten meihin...Hesyn ihmiset kuitenkin yrittävät jo tällä viikolla "parittaa" nuo kaksi vilkasta sekopäätä toisiinsa.

Nonni! Kissat ovat nyt olleet meillä vajaan viikon, viime sunnuntaina haettiin. Hesyläiset olivat tosiaan laittaneet ne samaan koppiin jossa ne olivat viikon päivät totutelleet toisiinsa eikä siinä suhteessa ole juuri ongelmia ollut. Kissat ovat kotiutuneet hyvin, tosin itellä on ollu vähän sopeutumista koska nämä eivät ole mitään sylikissoja (edellinen oli täysin läheisriippuvainen.) Mä vähän luulen että toista kattia on joskus kiusattu, koska säikkyy kovasti vähänkin kovempia ääniä ja äkkinäistä liikettä. Muutenkin on pikkuisen arka ihmiskontakteissaan, tulee kuitenkin aina välillä hetkeksi syliin "polkemaan". Toinen katti on paljon uteliaampi ja itsepäisempi. Ei viihdy sylissä lainkaan - tosin yhden yön nukkui jo vuoteemme jalkopäässä. Ja vaikka eivät sylikissoja olekaan niin jatkuvasti ovat kuitenkin jossain ihan lähistöllä, muutaman metrin päässä.
Mä epäilen että nämä ovat jotain n. kaksivuotiaita otuksia, sen verran pentumaisia tapoja vielä on.

Ja muutaman viikon jälkeen voin kirjoittaa vitutusketjuun koska kissat riehuvat yöt, raapivat lastani, pissaavat vaimoni kenkiin jne. Ja Lukkokin on hävinnyt...

Vielä ei ole asiaa vitutusketjuun, raapimispuu on tosin vielä hankkimatta joten sohvat ovat kovilla. Jos sellaisen sitten jo tänään investoisi.

Lukon touhut...no palataan niihin jossain 10 pelatun ottelun jälkeen sitten...

 

[Kulttimörkö]

Tänään toivotin tervetulleeksi kaksi aikuista aikuista kisumirriä tähän asuntoon ja yhden miehen perheeseeni. Tiuhti, aikuinen naaras kissa poikansa Nemon kanssa saapui pitämään minulle seuraa. Nemo on myös aikuinen kissa. Tarkkaa ikää ei ole tiedossa, mutta luultavasti Nemo on noin kolme vuotias ja Tiuhti viisi. Eli tulevat vielä olemaan minun kanssani pitkään. Käsittääkseni jos en olisi ottanut kisuja minun luokseni, olisi molemmat jouduttu lopettamaan. Perheessä jossa kisut olivat olleet oli ilmennyt pienokaisella todennäköinen kissa-allergia josta syystä joutuivat luopumaan.

Nyt alkaa taas meikäläisellä aika jolloin ei ole enää pelkästään minulla väliä vaan pitää ottaa kisutkin huomioon. Kunhan tässä ensin kissat tutustuu minuun ja minä kissoihin, niin päästään arkeen kiinni.

 

[choose_life]

Pakko suositella

Hra Mäykynen

http://maykynen.blogspot.com/

Kiitos vinkistä, nättejä bengaleja ja hauskoja juttuja/kuvia - plussaa erityisesti väijyvästä leopardista puunrungolla:).

Täällä "yrjökalle" on taas vauhdissa. Olohuoneen matoille on niin kiva puklata öisin haisevia läjiä, jotka jymähtävät kiinni niin, että tahroja ei jumalauta saa juuriharjallakaan pois (pesula kutsuu hu). Karvapalloja vähentävät ruoat my ass. Eihän kissi yrjöilleen mitään voi, mutta pitääkö aina sihdata vaaleimmille matoille...?

 

[Tarinankertoja]

mutta pitääkö aina sihdata vaaleimmille matoille...?

Luonnolisesti, eihän sitä muuten kannata yrjötä... Aina matolle, jos ei hätiin ehdi (ennakkoääneen on tottunut yölläkin herään) ja mieluiten sille valkoiselle.

