Proge

[bebeto]

Itselläni on useita suosikeita,kaikki jotenkin aikaansa sidottuja.

Vanhemman veljen opastuksella musiikin ihmeelliseen maailmaan perehtyneenä ensimmäiset kosketukset progeen tulivat Pressan ja Wigwamin välityksellä.Näin tamperelaisena Tabula Rasa kuuluu itseoikeutetusti suosikkeihin,lyhyt mutta loistava tuotanto.

Pekka Pohjolan soolotuotanto löytyy lähes kokonaisuudessaan hyllystä,erityisesti pidän Chancing Waters albumista.
Benjaminin upea teeman kehittely ja alati muuntuva basson kuljetus teeman alla kolahtivat ja saavat edelleen lähes euforiseen tilaan.

Ulkomaisista täytyy mainita erityisesti Rush,jonka rytmiryhmä teki aivan uskomattomia juttuja.Täysin saumatonta työskentelyä akselilla Lee-Peart jota jaksaa alati hämmästellä.
Livevideo/albumi Exit:Stage Left oli aikanaan minulle tosi kova juttu.

 

[bystander]

Nyt kun tuo Pekka Pohjola tuli puheeksi, niin kerrotaan nyt, että tuli ostettua Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokku -cd. Tämä minulle uusi aluevaltaus johtui lähinnä DJ Shadown Endtroducing-levyllä käyttämästä Pohjola-samplesta, jonka taustat oli pakko selvittää. Nyt kun Love Recordskin päätti sopivasti prässätä uudestaan noita vanhoja levyjä cd-formaattiin, niin ajoitus osui hyvin kohdalleen, ja levy köllöttelee hyllyssä. Jatsi on ilmeisesti nousemassa jälleen pinnalle. Vai olisikohan tuo progea. No, oli mitä oli, hyvä levy on kyseessä. On se vaan taitava soittomies.

Wigwamiin haitariprogeen (copyright Hervannan Näkijä) en ole juuri Nuclear Nightclubia enempää tutustunut, mutta hankintalistalle menivät muutkin Wigu-levyt, samoin kuin muu Pohjolan soolotuotanto, jahka vaan saan taas rahaa jostain.

 

[op777]

Tuo Pohjola on kyllä hurja mies, aikanaan tuon ensimmäisen soololevyn kuulin ja sekosin. Myöhemmin sain selville että kaveri oli 18 sen tehdessään. Pani miettimään oman elämän mielekkyyttä, kun itsellä oli mittarissa 17½ :) Eipähän ole soololevyä ilmestynyt vieläkään.

Laitetaan nyt vielä tämmönen Wigwam-juttu tähän lopuksi, ehkä jotakuta friikkiä kiinnostaa. Duunipaikkani mikrotukihenkilö oli samaan aikaan koulussa mm. Pekka Pohjolan kanssa, ja koulussa oli myös Matti Kurkinen Kalevalasta. Matti sitten jäi bussin alle ja kuoli, ja hänelle on omistettu Nuclear Nightclubin remasterilla oleva livekeikan pätkä.

Joo, ja lisäksi mulla olisi yksi ylimääränen Wigujen Lucky golden stripes and starpose cd, jos joku on kiinnostunut.

op777

 

[porin_karhu]

Viestin lähetti op777
Joo, ja lisäksi mulla olisi yksi ylimääränen Wigujen Lucky golden stripes and starpose cd, jos joku on kiinnostunut.

Kiinnostaa kyllä. Pistä yv:tä.

Jotta täydellistä chat-viestiä en synnyttäisi, niin mainitaan suurimmat suosikit sekalaisessa järjestyksessä:

Frank Zappa
- Maailman paras muusikko ikinä (minun silmissäni siis). Koko tuotannon kun saisi hyllyynsä, niin muulla musiikilla ei olisikaan väliä.

Wigwam
- Suomen parhaita bändejä ikinä (minun silmissäni siis). Materiaali uppoaa niin ennen kuin jälkeenkin Nuclear Nightclubin.

