Proge

[Ted Raikas]

Törmäsin tälläiseen ihan mielenkiintoiseen listaan Hesarin sivuilta, missä on ainakin itselleni iso liuta täysin tuntemattomia progetapauksiakin:

Nämä 10 unohtunutta albumia 1970-luvulta jokaisen pitäisi kuulla

Samaan kolumnisarjaan kuuluu myös muita menneitä vuosikymmeniä viime vuosituhannen puolelta. Tämän ketjun ystäville varmasti nuo 60-luvun unohtuneet albumit voi myös osittain tarjota jotain vähän progempaa ja ennen kaikkea psykedeelisempää saundia.

Hatunnosto kyllä Hesarille noista listoista. Vaihteeksi laatukirjoitusta. Tuollaisia juttuja lueskelee ihan mielellään, koska voi helposti löytää juttuja jotka on mennyt ihan ohi.

 

[Yläpesä]

70-luvun kuunneltavien listalle voi nostaa japanilaisen Flower Travellin bandin, joka sai aikaan ainakin yhden hyvän levyn (Satori) sekä taatusti maailman ensimmäisen Black Sabbath-coverin, sillä FTB coveroi BS:n nimibiisin jo vuonna 1970 tulleella debyytillään. Siis vain muutaman kuukauden erolla originaaliin.

Satori (Flower Travellin Band)

 

[Savon Detroit]

Edelläkirjoittaneitten listaan voisi (kai) lisätä vielä semmoiset lähes unhottuneet pikkubändit kuin Druid sekä High Tide, näistä Druid julkaisi vain kaksi levyä eli Towards the sun (1975) sekä Fluid Druid ( 1976) Druid edustaa melodista progahtavaa rock"n rollia ja on erityisen tunnelmallinen sellainen. Vastapainoksi taas High Tide jyrää psykedeelisellä kokeilevammalla osastolla ja omaa hyvinkin erikoislaatuisia sävelkulkuja ja musiikillisia rakenteita. Yhtye on toiminut aina 2000-luvulle asti päiviin asti pienin tauoin ja sen eka albumi oli sea shanties (1969) viimeisin lettu on kokoelma open season vuodelta 2000. Tämä yhtye julkaisi myös pari levyä siten että teki sen jo 1970-luvulla mutta pullautti levypainokoneen perseestä sen pihalle vasta joskus 1990.
High Tideä ei pidä sekoittaa toiseen samannimiseen reggae-tyyliseen porukkaan jonka letut ovat usein sekaisin eri soittolistoilla ja sivustoilla alkuperäisen kanssa eli tarkkana siinä kun ostaa. en jaksa nyt linkitellä mutta googlesta löytyy bändistä hight tide band- hakusanalla historiikki ja levyluettelokin maistelkaa.
: D

editaatio: Jade warrior unohtu, tiänksmää : Z

 

[Vanhapuuma]

Törmäsin tälläiseen ihan mielenkiintoiseen listaan Hesarin sivuilta, missä on ainakin itselleni iso liuta täysin tuntemattomia progetapauksiakin:

Nämä 10 unohtunutta albumia 1970-luvulta jokaisen pitäisi kuulla

Kieltämättä osa oli tuntemattomia, mutta Fruupp on erittäin tuttu, käynyt Jyväskylän Ilokivessä esiintymässäkin joskus 70-luvulla. Tämä oli sellainen erittäin iloinen yllätys, eli jo todella hyvää progea eikä silti koskaan tehnyt itsestään suurta nimeä. Mutta toisaalta soundit olivat levyillä huonot (vähän eri lähtökohdissa kuin VdGG:n tuotanto tai Genesiksen Lamb Liesilla) ja biisien taso saattoi heitellä aika pahasti (jopa kesken biisin), mutta Hesari poimi mielestäni aivan oikean levyn tuohon, eli Future Legendsin, joka on Fruuppin ehdottomasti tasapainoisin ja kovin levy. Kolmesta muusta kuuntelisin vielä ainakin Prince of Heaven's Eyesin, Modern Masquerades oli tylsähkö, sen sijaan taas neljättä eli Seven Secretsiä en omista enkä ole siis kuunnellut. Tuolta Future Legendsiltä olisin tuon Decision-biisin sijaan valinnut tämän: Lord of the Incubus (YouTubeen, josta löytyy myös koko levy samassa). Mutta Decision on myös hyvä biisi, ei siinä mitään.

