Proge

[op777]

Viestin lähetti Mahavishnu

Hot Thumbs O'Riley (tuskin tehnyt kuin yhden levyn: Wicked Ivery)

Kommentoidaapa tätä nyt sitten hieman jälkijättöisesti...

Hot thumbs O'Riley on Wigwamin kuningaspultin Jim Pembroken alter ego. Muutenkin levyllä taisi soittaa koko Wigwamin jengi, jollen vallan väärin muista.

op777

 

[Pateettinen]

Re: Re: Re: Yäk

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Tartun vielä tähän. Ymmärsinkö oikein, että ihmettelet sitä, miksi pikkubändien keikoilla ihmiset innostuvat enemmän tunnetuista klassikoista kuin bändien omista tuotoksista? Voisitko antaa siis esimerkkejä niistä bändeistä, joita Colossuksen keikoilla olet kuunnellut ja kertoa sitten, paljonko olit kyseisiin bändeihin tutustunut ennen keikkaa?

En minä ihmettele. Esimerkkeinä vaikkapa Ageness tai Rivendell, ensimmäistä kuunnellut kolmen levyn verran (, joista Showing Paces vallan mainio), jälkimmäistä ep:n verran. Mitäpä kuuluu Relayer-bändille, jonka oma matsku kuulosti vallan lupaavalle? Joskus -98 heittivät mainio Pink Projector -coverkeikan, missä sai kuulla myös Syd Barrett -matskua. Ja pointtisi on?

Vähän asian sivusta. Dave Lindholm heitti akustista keikkaa Sellassa joskus viime talvena. Yleisöstä alkoi kuulua "soita jotain omia biisejäsi" -huutoja, kun artisti halusi keskittyä vanhoihin blues-sankareihin. Näinkin voi käydä.

 

[tinkezione]

Re: Yäk

Viestin lähetti Vteich
Että sylettää, kun jengi puhuu jostain Dream Theaterista ja Symphony X:stä progeketjussa.

"Tässä ketjussa keskustellaan siitä, mistä bändeistä tässä ketjussa saa keskustella."

Asiaan. Kuuntelen King Crimsonia säännöllisesti, ja pidän bändiä suorastaan huikeana.

 

[kristian]

Viestin lähetti HN

Rush: 2112, Hemispheres, Permanent Waves, Moving Pictures, Signals

Kaikki loistavia levyjä, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, Rush ei omasta mielestäni ole "progea" sanan varsinaisessa merkityksessä. Progesävytteistä hard-rockia ehkä. Vai onko noilla lokeroinneilla sitten mitään väliä...

2112 oli lähinnä puhdas heavy-metal levy, tuon ajan mittapuun mukaan todella raskasta tavaraa.

Hemispheres todella on Rushin progevaikutteisin levy. Joku "La Villa Strangiato" taas on yksi ihmeellisimmistä biiseistä mitä mikään rockbändi on soittanut. Hauska yksityiskohta muuten tuosta biisistä; kun pojat olivat lopulta saaneet biisin levytettyä he luulivat etteivät koskaan pystyisi soittamaan noin vaikeaa biisiä uudelleen. Nykyisin he kuulemma pystyvät soittamaan sen lähes täydellisesti ja katsomaan samalla TV:tä. :)

Moving Pictures taas on melko puhdas classic rock/AOR tuotos. Todella hyvä sellainen tosin. Melko samantapainen levy kuin Led Zeppelinin "In through the outdoor", kuvastaa aikaansa hyvin.

Signals taas on levy jossa on kaikkea. Jopa reggae-vaikutteita. "Analog Kid" on aivan helvetin hyvä raita, ja "Subdivisions" on yksi upeimmista biiseistä ikinä. Minusta "Presto" (1989) oli samantyylinen kokeilu, jossa yhdistellään funkia, jazzia, hard rockia ja poppia todella onnistuneesti. Aliarvostettu jopa bändin fanien keskuudessa.