 

[bebeto]

Pekka Pohjolaa ei voi liiaksi ylistää joten harrastetaan sitä hieman lisää.

Kansainvälistä mainetta Pohjola niitti aikanaan soittamalla Mike Oldfieldin Tubular Bells-kiertueella.
Oldfield teki vastavierailun soittamalla kitarat Pohjolan albumille Keesojen Lehto(-76).
Loistavat arvostelut niin kotimaassa kuin ulkomaillakin sai Pekan Visitations-levy vuodelta -79.Omasta mielestäni tämä on yksi tasapainoisimmista ja sitämyöden parhaista Pohjolan pitkällä uralla.
Albumin kappale Image Of A Passing Smile pitää sisällään lähes Sibeliaanisia sävyjä,loistava teos kertakaikkiaan.
Vuonna -82 ilmestynyt Urban Tango on myös mainio kokonaisuus ja siltä löytyvä Impun Tango sai aikanaan radiosoittoakin kohtuullisesti,aikana ennen soittolistoja ja formaatteja.

Kuten jo tuli aiemmin mainittua,levyhyllystä löytyy melkein koko tuotanto.Ainoastaan The Group-nimellä julkaistu tavara puuttuu.

Joku asiaan perehtynyt voinee korjata mutta muistaakseni tuossa bändissä soittivat Pohjolan lisäksi Seppo Tyni:kitara
Vesa Aaltonen:rummut , Olli Ahvenlahti; piano ja koskettimet.

 

[Taito-Ojanen]

Vanhemmasta kamasta ehdottamasti Rush. Tai pitäisikö sanoa vanhemmista bändeistä, kun tykkään Rushin uudesta tuotannostakin, tosin en kaikesta.

Osa Yesin 70-luvun lurituksista menee mielestäni vähän yli. Välillä tuntuu, etteivät jätkät edes soittaneet samaa biisiä. Sen vastapainoksi bändiltä löytyy sitten kamaa, joka kolahtaa hyvin.

Pekka Pohjolastakin pidän, mutta siihen tarvitaan tietynlaista fiilistä. Sama se on toisaalta kaiken musiikin kohdalla.

Pink Floyd maistuu myös, samon Camel. Uusimmista bändeistä Spock's Beard, jonka levy "V" on pyörinyt levylautasella puhki. Kertakaikkisen upea suoritus. Eikä Dream Theateriakaan voi unohtaa. Bändin metallisempi soundi tuo hommaan oman ulottuvuutensa. Onko muita, jotka ovat sitä mieltä, että LaBrie on bändin heikon lenkki?

Primushan ei varsinaisesti ole progea (mikä tosiaan on?), mutta on aivan omaa luokkaansa. Minusta suurimpia kunnianosoituksia, mitä Primukselle on osoitettu, löytyy WinAmpista: sieltä löytyy sellainen musiikkityyli kuin Primus!

 

[Metukka]

Fishin aikainen Marillion.

 

[porin_karhu]

Viestin lähetti bebeto
Joku asiaan perehtynyt voinee korjata mutta muistaakseni tuossa bändissä soittivat Pohjolan lisäksi Seppo Tyni:kitara
Vesa Aaltonen:rummut , Olli Ahvenlahti; piano ja koskettimet.

Asiaan en ole sen tarkemmin perehtynyt, mutta voin vähäisilläkin tiedoillani vahvistaa tuon kokoonpanon oikeaksi. Pari kertaa on pitänyt bändin suhteellisen tuoreeseen remasterointiin tutustua, mutta aikeiden tasolle olen jumittunut. Kuten esim. Ahvenlahdenkin mukanaolosta voi päätellä, soitti The Group jaskaa (fuusiota) eikä progea. Olli Ahvenlahden niin ikään remasteroitu "The Poet" on yksi suosikkilevyistäni, joten sikäli Groupin levy kiinnostaa kovastikin.

 

[bebeto]

Tuohan on hauska kuulla että vanhaa Groupia on remasteroitu.
Kuka lienee tehnyt tällaisen kulttuuriteon?