Harmonium oli myös tuttu bändi, mutta tuo - tietääkseni bändin ainoa - levy ei ole mielestäni kokonaisuutena kovinkaan kummoinen. Rauhallista, folkahtavaa - ja tylsää. Poikkeuksena kolmosbiisi, ja jonka myös Hesari valitsi, eli Depuis l'automne (YouTubeen), on erittäin hyvä.

Starcastle on jenkkien surkea Yes-kopio. Siitä ei sen enempää: ei mitään kuultavaa. Henry Cow'ta kuuntelin joskus hetken aikaa, ei jäänyt oikein mitään mieleen hyvässä tai pahassa, joten ei kovin lupaavaa. Muita en olekaan sitten kuunnellut (osasta en ole edes kuullut).

Mutta kiitos hyvästä bongauksesta Ted Raikkaalle, pitääpä pistää kuunteluun noita Hesarin suositteluita! Monesti vain nämä ovat sellaisia hakemalla haettuja, mutta kuunnellaan nyt, olisiko täällä sittenkin jotakin jännää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hatunnosto kyllä Hesarille noista listoista. Vaihteeksi laatukirjoitusta. Tuollaisia juttuja lueskelee ihan mielellään, koska voi helposti löytää juttuja jotka on mennyt ihan ohi.

Hienoja nostoja Hesarilta. Muutaman noista kymmenestä yhtyeestä tiedän ja tunnistan jollakin tapaa. Tutuin on Henry Cow, jonka sekava sukkalevy on myös hyllyssäni. Puolet noista kokoonpanoista on jo niminä minulle uppo-outoja.

Progen kulta-aikojen patinaan kuuluu, että monista levyistä tehtiin vain pieniä painoksia, ja niiden jakelu saattoi olla kovin rajallista. Mitä ihmeellisimmistä albumeista on onneksi tehty cd-uusintapainoksia viime vuosina. Vaan paljon on sellaistakin tavaraa, jota on todella hankala löytää missään muodossa mistään, edes YouTube-näytteen vertaa. Keräilijöiden onneksi nettiaikakaudella on monenlaisia tapoja metsästää levyharvinaisuuksia.

Monien harvinaisten levyjen kohdalla suosittelen välillä vilkaisemaan eBayssa myytävänä olevia kohteita. Kaikki harvinaiset levyt eivät tietenkään ole edes kalliita, jos kysyntääkään ei oikein ole.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Grönlannissa muodostui 1970-luvulla mielenkiintoinen progeyhtye Sume, joka julkaisi muutaman levynkin. Debyyttilevyn Sumut (1973) alkuperäiskappaleesta joutuu nettihuutokaupoissa pulittamaan yleensä muutaman kympin, eli yhtye on jollakin lailla keräilijöiden luupin alla. Linkki vie Wikipedian yhtyettä käsittelevään artikkeliin.

Yhtyeen musiikkia voisi ehkä kutsua inuiittiprogeksi. Sume on jatkanut musisointia näihin päiviin saakka, mutta levyjä ei ole enää julkaistu aikoihin. Netistä löytyy muutamia musiikkinäytteitä, kuten Pivfît nutât eli Nye Tider (vuoden 1973 levyltä), sekä varttuneiden Sume-muusikkojen parin vuoden takainen esitys kappaleesta Imigassaq eli tanskalaisittain Ildvand. Linkit YouTubeen.

 

[Ted Raikas]

Huomatkaa tosiaan, että tuolla on myös vastaava lista 60-luvulta, jossa oli kuvausten perusteella useita mielenkiintoisia lättyjä, joista artisteineen en ole koskaan kuullutkaan. Mikä tietysti on osaltaan omaa perehtymättömyyttäni.

