Proge

[Alamummo]

Ai niin... netissä on muuten oikein hyvä ja asiantunteva progemusiikin foorumikin. Melkein kaikki tärkeimmät proge-eepokset on tuolla arvosteltu. Ei kannata antaa oudon foorumin nimen hämätä, hyvä palsta.

Palasokeri.com

Tästä kiitokset! Mielenkiintoiselta foorumilta vaikuttaa.

 

[Pavlikovsky]

Yesin basisti Chris Squire on sairastunut aivan äskettäin leukemiaan. Yhtyeen virallinen FB-seinä tietää kertoa, että hoidot ovat alkaneet tehota lupaavasti, mutta mistäpä näin vakavista sairauksista tietää.

Squirekin, no voi hemmetti. Ikämiesrokkaritkaan eivät ole säästyneet vanhoilla päivillä syövältä ja kun se noilla kilometreillä iskee missä muodossa tahansa, niin jatko voi olla hyvin kohtalokasta, mutta toivotaan parasta.

Paljon erilaisia Yes-kokoonpanoja vuosien saatossa levyttänyt ja keikkaillut, mutta Squire on bassollaan pitänyt homman kasassa musiikillisessa mielessä ja hänen poissaolonsa on vähän sama, kuin Uriah Heepistä ottaisi Mick Boxin sivummalle tai Status Quosta Francis Rossin. Koko musiikkikupletin juoni voi henkilöityä vahvasti tiettyyn persoonaan. Lienee totta, että se karismaattisin, innovatiivisin ja kunnianhimoisin Yes lienee nähty lauteilla ja studiossa vuosikymmenet sitten ja kun Andersonin tilalla on toinen Jon, niin voi olla, että kovimmat progepuritaanit ovat saattaneet jättää nyky-Yesin täysin rauhaan keskittyen kulta-aikojen levytyksiin. Siitä puheen ollen, onko Kääpiöllä tai muilla palstan "progejäärillä" heittää kommentteja noista 2000-luvun Yesin studiolevytyksistä, että uskaltaako niiden kiekkojen sointuja korvakäytäviinsä päästää? Ovatko kuuntelemisen tai ihan hankkimisen arvoisia pitkäsoittoja vai pidättäydynkö sitkeästi 70-luvun Yesissa, jolloin yhtye ratsasti aallonharjalla valitsemallaan tiellä?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Siitä puheen ollen, onko Kääpiöllä tai muilla palstan "progejäärillä" heittää kommentteja noista 2000-luvun Yesin studiolevytyksistä, että uskaltaako niiden kiekkojen sointuja korvakäytäviinsä päästää? Ovatko kuuntelemisen tai ihan hankkimisen arvoisia pitkäsoittoja vai pidättäydynkö sitkeästi 70-luvun Yesissa, jolloin yhtye ratsasti aallonharjalla valitsemallaan tiellä?

Sanotaan nyt vaikka kauniisti siten, että jos Yes on henkilökohtaisesti tärkeä juttu, niin tämänkin yhtyeen kohdalla on perusteltua hankkia koko studiolevyjen tuotanto kokonaisuudessaan. Jonkinlainen elämäntyön mittainen kaari siitä välittyy. Jokainen voi toki tehdä itse omat päätelmänsä. Vuoden 2001 Magnification on viimeisin Yesin studiojulkaisu, jonka olen hankkinut omaan hyllyyni, seuraavat olen kuunnellut enää kenties Spotifysta tai kirjastosta lainatulta levyltä. Magnificationissa ei ollut sinänsä mitään vikaa, ihan tyylikäs ja kelvollinen levy, muttei millään tavalla erityisen mieleenpainuva. Magnificationissa ei ole paljoakaan jäljellä siitä jännitteestä, joka Yesin vanhoilta klassikkolevyiltä usein välittyi.

Minä kuulun siihen progekansanosaan, jonka mielestä Yes alkoi mennä suunnilleen topografisten valtamerten kohdalla (1973 ->) hiljalleen kohti pöpelikköä, eikä sen jälkeen julkaistu studiotuotanto ole enää minulle kovin keskeistä. Moni on eri mieltä, mutta esimerkiksi vuonna 1983 julkaistu 90125 on tyylikkäästä ja taitavasta tuotannosta huolimatta aika tympeää kuraa minun korviini, ollakseen maineikkaan progeorkesterin tuotos. Owner of a lonely heart oli hirmuinen hitti ja varmasti tekijöidensä rahapusseja ajatellen tärkeä kappale, mutta minulle se edustaa jotakin diskopoppia eikä missään tapauksessa kunnon saurusprogea.

