Proge

[Rod Weary]

Kaikillle Pink Floydin 80-luvun tuotannosta pitäville (tai sitä sietäville) suosittelen historian hämärien unohduksiin jäänyttä albumia nimeltä

Demon - British Standard Approved

Kiitos vinkistä, laitankin ulkomuistiin tuon teoksen.

 

[Evil]

Oli 80-luvun puoliväli ja olin kova hevimies. Yksi suosikeistani oli Demon, joka soitti NWOBHM -tyylistä heavy rockia. Kaksi ensimmäistä levyänsä teki bändistä tunnetun ja kyseiset albumit ovat ehdotonta tuon musiikin eliittiä. Sitten ilmestyi 3. albumi. Veren, naamareiden ja shown sijaan saimme konseptialbumin nimeltä The Plaque, joka on eräänlainen Dream Theaterin esi-isä. Albumi oli yllättäen kaupallinen floppi, vaikka meikäläiselle sen lohduton maailmankuva vihkosineen ja synkkine profetioineen kolahti. Jälkeenpäin tästä onkin tullut unohdetun bändin joutsenlaulu, sen "uran huipuksi katsottu" fanien lempilapsi.

Kas, joku muukin ymmärtää Demonin päälle!

British Standard Approvedia en (enää) omista, jollekin joskus lainasin ja sille tielleen jäi. Muistelen pitäneeni. Kaksi ekaa, varsinkin The Unexpected Guest, erinomaista uuden aallon hevirokkia. The Plaguesta pidän kovin, ja mainittujen lisäksi lempiDemonini on Breakout, joka sisältää mm. iskusävelmät Life On The Wire sekä Living In The Shadow. (Eriävä mielipide: ei todellakaan väkisin väännetty levy!)

Ken Demonia diggaa, tsekatkoon Pagan Altarin. Tuskin pettyy.

(Meni vähän progesta sivuun kyllä, mutta harvoin pääsee vanhoista "unohdetuista" suosikeistaan vaahtoamaan...)

 

[laredo]

Kas, joku muukin ymmärtää Demonin päälle!

British Standard Approvedia en (enää) omista, jollekin joskus lainasin ja sille tielleen jäi. Muistelen pitäneeni. Kaksi ekaa, varsinkin The Unexpected Guest, erinomaista uuden aallon hevirokkia. The Plaguesta pidän kovin, ja mainittujen lisäksi lempiDemonini on Breakout, joka sisältää mm. iskusävelmät Life On The Wire sekä Living In The Shadow. (Eriävä mielipide: ei todellakaan väkisin väännetty levy!)

Ken Demonia diggaa, tsekatkoon Pagan Altarin. Tuskin pettyy.

(Meni vähän progesta sivuun kyllä, mutta harvoin pääsee vanhoista "unohdetuista" suosikeistaan vaahtoamaan...)

Noh, kyllä tuo BSA ja Plaque on kyllä progea, vaikkakin "uudempaa" sellaista, jos nyt voidaan tätä ilmaisua käyttää puhuttaessa 80-luvun tuotoksista.

Tuo bändihän on vielä voimissaan enemmän ja vähemmän ja tekemässä juuri jäähyväiskiertuetta. Tästä lisää osoitteessa www.the-demon.com

Haen tuon Pagan Altarin, palaan siihen jossain topikissa aikanaan.

Tuohon Breakoutiin vielä. Ihmeen hyvin siitä pitävät fanit ja onhan sillä levyllä kohokohtansa. Se on kuitenkin mielestäni omituisen epätasainen. Hakee jotain. Sounditkin alkoivat olla huonommat, hieman kellaribändimäiset. Mulle tossa bändissä 4 ekaa on klassikoita ja loput hakemista. Hieman niinkuin esim. voisi sanoa karkeasti, että Hurriganesin 3 ekaa on klassikoita, ja sitten alkoi "hakunen".

 

[Evil]

Noh, kyllä tuo BSA ja Plaque on kyllä progea, vaikkakin "uudempaa" sellaista, jos nyt voidaan tätä ilmaisua käyttää puhuttaessa 80-luvun tuotoksista.

Olet oikeassa kyllä. Proggarien kannattaisi niille kallistaa korvaansa. Monikaan ei valitettavasti bändiä nykyään tunne, ja jos nimen kuulee, on helppo niputtaa pelkäksi hevipumpuksi.

Tuohon Breakoutiin vielä. Ihmeen hyvin siitä pitävät fanit ja onhan sillä levyllä kohokohtansa. Se on kuitenkin mielestäni omituisen epätasainen. Hakee jotain. Sounditkin alkoivat olla huonommat, hieman kellaribändimäiset. Mulle tossa bändissä 4 ekaa on klassikoita ja loput hakemista.

