Itsekin aloin arvostaa vasta presidenttikauden jälkeen. Olin presidenttikausina 8-20 vuotias, eikä Koiviston eleetön ja vähän pappamainen esiintyminen mitenkään lasta ja nuorta villinnyt.
Oikeastaan vasta toisen kauden lopulla lukioaikoina alkoi asioista tarpeeksi ymmärtämään.Koivistohan otti vielä hyvinä eläkevuosinaan usein kantaa ajankohtaisiin asioihin, joten kuva hänestä ehti vielä tarkentua. Ja mitä enemmän on nyt lukenut presidenttivuosista ja sen ajan tapahtumista kertovia tarinoita kuullut, niin kyllä se fundeeraus oli minulle se juttu. Tuosta on puhuttu vähän kevyesti ja enemmän hauskana vitsinä, mutta kyse oli siitä, että päätökset perustuivat asioiden punnitsemiseen kaikilta kanteilta ja syvällisiin keskusteluihin muun valtiojohdon, ulkomaisten kontaktien ja "älymystönkin" kanssa. Haittapuolena tässä tietysti reagoinnin hitaus joskus, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä, että tuolloin ei annettu tunteen viedä.
Koivisto myös palautti valtaa sinne, minne se kuuluu, eli eduskunnalle ja kansalle. Yllättävän vahvasti meni tunteisiin nuo hautajaiset. Siitä sen arvostuksen huomasi. Tuskin tapahtuu vastaavaa minulle parin seuraavan pressan kohdalla.