Sen sijaan Yesin 2000-luvun live-äänitteissä on paljonkin tutustumisen arvoista tavaraa. Etenkin legendaarisimman kokoonpanon Anderson-Howe-Squire-Wakeman-White esiintymiset viime vuosikymmeneltä kannattaa noteerata. Tosin Anderson on kenties aineista hitusen kiertoradalle jäänyt lystikäs veikko ja kova puhumaan pehmoisia, mutta laulajana hän oli tuossakin vaiheessa aivan relevantti.

 

[Pavlikovsky]

Sanotaan nyt vaikka kauniisti siten, että jos Yes on henkilökohtaisesti tärkeä juttu, niin tämänkin yhtyeen kohdalla on perusteltua hankkia koko studiolevyjen tuotanto kokonaisuudessaan

-----------

Minä kuulun siihen progekansanosaan, jonka mielestä Yes alkoi mennä suunnilleen topografisten valtamerten kohdalla (1973 ->) hiljalleen kohti pöpelikköä, eikä sen jälkeen julkaistu studiotuotanto ole enää minulle kovin keskeistä. .

Aivan totta. Kenelle yhtye merkitsee periaatteessa musiikillista kulutusta/mieltymystä enemmän, niin koko diskografian haaliminen lienee enemmänkin itsestäänselvyys kuin kriittinen levyarvostelu-pohjainen ostopäätös. Yesin kohdalla tuon elämäntyön pystyy yhtyettä enemmän tai vähemmän seurannut kyllä huomaamaan klassisine eroavaisuuksineen mitä tulee bändin valitsemalle musiikilliselle linjalle, ihan niin kuin monen muun vanhan rokkiveturin kohdalla. Alkuun luomisvimmaisena luotiin yhtyeelle oma tyyli ja kiskot ja pian ne lennokkaimmat pitkäsoitot. Tämän jälkeen alkoi diskot ja popit kiinnostamaan ja lähdettiin dollarin kiilto silmissä myymään oma nahka ja vaihdettiin oma musiikillinen tyyli ja samalla ne varhaisimmat fanit. Tämän jälkeen on tehty sitten hiljaista paluuta juurille kuka onnistuneemmin ja kuka epäonnistuneemmin. Tämän voi Yesin kohdallakin alleviivata.

Mulle ne tärkeimmät Yesit on oikeastaan koko 70-luvun levytykset, debyyttilevyä sulattelin pitkään, mutten heittänyt kirvestä kaivoon vaan lainasin uudestaan ja uudestaan kiekon kirjastosta ennen kuin se aukeni. Mietin nyt samaa näiden uusimpien levyjen kohdalla, joten sillä juuri kyselin etukäteen näistä tuntemuksia.

 

[Ted Raikas]

Yes:n tuotannossa Close to the Edge on ihan omaa luokkaansa. Oikeastaan yksi täydellisimpiä progealbumeja varmaan mitä on tullut kuultua. Siinä on about kaikki kohdallaan. Helmiä löytyy toki sieltä täältä ja olen joistain 80-luvun levyistäkin saanut otetta, mutta se voi johtua siitä, että tykkään myös 80-luvun syntikkapoppifiilistelyistä paljon. Ymmärrän, että osalle sellanen aiheuttaa näppyläihottumaa ja kyllä sillä puolellakin ollaan huonoille pöluille menty monessa kohtaa, en kiistä.

En toki ole ihan kaikkia Yes:n albumeja kuunnellut ja osaa sen verran vähän, että paha sanoa tarkemmin mitään. Hieno, omaperäinen ja parhaimmillaan todella moniulotteinen pumppu joka tapauksessa. Kyllä tuolla klassisella kokoonpanolla tuo olisi ollut mukava nähdä. Vaikea jotenkin ajatella Yes:n musiikkia ilman Jon Andersonin ujeltavaa ääntä noin esimerkiksi. Vaikka toki soittajapuolella on ihan yhtä tanakasti yhtyeen äänimaailman kulmakivia, kuten Pisin Kääpiö 186cm ansiokkaasti on ilmentänytkin.

Pitääkin lähiaikoina palata Yes:n pariin. Viimeisimmästä kunnon progekaudesta omalla kohdalla onkin aikaa, joten jos vaikka saisi sytykkeen tuosta.

 

[bebeto]

Beardfish - "If We Must Be Apart" LIVE in Helsingborg - YouTube Tämä tupsahti eteen @Rinksu n toimesta toisessa ketjussa. Varsin mielenkiintoista musiikkia länsinaapurista.

 

[Pavlikovsky]

Ovatko palstan progeilijat huomanneet, että King Crimson saapuu vanhalle manterelle ensi vuoden puolella? Linkkiä kehiin prog.rockin sivuilta: King Crimson announce 2016 Euro tour - Prog

Sikälikin merkittävä kiertue, että Fripp kumppaneineen vierailee viidessä eri maassa sitten vuoden 2003, mutta Suomea ei toki listalta ainakaan vielä löydy, joka jollain tapaa on ymmärrettävää. Yhtye keikkailee kahdesti syyskuussa Englannin maankamaralla, kahdesti Saksassa, kerran Tshekissä, peräti neljästi Puolassa, kerran Tanskassa ja kahdesti Norjassa, joten näillä tiedoilla pientä ulkomaan reissua pukkaisi, jos haluaisi Crimsonin nähdä. Eiköhän settilista pyöri klassisen matskun ympärillä vahvasti.

Ketjun asiaa on myös se, että Dream Theater on uuden albumin kimpussa, mutta tuosta voinee jatkaa yhtyeen omassa threadissa.

 

[bebeto]

Ovatko palstan progeilijat huomanneet, että King Crimson saapuu vanhalle manterelle ensi vuoden puolella? Linkkiä kehiin prog.rockin sivuilta: King Crimson announce 2016 Euro tour - Prog

Sikälikin merkittävä kiertue, että Fripp kumppaneineen vierailee viidessä eri maassa sitten vuoden 2003, mutta Suomea ei toki listalta ainakaan vielä löydy, joka jollain tapaa on ymmärrettävää. Yhtye keikkailee kahdesti syyskuussa Englannin maankamaralla, kahdesti Saksassa, kerran Tshekissä, peräti neljästi Puolassa, kerran Tanskassa ja kahdesti Norjassa, joten näillä tiedoilla pientä ulkomaan reissua pukkaisi, jos haluaisi Crimsonin nähdä. Eiköhän settilista pyöri klassisen matskun ympärillä vahvasti.

Ketjun asiaa on myös se, että Dream Theater on uuden albumin kimpussa, mutta tuosta voinee jatkaa yhtyeen omassa threadissa.

Millaisella kokoonpanolla Crimsonit tänä päivänä kiertävät? Onko muita alkuperäisiä kuin Fripp?

 

[Pavlikovsky]

Millaisella kokoonpanolla Crimsonit tänä päivänä kiertävät? Onko muita alkuperäisiä kuin Fripp?

Aivan mahd. viimeaikaisista muutoksista en ole itsekään ihan tietoinen, mutta kun edellisen kerran olen yhtyeen asioihin perehtynyt niin homma oli seuraava:

Robert Fripp - kitara
Mel Collins - Saxofoni
Tony Levin - basso
Pat Mastelotto - rummut
Gavin Harrison - rummut/perkussio
Jakko Jakszyk - laulu/kitara
Bill Rieflin - koskettimet

Live At Orpheum - levyä olen kuunnellut viime aikoina ja ihan kelpo levytys, vaikka Levinin bassottelu hakee vähän linjojaan välillä. Rummuissa ja vokaaleissa ei valittamista, sieltä löytyy tarvittavaa jerkkua ja herkkyyttä.

 

[Pavlikovsky]

Onko jatkiksen progeilijoille Threshold tuttu yhtye? Sillä ajattelin kysellä, kun osaavien metallibändien threadissa bändistä ei saatu kummoista puintia aikaan, niin jos täällä vai onko liian tuhtia tavaraa pieruprogen ystäville? Kyseessä 80-luvun lopulla perustettu melko teknistäkin progeheviä soittava jenkkiyhtye, jolla kokoonpanovaihdoksia ollut kuin mustalaisella menopelejä, mutta itse ydin on pysynyt musiikissa. Yhtyeen alkupään tuotanto on tottakai sitä laadukkainta materiaalia, mutta ihan näihin päiviin levyjen laatu on pysynyt vähintään tyydyttävänä. Qüeensrychen, Symphony X:n ja Dream Theaterin kanssa Threshold on ollut lajinsa edelläkävijöitä monella tapaa. Piano, kitara ja tiukat basso- ja rumpukuviot luovat varsin jykevän soundin ja on tunnistettavuudessaan progehevin aatelia.

