Proge

[Ted Raikas]

http://www.elmu.fi/node/313

Progeosastolla täysin legendaarinen svedupumppu The Flower Kings tulee viimein Suomeen. Hienoa!

Uutisoin tuosta jo muutama viesti sitten. ;)

Joka tapauksessa erittäin hieno juttu edelleen. Tuollaista ihan täysveristä progea harvemmin pääsee livenä maistelemaan.

 

[Pressiboxi]

Uutisoin tuosta jo muutama viesti sitten. ;)

Joka tapauksessa erittäin hieno juttu edelleen. Tuollaista ihan täysveristä progea harvemmin pääsee livenä maistelemaan.

No perhana, kerta kiellon päälle jne! Bändi on ihan hemmetin komea tapaus, 70-lukulaista retroa mutta kiinni tässä päivässä. Neoprog lienee paras termi kuvaamaan settiä? Biisit kestoltaan 7-27 minuuttia jne. Korroosio.fi ja Nosturi voivat vetää ylimääräisen sulan (kukan?) hattuun tästä hyvästä.

 

[Ted Raikas]

Korroosio.fi ja Nosturi voivat vetää ylimääräisen sulan (kukan?) hattuun tästä hyvästä.

On tuota pyöriteltykin Korroosiossa suunnitelma-asteella jo varmasti toista vuotta. Hienoa, että nyt vihdoinkin natsasi ja bändi saadaan Suomeen. Välillä näyttänyt aika heikolta kai, mutta joskus ponnistukset palkitaan.

 

[Dave S]

Mukavaa kun KukkaKuninkaita on tulossa muitakin jatkoaikalaisia kuuntelemaan, tätä bändiä on kyllä odotettu tänne pohjolan perille, nastaa kun viimeinkin tulevat.
Täytyykin pyöritellä Meet The Flower Kingsiä, niin pääsee tunnelmaan ennenkuin pääsee bändin ihan livenä näkeen.

 

[Uleåborgir]

Repikääpä tästä:

Mannfred Mann's Earth Band: Davy's On The Road Again.

 

[Ted Raikas]

Mukavaa kun KukkaKuninkaita on tulossa muitakin jatkoaikalaisia kuuntelemaan, tätä bändiä on kyllä odotettu tänne pohjolan perille, nastaa kun viimeinkin tulevat.

Tässähän voisi melkein alkaa harkita Jatkoajan progemiittiä. Heh.

Heh. Tosiaan hieno homma edelleen. Toiveena olisi, että esim. Spock's Beard ja/tai Neal Morse saataisiin Suomeen vielä.

 

[hannes_ko]

Renaissance: Live at the Carnegie Hall.

Kuulin muutama viikko sitten radiosta (!) 23-minuuttisen Ashes Are Burningin livevedon. Oli kyllä huisaa kuunnella ihan yllättäen radiosta piisiä, jossa on useamman minuutin bassosoolo. Mutta piisin juju on loppuhuipennuksessa, jossa Annie Haslam kiljuu kohtalokkaana. Upeaa.

Tämän tuplaliven löysin Tampereelta Swampin toisen käden pajasta. Siellä oli muutakin Renaissancea myynnissä, mutten uskaltanut ottaa mukaan. Olisi kannattanut. Olen myyty.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kuulin muutama viikko sitten radiosta (!) 23-minuuttisen Ashes Are Burningin livevedon. Oli kyllä huisaa kuunnella ihan yllättäen radiosta piisiä, jossa on useamman minuutin bassosoolo. Mutta piisin juju on loppuhuipennuksessa, jossa Annie Haslam kiljuu kohtalokkaana. Upeaa.

Ei varmaan tullut pihalle Novasta. Tiedätkö mikä oli kanava, jokin suomalainen kuitenkin?

 

[hannes_ko]

Ei varmaan tullut pihalle Novasta. Tiedätkö mikä oli kanava, jokin suomalainen kuitenkin?

Taisi olla Radio Vega.

Silvermaskinen tar dig på en resa tillbaka till tiden då rockmusiken letade efter sina gränser. Tiden då ingenting var för hårt, för underligt eller för storhetsvansinnigt. Musik från 70-talets klassiska album av Deep Purple, Led Zeppelin och andra storheter varvat med bortglömda och kanske litet mera obskyra namn som Gong, Cactus och Geordie.