Eihän se tietenkään ole ensimmäisten tasoa, myönnän, mutta muutamat kovimmat biisit eivät kalpenisi alkuaikojen tuotosten rinnalla.

Myöhempien aikojen Demon-levyistä kuuntelukelpoisin lienee Taking The World By The Storm. Muistaakseni - sitäkään ei hyllystäni löydy. BSA täytyy ainakin hankkia, joten ehkä samalla vaikka tuokin.

 

[Yläpesä]

Jos jatkisväki vielä hyväksyy proge-termin alle muutakin kuin 2000-lukulaista metallimättöä arvotaan-seuraava-tahtilaji-tyylillä niin tässä yksi tutustumisen arvoinen herrakaarti 40 vuoden takaa:


Can: Mushroom

Can: Bring me coffee or tea

Can: Paperhouse


Voihan tämä olla progen sijaan hämyä tai artsyfartsyakin mutta melko tenhoava saundi on hepuilla. Czukayn uraa kannattaa seurata muutenkin.

 

[Ted Raikas]

Jos jatkisväki vielä hyväksyy proge-termin alle muutakin kuin 2000-lukulaista metallimättöä...

No totta helvetissä! Saa olla aika uuno, jos ei hyväksy. Minua ainakin kiinnostaa vanhat progenimet kyllä ja ne kokeellisimmasta päästä olevat varsinkin. Can on tuttu nimi, mutta ei ole vaan tullut tutustuttua monen muun ohella.

Yleensä mitä hämympää ja psykedeelisempää, sen parempaa. ;>

 

[Pressiboxi]

Lienenkö kysynyt tätä aiemmin? Missä kurssissa The Flower Kings on proggispiireissä? Melko muikeaa retrotavaraa pukkaa.

 

[Ted Raikas]

Lienenkö kysynyt tätä aiemmin? Missä kurssissa The Flower Kings on proggispiireissä? Melko muikeaa retrotavaraa pukkaa.

On. Meinasin juuri kirjoittaa yksi päivä tuosta. En ole kunnolla kuunnellut kuin Adam&Eve:n. Jonkun verran kavereilla sitten muuta tuotantoa ja toimii todella upeasti. Hyvällä tapaa vanhan koulukunnan progea tuotu nykypäivään ja kekseliäitä biisejä. Olisi tarkoitus tuotakin kuunnella joskus ajan kanssa ja laajemmin.

Yksi niistä bändeistä, jotka mielellään ottaisin esiintymään Suomeen.

 

[Pressiboxi]

Yksi niistä bändeistä, jotka mielellään ottaisin esiintymään Suomeen.

Ehdottomasti. Tosin normaalissa festarislotissa pumppu ehtisi läpi noin 3 biisiä. Uusimman levyn tsibaleiden kestot 13:05, 24:30, 6:25, 13:25, 5:10 ja 13:30.

 

[Ted Raikas]

Ehdottomasti. Tosin normaalissa festarislotissa pumppu ehtisi läpi noin 3 biisiä. Uusimman levyn tsibaleiden kestot 13:05, 24:30, 6:25, 13:25, 5:10 ja 13:30.

Heh, joo. Ei ehkä ihan festaribändi muutenkaan. Vaatisi oikeanlaisen yleisön. Siksi meinasinkin, että nimenomaan klubikeikka. Noh, ehkä se vielä toteutuu. Luulisin, että Suomessa innokasta progeyleisöä voisi riittääkin, vaikka tuo nyt ei ihan huipputunnettu bändi olekaan.

 

[Evil]

Kuuntelen tässä juuri Genesiksen Selling England By The Poundia (paras G-levy muuten; häviää silti PG kolmoselle ja neloselle), ja lienee joskus kuunnellut Taskisen Arikin - niin selvä Moottoritie On Kuuma -riffi tärähtää Dancing With The Moonlit Knight -biisissä soimaan... Mitessemeni, punkit inhoaa progea?!?!?!

 

[Pressiboxi]

Kuuntelen tässä juuri Genesiksen Selling England By The Poundia (paras G-levy muuten; häviää silti PG kolmoselle ja neloselle), ja lienee joskus kuunnellut Taskisen Arikin - niin selvä Moottoritie On Kuuma -riffi tärähtää Dancing With The Moonlit Knight -biisissä soimaan... Mitessemeni, punkit inhoaa progea?!?!?!

Taskinen levytti Thresholdin kanssa eräänlaisen progelevyn jo new wave -aikoina. Kannattaa tsekata jos se jostain vinyylidivarista löytyy. Eli ei se iso paha P niin tuntematon alue ollut vaikka dogma 77 tietenkin muuta vaatikin.