Ruohon syöminen ulkoreissuilla on kesäsin ratkasu, kuhan on ulkona niin kauan, että kissa oksentaa ulos.

 

[choose_life]

Luonnollisesti, eihän sitä muuten kannata yrjötä... Aina matolle, jos ei hätiin ehdi (ennakkoääneen on tottunut yölläkin herään) ja mieluiten sille valkoiselle.

Jep, totta kai. Siirtämään ei vaan öisin aina ehdi, kun nukutaan yläkerrassa ja suosikkiyrjömatot ovat olohuoneessa alakerrassa. Rullasin äsken matot odottamaan pesulakeikkaa ja ei helvetti että ovat törkeän näköiset.

Ruohon syöminen ulkoreissuilla on kesäsin ratkasu, kuhan on ulkona niin kauan, että kissa oksentaa ulos.

Tai sitten tuloksena on vaan vihreänsävyiset laatat valkoisella matolla:).

 

[12961]

Jep, totta kai. Siirtämään ei vaan öisin aina ehdi, kun nukutaan yläkerrassa ja suosikkiyrjömatot ovat olohuoneessa alakerrassa. Rullasin äsken matot odottamaan pesulakeikkaa ja ei helvetti että ovat törkeän näköiset.



Tai sitten tuloksena on vaan vihreänsävyiset laatat valkoisella matolla:).

Riippuu varmaan paljon kissojen syömisistä, mutta meillä vaikuttaa oksennus lähtevän matoilta nätisti pois, kunhan sen antaa kuivua täysin (viikon tms.) Tehokkaalla pölynimurilla kuiva oksennus rasahtaa kuin itsestään irti matoista.

Meidän roikale on tosin pyhä birma (pitkäkarvainen siis) eli oksennuksen rakenne voi karvojen johdosta olla erilainen kuin lyhytkarvaisilla kateilla. Tuo kyllä oksentaa vähintään kerran päivässä.

 

[Mack]

Okei, tämä nyt ei välttämättä ihan suoranaisesti ole kotikissoihin liitoksissa, mutta tulipa vain mieleen.

Katselin juuri netissä tuota liikeriä, eli Herculesia, käsittelevää clippiä. Massiivinen, jotain 500 kilon luokkaa oleva otus. Ihmetytti siis tuo, että miten se on noin kesy? Kameratiimit, toimittajat, eläinkouluttajat kaikki hengailevat rinnalla ja Hercules vain puskee ja käyttäytyy kuin kotikissa. Vaikka se olisikin tosi kesy jne. niin kyllä tuossa itse ainakin olisin aika varpaillani, ettei vain pieninkään asia ärsytä 500 kiloista jättiä.

Todella massiivinen eläin. Tässä voisi nyt viimeinkin olla se peräänkuuluttamani ultimate test kaikille eläinrääkkääjärunkkareille: "Rääkkää 500 kiloista tiikerin ja leijonan hybridikissaa ja kokeile miten pian pääset hengestäsi".

 

[Kimble]

Joku kaipaili ikävien uutisten sijaan rohkaisevia ja positiivisia kissatarinoita. Meillä on kolme kattia. Hermanni 16v ja veljekset Usko ja Voitto 1,5v. Vanha herra Hermanni jäi loppukesästä pihalla auton alle. Ei osunut pyörään vaan kieri auton ja maan välissä. Paniikissa lähdettiin viemään sokissa olevaa kissaa eläinsairaalaan, jossa sattumalta oli päivystysilta. Ultraääni ja röntgen otettiin ja diagnoosi oli tyly. Sisäelimet oli kunnossa, mutta lonkka oli murtunut. Teimme pelisäännöt itsellemme selväksi: mitä eläinlääkäri sanoo, niin toimimme. Varauduimme pahimpaan. Katti oli yön yli sairaalassa ja aamulla menimme paikalle. Tiesimme, että mahdollisesti kissa tulee kotiin auton perässä pahvilaatikossa. Yllätys oli melkoinen kun hoitaja alkoi puhumaan lääkityksestä ja kotiuttamisesta. Lonkka paranee kissalla yleensä hyvin ja muuten terve, joskin vanha kissa todennäköisesti toipuu. Ikänsä maalla asunut ja ulkona olemaan tottunut kissa jouduttiin eristämään yhteen huoneeseen josta raivattiin kaikki pois. Vain mattoja ja vilttejä lattialle ettei pääse hyppimään. Samalla peruuntui suunniteltu kesälomareissu, mutta päätettiin, ettei kaveria nyt hylätä. Muutama viikko oli tuskaista kun mieli teki ulos, mutta ei voinut päästää. Kuukauden kuluttua kontrolliröntgen oli lohdullinen. Luutuminen oli alkanut hyvin ja kissa toipuu lähes ennalleen. Nyt kaikesta on aikaa neljä kuukautta ja Hermanni voi hyvin. Ulkosaunaa saunamajuri oli lämmittämässä kanssani jo lokakuussa.