 

[Ted Raikas]

Threshold ei ole bändinä juuri tuttu muuten kuin nimensä puolesta. Bändissä laulajana vaikuttanu Damian Wilson on kyllä tuttu muutamastakin Arjen Lucassenin projektista. Varsin vaikuttava lauluääni miehellä. Paikoin tulee hieman Ronnie James Dio mieleen jopa.

 

[Sokea Vartija]

Threshold on hieno bändi. Tyylitajuista ja ihanan melodista progea ilman turhia kikkailuja. Subsurface (2004) ja Dead Reckoning (2007) ovat tässä taloudessa eniten kuunteluita keränneet levyt, tosin on myönnettävä että levyt ennen Clonea (1999) ovat jääneet aivan liian vähälle kuuntelulle. Damian Wilson on huikea laulaja ja etenkin Ayreonin levyillä mies on ollut loistava. Mutta itse pidän silti enemmän Andrew ”Mac” McDermottin äänestä ja aikakaudesta bändin vokalistina. Sääli että mies jätti bändin Dead Reckoningin julkaisun jälkeen ja sitten vielä kuoli vuonna 2011. Vielä kun livenä pääsisi näkemään niin hienoa olisi, mutta niin kuin monen muunkin loistaavan proge metal bändin kohdalla, Suomen keikat ovat äärimmäisen harvinaista herkkua.

Ai niin, pakko korjata vielä että bändihän tulee briteistä, ei jenkeistä. ;)

 

[bebeto]

Kansas: Miracles Out of Nowhere | Yle Teema | yle.fi
Kansas: Miracles Out of Nowhere | TV | Areena | yle.fi

Tänään tuli teemalta dokumentti Kansasista joka on nähtävissä myös YLE Areenassa. Oikeastaan ainoa jenkkibändi joka on tehnyt minuun syvän vaikutuksen ja dokumentin nähtyäni ymmärrän miksi. Erittäin maanläheisiä muusikoita jotka todella etenivät musiikki edellä, ei mitään ulkokohtaista julkisuuskuvan rakentamista tai muuta sontaa. Hieno bändi ja upeaa musiikkia.

 

[bebeto]

Tänään YLE:n Kulttuuricocktail-ohjelmassa esiteltiin kotimainen progebändi Octopie jonka viimeisin julkaisu arvioitiin jossain brittiläisessä rock-lehdessä viime vuoden viidenneksi parhaaksi progelevyksi. Aivan uusi tuttavuus minulle.
Octopie - I Am the Walrus (Live @ Tila) - YouTube
Octopie – Wikipedia

 

[bebeto]

Riverside LIVE concert in Polish Radio 3 - 27.04.2014 Warsaw - New Generation Tour - YouTube

Olen saanut palstalta lukea että Riverside-nimisen puolalaisen progebändin kitaristi Piotr Grudzinski on vaihtanut hiippakuntaa äskettäin. Puolalaisista tulee ensimmäisenä mieleen ydinvoimalan rakennustyömaa, ei niinkään progressiivinen rock, mutta päätin tutustua orkesteriin joka ei ollut entuudestaan tuttu. Hyvältä kuulosti ja soittajat ovat ammattitaitoisia ja soitto tiukkaa. Jos ei ole tuttu niin voin suositella, hyvä bändi.

 

[Pavlikovsky]

Qüeensryche julkaisi EU-kiertueen aikataulunsa, mutta miksen yllättynyt, kun ei löydy Suomea taaskaan listasta, vaikka yhtye Skandinaavian seutuakin kiertelee. Loistavaa progeheviä edelleen yhtyeeltä, joka on paljon muutakin kuin Operation:Mindcrime ja Geoff Tate. Kaksi viimeisintä levyä ovat hienoja teoksia ja varsin tasapainoisia tekeleitä, jotka täyttävät kaikki QR-standardit. Jonkinlaista fanipohjaa nyky-rychella pitäisi Suomessa olla, joten ovatko promoottorit jotenkin kääntäneet selkänsä yhtyeelle? Vai onko kyseessä niin kallis orkesteri sittenkin ettei riskejä oteta? On se ihmeellistä.

