Projekti: Kissa

[Wrighter]

Meidän kissalla lääkäri totesi noin neljä vuotta sitten maksan ja munuaisten vajaatoiminnan. Sanottiin elinajaksi maksimissaan kahdeksan kuukautta, jos ei käytetä tuota erikois(kallista)ruokavaliota.

Eihän se sitä syönyt ja kun meillä on kaksi muutakin kissaa, jotka eivät saaneet sitä syödä, päätettiin, että syökööt kuin muutkin ja eläkööt elämänsä edes hyvällä ravinnolla loppuun saakka.

Tossa se perkele hyvissä voimissaan makaa sylissä tätäkin kirjoittaessa. Olen henk.koht. sitä mieltä, että nuo erikoisruoat ovat täyttä kusetusta ja eläinlääkärit vain nettoavat hyvät summat, kun joku hyväuskoinen niitä ostaa.

Kai se on auttanut, että kissa on siirtynyt ekan lääkärikäynnin jälkeen AA-kerhoon ja lopettanut dokaamisen. Ikää tolla katilla on nyt 11 vuotta...

 

[Olkku]

Olen henk.koht. sitä mieltä, että nuo erikoisruoat ovat täyttä kusetusta ja eläinlääkärit vain nettoavat hyvät summat, kun joku hyväuskoinen niitä ostaa.

Ei ainakaan mun kissin kohdalla ole kusetusta. Tuo Presctription diet, 95€ 10kg pussi, on ainoa sapuska, mikä pysyy Remulla sisässä. Syöhän se ihan mitä vaan, kissinruokaa, mutta alta puolentunnin einestämisestä oksentaa. Tuo ruoka on nimenomaan munuaistenvajaatoiminnan takia. Katti on nyt himpun yli 12 v ja viimeiset 4-5 vuotta on tuolla eläinlääkäriltä ostettavalla sapuskalla elelty.

Se on kyllä totta, että kate noissa ruoissa on eläinlääkärille varmaan melkoinen.

 

[Vuokralainen]

Kuulostaa todellakin virtsatietulehdukselta. Läpi on käyty (kissa, en minä) tuo tauti samoilla oireilla + verta kusessa. Hoidon jälkeen kaikki ok, joten ei pitäisi olla mikään erityisen vaarallinen tauti.

Kestivätkö nuo oireet kissallasi kauan?

Tosiaan kollilla todettiin lisäksi munuaisten vajaatoiminta ja kaveri on nyt todella rauhallinen ja välinpitämätön ja maukuu aina silloin tällöin. Kauhea väsymys sillä on, mutta nukkuu silti todella vähän.
Läheisyys kaverille ei kamalasti maistu.
Ruokailu, juominen, lääkkeiden ottaminen, paskominen ja kuseminen sujuvat kaikki hyvin.

 

[Murmeli]

Kestivätkö nuo oireet kissallasi kauan?

Oireet kestivät lääkityksen aikana 2-3 päivää ja sen jälkeen selkeästi tilanne parani.

 

[sake]

Se on kyllä totta, että kate noissa ruoissa on eläinlääkärille varmaan melkoinen.

Mutta eipä lähelläkään sitä katetta, jonka esim. eläinkauppa tai apteekki ottaa kaikista myymistään eläinten ruoista. Jos näitä reseptiruokia myytäisiin myös eläinkaupoissa, ei kukaan niitä korkeiden hintojen takia sieltä ostaisi, vaan eläinlääkäriasemilta.. Ja tyhmähän se on, joka jotain katteetta myy! Ensi kerralla ruokaa hakiessasi voit vaikka kysäistä katteen suuruuden.
Ja nämä erikoisruuat ovat IHAN OIKEASTI todella tärkeä osa kissojen sairauksien hoitoa - erityisesti jos mitään varsinaista lääkitystä sairauteen ei ole. Näiden kroonisten sairauksien taustasyynä on muuten ikävän usein jokin "halpahalpa"-Pirkka*-kissanruoka, eli tämänkin tilanteen voi välttää ennalta perehtymällä edes viiden minuutin verran siihen, mitä kissan oikeasti kuuluisi syödä. Epäilenpä, että huonompilaatuisissa "euroshopper-kissanruuissa" kate on prosentuaalisesti hurjempaa luokkaa, sillä niiden sisältämät "eläinperäiset" tuotteet ovat ehkä joskus nähneet lehmän, eikä muuta.

