Proge

[Ollakseni]

Prog Rock Is the Whitest Music Ever - The Atlantic

Ehkä yksi kammottavimmista artikkeleista ikinä.

 

[Sistis]

Italoprogesta oma suositukseni, jos ei ole jo tuttua. Tämän löysin puolikymmentä vuotta sitten

Le Orme - Collage (1971) - YouTube

Bändi Strawbs käytti melotronia samaan tyyliin kuin King Crimson. LP-levyn kansi on muuten hemmetin hieno triple gatefold.

New World - Strawbs - YouTube

70-luvun Saksasta Novalis, enemmän SymphProg kuin Kraut
Novalis-Sommerabend - YouTube

Tuosta mainitsemastasi Darwin! levystä maksoin melko suolaisesti, kun sen muutama vuosi sitten jälkijättöisesti ostin.

Tähän viestiin unohdin aikanaan kiireessä vastata. Korjataan tämä nyt.

Le Ormea olen testaillut Spotifysta useampaankin otteeseen. Mielestäni ihan kivaa musiikkia, mutta jostain syystä ei kuitenkaan iske suuremmin. Ehkä jotenkin eleetöntä makuuni PFM:ään tai Bancoon verrattuna. Pitää kuitenkin kuunnella vielä lisää.

Hieman sama tuon Strawbsin kanssa. Soundimaailma on minusta kiva, mutta biisit eivät oikein ole sytyttäneet. Vähän tylsähköä, mutta voi toki olla, että olen kuunnellut vain vääriä levyjä.

Vanhan King Crimsonin ystäville suosittelen muuten varauksetta ruotsalaista Anekdoten-yhtyettä. Ainakin Nucleus sekä From Within ovat helkkarin hienoja levyjä. Myös uusin Until All the Ghosts Are Gone toimii.

Kävin kuulemassa noita mainitsemiasi levyjä. Pitää kuunnella vielä muutamaan kertaan, ennen kuin noihin pääsee sisään kunnolla. On noissa kyllä potentiaalia, vaikkakin soundimaailma on minun makuuni vähän liian metallinen.

Kotimaisista progelevyistä voisin nostaa esiin Haikara-yhtyeen samannimisen debyytin. Siinä on minusta soitannollisesti ja soundillisesti paljonkin vanhan Crimsonin elementtejä. Valitettavasti levyn soundimaailma on jokseenkin heikohkoa sen aikaisesta studiotekniikasta johtuen, mikä näkyy etenkin lauluraidoissa. Kun tämä puute unohdetaan, niin kyseessä on oikein komea levy.

 

[oiler99]

King Crimson on näköjään näitä harvoja bändejä, joiden tuotantoa ei löydy netistä (ainakaan luvallisesti). Höh, pitääkö nyt kaivaa vielä CD-soitin naftaliinista.

Nythän tuo Radical Action To Unseat The Hold Of The Monkey Mind löytyy Spotifysta. Samoin kuin tuore EP jolta löytyy Heroes-cover. Seitsemän vuotta sitten mulla oli suuri kunnia jutella debyytillä soittaneen Michael Gilesin kanssa, kun herra kävi Rantajatseilla. Erittäin sympaattinen ja mukava kaveri. Nimmari on tuosta tapaamisesta muistona.

 

[Sistis]

Tuli käytyä kesäloman kunniaksi Helsingissä, ja tänään käväisin tutustumassa Keltaisen Jäänsärkijän progetarjontaan. Totesin sen varsin päteväksi niin määrältään, kattavuudeltaan kuin hintatasoltaankin. Yhden todellisen löydön onnistuin tekemään: italoproge-yhtye Cervellon ainoa levy Melos (1973) tarttui mukaan CD:nä, hintaan 13€. Spotifysta olen tuon levyn kuunnellut, ja niin hyväksi havainnut, että pitihän se ostaa. Psykedelistä, huiluilla ja saksofoneilla väritettyä progea italiaksi, ja tuotantokin on laadukkaampaa kuin monella tuon aikakauden italialaisyhtyeellä. Erittäin hieno levy, Banco del Mutuo Soccorson Darwin-albumin jälkeen ehkä kovin Italiassa tehty progelevy...

Lisäksi mukaan tarttui kokoelmastani vielä puuttuneita albumeita: Van der Graaf Generatorin The Least We Can Do Is Wave to Each Other, Genesiksen Nurcery Crime sekä King Crimsonin Starless & Bible Black. Pink Floydin Wall-elokuva lähti myös kohtuulliseen hintaan. Kun vielä kotiuduttuani kävin noutamassa levykaupasta tilaamani Premiata Forneria Marconin Appena Un Po -albumin sekä Gentle Giantin DVD:n, niin tässähän alkaa jo melkein toivoa kunnon sadepäivää, jotta voisi hyvällä omatunnolla matkoilla sisällä hyvän musiikin parissa...