80- ja 90-lukujen vastaavat listat ei nyt muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta herättänyt mitään kiimaa, mutta se ei nyt niin yllättävää olekaan. 70-luku on populaarimusiikin kulta-aikaa (lisäksi minä olen syntynyt 70-luvulla!)

 

[bebeto]

Tabula Rasaa kuunnellessa on pakko myöntää, että 70-luvun Tampere - tuo suomenkielisen rockin kenties tärkein kaupunki - taisi olla silloin aika hieno paikka:

Tabula Rasa: Säästä mun pää

Ja tulihan sieltä myös Juicet sun muut. Juicen alkuaikojen tuotanto oli kyllä kova. Hitto miten hienoa musiikkia silloin, suomenkielisen rockin syntyaikoina, tehtiin.

Tabula Rasa oli hieno bändi joka teki loistavia biisejä.Jäi 70-luvulla valitettavasti Pressan ja Wigujen varjoon ehkä juuri siksi,että tuli Tampereelta.Tuon ajan musiikkimedia oli kovasti pääkaupunkipainotteinen ja jokaisessa musiikkilehdessä arvuuteltiin kumpi oli kovempi,Tasavallan Presidentti vai Wigwam.

Minä olen aina diggaillut Tabula Rasaa,hienoja melodioita ja tekstejä joissa pohdiskellaan elämää vähän pintaa syvemmältä.

Jos suomiproge kiinnostaa niin kannattaa tsekata myös kuopiolainen Tegelmanin veljesten Finnforest.Mielenkiintoista,pääasiassa instrumentaalimusiikkia.

 

[bebeto]

Lisätään tuohon edelliseen sen verran että Tabula Rasan solisti Jukka "Mikon isä" Leppilampi lauloi Finnforestissa ennen liittymistään Tabula Rasaan.

Ja Kangasaltahan tuo bändi virallisesti on kotoisin vaikka tamperelaiseksi mielletäänkin.Kannattaa kuunnella viimeiseksi jäänyt levytys "Rakastako vielä kun on ilta"(säv.H.Silvennoinen san.J.Leskinen)vaikka ei varsinaista progea olekaan.Erittäin hieno biisi,eteerinen kitaraintro taattua Heikki Silvennoista ja tottakai mainio Juicen teksti.

 

[bebeto]

Rush

Tämähän menee yksinpuheluksi mutta menköön.Muistan elävästi kun kuulin ensimmäisen kerran Rushia.Olin intistä lomilla vuonna 82 ja kuuntelin huoneessani radiota.Eetteriin pläjähti Tom Sawyer ja olin aivan äimän käkenä.

Biisi kolahti heti mutta muistan pohtineeni onko laulusolisti mies vai nainen,en pystynyt sanomaan.En edes kuullut esittäjän nimeä mutta musiikki teki syvän vaikutuksen.Sittemmin tutustuin yhtyeeseen lähemmin silloisen työ-ja bändikaverini opastuksella,häneltä kun löytyi kaikki Rushin siihen mennessä tekemät albumit.

En itsekään pitänyt bändin luisumisesta kohti syntikkapoppia ja tuo 80-luvun loppu ja 90-luku onkin aikaa jolloin en yhtyettä kummemmin seuraillut.

Nuorena miehenä tuli istuttua tuntikausia sängyn reunalla ja treenattua Lifesonin kitarakuvioita alkuperäisen soidessa taustalla.Tosi hauskoja biisejä soittaa kitaralla:Jacob`s ladder,Red barchetta,Tom Sawyer ynnä muuta.

 

[heavy]

Tämähän menee yksinpuheluksi mutta menköön.Muistan elävästi kun kuulin ensimmäisen kerran Rushia...

Rushille löytyy ihan oma ketjukin..

 

[bebeto]

No niinpä näyttää löytyvän,mahtunee silti tämänkin topicin alle.

 

[Ted Raikas]

No niinpä näyttää löytyvän,mahtunee silti tämänkin topicin alle.

No mahtuu, mutta minustakin bändistä olisi hyvä silti puhua ihan omassa ketjussaan, kun se on kuitenkin varsin laaja ja aktiivinenkin aika ajoin. Ei sinänsä Rushia vastaan mitään, mutta siinä helposti käy siten, että bändin fanaattinen seuraajakunta herää ja tämä ketju täyttyy sitten siitä aiheesta. Mielellään täällä näkisi vähän muusta progesta puhetta.