 

[fiftyeight]

Kiitos Kimblelle positiivisesta kissajutusta. Meidän kateista riittäisi hauskaa juttua, mm. pikkukolli-Kassu 6kg on varsinainen metrikatti joka tykkää varhaissipulista, rehuista ja kaikesta rapisevasta. Heittokissaksikin myös mainittu, kun noutaa koiran tavoin takaisin sille heitetyn paperitollon tai vastaavan. Silloin kun haluaa. Toinen kissa, wanha Santra-muori on sitten hiljaisempi, mutta niin vain pari kiloa pienempi narttu pitää kollin kurissa kun tarve on.

Enivei, nyt juuri huomasin Kassu-kollin vasemmassa etutassussa olevan karvattoman läikän, n. 1*2cm ikäänkuin ranteen kohdalla. Ei se näytä häntä juuri häiritsevän, mutta minnuu häiritsee. Onko se joku punkki tms vai mikähän voisi olla ja mitä sille voisi tehdä?

Kysymys tänne siksi, että Kassun kun vie autoon eläinlääkärille lähtöä varten, niin se aloittaa välittömästi auton käynnistettyessä "Voe, Voe, Voe"-huudon, joka ei lopu ennen kuin auto sammuu. Siksi en heti ekana haluaisi raahata häntä lekuriin, kun mulla meinaa hermo mennä tuohon yläsavolaisvalitukseen.

Onko jotain perusrohtoa, rasvaa tai jotain, ajattelin vain?

 

[Mack]

Onko jotain perusrohtoa, rasvaa tai jotain, ajattelin vain?

Yhden kaverin kissalla oli aivan vastaavaa. Kyllä se eläinlääkärille vietiin ja jonkun rasvan se siihen sai, jota piti päivittäin voidella. Yritti kuulemma nuolla sitä pois, mutta tehosi hyvin.

 

[nutu80]

Enivei, nyt juuri huomasin Kassu-kollin vasemmassa etutassussa olevan karvattoman läikän, n. 1*2cm ikäänkuin ranteen kohdalla. Ei se näytä häntä juuri häiritsevän, mutta minnuu häiritsee. Onko se joku punkki tms vai mikähän voisi olla ja mitä sille voisi tehdä?

Kysymys tänne siksi, että Kassun kun vie autoon eläinlääkärille lähtöä varten, niin se aloittaa välittömästi auton käynnistettyessä "Voe, Voe, Voe"-huudon, joka ei lopu ennen kuin auto sammuu. Siksi en heti ekana haluaisi raahata häntä lekuriin, kun mulla meinaa hermo mennä tuohon yläsavolaisvalitukseen.

Onko jotain perusrohtoa, rasvaa tai jotain, ajattelin vain?

Kaverin kissaa oli kyy purrut. Tassu turposi kaksinkertaiseksi. Niin se kissa oli nuollut itse puremakohdan karvattomaksi ja parantunut itsekseen. Eläinlääkärikään ei muistaakseni muita hoito-ohjeita antanut

 

[fiftyeight]

Yhden kaverin kissalla oli aivan vastaavaa. Kyllä se eläinlääkärille vietiin ja jonkun rasvan se siihen sai, jota piti päivittäin voidella. Yritti kuulemma nuolla sitä pois, mutta tehosi hyvin.