 

[Zeic]

Proge metalli kentässä tapahtuu! Kaksi genren nousevaa titaania Leprous ja Caligula's Horse ovat julkaisseet levyt äskettäin. Laatua tarjoavat molemmat. Norjalaisen Leprouksen Malinaa olen kuunnellut näistä kahdesta vähemmän, mutta ensivaikutelma on lupaava. Biisit ovat saaneet napsun lisää tarttuvuutta sitten edellisen levyn. Laulajan ääni tuo bändiin pienen Queen fiban. Austraalialainen Caligula's Horse taas on hieman kuin metallin, progen ja indie rokin ristisiitos. Levynsä on nimeltään In Contact. Biiseissä on runsaasti dynamiikkaa. Paikoin yhtye riffittelee raskaasti, välillä kitarointi on höyhenen kevyttä ja rytminvaihdoksia riittää. Soitto on komiaa. Bändin lyriikoista en käsitä mitään, mun korviin muistuttaa lähinnä huonoa runoutta. Laulaja sen sijaan on hyvä, mikäli Muse / Radiohead tyyli miellyttää. Edellinen levy Bloom on ehkä hieman iskevämpi.

 

[bebeto]

Yes | Rock & Roll Hall of Fame

Yes on sitten menty valitsemaan RRHoF:een eikä kukaan ole kertonut minulle. Sisäänheittäjinä itseoikeutetusti Geddy Lee ja Alex Lifeson, kuinkas muuten. Yesillä kesti vielä kauemmin päästä sisään kuin Rushilla.

Yes Induction Acceptance Speeches - 2017 Rock Hall Inductions - YouTube

Tuo Rick Wakemanin kiitospuhe on aivan hillitön, nauroin vedet silmissä minuuttitolkulla. Kannattaa katsoa. :D

 

[Pavlikovsky]

Yes | Rock & Roll Hall of Fame

Yes on sitten menty valitsemaan RRHoF:een eikä kukaan ole kertonut minulle. Sisäänheittäjinä itseoikeutetusti Geddy Lee ja Alex Lifeson, kuinkas muuten. Yesillä kesti vielä kauemmin päästä sisään kuin Rushilla

Ja ihan ansaitusti, jos tuota jonain mittarina pidetään. Eihän tuonne mitään tusinapumppuja oteta edes ehdolle.

Yes on hienoa musaa. Varhaisiin levyihin on yhä helppo palata ja ne kestävät kovaakin kuuntelua. Mulla meni kauan totutella Yesiin, ei ehkä vähiten Jon Andersonin omintakeisen vokalisoinnin, mutta viimein kaikki on hyvin, kuten tv-sarja satuhäissä todetaan.

Kohta puoliin tsekkaamaan Procol Harum. Keikkaan jo valmistauduttu Grand Hotelin, Homen ja A Salty Dogin myötä. Monumentaalista musaa edelleen ja Gary Brooker on vähintään yhtä kolossaalinen tekijä kanttorina yhä tässä orkassa. Suosittelen muillekin. Sunnuntaina Helsinki, maanantaina Tampere ja tiistaina Turku. Siinä päivämäärät.

 

[Sistis]

Kohta puoliin tsekkaamaan Procol Harum. Keikkaan jo valmistauduttu Grand Hotelin, Homen ja A Salty Dogin myötä. Monumentaalista musaa edelleen ja Gary Brooker on vähintään yhtä kolossaalinen tekijä kanttorina yhä tässä orkassa. Suosittelen muillekin. Sunnuntaina Helsinki, maanantaina Tampere ja tiistaina Turku. Siinä päivämäärät.

Katsohan, meinasi mennä täysin ohi. Kiitokset infosta. Löytyi vielä sopivasti liput Tampere-talon keikalle, vaikka aika täyttä olikin. Procol Harum ei ole ihan suurimpia suosikeitani, enkä sitä ehkä ihan progeksi laske, vaikkakin hyvin lähelle kuitenkin. Pitäähän tuollainen yhtye kuitenkin katsastaa, kun siihen on mahdollisuus. Onhan noilla paljonkin hyviä biisejä.