*Mitenkään Pirkka-tuotteita väheksymättä - tälläkin hetkellä varmaan puolet jääkaapin sisällöstä on Pirkkaa. Kiitos siitä.

 

[Vuokralainen]

Perkeleen perkele!

Nyt tästä autottomuudesta on ekan kerran oikein haittaa.

Kissa huutaa puolen tunnin välein kuin syötävä ja samalla tulee alle paskat ja kuset ja huutamisen jälkeen vielä kuolaa kunnon lätäkön.

Päivystävä eläinlääkäri on jossain helvetin Lammilla(kiitos uuden suurkunnan).

Kyllä nyt saavat hoidot loppua ja heti kahdeksalta naapurissa olevaan eläinlääkäriin hakemaan lopullinen rauha kissalle.

Tämä odottaminen on vaan niin syvältä.

Edit: Kylläpä oli rankka yö. Oli kissalla kovat tuskat lopuksi ja onneksi pääsi rauhaan noin klo 8.20.

 

[sake]

Perkeleen perkele!

Nyt tästä autottomuudesta on ekan kerran oikein haittaa.

Kissa huutaa puolen tunnin välein kuin syötävä ja samalla tulee alle paskat ja kuset ja huutamisen jälkeen vielä kuolaa kunnon lätäkön.

Päivystävä eläinlääkäri on jossain helvetin Lammilla(kiitos uuden suurkunnan).

Kyllä nyt saavat hoidot loppua ja heti kahdeksalta naapurissa olevaan eläinlääkäriin hakemaan lopullinen rauha kissalle.

Tämä odottaminen on vaan niin syvältä.

Edit: Kylläpä oli rankka yö. Oli kissalla kovat tuskat lopuksi ja onneksi pääsi rauhaan noin klo 8.20.

Kurjaa, että viimeinen yö jäi noin dramaattiseksi. Mutta nyt kisu on paremmassa paikassa. Jaksamisia!
Aina muuten, kun jotain akuuttia kamalaa tapahtuu, se on yleensä pyhä tai yöaika. Kumma juttu.

 

[Tarinankertoja]

Perkeleen perkele!


Edit: Kylläpä oli rankka yö. Oli kissalla kovat tuskat lopuksi ja onneksi pääsi rauhaan noin klo 8.20.

Toi on aina kova paikka. Kestämistä, muista kisua lämmöllä, kirjota muistokirjotus, se auttaa usein...

 

[Tarinankertoja]

Ja nämä erikoisruuat ovat IHAN OIKEASTI todella tärkeä osa kissojen sairauksien hoitoa - erityisesti jos mitään varsinaista lääkitystä sairauteen ei ole. Näiden kroonisten sairauksien taustasyynä on muuten ikävän usein jokin "halpahalpa"-Pirkka*-kissanruoka, eli tämänkin tilanteen voi välttää ennalta perehtymällä edes viiden minuutin verran siihen, mitä kissan oikeasti kuuluisi syödä.

Juuri näin.

"pirkkapussi" on halpa, ja voihan niitäkin välillä syöttää, mutta niiden sisältämä proteiinimäärä on vähäinen ja koostumus on liika kuituja sisältävä. Näistä on oikeasti pitkäaikaishaittoja, mm. suolistolle. Kisujen suolistot on tosi herkkiä kapistuksia, ja suolistokasvaimet on tosi yleisiä. Niitä voi syntyä esim toistuvien ummetusten seurauksena. Joten sitä ruokavaliota on syytä seurata siältä hiekkalaatikolta, ja jos oksentelua on paljon, mutta safkoja.

nim. kaksi kissaa suolistokasvaimeen menettänyt.