 

[Vili#16]

Eiköhän se tonne Pink Floydin puoleen mene.
Progea en tosin kuuntele juuri lainkaan.

 

[Matwee]

Tunnustaudun suureksi progen ystäväksi..

Vanhemmista ehdoton ykkönen on ( näköjään monen suosikki ) Rush. Lee-Peart-akseli <- Loistavaa

Uudemmasta progeilusta iskee Dream Theater ja samoin yhtyeen jäsenten moninaiset sivuprojektit (LTE, Transatlantic..)
90-luvun paras levy on Dream Theaterin Awake.

Dream Theateria vois kylläkin kutsua mielestäni progemetalliksi, siinä siis se ero näihin vanhoihin KUNNON roke orkkiin a'la Rush, King rimson, Genesis..

Pain of Salvation muuten on myös aivan LOISTAVA. Suosittelen kaikille tästä uudemmasta rokepolvesta diggaileville. Hieman DT tyylistä mutta vähemmän tuotettua ja jotenkin maanläheisempää. Toinen suositteltava yhtye on Chroma Key. Tämä bändi voisi "popprogeilullaan" iskea vanhemman polven progen ystäviinkin. Yhtye on Kevin Mooren(ex-DT, loistava säveltäjä-sanoittaja) isännöimä.

 

[MokkaSiili]

Mites tuo The Takala Project : Progressive , on muuten juuri julkaistu jenkeissä nimellä Jartse Tuominen and The Takala Project ( Jartsehan on hiukka nimeä saanut sielläpäin ).
East of Eden on kait yksi progejuttu sinällään.

 

[Procamp]

Fishin aikaista Marillionia diggaileville suosittelen loistavaa orkesteria:

Arena

 

[porin_karhu]

The Group

Viestin lähetti bebeto
Tuohan on hauska kuulla että vanhaa Groupia on remasteroitu.
Kuka lienee tehnyt tällaisen kulttuuriteon?

Eikö kyseinen levy muka ole kävellyt kaupassa vastaan? Warner teki siitä 24-bittisen remasterin vuosi/pari sitten. On tuota Groupin ainoaksi jäänyttä albumia kehytty siinä määrin paljon, että eiköhän se ole puolipakko ostaa. Voin vaikka pistää yv:tä tulemaan, jos/kun levy kuunneltavakseni päätyy.

 

[kop]

Vaikka tunnustaudunkin jotensakkiin progen ystäväksi, niin proge-fanaatikko -ystäväni soittama King Crimson sai minut käsittämättömän agressiiviselle fiilikselle; oli pakko käskeä kaverin sammuttaa soitin, jotten olisi särkenyt jotakin.. outoa musaa?!

 

[Rattlehead]

Everon

Progen ystäville voisin suositella saksalaista progebändiä nimeltään Everon. Varmaankin Dream Theaterin kuuntelijat voivat tykätä Everonista, sen verran samantyyppistä progerockia/metallia, joskaan ei samanlaista kikkailua kuin DT:llä.
Kotisivuilla voi tutustua bändin musaan tarkemmin soundclippien kautta.

 

[Kotkafani]

Hyviä progejuttuja:

Procol Harum
ELP
Argent
Pekka Pohjola (of course)
Oldfield
Mannfred Mann's Earthband
Tangerine Dream
Focus

Rushkin on hyvä, mutta en oikein laske sitä progesarjaan, mielestäni kanukit ovat enemmänkin sitä raskasta sarjaa. Samaan kastiin voi laittaa bändin nimeltään Max Webster.

Em. bändien lisäksi on tietysti paljon eri bändien yksittäisiä levyjä jotka ovat hyviä.

Esim: Camel:Breathless, BJH:XII, Jarre:Oxygene, Kansas:Leftoverture, Marcus:I ja Pavlov's Dogin molemmat levyt Pampered Menial ja At Sound of the Bell jne....

