Proge

[kristian]

Tuota REM-levyä en vielä omista, mutta Out of myself Riversideltä kolisee kyllä. Sen sijaan Second Life Syndrome on paikoin vähän tylsähkö.

 

[Uleåborgir]

Lankomies oli bongannut tämän pätkän Focusta netistä ja mielestäni jokaisen progesta pitävän jatkislaisen ja vieraan olisi tämä nähtävä, joten katsokaapas.

 

[Erik Loka]

Lankomies oli bongannut tämän pätkän Focusta netistä ja mielestäni jokaisen progesta pitävän jatkislaisen ja vieraan olisi tämä nähtävä, joten katsokaapas.

Kyllähän tuo on bongattu jo aiemmin, ja ihan huikea suoritus. Aika uniikkia kamaa.

On muuten tuo laulaja lihonut ihan saatanasti noista päivistä, kuten tästä näkee: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/f/f8/Thijsvanleer.jpg

 

[Uleåborgir]

On muuten tuo laulaja lihonut ihan saatanasti noista päivistä, kuten tästä näkee

Huh huh. Mieshän näyttää ihan Juice-paralta dialyysihoidon aikana. Kerroin II-tyypin diabetekselle 1,05. Esim. Gabriel on sentään lihonut tyylikkäästi.

Mutta voi Kristus mikä taitoniekka.

EDIT: jos tarkemmin mulkaisee, niin äijä voisi hyvin olla Mikko Alatalon, Vesku Loirin ja Juicen hybridi.

 

[tahtookirjoittaa]

Tää onkin vähän kaksijakoinen juttu.En voi sietää progea mutta silti olen ollut 20v "Die Hard" -RUSH fani.

Rushiin on täälläkin herätty näin "kypsällä" iällä. Tosin ei ollut mitään antipatioita progea kohtaan sitä ennenkään.

 

[olkikuukkeli]

Lankomies oli bongannut tämän pätkän Focusta netistä ja mielestäni jokaisen progesta pitävän jatkislaisen ja vieraan olisi tämä nähtävä, joten katsokaapas.

Jodlaus tuli hieman yllätyksenä :D Hyvältähän tämä kuulostaa.

 

[laredo]

Sainpas tässä joululahjaksi kirjan "Wigwam". Eipä ollut meikäläisellä mitään tietoa ko. opuksen olemassaolosta. Noh, annetaan arvostelu myöhemmin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sainpas tässä joululahjaksi kirjan "Wigwam". Eipä ollut meikäläisellä mitään tietoa ko. opuksen olemassaolosta. Noh, annetaan arvostelu myöhemmin.

Osoittaa hyvää makua lahjan antajan taholta. Kun olen jo lukenut teoksen niin laitanpa muutaman sanan laredon analyysia odotellessa.

Varsin kunnianhimoinen teos tämä Mikko Meriläisen kirja. Hurjasti on nähty vaivaa suomiprogen nimekkäimmän yhtyeen historian saattamiseksi kansiin. Lähdemateriaalia on ilmeisesti ollut paljon sillä paketti on turhankin tuhti pintapuolisesti Wigwamin vaiheista kiinnostuneille. Tällainen lähestymistapa puhuttelee varmasti paremmin hc-diggareita ja keskivertoa analyyttisempia lukijoita. Soittajien matkaa Wigwam-muusikoiksi sekä mm. Blues Sectionin vaiheita on kuvattu sivuja säästelemättä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu myöhempien tapahtumien dokumentoinnin kustannuksella, sillä samaa hartaan seikkaperäistä esitystapaa sovelletaan johdonmukaisesti muihinkin aikakausiin.

Sivuseikkana mainittakoon että kirjan vaatimattoman näköinen kansipaperi tekee yhtyeelle kunniaa Wigwamille sopivalla tavalla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ostinpa Joulua edeltävänä viikonloppuna Anttilan Top Ten -myymälästä (Asematunneli, Hki) Haikaran ensilevyn "Haikara" cd-version hintaan EUR 4,95. Uskomatonta mutta totta! Vihjeeksi progekansalle että näitä levyjä saattaa olla vielä tarjolla tuolla tai muissa Anttiloissa.