 

[Datsun]

Alkuun näyttikin hyvältä, räkää tuli vähemmän ja kissa sai tavanomaisia sätkyjään. Vaan nyt ihan viime aikoina räkä on taas paksumpaa, mukana on vertakin ja silmäkin vuotaa taas. Ja katti rohisee kuin appiukkoni! Etenkin nukkuessaan kuorsaa kuin mikäkin mursu. Kai siellä joku paha tulehdus sitten on, toivottavasti vielä selviää tästäkin kun ikää on vasta tuollaiset vajaa 9 vuotta.

Maanantaina on eläinlääkäriaika, jälleen kerran.

Lääkäri epäili että kissalla on kasvain päässä. Perjantaina kuvataan ja sen jälkeen tiedetään enemmän. Mikäli on kasvain niin se on siinä sitten.

 

[Takkuturkki]

Asun tyttöystäväni kanssa yhdessä. Perheeseen kuuluu myös alunperin tyttöystäväni kissa, nyt kahdeksanvuotias ja siis yhteinen. Ollaan ajateltu hommata kesän alussa kissanpentu.

Joskus vanhemmilla, perheen ainoana kissana elämään tottuneilla kissoilla on kai vaikeuksia hyväksyä uusi tulokas. Mites tän vanhemman kissan sais hyväksymään asian sillee helpohkosti? Kai se enemmän tai vähemmän ymmärtää, että toinen on ihan pentu vaan eikä pysty puolustautumaan?

Missä vaiheessa ne uskaltaa jättää vähäksi aikaa kahdestaan?

Siis maatiaiskissoista on kyse. Jos tulee mieleen myös mikä on paras paikka / tapa hankkia kissanpentu niin sopii ehdottaa.

 

[TQoFE]

Siis maatiaiskissoista on kyse. Jos tulee mieleen myös mikä on paras paikka / tapa hankkia kissanpentu niin sopii ehdottaa.

Hakekaa eläinsuojeluyhdistykseltä. Niiden kanssa pystyy sopimaan, että jos jostain syystä kissat eivät millään sopeudu saman katon alle, adoptoidun tapauksen saa viedä eläinsuojeluyhdistykselle takaisin. Ja teette samalla muutenkin hyvän teon.

Etenkin jos olemassaoleva on poika, kannattaa ottaa tyttö, joka on "pienempi uhka".

Antakaa pennun tsekkailla ensin mestat rauhassa, sitten vaan rohkeasti molemmat samaan huoneeseen. Älkää pelästykö sähinöitä ja läpsimisiä. Väliin kannattaa mennä vasta jos homma oikeasti menee hurjaksi - mitä tuskin tapahtuu, kun ei tartte tapella pimuista, eikä kissoilla muutenkaan ole niin tarkkoja hierarkioita kuin esmes koirilla. Eksän kanssa aikanaan jätettiin kakarat yksin muorin kanssa jotain 3-4 päivän jälkeen tjms, kun todettiin, ettei mitään satunnaisia sähinöitä ja paria läpsäisyä isompaa ole ollut - eikä koskaan tullutkaan.

Yksi harkitsemisen arvoinen idea on ottaa yhden pennun sijaan kaksi, jotka tuntevat toisensa jo entuudestaan. Näin ne käyvät olemassaolevan hermoille vähemmän, kun niille on leikkiseuraa toisistaan, jolloin sopu säilyy paremmin.

 

[Rixa]

Eläinsuojeluyhdistystä suosittelen myös maatiaisen hankinnassa, 2 pentua on tosiaan parempi (jos vain mahdollista) kuin yksi. Meille tuli Taisto toissaviikon lauantaina, näin pystyttiin viikonloppu seuraamaan miten sopeutuu muiden kissojen (ja koirien) joukkoon.

Maanantaina molemmat töihin ja näin parin viikon päästä ovat kaikki eläimemme vielä hengissä. Läpsimistä tosiaan esiintyy joka on aivan normaalia, eipä tässä ole väliin tarvinnut mennä.