 

[CMX]

Mainitkaapa hyviä progelevyjä (siis aivan suositukseksi, että mitä kannattaisi ostaa). Tässä on omasta mielestäni parhaimpia progelevyjä:

-King Crimsonin kaikki levyt 1969-vuodelta 80-luvun lopulle.
Eli siis nämä: In The Court of The Crimson King, Lizard, Islands, Red, Starless And Bible Black, In The Wake of Poseidon, Larks 'n Tongues in Aspic, Indiscipline, Three of a Perfect Pair, Beat.. Unohdinko vielä jonkun?

-Pink Floyd: Dark Side of the Moon, Wall, Meddle, Wish You we're Here

Yes - Relayer, Close to the Edge, Fragile

Jethro Tull - Songs from the Woods, Warchild

Ozric Tentacles - Waterfall Cities

Wigwam - Nuclear Nightclub

Frank Zappa - Hot Rats

Rush - Hemispheres

ELP - Brain Sallad Sugery

After Crying - De Profundis

Shadow Gallery - Legacy

Dream Theater - Six Degrees of Inner Turbulence

Symphony X - The Divine Wings of Tragedy, V, Twilight in Olympus

jne.. Onhan noita paljon muitakin

Suositelkaapa minulle muuten jotain Camelin sekä Ozric Tentaclesin levyä??

 

[hörkkö]

Emerson Lake &Palmer

Ehdottomasti Emerson Lake & Palmer. Tietysti ässäfanina heidän musiikkinsa herättä suuria tunteita, varsinkin Touch and go kappale on kylmiä värietä tuova, onhan se sentään ollut ainakin vuosikymmenen Ässien sisäntulobiisinä.

 

[Vteich]

Viestin lähetti CMX
Suositelkaapa minulle muuten jotain Camelin sekä Ozric Tentaclesin levyä??

Ozriceilta kannattaa ehdottomasti tarkistaa Erpland ja Jurassic Shift. Kummatkin vähän vanhempaa Ozriceja (vuosilta 1990 ja 1993), eikä niin konepitoista kuin uudemmat. Toki uudemmatkin on hyviä, ja yhtään huonoa Ozric-levyä ei ole vielä tullut vastaan. Livenäkin aika maaginen.

Muista progelevyistä, joita et ylempänä jo listannut, voisi suositella ainakin seuraavia:
Porcupine Tree: Signify,
Rush: kaikki, erityisesti 2112 ja Moving Pictures,
Spock's Beard: The Kindness of Strangers (+ muut),
Frank Zappa: Waka/Jawaka, Weasels Ripped my Flesh jne.

Noita löytyy siis omastakin levyhyllystä. Lisäksi löytyy tietysti esim. Jarrea ja Tangerine Dreamikin, mutta yllä kirjoittaneeseen täytyy sen verran sanoa, että en kyllä niitä ihan progena pitäisi.

 

[hannes_ko]

Viestin lähetti CMX
Jethro Tull - Songs from the Woods, Warchild

Onkohan nimimerkki CMX sittenkin oma alter egoni? Jo tuossa yhdessä toisessa ketjussa musiikkimaku oli hämmästyttävän samankaltainen, ja nyt myös Jethro Tullilta on löytynyt huippulevy, aliarvostettu War Child. Tosin Too Old to Rock´N Roll Too Old to Die on vielä parempi.

 

[CMX]

Viestin lähetti hannes_ko


Onkohan nimimerkki CMX sittenkin oma alter egoni? Jo tuossa yhdessä toisessa ketjussa musiikkimaku oli hämmästyttävän samankaltainen, ja nyt myös Jethro Tullilta on löytynyt huippulevy, aliarvostettu War Child. Tosin Too Old to Rock´N Roll Too Old to Die on vielä parempi.

Heh, asiallinen musiikkimaku sinulla!

 

[pekoni]

Frank Zappa

En tiedä onko tämä loppujen lopuksi oikea ketju kysellä...mutta ehdottakaapa mistä levyistä kannattaisi aloittaa tutustuminen Zappan tuotantoon? Ja perustellen. Käsittääkseni tuo hirmuinen tuotanto vaihtelee niin laidasta laitaan ettei mitään rajaa?