Kiitos vastauksistanne. Sinänsä vaan ihmetyttää, ettei kolli ole siitä moksistaan. Ei nuole, eikä reagoi siihen oikeastaan mitenkään.

No, pitää seurata tilannetta.

 

[BOL]

Kiitos vastauksistanne. Sinänsä vaan ihmetyttää, ettei kolli ole siitä moksistaan. Ei nuole, eikä reagoi siihen oikeastaan mitenkään.

No, pitää seurata tilannetta.

Mitäpä, jos otat kollin kintusta valokuvan ja soitat eläinlääkärille ja meilaat sille kuvan? Kyllähän ne bisneksen päälle ymmärtävät ja luultavasti käskevät käymään. Kerrot valkoisen valheen ja sanot, että kissa on 300km:n päässä dementoituneella äidilläsi ja nyt on veljen perheen vuoro hoitaa muoria Jouluna. Mutta koska kissan on niin erityisen rakas juuri sinulle, haluat ensin tietää, onko syytä huoleen. Jos ovat yhtään inhimmillisiä eivät pakota eläintohtoriin ilman pakottavaa syytä. Ja ajan varaat luonnollisesti vasta aikaisintaan seuraavaksi päiväksi, koska autoilussa kestää ;).

 

[Tarinankertoja]

Hauska kissavideo

Cats Play Pattycake

http://www.youtube.com/watch?v=CULU09VCu14

 

[fiftyeight]

Hauska kissavideo

Cats Play Pattycake

http://www.youtube.com/watch?v=CULU09VCu14

Onpa hauska. Vähän kuin meidän katit, paitsi että niitä ei ole noin hyvin opetettu. Vielä! Niillä kun pattycake äityy välillä varsin vauhdikkaaksi, ja osumatkin sattuvat vähän sinne ja tänne.

 

[MikGo]

Ruvennut vanhin kissa kotona vähän "vanhottelmaan". Silloin tällöin kuseksii lattialle. Joskus sitä voi olla päivässä vähän rajummin. Välillä menee parikin viikkoa ilman kuseksimista lattialle. Ihan virkeältä tuo katti vielä vaikuttaa ja syö ihan kohtuulisen hyvin. Joskus ei näytä maistuvan, mutta eipä sillä painokaan ole tippunut. Ikää sillä on varmaan noin viitisentoista vuotta.

 

[pernaveikko]

Hauska kissavideo

Jos tuommoisia haluaa, niin sitten vain YouTubeen Simon's Cat. Itseäni ainakin hymyilyttää nuo.

 

[Vuokralainen]

Muistelisin useamman kerran lukeneeni tai kuulleeni etteivät kissat näe tv-kuvaa samalla lailla kuin me ihmiset, koska ne näkevät vain kolmiulotteista kuvaa.
Kumma kuitenkin, että 1,5v neitikissa tuijottaa luonto-ohjelmia ihan tosissaan juuri tälläkin hetkellä. Äänet telkkarissa ei ole edes päällä, koska kuuntelen musaa. Muut ohjelmat eivät neitiä kiinnosta.

Muistanko väärin tuon näkemisjutun vai mistä tuo johtuu?

 

[Tpip]

Muistelisin useamman kerran lukeneeni tai kuulleeni etteivät kissat näe tv-kuvaa samalla lailla kuin me ihmiset, koska ne näkevät vain kolmiulotteista kuvaa.
Kumma kuitenkin, että 1,5v neitikissa tuijottaa luonto-ohjelmia ihan tosissaan juuri tälläkin hetkellä. Äänet telkkarissa ei ole edes päällä, koska kuuntelen musaa. Muut ohjelmat eivät neitiä kiinnosta.

Muistanko väärin tuon näkemisjutun vai mistä tuo johtuu?

Itse muistelen että osa kissoista näkee, osa ei. Meillä 2/3 kiinnittää televisioon huomiota. Luonto-ohjelmat ja lätkä. Tirppoja tuijotetaan ja kiekkoa jahdataan.