 

[Pavlikovsky]

Onko kukaan ottanut ns. haltuun Thresholdin uusinta Legends Of The Shiresia? Classic Rock Magazine suitsutti mestarilliseksi melodiseksi teokseksi, mutta Soundi oli sitä mieltä, että ihan perseestä. Kyseessä aika mahtipontinen tuplalevy. Tuohon pitänee ihan varata aikaa. Ei mene taustameluna.

 

[Pavlikovsky]

Jos jatkoajan progeilijoita on suuntaamassa tänään Finlandia talolle nautiskelemaan Jethro Tullin harmonisesta proge-jytästä ja Ian Anderssonin ikonisesta soittotavasta, niin hyvää keikkaa yhteisesti kaikille! Eiväthän nuo niin kaukana metelöi etteikö itsekin olisi voinut paikalle suuntautua, mutta maanantai ja duunit. Epistolassa ilmeisesti uran varhaisimpia vetoja, joten nostalgiakerroin on korkealla. Lipunhinnat eivät ole vaatimattomimmasta päästä, mutta Tull ja Finska keikkapaikkana näkyvät piletissä. Paikka on kuitenkn hyvä, Procol Harum toimi tuolla syksyllä loistavasti.

 

[Erkka Lapanen]

Jos jatkoajan progeilijoita on suuntaamassa tänään Finlandia talolle nautiskelemaan Jethro Tullin harmonisesta proge-jytästä ja Ian Anderssonin ikonisesta soittotavasta, niin hyvää keikkaa yhteisesti kaikille!

Kiitos :) En keksinyt yhtään syytä olla menemättä.

 

[hablaa]

Tässä kun ei maistu työnteko niin silmäilin koko ketjun läpi, ja mitä, Dream Theaterista jaksetaan vääntää sivukaupalla, mutta The Mars Voltasta ei mainintaakaan? Noh asiaan korjausta.

Ko. bändihän on nykyään virallisesti telakalla, ja kolmannen levyn jälkeen meininki alkoi menemään paljon popimpaan suuntaan ja sitämyöten ei ole tullut hirveästi kuunneltuakaan; mutta kolme ekaa, eli "De-Loused in the Comatorium", "Frances the Mute" ja "Amputechture" pyörii omalla levylautasella säännöllisin väliajoin. Frances the Mute on ehkä kokonaisuutena paras, mutta myös vaikeimmin lähestyttävä levy, kannattaa aloittaa ensimmäisestä. Mutta laitetaan näytteenä omasta mielestä ehkä bändin paras yksittäinen biisi kolmannelta levyltä: The Mars Volta - Day Of The Baphomets - YouTube

Erityismaininta bändissä kitaristi Omar Rodríguez-Lópezille, joka omasta mielestä on jonkinasteinen Frippin manttelinperijä; ja kerta Fripp on ihan objektiivisestikin paras kitaristi ikinä, tarkoittaa että tykkään paljon. Fripp on toki aina Fripp ja omissa sfääreissään, mutta samankaltaisesti Omar osaa raiskata kitaraa.

Edit: lisätään vielä sen verran, että omasta mielestään bändi ei ikinä tehnyt progea. Mutta "if it walks like a duck, and quacks like a duck..." - onhan tuo ihan progea, ei siitä mihinkään pääse.

 

[M10]

Hyvä, että TMV mainitaan. Sille perustin ihan ketjunkin tuossa 11 vuotta sitten

The Mars Volta - nerokasta kakofoniaa | Jatkoajan keskustelupalsta

Kotimaisesta progesta sen verran, että Sammal julkaisee uuden levyn tulevana perjantaina. SItä voi koekuunnella jo täältä

Taattua laatua sanoisin. Varsinkin nuo kolme viimeistä biisiä uppoaa hienosti. Täytyy kuunnella lisää, että muodostuu parempi kuva uudesta albumista.

 

[Rod Weary]

Onko kukaan ottanut ns. haltuun Thresholdin uusinta Legends Of The Shiresia? Classic Rock Magazine suitsutti mestarilliseksi melodiseksi teokseksi, mutta Soundi oli sitä mieltä, että ihan perseestä.

Vanhoja kaivellessa otin tämän eilen suoratoistopalvelusta haltuun. Jaan Soundin mielipiteen. Tämä on juuri sen lajityypin progea, mikä ei uppoa meikäläiseen ollenkaan.

Seuraavaksi haukun The Mars Voltan.

 

[godspeed]

Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi? Ei tarvi olla vuosikymmenien takaa, vaikka siellä parhaat tämän alalajin tekeleet on tehtykin. Saa suositella miltä tahansa aikakaudelta, koska varmasti löytyy kaikenlaista uuttakin toimivaa. Progemetalli on yleensä paskaa, joten suurella varauksella sellainen.