 

[asloser]

Re: Re: Yäk

Viestin lähetti Pateettinen
Useammalla Colossus ry:n neoprogekeikalla käyneenä huomaa yksinkertaisesti sen, että yleisö innostuu enemmän Yesin, Genesiksen ja Pink Floydin coveroinnista kuin yhdestäkään uudesta "teoksesta". Mitäs progea (sanan merkityksessä) se on, kun apinoidaan 1970-lukua?

Minä olen ollut noissa progeilloissa tasan kerran, ja rehellisesti sanottuna halusin nähdä miten pojat saa klassisen ja vaikean materiaalin taittumaan. Mutta ainakin minä annan kunnon aplodit myös jos joku pystyy soittamaan esim. Close to the edgen kunnolla ja komeasti läpi. On se vaan senverran hieno ja vaikea biisi.

Tuolla keikalla Rivendell hoiti muuten osansa siten, että ensi soitettiin Close to the edge ja sitten päälle omaa materiaalia, joka minusta oli erittäin hyvää. Seurauksena aion ostaa Rivendellin tekeillä olevan pitkäsoiton jahka vain saavat sen valmiiksi.

Jokin uppo outo progekappale livenä kuultuna ei välttämättä saa aikaan yleistä ahaa-elämystä ja raivoisia aplodeja. Musiikkityykin luonteeseen kuuluu se että hyviä levyjä ja kappaleita pitää kuunnella enemmän ennenkuin ne aukeavat. Tämän takia pidän esim. Toolia jonkinasteisina progebändinä vaikkei Tool olekkaan aivan perinteisimmästä päästä.

 

[Rod Weary]

Olen varmaan kuunnellut Toolia jotenkin väärin, kun olen pitänyt siitä alusta lähtien, eikä mitään "avautumista" ole ollut havaittavissa. Pieniä yksityiskohtia toki löytää silloin tällöin, mutta se on mielestäni eri asia. Yksi huikeimmista bändeistä ikinä joka tapauksessa.

Juttelin joskus nuorena Rushista erään jenkin kanssa. Heillä päin tuota Moving Picturesin aikaista ja sitä edeltävää Rushia kutsuttiin "art rockiksi". Progeksi en miellä ainuttakaan Rushin levyä. No, minulle proge onkin Genesis, Pink Floyd, Yes, King Crimson, Camel ja ainoana 70-luvun jälkeen pinnalle nousseista Fishin Marillion. Jethro Tull nyt vain sattui soittamaan omituista musiikkia, mitä ei voi luokitella mihinkään genreen erityisesti kuuluvaksi.

 

[Pateettinen]

Re: Re: Re: Yäk

Viestin lähetti asloser
Tuolla keikalla Rivendell hoiti muuten osansa siten, että ensi soitettiin Close to the edge ja sitten päälle omaa materiaalia, joka minusta oli erittäin hyvää. Seurauksena aion ostaa Rivendellin tekeillä olevan pitkäsoiton jahka vain saavat sen valmiiksi.

Harmittaa, kun en itse tuolle keikalle mennyt. Vertailukohta olisi ollut varsin tyly, kun olin 2,5 vuotta sitten Yesin Hartwall Areenan konsertissa, jossa bändi aloitti tuolla biisillä. Paikalla ollut kaveri tosin kehui Rivendellin suoriutuneen hyvin.

Jokin uppo outo progekappale livenä kuultuna ei välttämättä saa aikaan yleistä ahaa-elämystä ja raivoisia aplodeja. Musiikkityykin luonteeseen kuuluu se että hyviä levyjä ja kappaleita pitää kuunnella enemmän ennenkuin ne aukeavat.