Ihan rehellisesti muotoiltuna ei siis jaksaisi liiemmin seurailla aihepiiriä juuri tässä nimenomaisessa ketjussa. Joten pidetäänkö viitteellisyyttä lukuunottamatta tämä topikki "Rush-vapaana" keskustelun muodossa?

Sama pätee tietysti esim. Pink Floydiin, jolle on kanssa ketju ja Jethro Tullillekin taisi olla oma ketjunsa jossain, hämärä muistikuva? Voin olla väärässäkin.

 

[Vanhapuuma]

Tabula Rasa oli hieno bändi joka teki loistavia biisejä.Jäi 70-luvulla valitettavasti Pressan ja Wigujen varjoon ehkä juuri siksi,että tuli Tampereelta.Tuon ajan musiikkimedia oli kovasti pääkaupunkipainotteinen ja jokaisessa musiikkilehdessä arvuuteltiin kumpi oli kovempi,Tasavallan Presidentti vai Wigwam.

Minä olen aina diggaillut Tabula Rasaa,hienoja melodioita ja tekstejä joissa pohdiskellaan elämää vähän pintaa syvemmältä.

Jos suomiproge kiinnostaa niin kannattaa tsekata myös kuopiolainen Tegelmanin veljesten Finnforest.Mielenkiintoista,pääasiassa instrumentaalimusiikkia.

Kovinhan näistä oli pietarsaarelainen Fantasia! Mutta joo, minun suora: Finnforest on vähän jazzimpaa touhua eikä tämä suoranaisesti minulle iske niin paljon (kuten Soft Machine, joskin muut yhtäläisyydet ovat kovin kaukaa haettuja), Pressalla ei ollut biisejä vaikka muuten pätevä bändi, ja Tabula Rasan (oliko niillä nyt yksi vai kaksi levyä) eka on kieltämättä ihan jees, joskin välillä vähän pliisua.

 

[bebeto]

Kovinhan näistä oli pietarsaarelainen Fantasia! Mutta joo, minun suora: Finnforest on vähän jazzimpaa touhua eikä tämä suoranaisesti minulle iske niin paljon (kuten Soft Machine, joskin muut yhtäläisyydet ovat kovin kaukaa haettuja), Pressalla ei ollut biisejä vaikka muuten pätevä bändi, ja Tabula Rasan (oliko niillä nyt yksi vai kaksi levyä) eka on kieltämättä ihan jees, joskin välillä vähän pliisua.

Kaksihan noita Tabulan studioalbumeita on ja molemmat ovat erittäin hyviä.

Täytynee tutustua tuohon Fantasiaan vähän tarkemmin.

 

[Caney]

Ketjussa ei pikaisen haun jälkeen ole taidettu mainita suht. uudehkoa progemetallibändiä nimeltä Periphery. Itselle nousi välittömästi kuuntelulistan kärkeen ensikuuleman jälkeen ja on siellä edelleen. Edustaa selvästi nuoremman sukupolven musiikkia, eli tiedä sitten miten soveltuu ns. ''good old'' progebändien joukkoon tai ylipäätään tähän ketjuun...

Bändi on julkaissut kaksi levyä, self-titled albumin vuonna 2010 ja Periphery II:n vuonna 2012. Tämän vuoden puolella tuli uusin EP nimeltä Clear ja kolmannen pitkäsoiton olisi tarkoitus tulla ihmisten ilmoille tämän vuoden lopulla tai sitten ensi vuoden alussa. Havainnollistamisen vuoksi linkataan lopuksi muutama henkilökohtainen suosikki:

Periphery - Icarus Lives!
Periphery - Make Total Destroy
Periphery - Racecar
Periphery - Ragnarok

 

[Eddie]

Radio Rockilla satuin kuulemaan taannoin Zero Verdictin The Perfect White Lie biisin ja pakko myöntää, että tykästyin. Aika suoraviivaista progeksi ilman turhempia kikkailuja ja ehkäpä kallellaan Heavy Metalliin, jos näin voi sanoa. En muista miksi Rockilla tällaisen biisin soittivat, mutta sieltä sen kuulin.. taisi olla joku yksittäinen spesiaali demo/Ep valinta.