 

[Evil]

Taskinen levytti Thresholdin kanssa eräänlaisen progelevyn jo new wave -aikoina. Kannattaa tsekata jos se jostain vinyylidivarista löytyy. Eli ei se iso paha P niin tuntematon alue ollut vaikka dogma 77 tietenkin muuta vaatikin.

Tiedän tämän kyllä, olin nimittäin pikkupoikana näkemässäkin Thresholdin sillä Pellen sirkustelttakiertueella. Oi niitä aikoja...

 

[Yläpesä]

No totta helvetissä! Saa olla aika uuno, jos ei hyväksy. Minua ainakin kiinnostaa vanhat progenimet kyllä ja ne kokeellisimmasta päästä olevat varsinkin. Can on tuttu nimi, mutta ei ole vaan tullut tutustuttua monen muun ohella.

Yleensä mitä hämympää ja psykedeelisempää, sen parempaa. ;>

You asked for it...

Camel: Lady Fantasy kannattaa kuunnella loppuun asti.

Camel: Snow goose excerpts

Camel: Lunar sea


Enkä voi tässä yhdeydessä olla muistuttamatta että myös ELOn juuret olivat kokeilevassakin artsyfartsy progessa (ELOa enemmän omassa ketjussaan).

ELO: Queen of the hours (1972)

Sitten rajapintaa sinne jaskan suuntaan, a la maestro McLaughlin.

Mahavishnu Orchestra: Dance of Maya (Ehkä kaikkien aikojen oma suosikkini)

Mahavishnu Orchestra: Meeting of the spirits

Ja kun tälle tielle lähdettiin niin kitaran varresta löytyy nyt jo maatunut mies, jolle on omistettu bakteeri, taivaankappale ja patsas kaupungissa jossa hän ei koskaan edes käynyt: F. Zappa: Peaches en regalia

Manfred Mann (ilmeisesti Helsingissä 70-luvun alussa)

 

[Ted Raikas]

Yläpesälle kiitoksia. Camel onkin jo ennestään tuttu. Olen itseasiassa kuullut sitä jo lapsena, kun kuului isäukon yhtiin suosikkibändeihin. Itse olen tässä lähivuosina Miragea ja Moonmadnessia kuunnellut ja molemmat putoaa hyvin, ellei erinomaisesti. Varsinkin edellämainittu. =)

np. Porcupine Tree - Voyage 34 (Phase II)

Tässä sitä psykedeliää koko porukalle. =D

 

[Ted Raikas]

Pakko muuten tännekin vielä mainostaa sitä, että maaliskuussa (20.3) Nosturissa tosiaankin soittavat Evergrey ja lämppärinään Nightingale.

Molemmat Ruotsin kovaa osastoa, etenkin Nightingale. Evergrey tummasävyistä progressiivista metallia ja Nightingale sitten enemmän raskaan rokin suuntaan, mutta vahvoilla progevaikutteilla.

Nightingale on ollut minulla ainakin todella kovassa kuuntelussa ja huikeita tarinapitoisia levyjä on useitakin. Dan Swanö ei ole pelkästään helvetin taitava säveltäjä, vaan myös karismaattinen ja monipuolinen laulaja.

Youtubesta löytyy todella hienoja esityksiä, esim: http://www.youtube.com/watch?v=G_JCWmeQDG4

 

[Ted Raikas]

Lainataanpa vanhaa viestiä, mutta:

TransAtlantic = Neal Morse (Spock's Beard) meets Mike Portnoy (Dream Theater) meets Pete Trewavas (Marillion) meets Roine Stolt (The Flower Kings),

Tuli nyt vasta tutustua tuohon progen "superbändiin" ja täytyy sanoa, että hyvin toimii. Todella hyvin, ehkä jopa yllättävänkin, kun tuo kokoonpano toisaalta hirvitti sikäli, että onkohan kyseessä liian poseeraavaa touhua missä fame lyö kaiken yli. Tiedä siitä puolesta sitten, mutta sävellykset säväyttää.

Kuuntelussa siis Bridge Across Forever, joka lienee noiden toinen julkaisu? Ensimmäistä en ole tähän hätään löytänyt, mutta kyllä tämä sen verran hyvin potkii, että pakkohan sekin on kuunnella.

The Flower Kingsin kautta tavallaan tämän löysin, vaikka toki nuo muutkin bändit tuttuja on enemmän tai vähemmän.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kiitos Ted nostosta. Uudet ja vanhat progesaurukset kunniaan.