Silvermaskinen tulossa tänäänkin. En vaan tiedä saanko täällä kotona tuota kuulumaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Taisi olla Radio Vega.

Vega soittaa välillä hyvin yllättävää musiikkia. Joskus automatkalla kuuntelin ihmeissäni Vegalta kirkonpolttometallia, olisiko tullut parikin tuntia.

Silvermaskinen tulossa tänäänkin. En vaan tiedä saanko täällä kotona tuota kuulumaan.

Meillä onneksi Vega kuuluu. Silvermaskinen on kuin menneiden vuosikymmenten Kovan päivän ilta tms Ylellä, ei sellaisia enää juuri ole. Ovat Vegalla näemmä viimeksi soittaneet ELPin Tarkusta, hyvä veto! Ohjelma alkaakin ihan näillä minuuteilla, toosa auki vaan.

 

[Evil]

Tänään tullut pyöriteltyä jo parit Floydit, vähän Crimsoa, Tullia, Lamb Lies Down... ja nyt Gabrielin soolomatskua. Sellainen progepäivä ollut, sopiva fiilinki. Uusproge on kyllä jäänyt mulla aika pimentoon, hyvä kun jonkun Porcupine Treen olen tsekannut... Mutta kuunnelkaas Circlen Meroniaa, siinä on kova levy!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Silvermaskinen tulossa tänäänkin. En vaan tiedä saanko täällä kotona tuota kuulumaan.

Edellinen lähetys löytyy Ylen Areenan ruotsinkieliseltä puolelta. Tuo 6.12. lähetys on ainakin toistaiseksi saatavissa täältä.

EDIT: Ei ole enää saatavilla. Näköjään vain viimeksi uunista tullut ohjelma on esillä netissä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Radio Vegan Silvermaskinen oli hienoa settiä, kiitokset hannes_ko postauksesta. La 13.12. lähetys löytyy nyt YLEn Areenasta. Kattauksessa oli Ginger Baker's Airforce, ELP, Frank Zappa, Mike Oldfield ja Pekka Pohjola.

Juontaja valitteli että YLEn levyvarastosta on kadonnut The Baker Gurvitz Armyn levy. No hähää, minullapa on alkuperäinen vinyyli, mutta ei tuo nyt niin kaksinen tekele ole.

 

[Museoesine]

Silvermaskinen tulossa tänäänkin. En vaan tiedä saanko täällä kotona tuota kuulumaan.

Radio Vegaa pystyy muiden Ylen radiokanavien tavoin kuuntelemaan suorana netistä Yle Areenan kautta. Ei tarvitse odottaa ohjelman tuloa Areenaan, vaikka ei kanavan kuuluvuusalueella asuisikaan.

 

[Leon]

Last.fm:stä bongasin Ozric Tentaclesin ja eikun levykauppaan. Onpahan muuten mainio pumppu. Jostain kumman syystä olen tämän missannut. Ehkä syynä on se, että jotenkin kuvitteli progen jääneen 70-luvulle, mitä nyt Marillion hiukan 80-lukua piristi.

 

[Ted Raikas]

Suomalainen Overhead soittelee tammikuussa The Flower Kingsin lämppärinä.

Tässä bändin MySpace-sivusto. Ihan ok:n kuuloista matskua. Ei nyt tajua räjäytä, mutta ei suurempaa vikaa. Onhan se mukavaa, että lämppärikin mukana, toivottavasti se ei vaan sitten syö The Flower Kingsin soittoaikaa. Odotan edelleen, että kolmisen tuntia soittelisivat.

 

[FourForty]

Ei ole näköjään tullut listattua omia suosikkeja tänne, joten valotetaan niitä hieman. Itse etsin progesta nimenomaan kauneutta ja hyviä melodioita, joten hevimpi progeosasto saa olla rauhassa. Toistaiseksi paras löytämäni bändi on Camel, jonka alkupään tuotanto on kaiken tässäkin ketjussa tapahtuneen hehkuttamisen arvoista. Samasta syystä suomalaisista Tabula Rasa miellyttää enemmän kuin esim. Wigwam. Ja Haikaran tuotannosta ekan levyn tai Geafarin sijaan kolmas LP Iso Lintu, jossa sähkökitarat ja saksofonit on poistettu jousien ja stemmalaulujen tieltä. Sähkökitara on hieno soolosoitin, mutta sointupohjassa tykkään akustisesta kitarasta enemmän.