Progekeikallahan ei fiilistellä, vaan nyökätään rockpoliisimaisen hyväksyvästi bändin suuntaan, jos homma toimii. :) Kai tuo on kuitenkin ihan yksilöllistä, Yesin "Relayer" ja Wigwamin "Being" olivat ensimmäisiä progelevyjä, joihin tutustuin yläasteiässä. Meni hetken, kun niistä pääsi perille, mutta sen jälkeen onkin ollut helpompaa. Tai ei ehkä sittenkään, jotkut Gentle Giantin hörhöilyt eivät mene edelleenkään tajuntaan, mutta veikkaan, ettei se ole minun syy. :)

Kuitenkin jo mm. "Close to the edgen" ensimmäisellä kuuntelukerralla tajusi, että onpa hieno teos, mutta eipä siinä viitsinyt kotona raivoisia aplodeja heittää. Onhan se totta (, mitä myös Taito-Ojanen yritti meikälle jo toitottaa, mutta ei mennyt ekalla kerralla perille), että live-tilanteessa on helpompaa, jos matsku on ennaltaan tuttua.

Viestin lähetti Taito-Ojanen
...In the Court of the Crimson King -ja Red -levyihin. Molemmat ovat vallan huippukamaa, mutta osaisiko joku selittää, miksi molemmilta levyiltä löytyy täysin käsittämätön, minuuttitolkulla kestävä jammailusessio, joka kuulostaa siltä kuin jokainen soittaja yrittäisi viritellä soittimiaan mahdollisimman epämelodiseen vireeseen ja vieläpä eri tahtiin? Eihän tuollaista jaksa kuunnella. Pistää vain ihmetyttämään, kun ne varsinaiset biisit ovat loistavia.

King Crimsonin loistavasta debyytistä taitaisi tulla upea pop-levy, jos siitä revittäisiin ne epämääräiset kilkatukset ja venytykset huitsun mäkeen. Nimibiisistä tulee mieleen, että livenä yleisö on varmaan parikin kertaa taputtanut lopetusta, mutta ei - bändihän vain jatkaa.

Toki tuota psykedelistä kolinaa on saanut ihmetellä Pink Floydin biiseissä esim. Saucerful of secrets ja Interstellar overdrive, jossa mm. Zippo-sytkäri toimii kätevästi slidena.

Joskus 15 vuotta sitten eksyin keikalle UMO-klubille (?), jossa soitti jokin neljän äijän rytmiryhmä. Olihan se ihan kunnioitettavaa, että nuottien mukaan kolisteltiin virtuoosimaisesti rumpuja, tankoja, leluja ja ties mies mitä, kunnes 15 minuutin rymistelyn jälkeen biisi päättyi siihen, että yksi taitelija viritti lelurobotin vilistämään lattiaa pitkin. Juu, taitavaa, mutta mielestäni myös silkkaa roskaa.

Toinen kummallisuus on tämä sankaripuoli, jonka pääsääntöisesti hevimiehet ovat nykyään ottaneet haltuun. Jotain ELP:n levyä kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, että päätarkoitus on mielettömässä kukkoilussa, kuin itse sävellyksissä. Eipä silti, onhan bändi hyvääkin matskua saanut aikaiseksi.

 

[kristian]

Viestin lähetti Ossi

Juttelin joskus nuorena Rushista erään jenkin kanssa. Heillä päin tuota Moving Picturesin aikaista ja sitä edeltävää Rushia kutsuttiin "art rockiksi". Progeksi en miellä ainuttakaan Rushin levyä.

Joskus olen kuullut myös termin "thinking man's rock band". No joka tapauksessa, tämän äänestyksen mukaan Rush on ainakin Englannissa täysin ylivoimainen suosikkibändi IT-alalla työskentelevien ihmisten joukossa: (äänestyksen julkaisija ei näköjään voinut bändiä sietää). :)

http://www.theregister.co.uk/2004/07/30/music_poll_results/

 

[Timbit]

Tämä kirjoitus sisältää kommentin Dream Theaterista, joten näppylöitä siitä aiheesta saavat voinevat jättää lukematta.

