Presidentti Mauno Koivisto

[Jymäkkä]

Olen vielä sen verran nuori että en muista Koiviston presidenttiydestä mitään ja hän on aina näyttäytynyt minulle vain lähinnä vähän vanhuudenhöperönä ukkona. Oli mielenkiintoista eilen katsoa se YLEn tekemä haastattelu, jossa manu oli vielä ihan voimissaan.

Itsekin aloin arvostaa vasta presidenttikauden jälkeen. Olin presidenttikausina 8-20 vuotias, eikä Koiviston eleetön ja vähän pappamainen esiintyminen mitenkään lasta ja nuorta villinnyt.

Oikeastaan vasta toisen kauden lopulla lukioaikoina alkoi asioista tarpeeksi ymmärtämään.Koivistohan otti vielä hyvinä eläkevuosinaan usein kantaa ajankohtaisiin asioihin, joten kuva hänestä ehti vielä tarkentua. Ja mitä enemmän on nyt lukenut presidenttivuosista ja sen ajan tapahtumista kertovia tarinoita kuullut, niin kyllä se fundeeraus oli minulle se juttu. Tuosta on puhuttu vähän kevyesti ja enemmän hauskana vitsinä, mutta kyse oli siitä, että päätökset perustuivat asioiden punnitsemiseen kaikilta kanteilta ja syvällisiin keskusteluihin muun valtiojohdon, ulkomaisten kontaktien ja "älymystönkin" kanssa. Haittapuolena tässä tietysti reagoinnin hitaus joskus, mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä, että tuolloin ei annettu tunteen viedä.

Koivisto myös palautti valtaa sinne, minne se kuuluu, eli eduskunnalle ja kansalle. Yllättävän vahvasti meni tunteisiin nuo hautajaiset. Siitä sen arvostuksen huomasi. Tuskin tapahtuu vastaavaa minulle parin seuraavan pressan kohdalla.

 

[UnenNukkuja]

En myös muksuna oppinut politiikan saloja liiaksi, joten tämän herran teot jäi 1-9 v ikäiselle melko heikolle ymmärrykselle. Onneksi tämän ikäisenä sai nyt kaikkeen perehtyä. Kunnioitus.

Pahin hetki oli kyllä katsoa, kun läheiset heittävät viimeisen ruusun.

 

[Eino_Mies]

En myös muksuna oppinut politiikan saloja liiaksi, joten tämän herran teot jäi 1-9 v ikäiselle melko heikolle ymmärrykselle..

Itse olen sitä ikäluokkaa että Koiviston presidenttikausilla olin 12-24 -vuotias. Juuri siinä 80-luvulla sain kasvaa aikuisuuteen ja Manu oli "kasarin" nuorille myös yksi kansan kollektiivisista kulmakivistä. Eräänlainen isähahmo, vaikka poliittinen valta olikin todellisuudessa vähäisempi Kekkosen jälkeen.

 

[Daespoo]

Sinä et nyt ymmärtänyt, mikä ei yllätä yhtään, mutta ei pilata tätä ketjua toisella aiheella..

Ymmärsin täysin mitä sanoit, kommentoin vain siihen että tulevaisuudessa voi hyvin olla että lasikatto ei ole se mistä Halonen muistetaan. Ymmärrän hyvin ettei tämä miellytä sinua.

 

[Radiopää]

Ymmärsin täysin mitä sanoit, kommentoin vain siihen että tulevaisuudessa voi hyvin olla että lasikatto ei ole se mistä Halonen muistetaan. Ymmärrän hyvin ettei tämä miellytä sinua.

Et ymmärtänyt. Tarkoitin sitä, mistä Halonen tullaan presidenttinä muistamaan. Sillä ei ole mitään väliä, miten sitä vuosien päästä tulkitaan ja mitä hänestä tulevaisuudessa paljastuu, koska Halonen ei ole enää presidentti.

 

[Daespoo]

Et ymmärtänyt. Tarkoitin sitä, mistä Halonen tullaan presidenttinä muistamaan. Sillä ei ole mitään väliä, miten sitä vuosien päästä tulkitaan ja mitä hänestä tulevaisuudessa paljastuu, koska Halonen ei ole enää presidentti.

Ymmärsin mitä tarkoitit ja uskallan edelleen epäillä että tulevaisuudessa Halosta ei muistella ensisijaisesti lasikaton rikkomisesta vaan jostain muusta, se mitä tulevaisuudesta hänestä paljastuu vaikuttaa tähän erittäin paljon.