Yes ja Jethro Tullkin ovat hyviä, mutta Camelin koskettavuuteen ne eivät ole kohdallani päässeet. Myös Alan Parsons Projectista tykkään, jopa enemmän kuin Pink Floydista, jonka levyjen äänittäjänä Alan Parsons kunnostautui ennen muusikon uraansa.

Joitain suosikkilevyjäni, joita ei täällä ole toistaiseksi mainittu:

Scapa Flow: Uuteen aikaan
Tabula Rasan lisäksi kauneinta suomiprogea jota olen kuullut. Aivan mahtavia biisejä, paljon poikkihuilua ja mies- ja naislaulajan vuorottelua. Ei ole jukaistu CD:nä ja vinyyli maksaa käytettynä monta sataa euroa, mutta etsivä löytää netistä levyn biisit pakattuna. Suosittelen Camel-faneille.

Nova: Atlantis
Maailmantuskaista suomiprogea 1970-luvun puolivälistä. Jos ei paatos ja dramatiikka haittaa, tämäkin kannattaa jostain kaivaa. Melodiat kohdallaan tässäkin.

Viima: Ajatuksia maailman laidalta
Varsin paljon Scapa Flowlta ja alkupään Camelilta kuulostavaa hippiprogea. Pari vuotta vanha levy, mutta 1970-luvun soundit kiitettävästi hallussa. Näytteitä levystä voi kuunnella täältä: http://www.viima.org/levy.html

Matti Järvinen: Matin levy
Samalle hempeilyprogeosastolle menee tämäkin. Poikkeuksellisen hippejä sanoituksia, 70-luvun parhaita kosketinsoundeja ja hyviä melodioita. Julkaistiin LP:nä uudelleen vuosi sitten. Ei siinä mielessä progea, että yli viisiminuuttisia biisejä ei taida levyllä olla.

The Enid: In The Region Of The Summer Stars ja Aerie Faerie Nonsense
Käsittämättömän mahtipontista 70-luvun instrumentaaliprogea. Jäi kai aikoinaan varsin tuntemattomaksi bändiksi jopa kotimaassaan Englannissa, joten levyjäkin on joutunut metsästämään, mutta paikoin kaiken tykityksen keskellä hienoja biisejä näilläkin. Näyte: http://www.youtube.com/watch?v=HByPAx8KCKY

Lähiaikoina on tarkoitus kaivaa jostain ainakin italialaisen Premiata Forneria Marconi -nimisen bändin levyjä. Löysin bändin Gösta Sundqvistin nuoruudensuosikkien luettelosta, jossa oli harvinaista folkimpaa progea 70-luvulta sekä muuta senaikaista kiinnostavaa musiikkia kuten Bo Hanssonin mainio Sagan om ringen -levy. PFM levytti kait pääasiassa italiaksi, mutta teki ainakin yhden englanninkielisen levyn, jonka tuotti joku King Crimsonin jäsen. PFM:n tuotannosta tykkään mm. tästä biisistä, jossa on mainio Moog-riffi: http://www.youtube.com/watch?v=P5WwrgC1qZk

1970-luvun jälkeisestä ulkomaisesta progesta olen huonosti kartalla, joten poikkihuilun, akustisen meiningin ja 70-luvun kosketinsoittimien hienouden päälle ymmärtävistä nykybändeistä otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Edit: Unohtui kehua muutaman edeltävän kirjoittajan tavoin Renaissancea ja Pekka Pohjolaa. Pohjolan levyistä paras on Keesojen lehto ja taso säilyi vielä 1990-luvullakin, jolloin tehty Pewit on vielä ihan hyvä levy. Renaissancelta tulee kylmät väreet esim. tästä biisistä: http://www.youtube.com/watch?v=cFMRxRPhPUc

 

[Uleåborgir]

Muuten: Focuksen Jan Akkerman on rankattu jossakin erittäin arvovaltaisessa julkaisussa maailman TOP 3 -kitaristien joukkoon.

Tässä ketjussa onkin varmaan jo mainittu Focuksen Hocus Pocus. Mutta korkeimmalle UK:n listolla nousi Sylvia. Peräti sijalle 5.

 

[Ted Raikas]

Ei siinä mielessä progea, että yli viisiminuuttisia biisejä ei taida levyllä olla.