Kun kissan hommaatte, kannattaa varmistaa että kissa on vähintään 12 viikkoa vanha. Tämä 12 viikkoa on kissan luovutusikäraja.

Mikäli eläintä ei ole sirutettu, suosittelen myös tämän tekemistä, jos katoaapi on paremmat mahdollisuudet saada takaisin.

 

[Vuokralainen]

Yksi iso asia kissan hankkimisessa on, että pitää olla valmis sijoittamaan rahaa sen rokotuksiin ja terveydenhoitoon.
Eläinlääkärikäynnit eivät todellakaan ole halpoja.

Kuten varmasti moni on jo kyllästymiseen asti lukenut niin kissani sairastui viikko sitten ja sai viimeisen piikin eilen.
Viime viikon kaksi eläinlääkärikäyntiä lääkkeineen maksoi yli 400€ ja eilinen piikitys ja tähän vielä tuhkaus ym. kulut maksavat lisäksi noin 200€.

Eli vaikka kissa on suht edullinen hankkia niin sen mahdollisesti sairastuessa kulut voivat nousta erittäinkin suuriksi.

 

[fiftyeight]

- - -
Ollaan ajateltu hommata kesän alussa kissanpentu.
- - -

Itsellä kokemusta kun aikoinaan hankittiin vanhalle neidille seuraksi kollipentu. Saattaa olla, että tässä ketjussa siitä on jo ollut puhetta, mutten heti löytänyt; siispä lyhyt uusinta.

Vanha kissa oli kai kolmen vanha kun hommasimme kollipennun. Ekan päivän narttu sähisi häntä pörröllä ja kierteli, kun taas utelias pentu olisi halunnut tehdä tuttavuutta. Annoimme niiden olla omissa oloissaan ja pidimme vain huolta että vettä ja ruokaa riitti. Parin päivän kuluttua sitten jo söivät samasta kupista samaan aikaan.

Siinä kävi sitten niin, että tämä leikattu narttu ottikin kollin omaksi pennukseen, pentu nukkui uuden emonsa sylissä ja emo imetti pentua, vaikkei sieltä kai mitään tullutkaan yms. lähes vuoden.

Nykyisin kaikki ok ja hauskana pointtina se, että vaikka kolli on nyt reilusti isompi kuin narttu, niin kyllä se narttu aina kaikki matsit hoitaa lopulta himaan ja kolli vikisee.

 

[burning heart]

Joskus vanhemmilla, perheen ainoana kissana elämään tottuneilla kissoilla on kai vaikeuksia hyväksyä uusi tulokas. Mites tän vanhemman kissan sais hyväksymään asian sillee helpohkosti? Kai se enemmän tai vähemmän ymmärtää, että toinen on ihan pentu vaan eikä pysty puolustautumaan?

Täällä päässä vanha herra sai vuosia takaperin kaverikseen rasavillin koltiaisen. Pari päivää meni sähisten, läpsien ja murjottaen, mutta niin vain homma rauhoittui. Muutama päivä tosiaan, ja jo syötiin autuaana samasta kupista.

Vanha herra sittemmin nukkui pois ja tästä "koltiaisesta" tuli talon uusi vanha herra. Vuosi sitten "uusi vanha herra" sai kaverikseen kollinrääpäleen ja sama toistui. Muutama päivä, tassua päälle ja that's it.

Kollit ovat vanhempina olleet leikattuja, nuoret tulokkaat leikkaamattomia. Minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut kissojen vartuttuakaan, mitä nyt painit menevät vähän hurjemmiksi. Samassa kasassa kuitenkin nukkuvat ja pitävät toisistaan huolta. Täällä päin ei siis ainakaan ole huomattu, etteivätkö kaksi kollikissaa voisi tulla vallan mainiosti toimeen.

Isommalle kissalle on tärkeää, että saa osoittaa olevansa arvoasteikossa ylempänä. Tuo mainittu ensimmäinen vanha herramme oli elänyt kymmenen vuotta talon valtiaana, eikä ollut tottunut muihin eläimiin. Tovin se otti, että pienempi löysi paikkansa, mutta sittemmin kaikki sujuikin moitteetta.

