Alkuunhan Zep oli bluesbändi ja sitten hard rockia ja joidenkin mielestä heviä vaikka tekivät ihan akustista folkkiakin... Yksi historian vaikeimmin määriteltävistä bändeistä, sanoisin.No, kyllähän kai Led Zeppelin myös usein määritellään progressiiviseksi musiikiksi, mutta kuten sanoit, kuka vetää sen rajan ja missä kohtaa? Itse en osaa, enkä koe tarpeelliseksi.
Erittäin hyvä näkemys ja voisin varmasti itse allekirjoittaa tuon ja tempaisenpa ja allekirjoitankin.Määritelmistä viis, mutta itselleni proge merkitsee nimityksensä mukaisesti "musiikillista edistyksellisyyttä", joka voi ilmetä monellakin tapaa. Muusikot hallitsevat hyvin instrumenttinsa ja hakevat työssään ainutlaatuisuutta ja välillä uusiakin ratkaisuja. Tämä voi toimia yhtä hyvin hyvin 2 kuin 30 minuutin kappaleessa. Progessa ei välttämättä tarvitse olla niin pitkiä instrumentaaliosuuksia, että säkeistöjen välillä ehtii nukahtaa tai tulla uskoon.
Agree. Meikäläinen on sen verran wanha hämy, että ainoa oikea proge tarkoittaa esim. Genesiksen "The Lamb Lies Down On Broadway" ja Wigujen "Being" -tyyppistä, hyvin monimutkaista ja taidolla soitettua musaa, jossa biisit eivät olleet kappaleita, vaan temaattisesti albumin kokonaisuutta rakentavia sävellyksiä. Pressan ja Tolosen musiikki on selkeää jazz-rockia, kaukana aidosta progesta.Olisiko progesta tullut yleissana, samalla tavoin kuin rockista? Alunperin merkinnyt tiukemmin rajattua genreä.
Tuo on oikeasti hyvä levy, ihan merkittävä julkaisu suomiprogen saralla. Haikaran kakkoslevy Geafar on myös julkaistu CD-versiona (Ektro Records), mutta painos on myyty ajat sitten loppuun. Yhtyeen ykköslevystä tehtiin kai suurenpuoleinen CD-erä, koska levyä on myyty varmaan vuoden verran Anttiloissa ja muuallakin poistohintaan. Onpahan kerrankin hyvää musiikkia tarjolla sopuhintaan, ja kaupan päälle tulee vielä Heikkerön komeaa kansitaidetta.Anttilasta löytyi Haikaran ilmeisesti samanniminen albumi, kun kannessa ei muuta kerran lue. Bändi on nimeltä tuttu jo pidemmältä aikaväliltä, muttei muuten ole tullut kuultua. Ihan puhdas heräte oli, toivon mukaan on toimivaa settiä. Toisaalta jos tuo osoittautuu huonoksi, niin eipä siinä nyt vararikkoon ajaudu kun ei se kustantanut kuin neljä euroa.
Anttilasta löytyi Haikaran ilmeisesti samanniminen albumi, kun kannessa ei muuta kerran lue. Bändi on nimeltä tuttu jo pidemmältä aikaväliltä, muttei muuten ole tullut kuultua. Ihan puhdas heräte oli, toivon mukaan on toimivaa settiä. Toisaalta jos tuo osoittautuu huonoksi, niin eipä siinä nyt vararikkoon ajaudu kun ei se kustantanut kuin neljä euroa.
Nyt kun olen siedättänyt itseäni aikani ja oppinut tulemaan toimeen hra Mika Rätön omintakeisen vokaaliakrobatian kanssa, uskoisin että Kuusumun Profeetta voisi tipahtaa Tedille sujuvasti. Saatat toki jo tuntea tapauksen. Ei mitään puhdasta progea suinkaan, vaan elementtejä löytyy folkhämyilystä 70-lukulaiseen hardrockiin. Albumeista parhaita lienevät akustishenkisempi Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari sekä sähköinen ja "rockaava" Sanansaattaja oraakkeli salamurha hyökkäysvaunu.Hiukan hassulta tietysti tuntuu kuunnella progea, joka on laulettu suomeksi, mutta toimii! Siitä tulee omanlaisensa folkahtava ja perisuomalainen tunnelma.
Nyt kun olen siedättänyt itseäni aikani ja oppinut tulemaan toimeen hra Mika Rätön omintakeisen vokaaliakrobatian kanssa, uskoisin että Kuusumun Profeetta voisi tipahtaa Tedille sujuvasti. Saatat toki jo tuntea tapauksen. Ei mitään puhdasta progea suinkaan, vaan elementtejä löytyy folkhämyilystä 70-lukulaiseen hardrockiin. Albumeista parhaita lienevät akustishenkisempi Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari sekä sähköinen ja "rockaava" Sanansaattaja oraakkeli salamurha hyökkäysvaunu.