Viime aikoina olen löytänyt vaka-vanhan Gentle Giantin uudestaan. Nämä kaverit olivat varsinaisia multi-instrumentalisteja. Soitinvalikoima käsitti vuosien ja levyjen varrella kymmeniä eri soittimia.

Eräs ikuinen Gentle Giant -suosikkini on Proclamation levyltä The Power And The Glory (1974). Oheisella rainalla voi ihailla vaikkapa John "Pugwash" Weathersin (rummut) varsin persoonallista eläytymistä työhönsä.

 

[Blue J]

Tässä ketjussa ei ilmeisesti sellaista suomalaista bändiä ole mainittu kuin: Uzva

Tulipa huomattua tällainen maininta. Uzvaa olen seuraillut mielenkiinnolla lähemmäs jo kymmenen vuotta. Hienoa, perinteistä, lämminhenkistä musiikkia. Harmikseni viimeisestä näkemästäni keikasta on jo parikin vuotta.

 

[Ted Raikas]

Voisin laittaa tähänkin ketjuun suht tuoreen haastattelun eräästä 80-luvulla syntyneestä outolinnusta, joka vähän vaihtelevalla otteella joko liukuu progressiiviseen rockiin tai psykedeeliseen rockiin. No, sukuahan nuo tyylilajit toisilleen on enemmän tai vähemmän.

Kyseessä on siis tässäkin ketjussa jo muutamia kertoja mainittu Ozric Tentacles. Kannattaa lukea jos bändi tippaakaan kiinnostaa. Tehty Ilosaarirockin esiintymisen yhteydessä.

 

[Dave S]

Mukava kun pitkästä aikaa tämäkin ketju heräsi henkiin... tässä on viime aikoina "löytynyt" pari uutta ja vähän vanhempaakin progepumppua, jopa levyjä tilasin eli Echolyn jo parikymmentävuotta sitten perustettu poppoo ja sitten pari uudempaa tulokasta... Abigail's Ghost ja Presto Ballet. Echolyn ja Presto Ballet löytyivät progesaitti www.morow.com, soittavat pirun hienoo musiikkia.

 

[Ted Raikas]

Kukkaiskuninkaat saapuvat

Ruotsalainen progebändi The Flower Kings, joka on tässäkin ketjussa mainittu muutamaan otteeseen on tulossa esiintymään Suomeen ensivuoden tammikuussa. Tarkemmin 24. päivä. Linkki uutiseen.

Hyvältä vaikuttaa. Olen jo tovin haaveillut, että pääsisi tuota varsin mainiota bändiä kuulemaan livenä ja nyt se toteutuu sitten. Saa nähdä miten pitkän setin soittavat? On meinaan sen verran massiivisia sävellyksiä monet, että joku 3h olisi aika sellainen sopiva kesto keikalle. Siihen mahtuisi jo sitten kaikenlaista. Noh, saa nähdä sitten sen kanssa. Hieno juttu kuitenkin, että tämäkin bändi saadaan vihdoin Suomeen.

Ei muuta kuin paikalle ja kukkia hiuksiin!

Tässä vielä linkki bändin MySpace-sivustolle.

 

[RockTheRink]

Flower Kings on upea bändi, joskin levyt Unfold The Futuren jälkeen ovat olleet itselleni pettymyksiä. Livenähän heillä on sellainen teatterimainen meininki, on joskus jönglööraajaa ja tulennielijaa sun muuta performanssia. Voishan tuon mennä mielenkiinnosta tammikuussa katsastamaan.

Jos diggaatte Flower Kingsistä, kannattaa tsekata myös Karmakanic. Kyseessä on basisti Jonas Reingoldin sivuprojekti, ja ainakin tuo Imperiumin arvostelu herätti mielenkiinnon koekuunnella kyseinen läpyskä. :)

 

[Reckless]

Itsekkin progen/psykedeelisemmän musiikin ystäväksi lukeudun.

Huippu Bändejä löytyy lukemattomia, mutta yksi on ylivoimaisesti ylitse muiden; KINGSTON WALL

Ei voi käsittää miten suomessa on tehty noin uskomattoman hienoa musiikkia, jonka leviikki vain on hyvin pienen kuuntelijakunnan tiedossa. Toisaalta en haluaisikaan että yhtyeestä olisi tullut joku teinien massahirmu.


There must be mushrooms in my head!

 

[Pressiboxi]

The Flower Kings Helsinkiin!

http://www.elmu.fi/node/313

Progeosastolla täysin legendaarinen svedupumppu The Flower Kings tulee viimein Suomeen. Hienoa!

Psykedeliaosastolla kannattanee havaita myös Dungenin tuleva Tavastian keikka. Info: http://www.tavastiaklubi.fi/index.php?group=2