Mietin pitkään, mikä Train of Thoughtissa tökkii. Levyltä kuuntelee oikeastaan kappaleen kuin kappaleen mielellään, mutta koko levyä ei oikein jaksa putkeen. Tulin ajatelleeksi, että siinä, missä bändin aiemmat levyt muodostavat eri kappaleiden muodostaman kokonaisuuden, on ToT kuin ryhmä irrallisia kappaleita samalle levylle pakattuna. Ne toimivat erikseen, mutta eivät yhdessä.

 

[Ted Raikas]

Hyviä progejuttuja:
Tangerine Dream

No huhhei?! Onko Tangerine Dream muka progea? Itse laskisin sen aika puhtaasti ambientiksi (ne tuotokset mitä olen itse kuullut), olkoonkin että ambientista juuri on progeen paljon otettu tai päinvastoin... riippuu nyt mistä roikkuu, eli siitä että kumman musiikinlajin näkee syntyneen aiemmin. Ambientia se Mike Oldfieldikin on, mutta onhan siinä ehkä vähän enemmän progea. Samoin voisi mainita japanilaisen Kitaron samassa yhteydessä. Jarren mainitseminen progen kohdalla on myöskin ehkä hivenen hassua, koska aika lailla ambient/electronic on ollut miehen juttu. Noh, nämä on näitä raja-aitoja kun jokainen hieman eri tavalla näkee ne ja proge on siitä jännää ja hyvääkin musiikkia toisinaan, että se ei perskules soikoon tosiaan jämähdä mihinkään kaavoihin.

No itse aiheeseen, en ole mikään progen suuri asiantuntija, enkä kuuntelija, mutta ne bändit joissa olen joko itse havaitsevinani progevirtauksia tai tiedän niiden olevan sitä ja mistä pidän enemmän tai vähemmän, on ainakin:

Ayreon
Genesis
Jethro Tull
Kingston Wall
Kuha.
Led Zeppelin
Pink Floyd

Sitten näitä ehkä hivenen epäselvempiä/määräisempiä progebändejä mielestäni, loistavia silti:

Ars Nova
Hidria Spacefolk
Kitaro
Mike Oldfield
Ozric Tentacles
Pekka Pohjola

Jarrea ja Tangerine Dreamia en edelleenkään kyllä progeksi laske, mutta loistaviksi silti. Molemmat.

 

[RockTheRink]

Hauskaa kyllä, että olipa kyseessä foorumi kuin foorumi, niin aina proge-threadissa väännetään kättä siitä mikä lopulta on progea...

Laitanpa tähän muutamia lempparilevyjä

Metallipuolelta muutama:
- DT , uusi levy Octavarium on positiivisesti yllättänyt...
- Pagan's Mind - Enigmatic Calling
- Pain of Salvation - The Perfect Element pt. 1
- Ayreon - The Human Equation
- Spiral Architect , A Sceptic's Universe oli aika hämmentävä kokemus
- Green Carnation - A Blessing in Disguise

Muut:
- Spock's Beard, Snow-levy kolahtaa eniten
- Transatlantic - no, se eka
- The Flower Kings, Unfold the Future on heidän paras levynsä
- Planet X - Moonbabies
- Derek Sherinian - Mythology
- Enchant, loistava bändi mutta se täydellinen levy puuttuu vielä. Sanotaan nyt vaikka Tug Of War.
- California Guitar Trio - CG+2

Vanhemmat:
- Genesis - The Lamb Lies Down on Broadway
- Brand X - Unorthodox Behauviour
- Rush - 2112
- Mahavishnu - Bird of Prey
- Pink Floyd - Dark Side of the Moon


Tämä on varmaan suurimmalle osalle tuttu saitti, mutta laitan kuitenkin:
http://www.progarchives.com
Tuolla on foorumi, jossa esim. lisää vääntöä aiheesta mikä on progea. Lisäksi kauhiasti levyarvosteluja, bändiesittelyjä discografioineen, ja jopa näytteitä mp3-muodossa. Tuonnehan voisi joku valistunut tehdä esittelyn Kingston Wallista... joitain suomalaisia siellä onkin, lähinnä 70-luvulta.