 

[Vanhapuuma]

No nyt löytyi, vihdoin!! Yksi todellinen harvinaisuus, jota vihdoin saa CD:nä ainakin eBaystä. Bändi on tietysti Glencoe, joka ei koskaan noussut oikein mihinkään tietoisuuteen, mutta kaverit vetivät eläimen lailla. Pientä näytettä YouTubesta: Glencoe ja biisinä "Telephonia". Levy tullut ulos 1972, joten aika kultavuosina tullut. Ehkä ei ihan sellaista seitköötluvun progea, mihin yleensä on totuttu, mutta kyllä tämä tähän ketjuun silti kuuluu. Tästä biisistä tulee mieleen Trapeze, jonka voisi toki myös tässä yhteydessä mainita.

 

[oiler99]

Kuten tuonne viralliseenkin ketjuun jo postasin, niin Pink Floyd julkaisee syksyllä uuden studioalbumin 20 vuoden tauon jälkeen. Division Bell-albumin jäljelle jääneestä materiaalista koostuva The Endless River-niminen kiekko näkee päivänvalon lokakuussa.

Pink Floyd To Release First New Album in 20 Years This Fall | Music News | Rolling Stone

 

[Rod Weary]

Kuten tuonne viralliseenkin ketjuun jo postasin, niin Pink Floyd julkaisee syksyllä uuden studioalbumin 20 vuoden tauon jälkeen. Division Bell-albumin jäljelle jääneestä materiaalista koostuva The Endless River-niminen kiekko näkee päivänvalon lokakuussa.

Tuolle en aseta mitään odotuksia. Kuten todettua, Gilmourin Pink Floyd on muutenkin hiukan väsähtänyt viritys. Ja jos tuo on kerätty roskalaarin pohjilta, en usko lopputuloksen olevan kovinkaan mieltä ylentävää tavaraa PF-diggareille. Mutta sen sijaan Roger Watersin tuleva levy sai tuntosarvet pystyyn.

Kevyt haastattelu Rolling Stonessa viime vuoden lopulta.

 

[Rod Weary]

Fishin sooloista etenkin Vigil in a Wilderness of Mirrors, Raingods With Zippos, Fellini Days ja 13th Star ovat kelpo kamaa. Nythän on ilmestynyt/-mässä uusi albumi, pitää tsekata sekin.

Palaanpas vaihteeksi asiaan, kun iski Fish-vaihde päälle. Noista omistan jo kaksi ekaa (sekä Internal Exilen ja Sunsets of Empiren), kaksi muuta tsekkasin Spotifystä ja Groovesharkista. Se uusi, viime vuonna ilmestynyt albumi, tottelee nimeä A Feast of Consequences. Nyt on menossa Suits, eikä taso juurikaan putoa missään kohtaa. Ostoksillehan se on taas lähdettävä. Oikeastaan tuo eka soololevy jää kaikessa nostalgisuudessaan silti uudemman tuotannon varjoon. Makuasioita.

 

[bebeto]

Tabula Rasaa kuunnellessa on pakko myöntää, että 70-luvun Tampere - tuo suomenkielisen rockin kenties tärkein kaupunki - taisi olla silloin aika hieno paikka:

Tabula Rasa: Säästä mun pää

Ja tulihan sieltä myös Juicet sun muut. Juicen alkuaikojen tuotanto oli kyllä kova. Hitto miten hienoa musiikkia silloin, suomenkielisen rockin syntyaikoina, tehtiin.