Tässä tähän asti julkaistu kiertueen aikataulu:

QUEENSRYCHE LIVE:
19.08.2016 Summer Breeze Dinkelsbuhle, GERMANY
21.08.2016 Z7, Pratteln, SWITZERLAND
22.08.2016 The Garage, Saarbrucken, GERMANY
23.08.2016 Colosaal, Aschaffenburg, GERMANY
24.08.2016 Zakk, Dusseldorf, GERMANY
26.08.2016 Robin 2, Bilston, UK
27.08.2016 Corporation, Sheffield, UK
28.08.2016 Islington Academy. London, UK
29.08.2016 Boerderij, Zoetermeer, THE NETHERLANDS
30.08.2016 Markthalle, Hamburg, GERMANY
01.09.2016 Fryshuset Klubben. Stockholm, SWEDEN
02.09.2016 Train, Aarhus, DENMARK
03.09.2016 City Rock Festival, Leeuwarden, NETHERLANDS
05.09.2016 Wacken Full Metal Cruise, Oslo, NORWAY
06.09.2016 Wacken Full Metal Cruise, ON SEA
07.09.2016 Amager Bio, Copenhagen, DENMARK

 

[Klose16]

Qüeensryche :D Tate-imitaattorilla on kuin AC/DC äänihuulensa santapaperilla kuntoon hieroneella jampalla jolle laitettu lätsä päähän. Toki todellisuudessa yhtyeen dynamon DeGarmon lähtö muihin hommiin oli se tuotannollinen vedenjakaja jo 90-luvulla.

Fates Warningia voi suositella, kuka pitää QR:stä/DT:stä/Rushista. Ydinosaamista.

 

[bebeto]

Aamulehdestä osui silmään juttu Markus Pajakkalan Utopianisti-bändin levynjulkaisukeikasta joka oli Tampereen Klubilla torstaina 26.5. Kolmas albumi, The Third Frontier, on julkaistu Rockadillon Pohjola-levymerkille. Pajakkalaa innoittavat Pekka Pohjola sekä Frank Zappa, kertoo lehtijuttu.

Utopianisti - Pohjola (live at Black Box 22.11.2014) - YouTube

Utopianisti - Zomby Woof (Frank Zappa cover, live at Klubi, Tampere Oct 1st 2014) - YouTube

Tanakkaa soitantaa Tampereelta, nääs.

 

[bebeto]

Utopianisti - Making of The Third Frontier - YouTube

Tuosta vähän uuden albumin synnyttelyä studiossa. Zappa ja Pohjola ovat musiikissa vahvasti läsnä mikä ei ole huono asia ollenkaan. Minä tykästyin tähän vallan kovasti.

e. @Pisin Kääpiö 186cm , sinä saattaisit pitää tästä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Utopianisti - Making of The Third Frontier - YouTube

Tuosta vähän uuden albumin synnyttelyä studiossa. Zappa ja Pohjola ovat musiikissa vahvasti läsnä mikä ei ole huono asia ollenkaan. Minä tykästyin tähän vallan kovasti.

e. @Pisin Kääpiö 186cm , sinä saattaisit pitää tästä.

Kyllä voi hyvinkin olla näin. Tämä ansaitsee tulla katsatetuksi pintaa syvemmältä, näytteen perusteella akti vaikuttaa lupaavalta. En ollutkaan rekisteröinyt tällaista aiemmin, kiitokset vihjeestä.

 

[bebeto]

Utopianisti - Waltz for FZ - YouTube

Mikähän tuo FZ mahtaa olla?

 

[Malkkinen]

Linkki vie erittäin pätevän orkesterin youtube videoon Zel Quartet M Drop - YouTube Onko palstalla kukaan maininnut Hidria spacefolkia? Hidria Spacefolk - Cycloop. - YouTube

 

[bebeto]

Making of Utopianisti II - YouTube

Opinnäytetietokanta-Näytä tietue

Onhan tämä Markus Pajakkala huikea sälli kerta kaikkiaan, multi-instrumentalisti joka säveltää, sovittaa, äänittää ja tuottaa omat teoksensa, hattu päästä.

 

[oiler99]

Peter Gabriel on julkaisemassa 12 vuoden tauon jälkeen uutta soololevyä ja ainakin ensimaistiainen I'm Amazing on paluuta 70-luvun progeaikoihin.

Peter Gabriel - I'm Amazing - YouTube

 

[Moto]

Peter Gabriel on julkaisemassa 12 vuoden tauon jälkeen uutta soololevyä ja ainakin ensimaistiainen I'm Amazing on paluuta 70-luvun progeaikoihin.

Juuri tässä surffailen Youtubessa ja tuo on sivupalkissa suositeltuna biisinä. Mietinkin, että pitää selvittää onko se joku uusi biisi vai mikä, mutta vastaus selviääkin Jatkoajan ketjuja klikkailemalla. Pitää kuunnella.