Tai sanotaan nyt näin päin että jos historian arkistot eivät sittenkään paljasta mitään merkittäviä Stasi/KGB yhteyksiä niin siinä tapauksessa Halonen jää muistiin sukupuolensa takia.

 

[Barnes]

Kansalaisaloite-palvelussa oli näemmä aloite, jossa ehdotettiin liputuspäivää Kekkoselle. Minulle tuli heti mieleen, että Koivisto ansaitsisi oman liputuspäivänsä. Saavutukset kun ovat kiistattomat, eikä yksikään Suomen presidentti ole liputuspäivää saanut, joten miksikäs ei?

Toinen vaihtoehtohan voisi olla presidenttipäivä. Tasavallan presidentin tarpeellisuudesta nykypäivänä voidaan olla montaa mieltä, mutta onhan se tehtävä eräänlainen kansan isän/äidin virka ja ainakin symbolisesti merkittävä.

 

[Everton]

Kesäteatteriin mars kaikki Manusta kiinnostuneet. Fake newsien valheelliset tiedot murenevat, kun Väyrynen kertoo totuudet:
Kesäteatteri | Pohjanranta

 

[Barnes]

Kesäteatteriin mars kaikki Manusta kiinnostuneet. Fake newsien valheelliset tiedot murenevat, kun Väyrynen kertoo totuudet:

Pakko tavallaan kunnioittaa Väyrysen hinkua kirjoittaa näytelmiä omasta urastaan. Sitä tosin ihmettelen, ketkä oikeasti viitsivät moisia produktioita käydä katsomassa.

Manu ansaitsee kaiken kunnioituksen jo pelkästään sen vuoksi, että torppasi Väyrysen pääministeriyden ja edesauttoi siten Paven ajautumista politiikan sivuraiteelle siinä ysärin puolivälissä.

 

[arvee]

Kansalaisaloite-palvelussa oli näemmä aloite, jossa ehdotettiin liputuspäivää Kekkoselle. Minulle tuli heti mieleen, että Koivisto ansaitsisi oman liputuspäivänsä. Saavutukset kun ovat kiistattomat, eikä yksikään Suomen presidentti ole liputuspäivää saanut, joten miksikäs ei?

Toinen vaihtoehtohan voisi olla presidenttipäivä. Tasavallan presidentin tarpeellisuudesta nykypäivänä voidaan olla montaa mieltä, mutta onhan se tehtävä eräänlainen kansan isän/äidin virka ja ainakin symbolisesti merkittävä.

Kekkonen ei liputusta tarvitse, ei kukaan toinenkaan presidentti. Ei myöskään presidentti-instituutio, se on osa satavuotiasta suomalaista demokratian tulkintaa, presidenttejä tulee ja menee. Mitään jalustalle nostoja emme halua. No patsas voipi olla paikallaan, mikäli postimerkin arvoiseksi henkilö on arvioitu. Sähköpostimerkki olisi liputuspäivää parempi tapa osoittaa arvostusta.
Minulla on lippu ja myös lipputanko. Valikoin liputustani, itsenäisyyspäivä, äitienpäivä ja juhannus, siinäpä ne taitavat olla. Viime vuosina muutamia puolitankoon vetoja on myös ollut. Veteraanien muistopäivää pitäisi kyllä minun muistaa kunnioittaa mutta eipä ole tullut vaivauduttua.

Muuten olen sitä mieltä, että Runebergille liputtaminen on turhaa.

 

[Kauko Viisas]

Nostetaanpa tätä ketjua, koska Koivisto on taas ajankohtainen TV:ssä ja Areenassa esitettävän dokumenttisarjan muodossa. Sarjan on "toimittanut" Jari Tervo.

Erittäin mielenkiintoinen ja Koiviston elämää avaava sarja. Suosittelen.

Koivisto

Mauno Koiviston nousu vaatimattomista oloista yhteiskunnan korkeimmalle huipulle on ainutlaatuinen tarina, joka kattaa samalla suurimman osan itsenäisen Suomen historiaa. Toimittajana Jari Tervo.

areena.yle.fi

Linkkihän vie siis Yle areenaan ja ko. dokumenttiin.

 

[Joukka]

Väyrynen ehti jo ottaa sarjaan kantaa parissa blogissaan. Muutama historiallinen vääryys tai valhe olisi voitu nyt kuulemma oikaista. Ei kuulemma riittäneet Tervon rahkeet tähän.

 

[Kauko Viisas]

Olen huomannut Väyrysen kommentit ja nyt kun katsoin tuon sarjan niin ymmärrän Väyrysen pettymyksen: Koivisto ja Väyrynen eivät todellakaan olleet ylimmät ystävät ja Koivisto taisi jopa inhota miestä. Koivistolle pisteet.