Tuota en ihan ymmärrä? Onko se progelle joku itsetarkoitus, että kappaleet on sitä 9-20 minuuttia tai enemmänkin? Mielestäni proge viittaa musiikkiin, missä on käytetty instrumentteja poikkeavilla tavoin, samoin sävelkulut on tavallista mutkikkaampia/polveilevempia ja teknisesti vaativampia ja vaikutteet voi olla muualtakin kuin ihan populääristä musiikista.

Tietty kappaleiden pituus on usein tarpeellinen, että nuo kasvamiset ja mutkikkuudet pääsee esille, mutta mielestäni se on myös klisee ja tietyllä tapaa ei itsestäänselvyytenä saisi olla elinehto kappaleiden tekemiselle, että niiden tulee olla hirmu pitkiä. On jos on ollakseen.

Jokatap. kyllä progebiisi voi mielestäni ihan hyvin olla sen perusbiisin mittainen 3-5 minuuttiakin.

 

[hannes_ko]

Allekirjoituskamaa!

No joo HN.

Minä en tiedä mitä eroa on sävelellä ja soinnulla, tai tahdilla ja temmolla. Ymmärrän rytmin ja melodian, mutta en osaa kumpaakaan käsitellä teoreettisella tasolla. Nuotti ja puolinuotti, ymmärrän matemaattisesti, mutta en sisäistä musiikillisesti mistä on kyse.

Kun Anssi Kela esittelee kitarallaan mollin ja duurin eroja, niin kuulen eron, mutta en osaisi sanoa kumpi on duuri ja kumpi molli, enkä tiedä mitä tapahtuu kun niitä vaihdetaan.

Ala-asteella opin suurella vaivalla soittamaan Kalle katsoi taivahalle ja asteikon (lähes sama asia), mitään muuta en. Opetuksessakin oli vikaa, mutta vikapää oli oppilaskin.

Kun Youtubessa näytetään graafisia välineitä apuna käyttäen mitä eroa on Metallican uuden levyn ja GH-pelin miksauksessa, kuulen eron. En varmastikaan huomaisi sitä itsenäisesti.

Jne, jne, jne.

 

[Ted Raikas]

Allekirjoituskamaa!

No jep jep. Termit meni sekaisin. En ole musiikin ammattilainen tai tietäjä ylipäätään. Kiva kuitenkin tuottaa iloa toisille.

Meinasin, että progessa tuskin ihan samalla lailla kuin esim. popissa ja useimmassa rockissa mennään samoissa tahtilajeissa, vaan niitä rikotaan enemmän. Toki varmasti yksinkertaisia sointujakin seassa voi esiintyä ja esiintyykin.

Tämähän ei sitten taas meinaa, että yksinkertaisimmille soinnuille rakentuva musiikki OLISI jotenkin huonompaa.

 

[Ted Raikas]

Klassinen "käytän termejä, joita en itsekään ymmärrä, jotta vaikuttaisin uskottavammalta" -tapaus.

Luule sinä herraseni siellä ihan mitä ikinä tahdot, totuus ei ole silti sinnepäinkään. Minulla ei ole vähimmissäkään määrin kuvitelmia siitä, että olisin musiikin asiantuntija, perustuu ihan vain käsitykseen siitä, mitä on kerrottu ja mitä olen lukenut.

Vaan antaa asian jo olla, menee hyvä ketju pilalle. Hyvää joulua ja sitä rataa.

 

[Evil]

Meinasin, että progessa tuskin ihan samalla lailla kuin esim. popissa ja useimmassa rockissa mennään samoissa tahtilajeissa, vaan niitä rikotaan enemmän. Toki varmasti yksinkertaisia sointujakin seassa voi esiintyä ja esiintyykin.

Tähän voisi vetää esimerkiksi Pink Floydin biisin Wish You Were Here, joka on hyvin yksinkertainen, perussoinnuilla etenevä biisi. Siinä ei ole mitään "vaikeaa". Kuitenkin se esiintyy taajaan kaikenlaisilla progebiisilistoilla. Miksi? Koska sen on tehnyt arkkiprogebändiksi sementoitu Pink Floyd. Jos se olisi Led Zeppelinin biisi (mitä se rakenteellisesti voisi hyvin ollakin), ei kukaan puhuisi progesta sanaakaan.