Luulin että tuosta levystä aikanaan otettu pieni cd-painos olisi jo ajat sitten myyty loppuun. Kyseistä levyä ei juuri löydy divareista, ja jos löytyy niin hinta on yleensä korkeampi kuin uuden levyn. Hyväkuntoisen alkuperäisvinyylin hinta onkin sitten jo satoja euroja. Haikaran ensilevy samoin kuin seuraavaksi julkaistu "Geafar" ovat tavoitelluimpia suomalaisia vinyyliaarteita.

 

[M10]

Ostinpa Joulua edeltävänä viikonloppuna Anttilan Top Ten -myymälästä (Asematunneli, Hki) Haikaran ensilevyn "Haikara" cd-version hintaan EUR 4,95. Uskomatonta mutta totta! Vihjeeksi progekansalle että näitä levyjä saattaa olla vielä tarjolla tuolla tai muissa Anttiloissa.

Aikamoinen löytö. Tuo levy on avausraiden humppaa lukuunottamatta erinomainen pläjäys suomiprogea.

 

[Blue J]

Itsekin hommasin hiljattain Levykauppa X:n kautta tuon Haikaran nimilevyn, tosin euroa kalliimmalla, 5,90 hinnalla. Halvalla lähti kuitenkin. Eivät kai oikein edes tienneet, mitä kauppasivat. Vielä kun jostain tosiaan Geafarin löytäisi..

 

[yyz]

Olikos kukaan katsomassa Porcupine Treen keikkoja Suomessa?

Varmastikin eräs parhaista nykyproge bändeistä ja todistamani Helsingin keikka oli törkeän hyvä. Maukas sekoitus pink floydimaista maalailua ja mättöriffejä, höystettynä killerikertseillä ja todella tarkalla soitannalla. Varsinkin rumpali Gavin Harrison teki vaikutuksen (vaikka Sonoreilla soittikin... =))

 

[Ted Raikas]

Olikos kukaan katsomassa Porcupine Treen keikkoja Suomessa?
[/SIZE]

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=37644&page=4

Totta maar. Pulinaa aiheesta tuolla enemmänkin. =)

 

[yyz]

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=37644&page=4

Totta maar. Pulinaa aiheesta tuolla enemmänkin. =)

No niinpä näkyikin olevan!
Hyvä, että muillakin on yhtä hyvä musiikkimaku kuin allekirjoittaneella... =)

 

[hannes_ko]

Ostinpa Joulua edeltävänä viikonloppuna Anttilan Top Ten -myymälästä (Asematunneli, Hki) Haikaran ensilevyn "Haikara" cd-version hintaan EUR 4,95.

Seinäjoen Anttilassa iso pino Haikaraa 3.99. Bulkkikamaa siis, eli löydöstä ei voi puhua, mutta tulipahan saatua pala musiikkihistoriaa pikkukätösiin.

 

[Ted Raikas]

Tässä ketjussa ei ilmeisesti sellaista suomalaista bändiä ole mainittu kuin: Uzva

Tuli tänään kuunneltua MySpacesta ja jo otti, että pärähti. Aivan loistavasti soitettua kekseliästä matskua. Tulee aika lailla mieleen Gongit ja muut kokeelliset proget 70-luvulta. Instrumentaalista tämäkin. Sopivaa psykedeliaa orgaanisella otteella.

Taitaa mennä albumit ostoslistalle tänä vuonna.

 

[Mustaine]

Jos vähän mainostaisi Van Der Graaf Generatoria. Kuunteleekohan sitä enää kukaan?

Soitannollista taituruutta ei juurikaan löydy, ja Peter Hammill ei maailman paras vokalisti, mutta sanoissa kahlataan todella syvissä vesissä. Ja meininki on hyvä, saksofoni tekee jotenkin sairaat fiilikset näihin biiseihin.

 

[M10]

Jos vähän mainostaisi Van Der Graaf Generatoria. Kuunteleekohan sitä enää kukaan?

Kuuntelee, ainakin minä. Ei kuulu ihan niihin meikäläisen suurimpiin proge-suosikkeihini tämä, mutta toki aina välillä tulee laitettua Pawn Hearts, H to He Who am the Only One tai Godbluff soimaan.