Pienemmät kissat ovat uteliaita ja vähän toheloita - eivät ymmärrä astuvansa toisen varpaille. Muutaman kerran kun tassusta saa naamalleen, alkaa peli olla selvä ja nokkimisjärjestys kirkastua mieleen. Pentu oppii nopeasti ja isompi kissa huomaa, ettei kukaan vie hänen paikkaansa, jolloin tulokkaan hyväksyminen onnistuu.

 

[choose_life]

Isommalle kissalle on tärkeää, että saa osoittaa olevansa arvoasteikossa ylempänä. Tuo mainittu ensimmäinen vanha herramme oli elänyt kymmenen vuotta talon valtiaana, eikä ollut tottunut muihin eläimiin. Tovin se otti, että pienempi löysi paikkansa, mutta sittemmin kaikki sujuikin moitteetta.
Pienemmät kissat ovat uteliaita ja vähän toheloita - eivät ymmärrä astuvansa toisen varpaille. Muutaman kerran kun tassusta saa naamalleen, alkaa peli olla selvä ja nokkimisjärjestys kirkastua mieleen. Pentu oppii nopeasti ja isompi kissa huomaa, ettei kukaan vie hänen paikkaansa, jolloin tulokkaan hyväksyminen onnistuu.

Tämä oli mukava kuulla, koska vastaava suunnitelma on hautunut päässä pitkään. Pari vuotta sitten yritettiin tuoda aikuista leikattua narttukissaa vanhemman leikatun kollimme kaveriksi=katastrofi. Paholaisleidi valtasi asunnon, pelotteli puolet isomman kissan lähes hengiltä ja lopulta puri pahasti selkään - luovuttiin ideasta alle viikossa. Kissamme ei oikein tahdo sietää muita katteja edes pihalla ja koirillekin raivotaan:) mutta jospa pennun kanssa onnistuisi.

 

[Lauri]

Mikäköhän eteen, kun kissa ei suostu enää syömään purkkiruokaa? Kyseessä on n.1 vuoden ikäinen kissa, jolla yritin antaa matolääkettä ruokaan sekoitettuna. Kissa havaitsi että ruoan seassa on jotain erikoista, eikä siihen koskenut. Eikä sen jälkeen ole koskenut yhteenkään purkkiruoka-annokseen, jota olen yrittänyt tarjota. Varmaan vieläkin on mielessä se matolääke ja sen tuomat traumat?

Tällä hetkellä se napostelee vain kovia napuja, mutta olisihan se välillä hyvä saada pehmeätäkin syötävää. Vai pärjääkö kissat hyvin pelkillä kovilla napuilla? Voiko niistä saada kaiken tarpeellisen ravinnon? Onko jollain joku hyvä merkki, jota on kissalleen syöttänyt?

 

[Rixa]

Kannattaa kokeilla myös pussiruokia jos olet antanut kastikkeessa kokeile sosetta (hienompijakoista kuin palat). Kissanruokiahan on tsiljoonaa eri laatua ja merkkiä. Kannattaa myös kokeilla kalan sijasta katkarapuja, lihaa eri muodoissa (riistaa, lammasta).

Jos kissasi tykkää jostain tietystä herkusta (kinkku, kala tms) lisää sitä vähän märkäruuan sekaan ja sekoita.

Ei ole oikotietä.

 

[fiftyeight]

- - -
Vai pärjääkö kissat hyvin pelkillä kovilla napuilla? Voiko niistä saada kaiken tarpeellisen ravinnon? Onko jollain joku hyvä merkki, jota on kissalleen syöttänyt?

Kissat pärjäävät erinomaisen hyvin pelkällä kuivaruoalla. Yleisesti rotukissojen kasvattajat syöttävät kissoilleen vain kuivamuonaa, mutta silloin käyttävät niitä hieman laadukkaampia ruokia. Ja silloin pitää muistaa, että vettä on aina riittävästi.

