Viestin lähetti HN
Olen pitkälti samaa mieltä, paitsi että tarkennan hieman - onhan kyse kuitenkin yhdestä kaikkien aikojen suosikkibändeistäni.
DT:n huippuhetket pystyy mielestäni luettelemaan näin:
* When Dream And Day Unite - olisi loistava, mutta kaatuu surkeaan tuotantoon ja onnettomaan vokalistiin
* Images And Words - koko levy
* Awake - koko levy
* A Change of Seasons - nimikkoteos on uskomattoman upea, cover-osasto melko yhdentekevää
* Falling into Infinity - ainoastaan kolme biisiä (Peruvian Skies, Hell's Kitchen ja Lines in the Sand) vetää vertoja I&W:n ja Awaken materiaalille
* Scenes from A Memory - raidat 2-5 plus Home ja Finally Free ylintä huipputasoa, muu materiaali melko puuduttavaa
* Six Degrees of Inner Turbulence - ykköslevy paria hienoa hetkeä lukuunottamatta varsin heikko, kakkoslevyn nimikkoteos on ihan pätevä mutta ei mitenkään poikkeuksellisen hyvä progemammutti
* Train of Thought - melkoista kuraa alusta loppuun, muutamia hyviä ideoita ja melodioita, mutta kokonaisuutena erittäin tylsä wankfesti
No mutta. Otetaanpa aiheeseen toinen mielipide:
* When Dream and Day Unite - kaatuu surkeaan vokalistiin ja keskinkertaisiin ralleihin,
A Fortune in Liesin ja
The Killing Handin aikana kovenee merkittävästi. Näistä saa vallan ekstaattiset versiot kuultavakseen hankkimalla
Live at the Marquee -rieskan, jolla LaBrie ansiokkaasti huutaa em. rallit läpi.
* Images & Words - tasaista huikeutta koko levy täynnä.
* Awake - sama juttu, joskin
Lifting Shadows off a Dream on melkoisen turha tekele.
Space-Dye Vest taas luultavasti paras DT-ralli ikänä.
* A Change of Seasons - vaaaanha nimikkoveisu DT:n kärkipään kamaa, DP-coveri okei ja muut trackit voikin toimittaa hiuksista sinne.
* Falling Into Infinity - muutama huippuhetki, muuten kuraa. Hienoiten mennään ehkä
Hell's Kitchenissä ja
Lines in the Sandissa.
* Scenes from a Memory - teemalevy ja silkkaa rautaa alusta loppuun. Pari välirallia ei menoa haittaa. Aivan tautisen tiukkaa menoa.
* Six Degrees of Inner Turbulence - ykköslevyn huikeudet
Blind Faith, kovin toolimainen
The Great Debate ja aivan huikaisevan kaunis
Disappear. Kakkoslevyllä omat hetkensä, ehkäpä
Goodnight Kiss ja
Solitary Shell.
* Train of Thought - ylivoimaisesti raskain DT:n levy. Biisit on melkoisia monstereita ja ideoita siellä täällä, mutta kaksi asiaa nostaa tämän levyn todella korkealle:
Endless Sacrifice sekä DT:n toistaiseksi kovin instrumentaali
Stream of Consciousness.
Ja kyllä, tämä on lukeutunut suosikkibändeihini Awaken ilmestymisestä saakka, eli kymmenvuotisjuhlia aletaan viettää. I&W ja Awake saivat vain kasariutensa vuoksi jäädä progelistaltani pois, vaikka molemmat aivan kiistattoman kovia levyjä ovatkin.