Aikanaan Koivisto oli, tai itse asiassa kuka vain uusi presidentti olisi ollut raikas tuulahdus demokratiasta, merkki Kekkoslovakian ajan päättymisestä.

 

[Sonny Burnett]

Koivisto on muistelmissaan todennut että selvittyään sodan tulihelvetistä hän alkoi ajatella elämää sen jälkeen aina ilon ja positiivisuuden kautta. Mutta aina kun Väyrysen kanssa joutui tekemisiin niin se ei onnistunut. Inho on taitaa olla juuri oikea termi mitä Koivisto koki Väykkää kohtaan. Pyrkyri, vänkääjä, takiainen.. ainakin näillä termeillä Pressa on Väyrystä kuvaillut.

 

[Rainer Zufall]

Minua ilahdutti tässä sarjan ensimmäisessä osassa tieto siitä, että Manu oli ilmeisesti todellakin kommunisminvastainen. Kuvaava sitaatti oli tyyliin "sodan/tappamisen hyväksyminen olisi vaikeampaa, jos vastassa olisi jokin muu kuin Anti-Kristus". Puolueeksi valikoitui SDP sillä perusteella, että kun sosialismi olisi kuitenkin tulossa, niin olisi hyvä olla porukoissa, joista voisi sentään vaikuttaa sen toteuttamistapaan. Realistisen oloista ajattelua 1950-luvulla, jolloin sosialismi oli valitettavan varteenotettava tulevaisuudenkuva.

 

[finnjewel]

Aloitin katsomisen jaksosta 3. Hyvältä on näyttänyt ja kuulostanut. En ainakaan huomaa, että dokumentin tekijät tyrkyttäisivät omia mielipiteitään, vaan pysyvät asiassa. Haastattelut ja vanhat uutispätkät ovat mielenkiintoisia.

 

[Fordél]

Todella hyvä dokumenttisarja Koivistolta ja tällaisia toivoisi Tervolta lisää. Kekkosta ei tullut aikanaan edes katsottua. Omaan silmään tämä oli oikein objektiivinen näkemys Koivistosta. Kunnioitti Manun hienoa uraa ja saavutuksia etenkin suhteessa Kekkoseen, mutta toi myös esille niitä heikkouksia ja ei niin onnistunuita ratkaisuja, kuten liialinen empiminen Viron itsenäisyyden tunnustamisessa. Toki hyvin kävi ilmi, että Viron itsenäistymistä tuettiin muuta kautta. Kaiken kaikkiaan hieno presidentti, jota pitää arvioida oman aikakautensa viitekehyksessä.

 

[arvee]

Vapaaseen keskusteluun pitää tietysti vinkata myös kontratunteiluja eli päästöän Paavo Väyrysen framille:

Toinen Jari Tervon menettämä mahdollisuus | Uusi Suomi Puheenvuoro

Julkaisin eilen kommentin (Jari Tervon menetetty mahdollisuus 26.12.) Jari Tervon Koivisto-dokumentin viidenteen osaan, jossa käsiteltiin kevään 1981 hallituskriisiä. Pidin tärkeänä puuttua tähän…

puheenvuoro.uusisuomi.fi

Paavo jaksaa urputtaa, vaan minusta on siunaus Isänmaallemme ettei Herra-Hänestä ole tullut pääministerin sijaista merkittävämpää vaikuttajaa, vaikuttavaa. Ulkoministeri toki, mutta se oli Neuvostoliittoa se.

 

[Kauko Viisas]

Todella hyvä dokumenttisarja Koivistolta ja tällaisia toivoisi Tervolta lisää. Kekkosta ei tullut aikanaan edes katsottua. Omaan silmään tämä oli oikein objektiivinen näkemys Koivistosta. Kunnioitti Manun hienoa uraa ja saavutuksia etenkin suhteessa Kekkoseen, mutta toi myös esille niitä heikkouksia ja ei niin onnistunuita ratkaisuja, kuten liialinen empiminen Viron itsenäisyyden tunnustamisessa. Toki hyvin kävi ilmi, että Viron itsenäistymistä tuettiin muuta kautta. Kaiken kaikkiaan hieno presidentti, jota pitää arvioida oman aikakautensa viitekehyksessä.

Tavallaan aikalaisena Koivisto-dokumentti palauttaa mieleen omia ajatuksia noilta ajoilta ja sillä tavoin on erityisen kiinnostavaa. Mutta Tervon tapa tuoda näitä asioita esille saattaa kiinnostaa myös nuorempia sukupolvia. Ei liian vaikeasti, tietyllä kepeydellä, tuodaan esille, että ennenkin on ollut ongelmallisia asioita pohdittavana.