 

[Rod Weary]

Enpäs haukukaan The Mars Voltaa. Kyllä tässä ainesta on. Ei muuta kuin soittolistaan täytettä. Lopullinen tuomio myöhemmin.

 

[hablaa]

Enpäs haukukaan The Mars Voltaa. Kyllä tässä ainesta on.

Hienoa, kyllä sitä aina uusi käännynnäinen mukaan mahtuu.

Kerta ei tässä vieläkään pääse töihin sisälle, niin pohdin suuria kysymyksiä. Jos progressiivinen rock on progee, niin eikö silloin regressiivinen rock ole regee?

 

[Pavlikovsky]

Tässä kun ei maistu työnteko niin silmäilin koko ketjun läpi, ja mitä, Dream Theaterista jaksetaan vääntää sivukaupalla, mutta The Mars Voltasta ei mainintaakaan? .

Miksei väännettäisi? Sittemmin DT on saanut oman ketjunsa jatkoaikaan, mutta kyllähän Dream Theaterilla on ollut iso siihen, että millaisena raskaampi proge näinä päivinä näyttäytyy. The Mars Volta pitää ottaa kuunteluun, kiitokset suosituksista.

Saako edes lyhyttä keikka-arvostelua Ian Anderssonin eilisestä yksijalka-showsta Finskalta keltään?

 

[Sistis]

Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi? Ei tarvi olla vuosikymmenien takaa, vaikka siellä parhaat tämän alalajin tekeleet on tehtykin. Saa suositella miltä tahansa aikakaudelta, koska varmasti löytyy kaikenlaista uuttakin toimivaa. Progemetalli on yleensä paskaa, joten suurella varauksella sellainen.

Gabrielin aikainen Genesis lienee tuttua? Jos ei, niin se voisi olla hyvä vaihtoehto. Foxtrot ja Selling England by the Pound ovat omat suosikkini tuolta aikakaudelta. Mitähän muita... Jos italian kieli ei ole ongelma, niin Italialainen Premiata Forneria Marconi julkaisi kaksi todella huikeaa levyä suunnilleen samaan aikaan, eli Per Un Amici ja Storia di Un Minuto. Pidän noista itse asiassa jopa enemmän kuin noista Genesiksen albumeista...

Italoproge-yhtyeistä Banco del Mutuo Soccorso on toinen huikea tapaus. Kolme ensimmäistä levyä (Banco del Mutuo Soccorso, Darwin! ja Io Sono Nato Libero) ovat mestariteoksia.

Camel tulee rauhallisemmista artisteista myös mieleen. Onko se sitten riittävän rokkaavaa, on toinen kysymys. Mirage-albumia kannattaa kuitenkin kuulostella. Se on hyvä levy.

Gentle Giant, Yes, King Crimson (etenkin ensimmäisillä levyillä), Jethro Tull... siinä myös joitain nimiä nopeasti heitettynä.

Noiden lisäksi loistavia yhtyeitä ovat mm. Emerson, Lake and Palmer, Triumvirat sekä Van der Graaf Generator. Ja krautrockin puolelta Can, Amon Düül II ja Popol Vuh. Nuo eivät ehkä ihan rauhallisimmasta päästä ole, mutta tutustumisen arvoisia kuitenkin.

Rolling Stone julkaisi aikoinaan "50 parhaan progealbumin" listan. Tuosta järjestyksestä voi olla montaa mieltä, mutta itse olen löytänyt tuota kautta todella monta hyvää artistia ja levyä:

50 Greatest Prog Rock Albums of All Time | Rolling Stone

 

[finnjewel]

Mitäs hyviä sellaisia rauhallisemman mutta rokkaavan progen tekeleitä löytyisi? Ei tarvi olla vuosikymmenien takaa, vaikka siellä parhaat tämän alalajin tekeleet on tehtykin. Saa suositella miltä tahansa aikakaudelta, koska varmasti löytyy kaikenlaista uuttakin toimivaa. Progemetalli on yleensä paskaa, joten suurella varauksella sellainen.

Suosi suomalaista joten tsekkaa Wigwam. Tuubissa on kokonaisiakin albumeita, mutta Luulosairas on pakko kuulla jos ei vielä ole tuttu.