 

[Uleåborgir]

Yleissananen ELP:stä

Tässä ketjussa ei kumma kyllä ole juurikaan (tai ollenkaan) mainittu englantilaista Emerson, Lake & Palmer -orkesteria. Albumeista nimettäköön vuoden 1973 Brain Salad Surgery, jossa on valittavana joko vanha englantilainen virsi "Jerusalem" Moogiella soitettuine fanfaareineen tai Karn Evil 9 -eepos, joka ( etenkin 3rd Impression) on totisesti vaikeasti soitettavaa ja laulettavaa (ja miksei kuunneltavaakin, väkisin tätä ei voi tyrkyttää) ainesta.

Elpiltä löytyy myös keveämpää tuotantoa kuten kappale "Sheriff", joka on biisinä jonkinlainen sekoilu ja parodia villin lännen meiningistä. Kappaleen lopussa oleva Honky Tonk -piano-outro on merkattu nuotteihin soitettavaksi "As fast as possible". Tämä pitää paikkansa myös ELP:n muussa tuotannossa. Etenkin livenä tämä yhtye soitti ihan inhimillisen suorituskyvyn rajoilla.

Trilogy -albumilla (1972) ansaitsevat erityismaininnan biisieepos "Endless Enigma" ja hieno "In the Beginning".

Mikäli edes hieman kiinnostuit, kannattaa tarkistaa "Jerusalem" ja "Sheriff" ja edetä sitten progressiivisempaan tuotantoon.

 

[Sim0n]

Jepulis.

Omia suosikkeja, ja mitä tässä lähiaikoina on nyt tullut kuunneltua on Mahavishnu, Spocks beard, Crimson, Kuha., Kingston Wall, Ozric Tentacles, Floydia(tietty), Rushia, Captain Beefhearttia, Zappaa, ja metallipuolelta opethia (silloin kun ne ei örise) ja dt:tä.

 

[Mitchner]

Ulkomaista progea ei ole tullut juurikaan kuunneltua, joten mainitsen tässä kaksi kotimaista suosikkiani.

Pekka Pohjolan koko tuotanto. Kolmella ekalla levyllä voi ehkä kuulla vielä joitain rippeitä hänen omista esikuvistaan tai jazzista, mutta neljännestä levystä (Visitation) alkaen hänen musiikkinsa on kehittynyt yhä omaperäisemmäksi. Biiseistä mainittakoon Armoton idylli, Matemaatikon lentonäytös, Sulamaan jätetty kipu/Nykivä keskustelu tuntemattoman kanssa (molemmissa soittaa Mike Oldfield), Dancing in the dark, Inke ja mä, Imppu´s tango, Koraali, Risto, Flight of the angel, Benjamin, Rita, Metropolitan vain muutamia mainitakseni. Tämä musiikki toimii monella tasolla: melodiat, soinnunkäyttö ja sovitukset yleensäkin. Moni hyvä muusikko on hankkinut Pohjolan bändeissä kannuksiaan. Ja onhan mies yksi maailman parhaista oman soittimensa taitajista.

Wigwam: Fairyport, Being ja Live music from the twilight zone. Fairyportilla on aika kirjavaa materiaalia, mutta kokonaisuus toimii siitä huolimatta. Huippuja ovat Losing hold, Lost without a trace ja nimikappale. Ei voi kuin ihmetellä miten hädintuskin parikymmpiset soittajat (Pembroke oli vähän vanhempi) pystyivät tekemään tällaisia kappaleita. Bändi oli vähän tyytymätön tähän levyyn, joten Being oli sitten temaattinen kokonaisuus ja siitä tulikin tämän vanhan kokoonpanon paras saavutus. Being ei ole helppo levy, mutta jos jaksaa nähdä vaivaa, niin se kannattaa. Levyähän kehuttiin ulkomaisissakin musiikkilehdissä, eikä ihme, kyseessä on merkittävä teos minkä tahansa mittapuun mukaan. Live music from the twilight zone esittelee bändin livemeininkiä vakuuttavalla tavalla.

