Onko täällä progen kuluttajille vanha brittiläinen ikämies-yhtye Wishbone Ash tuttu?
Tuo laulaja/kitaristi Andy Powellin luotsaama yhtye on ollut aktiivinen jo varhaisesta 70-luvun alusta näihin päiviin ja uusi Blue Horizons-levy on kuuntelussa työn alla allekirjoittaneella. Eipä Powellin lisäksi bändissä olekaan enää muita alkuperäisiä Ash-soittajia, mutta huomion arvoista on se, että nykyiseen kokoonpanoon kuuluu suomalainen kitaristi Muddy Manninen, joka puolestaan korvasi yhtyeessä myös suomalaisen, nykyään Los Bastardos Finlandesesissä soittavan, Ben Granfeltin. Muta Manninen ollut bändissä hänkin tosin jo vuosikymmenen verran, joten ajanjaksot vanhan polven bändissä ovat pitkiä.
Wishbone Ashin maineteot löytyvät monen kollegan tavoin 70-luvun alusta ja Argus, Wishbone Four, There`s The Rub ja Locked In ovat hyviä albumikokonaisuuksia myöhempiä teoksia yhtään väheksymättä. Juurikin tuo Argus muuten valittiin vuonna 1972 vuoden parhaaksi brittiläiseksi LP-levyksi, joka on paljon se tuohon aikaan, näin olin lukevivani jostain. Enemmän ja vähemmän vahvoja kiekkoja on tiputtunut aina 80-lukua pitkin tosiaan näihin päiviin, joten tarkasteltavaa ja kuunneltavaa riittää. 2000-luvullakin tehdyt levyt ovat olleet progeiluun perinteistä hard rockia yhdistävällä bändillä hyviä, joten tuoreimpiakaan pitkäsoittoja ei kannata skipata.
Todellisen hankalankin pieruprogen ystäville ei ehkä se progemaisin vaan turhankin rock, mutta silti ehdottomasti katsomisen arvoinen omalla alallaan keskiraskaan sarjan kulttibändi, joka jaksaa edelleen kierrellä sekä levyttää ja jonka perus-fanikunnan semmoinen keskimääräinen ikä lähentelee jo pian eläkeiän rajoja.