 

[Rod Weary]

Rolling Stone julkaisi aikoinaan "50 parhaan progealbumin" listan. Tuosta järjestyksestä voi olla montaa mieltä, mutta itse olen löytänyt tuota kautta todella monta hyvää artistia ja levyä:

50 Greatest Prog Rock Albums of All Time | Rolling Stone

Hauskaa, sijoilta 21-50 puuttuu 21 levyä noista listatuista. Mutta sijoilta 1-20 puuttuu vain kolme. Muuten olisi top-10 kasassa, mutta CAN ei ole vielä eksynyt hyllyyn. Viime vuonna koitin ottaa bändin haltuun, mutta jäi vaille ostosysäystä. Otankin tuon sijan 8. uudelleen tarkkailun alle. Zappaa tuli hankittua pari vuotta sitten juuri tuolta ajanjaksolta, mutta toi 18. väisti jotenkin ovelasti.

 

[Sistis]

Hauskaa, sijoilta 21-50 puuttuu 21 levyä noista listatuista. Mutta sijoilta 1-20 puuttuu vain kolme. Muuten olisi top-10 kasassa, mutta CAN ei ole vielä eksynyt hyllyyn. Viime vuonna koitin ottaa bändin haltuun, mutta jäi vaille ostosysäystä. Otankin tuon sijan 8. uudelleen tarkkailun alle. Zappaa tuli hankittua pari vuotta sitten juuri tuolta ajanjaksolta, mutta toi 18. väisti jotenkin ovelasti.

Hei, minä olen sitten mennyt ohi, vaikka olenkin vähän nuorempi mies. Top-20 löytyy kokonaan lukuunottamatta tuota Zappaa. Noilta 21-50 -sijoilta puuttuu samaten 21 levyä. Olisiko samat levyt kuin teikäläisen kokoelmasta?

CAN on kyllä mielenkiintoinen yhtye. Alkuun kuuntelin, enkä ymmärtänyt sen neroutta. Sitten yhtäkkiä tulikin fiilis, että "sairaalla tavalla hullua, mutta jotenkin nerokasta". Sitten tuo Future Days tuli vastaan halvalla, ja se tuli hankittua. Pian huomasin, että nuo pari muutakin Damo Suzukin aikakauden levyä pitää ostaa. Sitten olikin jo fani. Ei tuota jaksa aina kuunnella, mutta välillä taas pitää laittaa kaikki kolme levyä peräkkäin soittimeen...

Damo Suzukin tuloon bändin laulajaksi liittyy hauska legenda. Bändillä piti olla keikka Münchenissä, ja heidän silloinen laulajansa olikin yllättäen ilmoittanut jättävänsä bändin. Pari yhtyeen jäsentä oli mennyt oluelle pohtimaan tilannetta. He olivat sitten tuopin ääressä istuessaan nähneet oudon japanilaisen katusoittajan, joka soittaessaan huusi ja äänteli hyvinkin omituisesti, ja vaikutti muutenkin oudon teatraaliselta. Siinä miehet totesivat välittömästi, että uusi laulaja on tuossa! Niin kävikin, ja Damo Suzuki esiintyi jo samana iltana yhtyeen keikalla, ja teki sen jälkeen kolme erittäin arvostettua albumia.

Tarina ei ehkä ole täysin totta, mutta hauska se silti on. Kun miettii Suzukin aikakauden musiikkia ja hänen laulutyyliään, voi tarina olla jopa lähelläkin totuutta.

 

[Sistis]

Kotimaisesta progesta sen verran, että Sammal julkaisee uuden levyn tulevana perjantaina. SItä voi koekuunnella jo täältä

Täytyykin testata sopivana hetkenä. Yhtyeen debyyttialbumi löytyykin hyllystäni, ja Myrskyvaroitus-albumia olen kuunnellut Spotifysta. Jotenkin nuo albumit eivät ole täysin iskeneet, mutta livenä Sammal oli todella kova, kun sen reilu vuosi sitten näin. Jos vaikka tämä albumi iskisi... Täytyy kyllä arvostaa yhtyettä siitä, että se uskaltaa tehdä tuollaista musiikkia näinä aikoina, jolloin soitto- ja sävellystaito ovat asioita, joille suuri yleisö ei enää anna arvoa...

 

[Useful Idiot]

Vahva luotto on uuteen Sammaleeseen. Siinä missä debyytti ei täysin itselle lähtenyt, seuraaja toimi sitäkin enemmän. Käyrä on nouseva. Svarthan tuosta tarjoaakin jo ennakkokuuntelun Soundcloudin kautta, kuten näköjään @M10 aiemmin mainitsi, mutta aion teasata itseäni tuohon julkaisupäivään. (9.3)

 

[heavy]

Uudesta suomalaista progesta on pakko mainita Malady joka itselleni kolahtaa enemmän kuin Sammal. Eka levynsä on upea kokonaisuus, uudemman kanssa olen vielä tutustumisvaiheessa.