 

[Morgoth]

Jos vähän mainostaisi Van Der Graaf Generatoria. Kuunteleekohan sitä enää kukaan?

Juuh, The Least We Can Do Is Wave to Each Other on mielestäni loistava levy. Sanoitukset jotenkin iskevät ehkä eniten ko. bändin tuotannossa.

Prkele, löysin King Crimsonin In Court Of Crimson King levyn monen vuoden jälkeen uudestaan ja täytyy kyllä hehkuttaa, että on ihan perkeleen hyvä levy. 21st Century Schizoid man sekä Epitaph kolahtivat ihan täysin.. Prkele, että toi Greg Lake vetää hienosti ja Fripp on Fripp. Miten tämänkin levyn olen pystynyt 'hukkamaan' vuosiksi...?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Prkele, löysin King Crimsonin In Court Of Crimson King levyn monen vuoden jälkeen uudestaan ja täytyy kyllä hehkuttaa, että on ihan perkeleen hyvä levy.

Täysi klassikko ja aivan ajaton levy joka on mukava "löytää" uudestaan muutaman vuoden välein. King Crimsonin uran varrelta on muuten viime vuosina tihkunut ripeällä tahdilla erilaisia konserttitallenteita virallisina julkaisuina. Olen ostanut muutaman, tavaran laatu vaihtelee hyvästä erinomaiseen.

King Crimson vieraili jokunen vuosi sitten Finlandia-talossa. Onneksi pääsin paikalle, KC ei ole näillä seuduilla kovin tavallinen vieras. Sali oli loppuunmyyty ja yleisö sai epäilemättä rahoille täyden vastineen. Panin myös merkille että yleisön oli varsin heterogeenista. Paljon oli toki 70-luvun faneja mutta nuorempi 20-30 -ikäinen polvi oli hyvin edustettuna. Samoin naiset, joskaan ihan teiniprinsessoja en tokikaan sieltä bongannut.

 

[M10]

Prkele, löysin King Crimsonin In Court Of Crimson King levyn monen vuoden jälkeen uudestaan ja täytyy kyllä hehkuttaa, että on ihan perkeleen hyvä levy.

Kuuntelin eilen In Court Of Crimson Kingin, kävellessäni kevyessä sateessa Hämeenlinnan läpi itä-länsi suunnassa. Tein tällä kertaa huomion, että ko. levyn rumpusoundit ovat vaimeassa tarkkuudessaan sykähdyttävän hyvät.

Toki Bill Bruford on soittotarkkuudessaan nero. Esimerkki tästä 21st Century Schizoid Manin kohta 04:39 -->.

 

[Evil]

Crimson eka on kyllä klassikko. Muita suosikkejani KC:n taipaleelta ovat Red, Discipline, THRAK sekä muutaman vuoden takainen, yllättävän verevä The Power To Believe.

 

[M10]

Laitetaan tämä nyt tähän ketjuun.

8. maaliskuuta alkaen toteutetaan jälleen ruotsalaisvoimin Schizoid Boat -risteily välillä Tukholma-Helsinki-Tukholma. Laivana toimii Silja Symphony. Tapahtumalla kunnioitetaan mellotronin syntymäpäivää.

Risteilyllä esiintyy muutamia uudemman polven ruotsalaisia progekokoonpanoja, mm. Anekdoten ja Opeth. Ohjelma on seuraavanlainen:

Saturday the 8th of March
19:00 - 20:00 Anekdoten Giant Stage
20:30 - 21:30 The Colins of Paradise Pushpit Stage
22:00 - 23:00 Opeth The Galleria
23:30 - 00:30 Trettioåriga Kriget Giant Stage
01:00 - 02:00 Qoph Pushpit Stage
02:30 - 03:30 Mats & Morgan All Star Team feat. Fredrik Thordendal (Meshuggah) Ia Eklund (Freak Kitchen) Lasse Hollmer (Samla Mammas Manna) Giant Stage

Sunday the 9th of March
19:00 - 20:00 Bo Hansson feat. Eric Malmberg & Niklas Korssell Giant Stage
20:30 – 21:30 Promise and the Monster Pushpit Stage
22:00 – 23:00 Comus Giant Stage
23:30 – 00:30 Plankton Pushpit Stage
01:00 – 02:00 Katatonia The Galleria
02:30 – 03:30 Leaf Hound Giant Stage

The 13th Floor Sky Bar
Emma Nordenstam, Cecilia Klingspor, PIU, Emika Klasdotter, Martin Axenrot & Nathalie Lorichs + DJ..s (rotating schedule)

Kiinnostaisi erittäin paljon lähteä tuonne. Anekdoten ja akustinen Opeth samassa; ei paremmasta väliä.