Kissat jos ketkä ovat varsin oikukkaita syömisiensä kanssa. Meillä vanha narttu ei koske kalaan pitkällä tikullakaan, mutta kolli"pentu" syö vaikka pieniä kiviä. Mutta ei kinkkua, johon taas vanhempi on ihan hulluna.

Välillä annan niille tuoretta jauhelihaa, välillä pannulla ilman rasvaa kypsennettyä kanaa. Niitä siis silloin tällöin, ja putoavat kyllä varsin hyvin.

 

[Tpip]

Yleisesti rotukissojen kasvattajat syöttävät kissoilleen vain kuivamuonaa, mutta silloin käyttävät niitä hieman laadukkaampia ruokia. Ja silloin pitää muistaa, että vettä on aina riittävästi.

Kohtuullinen yleistys, tuntemistani kasvattajista (puhutaan arviolta lähelle sadasta kasvattajasta) vain muutama syöttää pelkästään kuivaruokaa kissoilleen.

Kissanruoan kanssa kannattaa tosiaan panostaa laatuun ja lukaista se tuoteseloste. Valmistajan on ilmoitettava ruoassa käytetyt raaka-aineet pitoisuusjärjestyksessä, eli ensimmäisenä listassa on se raaka-aine jota ruoka sisältää eniten. Tämän kuuluisi olla tietysti lihaa (tai kana/kalaa), mutta pääsääntöisesti se varsinkin "marketti"ruoissa on jokin vilja tai maissi. Kissa on lihansyöjä, ja sen elimistö ei pysty käsittelemään/hyödyntämään ruoansulatuksessaan viljatuotteita kunnolla. Mitä viljapitoisempaa ruokaa syöttää, sitä enemmän kissa joutuu syömään ja tämän huomaa jo sitten hiekkalaatikoita tyhjentäessä.

Pelkkä eläinkaupastakaan ostaminen ei takaa, että kuivaruoka on laadukas, yksi ehkä kilohinnaltaan kalleimmista merkeistä on tässä muutaman vuoden aikana ruvennut lisäämään ruokien viljapitoisuutta (huomattu ihan tuoteselostetta silmäiltäessä, pussin ulkoasun muuttuessa muuttui myös ruoan sisältö). Samoin markettiraksuistakin löytyy sisällöltään ihan ok ruokia.

 

[Trekolmestar]

Etenkin jos olemassaoleva on poika, kannattaa ottaa tyttö, joka on "pienempi uhka".

Tiedä sitten, kun mulle eläinsuojeluyhdistyksestä suositeltiin ilman muuta Laku-kollin kaveriksi toista poikaa, kun narttukissa kuulemma saattaa omia huushollin itselleen niin aggressiivisesti, että hommasta ei tule lopulta mitään. Silti kokeiltiin yhtä tyttökissaa, mutta sehän leipoi Lakua lättyyn ensitöikseen eikä se ollut mitään leikkiä.

Laku (silloin 2,5 v) sai sitten kaverikseen vuotta nuoremman Tikun. Alku meni puolin ja toisin hieman varauksellisesti, mutta nykyään pojat ovat parhaita kavereita. Välillä tietysti painitaan ja läpsitään, joskus aika rajunkinoloisesti, mutta matsin jälkeen nukkuvat kylki kyljessä.

Vaan olisiko muilla kissan"omistajilla" vinkkiä sellaiseen, kun Laku on melkoinen suursyömäri ja ilmiselvästi ylipainoinen, mutta Tiku on ihan luuviulu ja muutenkin pienikokoinen. Miten pystyisin hieman solakoittamaan Lakun karvismaisia linjoja ilman, että Tiku laihtuu ihan olemattomiin? Nyt jo syövät light-nappuloita, mutta kun Laku tahtoo niistä hotkia valtaosan ja ruipelolle Tikulle jää jämät.

 

[TQoFE]

Tiedä sitten, kun mulle eläinsuojeluyhdistyksestä suositeltiin ilman muuta Laku-kollin kaveriksi toista poikaa, kun narttukissa kuulemma saattaa omia huushollin itselleen niin aggressiivisesti, että hommasta ei tule lopulta mitään.