Lainataan tähän pätkä kirjasta Risainen Elämä, kertojana Heikki Silvennoinen:

" Kesällä 1973 oli joku pyhäkonsertti Näsinkalliolla Hämeenpuiston päässä, siellä oli semmoinen paviljonki missä me Tabula Rasan kanssa esiinnyttiin ja oli muitakin bändejä. Keikan jälkeen siihen lavan eteen ilmesty joku ihmeellinen jätkä sateenvarjon kanssa, ei siellä edes satanu vaan oli puolipilvistä, ja tää jätkä menee siinä yleisön edessä semmosta maijapoppastanssia ja huutaa, että tulkaa kaikki ens viikonloppuna Alavudelle. Tanssi ja hihku, että Juice Leskinen ja Coitus Int esiintyy silloin Aulavan lavalla, tulkaa sinne. Ihme rimpula ja varmaan päissään, mää kattoin että mikähän tää on. Siitä meni vielä jonkin aikaa, ennen kuin me tutustuttiin paremmin, mutta tää on mun ensimmäinen muisto Jussista."

Tuossa kirjassa on paljon aikalaisten haastatteluja ja monia hauskoja tarinoita Tampereen musaskenestä 70 ja 80-luvulta. Voin vilpittömästi suositella kaikille musiikista kiinnostuneille. Laitetaan vielä alle linkki tamperelaiseen progeklassikkoon:
http://www.youtube.com/watch?v=UOqmOOeDYjU

 

[Hidas_ja_kankea]

...

Myös minulta suositukset Risainen Elämä kirjasta. Mainioita tarinoita Juicesta ja hyvää 70-luvun ajankuvausta.

Tabula Rasa: Yksi töppäykseni keräilijänä oli aikoinaan, että en raaskinut ostaa eka levyä. Nyt Love-originaali on hinnoissaan ja jälkijättöisesti hankittuna tuli maksamaan melkoisesti. TR:n kakkoslevy on myös hieno, mutta yksi Love Recordsin suurimmista kaupallisista flopeista.

Kirjassa ensilevy luokiteltiin iskelmärokiksi eikä progeksi, mutta taisi olla kirjoittamaton hymiö tuossa "progeklassikossa". Voisi kipaleen laittaa myös Undergroud:in alle, jos luokittelu ylipäätänsä tärkeää on.

 

[bebeto]

Myös minulta suositukset Risainen Elämä kirjasta. Mainioita tarinoita Juicesta ja hyvää 70-luvun ajankuvausta.

Tabula Rasa: Yksi töppäykseni keräilijänä oli aikoinaan, että en raaskinut ostaa eka levyä. Nyt Love-originaali on hinnoissaan ja jälkijättöisesti hankittuna tuli maksamaan melkoisesti. TR:n kakkoslevy on myös hieno, mutta yksi Love Recordsin suurimmista kaupallisista flopeista.

Kirjassa ensilevy luokiteltiin iskelmärokiksi eikä progeksi, mutta taisi olla kirjoittamaton hymiö tuossa "progeklassikossa". Voisi kipaleen laittaa myös Undergroud:in alle, jos luokittelu ylipäätänsä tärkeää on.

Siinä oli näkymätön hymiö. Itselläni on nuo TR:n levyt cd:nä ja toisessa on bonusraitana bändin viimeiseksi jäänyt sinkku joka löytyy alapuolelta:
http://www.youtube.com/watch?v=38KhfsF5XdM

Sävellys Silvennoisen ja sanat Leskisen. Onko tämä enää progea, sen päättäköön kukin tykönään mutta biisi on loistava.Silvennoisen kitarateema jolla biisi polkaistaan käyntiin on kaunis ja kuulas, Leskisen lyriikat taattua Juicea. Kaikki on käännetty päälaelleen ja usko ja uskonto vahvasti läsnä.

 

[Hidas_ja_kankea]

...

Aika monta kertaa olen ihaillut linkkisi kappaleen rakennetta. Kitaraintro ei tuosta juurikaan voi enää parantua, reggaetyylinen komppi jne ...
Oma Tabula Rasa suosikkini on eka levyn Gryf. Levyn julkaisuaikana kuuntelin lähinnä purplea ja zeppeliiniä ja varmaan on osasyyllinen, että tälle tielle jäin.

http://www.youtube.com/watch?v=mAXufCuUmXU

Mainitsemastasi kauniista ja kuulaasta kitaroinnista tuli mieleen seuraava kappale.
Spectral Mornings - Steve Hackett
http://www.youtube.com/watch?v=s8_0wJUEC1k