 

[M10]

Tässä ketjussa ei näyttänyt hakutoiminnon mukaan olevan mainintaa brittibändistä nimeltä Khan. Ko. orkesterihan teki 1970-luvun alussa vain yhden levyn, jonka nimi on Space Shanty. Muutaman kuukauden olen sitä kuunnellut ja suosittelen kyllä lämpimästi. Sanoisinko, että King Crimsonin ja Led Zeppelinin sekoitus. Canterbury-skene progea.

 

[laredo]

Oli 80-luvun puoliväli ja olin kova hevimies. Yksi suosikeistani oli Demon, joka soitti NWOBHM -tyylistä heavy rockia. Kaksi ensimmäistä levyänsä teki bändistä tunnetun ja kyseiset albumit ovat ehdotonta tuon musiikin eliittiä. Sitten ilmestyi 3. albumi. Veren, naamareiden ja shown sijaan saimme konseptialbumin nimeltä The Plaque, joka on eräänlainen Dream Theaterin esi-isä. Albumi oli yllättäen kaupallinen floppi, vaikka meikäläiselle sen lohduton maailmankuva vihkosineen ja synkkine profetioineen kolahti. Jälkeenpäin tästä onkin tullut unohdetun bändin joutsenlaulu, sen "uran huipuksi katsottu" fanien lempilapsi.

Muistan kun odotin seuraavaa levyä ja ostin sen sitten Stockan levyosastolta. Nimi oli "British Standard Approved." Panin soimaan ja ihmettelin. Mitä helvettiä?!?! Omituista Pink Floyd -tyylistä kamaa. Ei ralleja, jotain hämytunnelmaa. Sisäpussissa oli muistokirjoitus bändin biisintekijälle Malcom Spoonerille, joka sai yllättävän verensyöksyn ja kuoli juuri kun albumi oli saatu valmiiksi. Nuorelle hevarille pettymys "lällystä levyssä" oli kova ja pian unohtui bändi muiden "kovempien" alle. Niin unohtui Demon koko maailmaltakin. Siitä ei koskaan tullut suosittua, eikä Spoonerin kuoltua saatu oikeastaan enää hyviä biisejä, sillä lailla hyviä, etteivät olisi tuntuneet väkisin väännetyltä. Progeilu koittui bändin tuhoksi.

Sieltä täältä netistä luin kuitenkin vuosien varrella tätä ylistäviä kommentteja ja päätin tässä yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen kuunnella tämän pettymysalbumin uudelleen.

Jumalauta, tämähän on unohdettu helmi. Pink Floydin maisemissa tosiaan mennään, 80-luvun hengessä, mutta tarpeeksi omaperäisesti siltikin. Kertakaikkisen upeat ja mahtavat tunnelmat, jotka ovat velkaa myös Jethro Tullille. Levy jatkaa edellisen konseptilinjaa ja ruotii Thatcherin Englantia (kuten myös mm. Final Cut). Soundit ovat mahtavat ja melankoliset. Kappaleet toimivat itsenäisestikin, mutta saumattomasti silti kuuluvat yhteen. Tunnelma sopivan surullinen. Suosikkikappaleekseni nostan kappaleen New Ground, joka ei kalpene yhtään isojen esikuviensa rinnalla. Mikä helvetti sai yksinkertaista riffirockia soittavan nousujohteisen bändin oikein tekemään tällaisen levyn, aikana jolloin proge oli kuollut (uusprogen alku oli vasta tulossa)?

Kaikillle Pink Floydin 80-luvun tuotannosta pitäville (tai sitä sietäville) suosittelen historian hämärien unohduksiin jäänyttä albumia nimeltä

Demon - British Standard Approved