Mutta ilmeisesti olit ottanut aikuisen tytön? Pentujen kanssa on vähän eri juttu =)

Miten pystyisin hieman solakoittamaan Lakun karvismaisia linjoja ilman, että Tiku laihtuu ihan olemattomiin? Nyt jo syövät light-nappuloita, mutta kun Laku tahtoo niistä hotkia valtaosan ja ruipelolle Tikulle jää jämät.

Ala syöttää Tikulle jotain lihottavaa namia, joka häviää kupista heti, ja tarjoilet sen toiseen huoneeseen, jonne Laku ei pääse. Meillä kokeiltiin aikoinaan tuota, ja ihan hyvin sujui. Ovet auki vasta kun kuppi on tyhjä =)

 

[Trekolmestar]

Ala syöttää Tikulle jotain lihottavaa namia, joka häviää kupista heti, ja tarjoilet sen toiseen huoneeseen, jonne Laku ei pääse. Meillä kokeiltiin aikoinaan tuota, ja ihan hyvin sujui. Ovet auki vasta kun kuppi on tyhjä =)

Täytyy testata. Jos se onnistuu, niin sitten yhteisessä ruokakupissa voisi alkaa säännöstelemään niin, että Laku voisi hieman laihtua. Kiitos vinkistä.

 

[12961]

Yksi iso asia kissan hankkimisessa on, että pitää olla valmis sijoittamaan rahaa sen rokotuksiin ja terveydenhoitoon.
Eläinlääkärikäynnit eivät todellakaan ole halpoja.

Kannattaa tehdä kuten minä, hommata emäntä, jonka serkku on eläinlääkäri ja toimii yrittäjänä eläinlääkäriasemalla.

Ei vaiskaan, kalliita tuntihintoja tuntuvat pyytävän mikäli nyt omalle lompakolle joutuisi menemään. Katinroikaletta ei todellakaan saa hankkia, mikäli ei ole varaa hoitaa sitä kunnolla.


Asiaan, josta lekuri tuli mieleen: Kissan hammaskivi.

Kollimme Börje, Pyhä Birma on nyt 7-vuotias, ja hammaskiviä saa käydä poistatuttamassa kerran vuodessa, siinä vaiheessa kun sängyssä vieressä nukkuvan kissan hengen haju alkaa muistuttamaan ruumista ja haittaamaan omaa nukkumista. Lekuri neuvoi, että olisi syytä syöttää katille enemmän kuivamuonaa, jolloin hampaatkin pysyisivät puhtaina paremmin.

Mikään kova ruoka ei kelpaa, muutenkin kaiffari on aika kranttu: Vain tuore possun sydän ja kieli kelpaavat. Kuivamuonalle tulee totaalinen no-no. Ollaan kokeiltu tarkoitukseen soveltuvaa, hiomatahnan tapaista tököttiä, jota sekoitetaan ruokaan, mutta herra ei hyväksy lainkaan sydämen/kielen maustamista. Onkohan tässä mitään muuta vaihtoehtoa kuin nukuttaa kissa joka vuosi vain hammaskiven poistoa varten? Tällä kertaa laski heräillessään alleen ja saunassa haisee kunnon sairaala-aineilla hoidetun klooripesunkin jälkeen kissankusi.


Yksi kysymys kissan tavoista: Oletteko tietoisia yhdestäkään kissasta meitin Börjen lisäksi, joka saatuaan syömisestä tarpeekseen yrittää peittää ruokakuppia eikä tämän jälkeen syö siitä palaakaan ennenkuin isäntä huijaa käyttämällä purkkia hetken pöydällä? Ihme äijä.




EDIT: Ennenkuin ehdotatte kissan nälkiinnyttämistä raksuilla: Tämä on nälkäisenä erittäin pahansisuinen. 10kg iso Pyhä Birma (ei lihava) ei tunnu mukavalta jos se kulman takaa vaanittuaan hyökkää roikkumaan hampaillaan minun tai eukon nilkassa.