 

[Uleåborgir]

Peter Gabriel -Genesis on kultaa!

Kaikille progen vihaajille suosittelen nyt heti imuttamaan netistä Genesiksen biisit Anyway, Firth of Fifth ja Dancing with the Moonlit Knight!

Viimeisenä mainitusta voi Pelle Miljoonan tunteville tulla ylläreitä pylläreitä.

Ah että on ihanaa luukuttaa vanhaa kunnon Genesistä kun muija on matkoilla ja olutta on. Ei tarvitse kärsiä niin sanotusta hellasäröstä. Hellasärö on audiomiesten kieltä, mikä tarkoittaa seuraavaa. "Keittiöstä kantautuva nalkuttava audio, kun musiikkia soitetaan olohuoneessa verraten korkealla äänen intensiteetillä."

Can you tell me where my country lies?

 

[JokeriJoska]

Kyllä proge on ehdottomasti kovin musiikkityyli maan päällä. Itse kuuntelen ulkomaisista bändeistä Yesiä, King Crimsonia, Jethro Tullia, Pink Floydia, Ozric Tentaclesia, Gongia ja Frank Zappaa. Näin parhaat mainitakseni. Suomalaisista diggaan Pohjolaa, Wigwamia ja Jukka Tolosen omaa tuotantoa. Näistä täälläkin usein mainituista bändeistä vähän vähemmälle kuuntelulle on valitettavasti jäänyt Kingston Wall ja Genesis.

Ja tässä ketjussa useasti väiteltyyn aiheeseen. Mielestäni Dream Theateria ei voi lukea samaan ryhmään vaikkapa Zapan, tai Crimsonin kanssa. Se on jonkinnäköistä Heviprogea.

Nykyään on enää harvoja kunnon progebändejä, mutta aikani mikserissä surffailtuani löysin melko hyvän. August Förster Band http://www.mikseri.net/artists/augustforsterband.26173.php

Tuo bändi ansaitsee kehut.

 

[Ted Raikas]

Kuusumun Profeetta, kannattaa tutustua, jos ei vielä ole. Varsin omalaatuista ja pysähdyttävääkin materiaalia ko. bändillä.

 

[JokeriJoska]

Kuusumun Profeetta, kannattaa tutustua, jos ei vielä ole. Varsin omalaatuista ja pysähdyttävääkin materiaalia ko. bändillä.

Tämä on varsin loistava bändi. Kului junamatka Turkuun joululomalla harvinaisen nopeasti, kun kuuntelin Kuusumun Profeettaa.

 

[hanu]

Olisikohan tämä hyvä ketju pyytää apua. Pyörittelin tuossa levylautasella Greensladen vanhaa kunnon Spyglass Guestia ja rupesin kovasti ikävöimään aikanaan omistamaani bändin neljättä levyä. Nimeltään muistaakseni Time and Tidy. Olen hommaillut vanhoja levyjä lähinnä periaattella jos sattuu tulemaan vastaan, mutta nyt alkoi kutittelemaan.

Eli mistähän tuollaista -70-luvun vähän harvinaisempaa levyä voisi metsästää. Mielummin vinyylinä cd:kin käy.

t. hanu

 

[laredo]

Uusproge?!?!

Onko se nyt sitten uusprogea vai mitä se kun on vanhat putkitransistorit hylätty sekä minuuttitolkulla kestävät sooloilut puhumattakaan klassiselta puolelta vaikutteita ottaneeseen "tilulilutteluun"....