Mies on toistaiseksi minulle aivan outo tapaus. Haluaisin muuttaa asian laidan.

 

[Yläpesä]

Re: Frank Zappa

Viestin lähetti pekoni
En tiedä onko tämä loppujen lopuksi oikea ketju kysellä...mutta ehdottakaapa mistä levyistä kannattaisi aloittaa tutustuminen Zappan tuotantoon? Ja perustellen. Käsittääkseni tuo hirmuinen tuotanto vaihtelee niin laidasta laitaan ettei mitään rajaa?

Mies on toistaiseksi minulle aivan outo tapaus. Haluaisin muuttaa asian laidan.

Tehtävä on tyyppiä: selitä maailmankaikkeus ja anna pari esimerkkiä. Yritetään.
Jos olet kitarafriikki, hyllystäsi löytyy Yngwietä, Steve Vaita, Satriania ja muita, aloitat varmaankin kolmikosta Shut up and play yer guitar, Shut up and play yer guitar even more sekä The return of the son of shut up and play yer guitar. Perustelut: sormet, pää ja mielikuvitus. Zapan bändi oli kitaristeille akatemia.
Jos olet enemmän kiinni rok-pop-osastossa, ehkä kannattaa kokeilla ensiksi Overnite sensationia, Sheik Yerboutia ja Joe´s garagea (varsinkin osaa 1) P: Hauskoja sanoituksia, hyvä bändi, iso kasa ihan nasevia kappaleita, vain vähän höttöbiisejä, ei liikaa äänikokeiluja.
Jos jaska sykähdyttää ja soittaa kieliäsi eniten, varmaankin Hot rats on turvallinen kiinnekohta. P: Erittäin hyvää rokkipohjaista jaskaa, oikeastaan tarttuvaa mättöä.
Jos haluta levyn, jolla voi säikytellä ystäviään ja saavuttaa totaalisen tyrmistyksen bileissä, voin suositella Thing Fish-kolmoislevyä, joka on akselilla Broadway-teatteri-puhe-jaska. Ehkä myös We´re only in it for the money - Sgt pepper-kansipilailuileen voisi mennä hyvin läpi. P: Zappa irti häkistään, kaikkea voi kokeilla kerran elämässään. ihan päätöntä koheltamista ja meininkiä.
Hipahtavalle voisi suositella vaikka jotain Mothers of inventionin aikaista, vaikkapa Just another band from L.A. P: 70-luvun rok-pohjaan sekoittuva stage-teatteria, bändin hauskanpito tarttuu.
Ja sille tämän ketjun otsikosta kiinnostuneelle vaikkapa Freakout, jolta voisi ensiksi kuunnella sen Help I´m a rock. P: Monipuolista, ihan niitä ensimmäisiä levyjä ja into taatusti korvin kuultavaa. Sekopäistä, kekseliästä musiikkia, josta vaikea kuvitella että jo silloin tehtiin kaikkea tätä.

Ja sitten pieni varoituksen sana. Francis tuotteli toki virallisia levyjäkin melko hmmm.. kevyin eväin, mutta sen lisäksi markkinoilla pyörii melkoinen määrä erilaisia puolivillaisia bootleg-tasoisia livelevyjä. Joista osa on ihan sietämätöntä paskaa, vaikka FZ niiden julkistamiselle antoikin valtuudet.
:)
Edit: lisätty perustelut

 

[Prookie]

Itselläni on proge mennyt aivan ohi. Musiikkilehtien mukaan proge on nyt IN. Täytyy kai taas säälittävästi seurata massaa ja tutustua kyseiseen musiikkityyppiin. :)

Tavoitteenani on lähiaikoina tutustua ainakin Dream Theateriin, kun sitä monissa keskusteluissa on kehuttu.

Btw. Eikös Tool ole progressiivista metallia? Jos on niin se on ainoa progebändi mitä tällä hetkellä kuuntelen.