Tervon tapa on joviaali. Dokumentaarin periaatteiden mukaan käsittääkseni tulisi asioita käsitellä tasapuolisesti. Siksi hieman ihmettelen, että Paavo Väyrynen ei esiinny sarjassa. Onko häneltä kysytty, onko hän kieltäytynyt vai eikö vain haluttu tuoda esille hänen (elossa kuitenkin) mielipiteitään tuosta ajasta. Väyrynen oli kuitenkin merkittävä vaikuttaja Koiviston aikana. Olisiko Väyrysen kommentit sotkeneet sujuvan, Tervon luoman käsikirjoituksen?

Tuo Viron rahallinen tukeminen Koiviston siunauksella oli aivan uusi tieto minulle. Samalla voisi kysyä, miksi tässä sarjassa ei lainkaan otettu kantaa inkeriläiskysymykseen, mikä oli merkittävä kannanotto Koivistolta.

 

[finnjewel]

Paavo jaksaa urputtaa, vaan minusta on siunaus Isänmaallemme ettei Herra-Hänestä ole tullut pääministerin sijaista merkittävämpää vaikuttajaa, vaikuttavaa. Ulkoministeri toki, mutta se oli Neuvostoliittoa se.

Paavo ei voi koskaan unohtaa eikä antaa anteeksi vuoden 1987 tapahtumia. Syntyi sentään ikimuistettava aforismi.

Voiko vitutukseen kuolla? Paavo Väyrynen vastaa

Poliitikko Paavo Väyrysestä muistetaan paljon, ja varsin hyvin toteamus erään hävityn vaalikamppailun jälkeen.

www.tamperelainen.fi

 

[arvee]

@Stirner nosti toisessa ketjussa mieleeni isäni ja Joulun, hänelle aina siskoni ostaman joululahjan eli Kalle Päätalon kirjan.

Koivistoon liittyvät nuo miehet siten, että Päätalo oli 1919 syntynyt, isäni 1920 ja Manu 1923. Sotaan joutuneita miehiä jokainen eikä kenelläkään mitään sukutilaa tai koulutusta rintamalta palatessa, joutuivat nuoret miehet miettimään tulevaisuuttaan jotenkin.
Päätalo luki itsensä rakennusmestariksi töiden ohessa, Koivisto huomattavasti pidemmälle. Isänikin meni johonkin kotiteollisuuskouluun kädentaitoisena ja sitten kirjekouluttautui keskikoulun kursseja riittävästi läpi, eteni jonkinlaiseksi pedagoxiksi. No, joo eivät isäni ja Kallenkaan kielitaidot kai olleet kummoiset, suorittivat silloisissa oloissa riittäviä kemian, fysiikan ja biologian, käsittääkseni myös historian ja tietysti suomenkielen oppimääriä, isäni ei osannut ruotsia eikä latinaa.

Koivisto oli todella kova, terävä kundi. Hän veti paljon laajemmalla haravalla, kieliä oppien. Eikä lopettanut keskikoulun oppimäärään, ei edes kandi vaiko maisteritasoon, mies tutki itsensä tohtoriksi!

Mutta mikä minua nyt oikeastaan mietityttää on tämä yhteys näillä nuorilla miehillä.
Mistä he kaivoivat motivaation kouluttautumiseen, toiveen että sillä saa ehkä sitten joskus jotain leipää itselle ja perheelle.

Kundit lähtivät aika tyhjältä pohjalta liikkeelle, mutta suomalaisen koulutusjärjestelmän ilmeinen joustavuus sodan jälkeen vaikuttaa nerokkaalta.

 

[Fat Cat]

On se Väyrynen unohdettu muissakin teoksissa. Poimin tässä alelaarista ”UKK - Koko tarina” -kirjan, eikä Väyrystä taidettu mainita ollenkaan, korkeintaan kerran sivulauseessa.

 

[Eino_Mies]

Koiviston syntymästä on tänään tasan sata vuotta.

Ainakin Helsingissä ja Turussa järjestetään tähän liittyen jotain juhlallisuuksia.

 

[Trimmer]

Lakkia päästä sotaveteraani Koivistolle, lampaanpylly presidentti Koivistolle.

 

[UnenNukkuja]

Koivisto itselle monella tapaa hieno esikuva. Toki näin turkulaisena kelaan turkulaisuutta, mutta häneltä löytyy myös arvokkaita lainauksia.

Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin.