Proge

[Ted Raikas]

Pink Floydia on tullut kuunneltua jonkin verran, ehkä joku vetää herneet nenään kun mainitsen myös Deep Purplen tässä ketjussa.

No jaah... tuskin Purplea nyt progebändiksi oikein mielletään, mutta ainakin Burn -albumilla on mielestäni aika psykedeelisiä ja progressiivia elementtejäkin mukana. Progea tai ei, niin loistobändi joka tapauksessa.

***

Ketjussa jo mainittu Gong on mainiota 70-luvun psykerokkia. Siitä diggaavien kannattaa kyllä tutustua suomalaiseen Hidria Spacefolkiin ehdottomasti.

Onkohan Hawkwind jo mainittu? Bändiä voinee pitää ihan ensimmäisimpinä psykedeelisen rockin edustajina, Lemmy soitteli tuossa bändissä alkuaikoina, ennen kuin perusti Motörheadin.

Uskomattoman happoista menoa, eikä ihmetytä, taisihan se Lemmykin aikamoiset satsit happoa vetäistä aikanaan. Tulokset musiikissa senmukaiset.

 

[Vipu]

Uskomattoman happoista menoa, eikä ihmetytä, taisihan se Lemmykin aikamoiset satsit happoa vetäistä aikanaan. Tulokset musiikissa senmukaiset.

Mitä Colin Farrell viikossa, sitä Lemmy päivässä.

That's the way I like it baby, I don't wanna motor my head forever.

 

[Baawo]

progea

No listaa en voi järjestykseen laittaa, mutta sen voin sanoa, että nää soi vain kun vaimo nukkuu tai ei ole kotona, eli tarvitsen rauhaa musiikkielämyksiin.

King Crimson...ei selittelyjä tarvinne
Pink Floyd...Vielä vähemmän...
Circle, suomalainen, ehkä enemmän hypnoottista, mutta progemmat biisit iskee...

 

[Pateettinen]

Syd Barrett, RIP

Eiköhän tämä uutinen sovi progeosastolle.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/5169344.stm

Syd Barrett oli se jätkä, jonka kautta tuli tutustuttua Pink Floydin "uudempaakin" materiaaliin. Silti "Piper at the Gates of Dawn" on aina ollut minulle bändin paras levy - jänniä pikkuteoksia, sanat kuin satukirjasta ja kivoja, outoja säveliä.

 

[Osmo Rapeli]

Eiköhän tämä uutinen sovi progeosastolle.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/5169344.stm

Syd Barrett oli se jätkä, jonka kautta tuli tutustuttua Pink Floydin "uudempaakin" materiaaliin. Silti "Piper at the Gates of Dawn" on aina ollut minulle bändin paras levy - jänniä pikkuteoksia, sanat kuin satukirjasta ja kivoja, outoja säveliä.

Jep, olisikohan jo aika pistää pystyyn ketju Pink Floydille.

Legendaarisen ikävä tarina tämä Syd Barrettin kohtalo. Hullu nero. Suosikkitarinani Barrettista kertoo sen kuinka mies kesken Floydin "WISH YOU WERE HERE"-äänitysten aikaan vain ilmestyi sattumalta studioille vuosien eron jälkeen vaikkei voinut tietää mistään että he tekivät levyä ja biisejä jotka oli omistettu ennen kaikkea hänelle.

http://www.sydbarrett.net/images/webb/pp1.jpg
http://www.sydbarrett.net/images/74-Now/roger2005.jpg

"It's awfully considerate of you to think of me here
And I'm most obliged to you for making it clear that I'm not here
And I never knew the moon could be so big
And I never knew the moon could be so blue
And I'm grateful that you threw away my old shoes
And brought me here instead dressed in red
And I'm wondering who could be writing this song

I don't care if the sun don't shine
And I don't care if nothing is mine
And I don't care if I'm nervous with you
I'll do my loving in the Winter.

And the sea isn't green
And I love the queen
And what exactly is a dream?
And what exactly is a joke?"

(Jugband Blues)

 

[brehme_]

Jep, olisikohan jo aika pistää pystyyn ketju Pink Floydille.

Kannatetaan. Itse pistän Wish you were here-levyn ja ennen kaikkea Shine on you, crazy diamond-kappaleen soimaan.


Remember when you were young, you shone like the sun.
Shine on you crazy diamond.
Now there's a look in your eyes, like black holes in the sky.
Shine on you crazy diamond.
You were caught on the crossfire of childhood and stardom,
blown on the steel breeze.
Come on you target for faraway laughter,
come on you stranger, you legend, you martyr, and shine!
You reached for the secret too soon, you cried for the moon.
Shine on you crazy diamond.
Threatened by shadows at night, and exposed in the light.
Shine on you crazy diamond.
Well you wore out your welcome with random precision,
rode on the steel breeze.
Come on you raver, you seer of visions,
come on you painter, you piper, you prisoner, and shine


edit. Tärkein unohtui: lepää rauhassa Syd Barrett

 

[Osmo Rapeli]

Kannatetaan. Itse pistän Wish you were here-levyn ja ennen kaikkea Shine on you, crazy diamond-kappaleen soimaan.
[/I]

Ryhdyn heti hommiin!

 

[jpp]

R.I.P

Jep, olisikohan jo aika pistää pystyyn ketju Pink Floydille.

Legendaarisen ikävä tarina tämä Syd Barrettin kohtalo. Hullu nero. Suosikkitarinani Barrettista kertoo sen kuinka mies kesken Floydin "WISH YOU WERE HERE"-äänitysten aikaan vain ilmestyi sattumalta studioille vuosien eron jälkeen vaikkei voinut tietää mistään että he tekivät levyä ja biisejä jotka oli omistettu ennen kaikkea hänelle.

Legendaarisen bändin legendaarinen perustaja on (lopullisesti) poissa. Shine On You Crazy Diamond!!

 

[laredo]

Neo-proge

Ns. uusproge kiinnostaa tällä hetkellä. Voisiko joku asiantuntija hieman suositella minulle lisää helmiä tästä suosta.

Omat suosikkini tällä hetkellä

Marillion - ekat 2 levyä Fishin kanssa
Pendragon - vasta tutustumassa, kuulemma 96-tuotos olisi loistava
Arena - aika suoraviivaista, nyanssit ja progemaisuus vähemmällä
Twelfth Night - tutustumassa. Jännältä Pink Floydin ja Marillionin yhdistelmältä kuullostaa.
Alan Parson - kokeellisemmat levyt kiinnostivat. Ei nuo "kauniit melodiat" tai hittibiisintavoittelut.

Eli odotan
a) hyvää tuotannollista tasoa. Ns. hippiproge ei kiinnosta tms. pre 80-luku. Ei missään tapauksessa mitään "bluesvivahteisuutta".
b) kunnianhimoisia sävellyksiä
c) suuria tunteita, nyansseja musiikissa. Ei tasapaksua tuulen suhinaa pimpelipom-efekteillä ktoos. Ehdottomasti pannassa minimalistinen "akustinen kitara ja laiha mies laulaa balladia"-tyylinen brittipop ts. Marillion laulajanaan Herra Hoo.
d) melodioita
e) hyvää laulajaa. Jonkin verran musiikkia, laulua jne. opiskelleena menetän mielenkiinnon heti jos huomaan että laulu on epävireistä tai harrastelijamaista.

Lempilevyni on jo parin vuosikymmenen ajan ollut tuo "Script for a Jester´s Tear". Nimikappale sekä "Forgotten Sons" puhkisoitettuna.

Kiitoksia hyvistä vinkeistä kaikille alan harrastajille.

 

[laredo]

Ohhoh...

Ken itseään auttaa sitä taivaskin auttaa... (wanha Raamatun sananlasku, vai oliko se sittenkin runkvistin vastaava?!?!)

Löytyipä loistavalta kuulostava levy joka läpäisee kaiken tuon kriteerin jonka esitin.

Eli lyhyesti: Collage - Moonlight

90-luvun alussa ilmestynyt (puolalainen!!!) albumi. Todella komeata kuunneltavaa. Olenpa nyt ilahtunut siitä että jaksoin nähdä hieman vaivaa uuden etsimiseen.

 

[Procamp]

Ken itseään auttaa sitä taivaskin auttaa... (wanha Raamatun sananlasku, vai oliko se sittenkin runkvistin vastaava?!?!)

Löytyipä loistavalta kuulostava levy joka läpäisee kaiken tuon kriteerin jonka esitin.

Eli lyhyesti: Collage - Moonlight

90-luvun alussa ilmestynyt (puolalainen!!!) albumi. Todella komeata kuunneltavaa. Olenpa nyt ilahtunut siitä että jaksoin nähdä hieman vaivaa uuden etsimiseen.

Jos tuo Collage kolisee, kannattaa tsekata Amirianin ja Szadkowskin Collagen raunioille perustama Satellite. Kaksi levyä, A Street Between Sunrise And Sunset (2003) ja Evening Games (2004) ovat julkaisseet ja varsinkin tuo debyytti on erinomainen.

 

[laredo]

Progekausi

Johtuneeko syksystä vai mistä, mutta nyt on hirveä hinku kuunnella progea. Ton Satelliten debyytti löytyy jo myös, kohta joutuu sekin kuunteluun. Tässä välissä hankin myös Sagan uusimman, "Trust":in. Tämä on saanut arvosteluissa klassikon pisteet ja täytyy myöntää että hyvältä kuulostaa. Sagan faneille tiedoksi, yhtye on palannut soundeillaan 80-luvulle takaisin!! Crightonin kitara vuoropuhelee taas syntikan kanssa kuten parhaina päivinään.

 

[Datsun]

Hei vaan progeihmiset. Onko muille tuttu Dixie Dregs-niminen Steve Morsen kipparoima orkesteri? Tilasin levyn (What if, ilmestymisvuosi 1978) sillä perusteella kun kuulin avausraidan Radio Helsingistä.
Erittäin hyvän kuuloista progeilua. Näyttää esim. CDON:in arsenaalista löytyvän useampiakin bändin tekeleitä. Tahtoo lisää näitä!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hei vaan progeihmiset. Onko muille tuttu Dixie Dregs-niminen Steve Morsen kipparoima orkesteri?

Morse on peto kitaristi ja erityisesti olen itse arvostanut Morsen aikaansaannoksia juuri Dixie Dregsissä. Vanhemmasta tuotannosta on kuuntelussa ollut eniten Night of the Living Dregs ja Dregs of the Earth, uudempi on jäänyt vähemmälle.

Morsella taitaa olla progepierun leima sen verran tiukasti otsassa että arvostus on jäänyt ainakin Suomessa alakanttiin. Takavuosina oli sääntö ilman poikkeusta että Soundin ja Rumban arvosteluissa Morsen työt kirottiin alimpaan kastiin. No, proge nyt on ollut kirosana Rumbassa aina ja Soundissakin viimeiset 20+ vuotta...

Kannattaa myös tutustua Steve Morsen kanssa soittaneeseen viulistiin nimeltä Mark O'Connor, aivan maaginen soittaja hänkin.

 

[Helmut Balderis #19]

Tää onkin vähän kaksijakoinen juttu.En voi sietää progea mutta silti olen ollut 20v "Die Hard" -RUSH fani.

 

[laredo]

Alzheimer?

Oonkohan mä muistanu mainita miten loistava on IQ:n Dark Matter?!?!?! Ja ilmestyi vuonna 2004!!!

 

[kristian]

Bumpataanpas tätä mielenkiintoista ketjua jälleen, nyt kun on Dream Theaterin, Symphony X:n, Genesiksen ja Rushin konsertitkin Helsingissä.

Mitäs pidätte Dream Theaterin ja Rushin uusista levyistä? Minusta molemmat ovat aika onnistuneita tapauksia. Snakes & Arrows oli vähän vaikea pala purtavaksi ensin, mutta alkoi toimia ihan täysillä kun vaan jaksoi kuunnella.

Itse olen viime aikoina kuunnellut Spock's Beardia ja Neal Morsen soolotuotantoa. Ja Porcupine Treen Fear Of A Blank Planet on toiminut hienosti. Tuo Anaesthetize lienee paras rockbiisi, mitä olen kuullut vuosikausiin.

Onkos jengillä ehdottaa muita uudempia hyviä progelevyjä?

 

[laredo]

Bändi Arena saa minut nostamaan tämän ketjun. Olen tässä kuunnellut sangen ahkerasti lättyä "Contagion", joka alkaa nousta yhdeksi suosikikseni. Täytyykin hankkia koko tuotantonsa. Visitor ja Pepper jo on. Jälkimmäisestä myös pidin, joskin on yksioikosempaa.

 

[Ted Raikas]

Onkos jengillä ehdottaa muita uudempia hyviä progelevyjä?

Nightingale: White Darkness
Riverside: Rapid Eye Movement

Tämän vuoden satoa molemmat ja kuuluvat tämän vuoden parhaimmistoon julkaisuista. Tämä vuosi on muutenkin ollut varsin hyvä musiikkivuosi julkaisujen suhteen, vaikeaa tulee päättää, mitkä on ne ihan parhaat.

 

[Alamummo]

Nightingale: White Darkness
Riverside: Rapid Eye Movement

Tämän vuoden satoa molemmat ja kuuluvat tämän vuoden parhaimmistoon julkaisuista. Tämä vuosi on muutenkin ollut varsin hyvä musiikkivuosi julkaisujen suhteen, vaikeaa tulee päättää, mitkä on ne ihan parhaat.

Pitää varmaan tsekata, kun Tediltä on tullut aiemminkin hyviä vinkkejä, esimerkiksi Porcupine Tree.

 

[Ted Raikas]

Pitää varmaan tsekata, kun Tediltä on tullut aiemminkin hyviä vinkkejä, esimerkiksi Porcupine Tree.

Noista kahdesta Riverside muistuttaakin hivenen Porcupine Tree:ta. Puolalainen mainio pumppu, joka esiintyy ensikuussa Nosturissa.

 

[Dave S]

Viimeksi tuli ostettua paikallisesta Anttilasta, Paatos-Silence Of Another Kind ja Enchant-Tug Of War

 

[M10]

Anekdoten.

Miksi en löytänyt näitä ruotsalaisia aikaisemmin.

 

[laredo]

No niin, nyt on sitten kaikki Arenan 6 studiolevyä. Hämmästyttävä kehityskaari yhtyeellä, vaikka kokoonpano on vaihdellut. Uusin Pepper&Ghost on jo lähempänä heavyä, kun taas ensimmäinen voisi olla suoraa jatkoa Marillionin Fishin aikaiseen tuotantoon. Yhtä kaikki, hyvästä loistavaan on tämän bändin repertuaarin taso. Valtava musiikillinen aarreaitta jäänyt minulta kunnolla katsastamatta. Näistä levyistä riittää iloa pitkäksi aikaa, seuraavaksi sitten Pendragonin kimppuun. IQ tiedetään jo hyvin. Kuten kävi ilmi, olen tällainen neo-progen ystävä. Clepsydra vaikutti myös lupaavalta, mutta laulajan honottavasta äänestä ei voi kertakaikkiaan päästä yli.

 

[JTX]

No niin, nyt on sitten kaikki Arenan 6 studiolevyä.

http://www.youtube.com/watch?v=zhoKwko9d3c

Arenahan kuulostaa ihan kivalta. Ainoana miinuksena rasittavan epäkekseliästä rummuttelua :) Ei jaksaisi koko ajan kuunnella tasaisena hakattuja 1/16-osia.