Voi progebändi väsätä vaikka puhtoista poppia, tai joku ei-progressiivinen akti hyvinkin progehtavia biisejä. Tämä on sitä ikuista kissanhännänvetoa genrerajoista ja tyyleistä, se ei lopu ikinä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tietty kappaleiden pituus on usein tarpeellinen, että nuo kasvamiset ja mutkikkuudet pääsee esille, mutta mielestäni se on myös klisee ja tietyllä tapaa ei itsestäänselvyytenä saisi olla elinehto kappaleiden tekemiselle, että niiden tulee olla hirmu pitkiä. On jos on ollakseen.

Jokatap. kyllä progebiisi voi mielestäni ihan hyvin olla sen perusbiisin mittainen 3-5 minuuttiakin.

Proge on muodostunut vuosikymmenten aikana syvästi leimatuksi genreksi, jonka yhtedessä on ollut tapana käyttää ainakin seuraavia ilmaisuja:
- proge on vaikeaselkoista
- progekappaleet ovat aina liian pitkiä
- progemuusikot ovat huipputaitavia, mutta musiikki on heille vain kehys päteä teknisellä ylivertaisuudellaan
- progekappaleiden soolot ovat ylipitkiä eikä niissä ole mitään tolkkua
- proge on tunneköyhää, koska sävellykset ovat pelkkää kikkailua
- proge on elitististä sisäpiirimusiikkia joka vähät välittää yleisöstä
- proge väsyttää ja ikävystyttää tavallista musiikinkuuntelijaa
- progen kuuntelija haluaa vain tekeytyä muita hienommaksi progeharrastuksellaan, eikä välttämättä itsekään tajua hommasta mitään
- jne jne.

Kauneus on katsojan silmässä tai kuulijan korvassa, joten jokainen voi ottaa näihin asioihin kantaa keskenään. Oletan että osa progea ymmärtävästä väestä on lähtenyt tietämättään tähän juttuun mukaan, eli kuvitellaan että pitkät kappaleet, erityinen vaikeaselkoisuus ja soitinakrobatia ovat sisäänrakennettuja edellytyksiä musiikille jotta sitä voi kutsua progeksi.

Määritelmistä viis, mutta itselleni proge merkitsee nimityksensä mukaisesti "musiikillista edistyksellisyyttä", joka voi ilmetä monellakin tapaa. Muusikot hallitsevat hyvin instrumenttinsa ja hakevat työssään ainutlaatuisuutta ja välillä uusiakin ratkaisuja. Tämä voi toimia yhtä hyvin hyvin 2 kuin 30 minuutin kappaleessa. Progessa ei välttämättä tarvitse olla niin pitkiä instrumentaaliosuuksia, että säkeistöjen välillä ehtii nukahtaa tai tulla uskoon.

Kuuntelemisiin. Tässä vaiheessa toivotan kaikille hyvää Joulua ja mutkikkaita sooloja!

 

[Ted Raikas]

Miksi? Koska sen on tehnyt arkkiprogebändiksi sementoitu Pink Floyd. Jos se olisi Led Zeppelinin biisi (mitä se rakenteellisesti voisi hyvin ollakin), ei kukaan puhuisi progesta sanaakaan.

No, kyllähän kai Led Zeppelin myös usein määritellään progressiiviseksi musiikiksi, mutta kuten sanoit, kuka vetää sen rajan ja missä kohtaa? Itse en osaa, enkä koe tarpeelliseksi.

Sitten tietysti voisi miettiä, että progressiivisuus muodostuu kokonaisuudesta joka kattaa koko albumin. Korostuu tietysti vielä siinä kohtaa jos se on teemalevy, tällöin voi olla vaikka mitä välisoittoa tai popahtavampaa biisiä seassa, mutta se progressiivisuus muodostuu juuri siitä levyn sisältämästä vaihtelevaisuudesta.

Esim. Porcupine Tree:n (jota kai aika usein pidetään progena) monet kevyemmät kappaleet on todella brittirock- ja pop-henkisiä ja ei niistä nyt varmasti progea saa aikaan niin millään. Toisaalta Steven Wilson itse kaihtaa käyttämästä sitä termiä, että olisi progebändi. Enemmänkin musiikkia missä yhdistyy puolia kaikesta siitä musiikista mistä hän pitää. Ambientista metalliin.