Kuuntelen seuraavia bändejä:

Marillion - Fishin aikainen (4 ekaa ja Fishin soolotuotanto),
Yes - post 90125 aika
Alan Parson Project
Saga (miten kukaan muu ei ole tullut tätä maininneeksi)
Pink Floyd (valikoivalla kädellä, vanhehtuneet tyynesti rankaten)


Minulle proge on melodiaa, hieman vaikeampaa poppia, sanomaa, upeita soundimaailmoja jne. mutta ns. "vanhapieruhippiproge" ei uppoa. Olisiko jollain asiantuntijalla antaa pientä suositusta jotta löytäisi lisää mieleistänsä musaa ?

 

[Helmut Steiger]

Minulle proge on melodiaa, hieman vaikeampaa poppia, sanomaa, upeita soundimaailmoja jne. mutta ns. "vanhapieruhippiproge" ei uppoa. Olisiko jollain asiantuntijalla antaa pientä suositusta jotta löytäisi lisää mieleistänsä musaa ?

Oletettavasti tässäkin ketjussa mainittu Camel kannattaa ehdottomasti löytää, ensi alkuun suosittelen levyjä "Mirage" ja "Moonmadness". Todella kaunista progea. Tosin vuoden 1978 jälkeisiin tuotoksiin ei kannata aikaansa tärvätä, taso lähti yhtyeellä harmillisen jyrkkään laskuun tuolloin, eli mukaan astuivat AOR-vaikutteet mitä tympeimmällä tavalla.

Tämän vuosituhannen puolelta on syytä etsiä ruotsalainen Dungen ja levynsä "Ta det lugnt".

 

[Ted Raikas]

Alan Parson Project

Alan Parsons Projectiin en ole perehtynyt, mutta sen jälkeisen ajan tuotantoon, pelkällä Alan Parsons -nimellä, kyllä. Yhden albumin verran.

Kyseisen albumin nimi on A Valid Path ja sekoittelee mukavasti modernimpaa ambienttia ja elektronista progressiivisen rockin elementteihin. Levyllä on vierailijoita mm. David Gilmour, Shpongle (taino 1/2 siitä), Crystal Method, John Cleese (kyllä!) jne.

Mielenkiintoinen levy ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

 

[Morgoth]

Camel kannattaa ehdottomasti löytää, ensi alkuun suosittelen levyjä "Mirage" ja "Moonmadness". Todella kaunista progea.

Oho.. Enpä ollut tälläistä ketjua huomannutkaan enkä proge ihan hetkeen ole kuunnellut, mutta tässä jotain omia suosikkejani ja joita levyjä on tarttunut ja joista olen eniten pitänyt.

Camel / Mirage
Van Der Graaf Generator / The Least We Can Do Is Wave to Each Other
Amon Düül II / Wolfcity, Carnival in Babylon ja Tanz der Lemmings
Emerson, Lake and Palmer / Tarkus
Nektar / A Tab in The Ocean
Pink Floyd / Piper At The Gates Of Dawn ja A Saurceful of Secrets

Onpa niitä paljon muitakin, mutta nuo tuli mieleen. Progessa on paljon helmiä ja sitten vastaavasti uskomaton määrä ihan roskaa myös.

 

[Kunu Häpä#30]

Vaikka ei sitä paljon progea tule kuunneltua, niin omat suosikknii ovat ehdottomasti RUSH, ELP, King Crimson ja Jethro Tull.
Neil Peart on aika helmi rumpali!

 

[Ervasti]

Progea - Magyar Posse

Moi,

Pink Floydia on tullut kuunneltua jonkin verran, ehkä joku vetää herneet nenään kun mainitsen myös Deep Purplen tässä ketjussa.

Hesarin Nyt-liitteen suosituksesta kävin kuuntelemassa porilaisen Magyar Possen uutta levyä Random Avenger. Yksi biisi on kuunneltavissa Nyt-liitteen verkkosivulta. Biisit olivat mainioita, soundit eivät olleet siloiteltuja, vaikka voin väittää että niitä on hiottu pitkään. Levy on instrumentaalia, vain joitakin taustahyminöitä on tehty ihmissuulla.

En tehnyt mielestäni virheinvestointia ostaessani levyn.