Tunnen kyllä! En tosin kovinkaan kattavasti. Tuo Sanansaattaja oraakkeli salamurha hyökkäysvaunu ja viimevuonna ilmestynyt Lyhtykuja on tullut kuunneltua. Tarkoitus olisi kyllä perehtyä enemmänkin bändin tuotoksiin, ajan kanssa. Rätöllä todellakin on erittäin omintakeinen lauluääni, se voi kummastuttaa, mutta itse olen sen määrätynlaisesta teatraalisuudesta ja hämyisyydestä pitänyt lähestulkoon alusta saakka.Nyt kun olen siedättänyt itseäni aikani ja oppinut tulemaan toimeen hra Mika Rätön omintakeisen vokaaliakrobatian kanssa, uskoisin että Kuusumun Profeetta voisi tipahtaa Tedille sujuvasti. Saatat toki jo tuntea tapauksen.
Kuusumussa saattaa olla monelle progen ystävällekin vähän pureskelemista. Kuten Evil totesi niin vokaaliosuudet suksivat omia latujaan, mutta kuten on lausuttu, ladulla on ladun vanki ja vapaa on vain umpihanki.Jos Haikara toimi Tedille, toiminee myös Kuusumukin. Itselläni juuriki tuo yhtye tuli mieleen, kun Haikaran levyä ensi kertaa kuuntelin. Bändin kotisivuilta voi kuunnella joitain kappaleita, joten sieltä saa ensikosketuksen. Tätä kautta itsekin aikanani tutustuin kyseiseen orkesteriin ja ostin sitten Hymyilevien Laivojen Sataman, joka on varsin pätevä levy.
Mielestäni Liekissä kuuluu aika vahvasti Pekka Strengin vaikutus, laulullisesti varsinkin, mutta ehkä myös osaltaan musiikissakin, erityisesti bändin ekoilla levyillä. Myös sellainen satumainen mystisyys ja arvoituksellisuus on 70-luvun suomalaisen hippimusiikin peruja.Liekki ei monenkaan mielestä edustane progea, mutta musiikin tekemisen ja esittämisen lähtökohdissa on kuitenkin jotain selvästi progeen viittaavaa. Itselläni on Liekin suhteen jäänyt vielä jokin viimeinen vaihde puuttumaan, liekö kyse tässäkin laulusta. Janne Kuuselan sanoitukset ovat kyllä omintakeisia ja kiinnostavia, mutta laulunsa on semmoista ohutta huhuilua. Liekki on joka tapauksessa virkistävä ja muista erottuva kokoonpano.
Erittäin hyvä siirto. Näin vanhana Tullimiehenä voin vain suositella kaikille muillekin Jethro Tullin katsastamista, varsinkin jos tätä ei ole aiemmin tullut tehneeksi. Yhtye on onneksi vieraillut Suomessa viimeisten noin 15 vuoden aikana useamman kerran, joten tilaisuuksia on ainakin ollut. Merkillepantavaa on ollut viime keikoilla Ian Andersonin silmiinpistävän hyvä fysiikka ikäänsä nähden. Ainakin jokunen vuosi sitten Andersonin palkeet riittivät vimmaisen huilunsoiton ohessa myös ketterään lavaliikehdintään. Jalka nousi välillä kuin Veltolla ikään.Tähän ketjuun voisin mainita, että varasin juuri liput maaliskuiselle Jethro Tullin keikalle Pakkahuoneelle. En ole ennen kyseistä yhtyettä livenä nähnyt, joten nyt tulee paikattua sekin aukko yleissivistyksestä. Pari levyä löytyy omasta hyllystä, mutta kovinkaan paljoa en siltikään ole ehtinyt yhtyeen musiikkiin tutustua. Helvatin hyvältä tuo Ian Andersonin porukka on silti kuulostanut. Songs of the Wood on erityisesti oikein pätevää kamaa.
Veikkaan: Locomotive Breath ja Jack-in-the-Green?Mutta osaavatko progen ystävät Jatkoajassa nimetä nämä kaksi teosta?
Puolet oikein.Veikkaan: Locomotive Breath ja Jack-in-the-Green?
Tuon veikkaukseni jälkeen menin lueskelemaan aiheesta netistä ja törmäsin siellä oikeisiin vastauksiin, joten jätetään sen toisen biisin arvailu sitten muille.Puolet oikein.
Eiköhän vanha kunnon Vesikeuhko eli Aqualung ole se toinen.Veikkaan: Locomotive Breath
Erittäin totta. Etenkin vuonna 1987 ilmestynyt, jopa heavyalbumi-Grammyn (!!!) napannut Crest Of A Knave on erinomainen levy, ja siltä löytyvä Farm On The Freeway parhaita Tull-biisejä koskaan. Lämmöllä suosittelen myös aliarvostettua Broadsword and the Beastiä (1982).Silti yhtye, eli käytännössä Anderson ja pitkälti myös Barre, on kyennyt luomaan kovatasoista materiaalia ajoittain myös 80-, 90- ja 2000-luvuilla.
Kyllä. Kansa saa lokomotiivia ja sukellusvermettä kerta toisensa perästä.Eiköhän vanha kunnon Vesikeuhko eli Aqualung ole se toinen.
