Samat ajatukset. Vaikka Koivisto teki myös virheellisiä päätöksiä, niin elämäntyönsä ja ajatuksensa olivat suuren valtiomiehen luokkaa. Ei toki Kekkosen arvoista toimintaa, mutta lähelle sitä. Suhteet naapuriin, nimenomaan rauhanomaiset sellaiset, olivat Manulle tärkeät. Vaikkei pidä provosoitua, kun provosoidaan, niin kyllä nämä alatyyliset kommentit ovat rimanalitus. Hyviä pelejä taivaallisille lentopallokentille!
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Maailmanmestari ja kaksinkertainen Sveitsin mestari Carl Klingberg IlvekseenLue lisää »
-
Liiga-kierros: Pelicans mursi Ässien kotitaian, Ryan Laschia taklattiin päähänLue lisää »
-
Drew Bannisterille potkut St. Louis Bluesista – Bruinsista kenkää saanut Jim Montgomery tilalleLue lisää »
-
AHL:ään komennettu Kaapo Kähkönen ei tyrmää ajatusta Euroopassa pelaamisesta – hyvien tyyppien listalta löytyy huippuveskari ja suomalaisvalmentajaLue lisää »
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
Presidentti Mauno Koivisto
- Viestiketjun aloittaja Uleåborgir
- Alkaa
- 22 717
- 103
Samat ajatukset. Vaikka Koivisto teki myös virheellisiä päätöksiä, niin elämäntyönsä ja ajatuksensa olivat suuren valtiomiehen luokkaa. Ei toki Kekkosen arvoista toimintaa, mutta lähelle sitä. Suhteet naapuriin, nimenomaan rauhanomaiset sellaiset, olivat Manulle tärkeät. Vaikkei pidä provosoitua, kun provosoidaan, niin kyllä nämä alatyyliset kommentit ovat rimanalitus. Hyviä pelejä taivaallisille lentopallokentille!
Sauli Niinistön arvio siitä, että Koiviston myötä suomalaisesta politiikasta poistui sota-ajan ja sitä välittömästi seuranneen jälleenrakennuksen sukupolvi on aivan oikea. Nykyinen päättäjäsukupolvi ei ole kokenut sotaa ja tämä on eittämättä eräänlainen heikkous. Se johtaa siihen, että joko ollaan hullun rohkeita tai sitten taivutaan siellä, missä pitäisi riskienkin uhalla pitää pää pystyssä.
Koiviston oma poliittinen ura sisältää onnistuneita ja (inhimillistä kyllä) vähemmän onnistuneita kantoja, lausuntoja ja päätöksiä. Jälkiviisaudella voi sanoa, että Viron itsenäistymisvaiheessa olisi voinut olla positiivisempi, mutta samaan aikaan on todettava, että Kekkoslovakian jäljiltä suomalaisen demokratian normalisoiminen on monta luokkaa merkittävämpi asia kuin Koiviston kauden pienet kauneusvirheet. Viro itsenäistyi Manun mielipiteistä riippumatta, mutta Suomea ei välttämättä olisi normalisoitu jonkun muun (= Ahti Karjalainen, Paavo Väyrynen, Kalevi Sorsa) johdolla. Kokonaisuutena kuka tahansa rationaaliseen ajatteluun taipuvainen ihminen näkee väkisinkin Koiviston elämäntyön saldon olevan rutkasti positiivisen puolella, jos sitten menee pelkästään fiiliksellä, kuten veli Muaddib, voi lähteä lapasesta. Koiviston sanoin kuitenkin: "Ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan" ja siksi en paina sitä raportoi nappulaa.
Tänään patamusta porvari suruliputtaa.
Koiviston oma poliittinen ura sisältää onnistuneita ja (inhimillistä kyllä) vähemmän onnistuneita kantoja, lausuntoja ja päätöksiä. Jälkiviisaudella voi sanoa, että Viron itsenäistymisvaiheessa olisi voinut olla positiivisempi, mutta samaan aikaan on todettava, että Kekkoslovakian jäljiltä suomalaisen demokratian normalisoiminen on monta luokkaa merkittävämpi asia kuin Koiviston kauden pienet kauneusvirheet. Viro itsenäistyi Manun mielipiteistä riippumatta, mutta Suomea ei välttämättä olisi normalisoitu jonkun muun (= Ahti Karjalainen, Paavo Väyrynen, Kalevi Sorsa) johdolla. Kokonaisuutena kuka tahansa rationaaliseen ajatteluun taipuvainen ihminen näkee väkisinkin Koiviston elämäntyön saldon olevan rutkasti positiivisen puolella, jos sitten menee pelkästään fiiliksellä, kuten veli Muaddib, voi lähteä lapasesta. Koiviston sanoin kuitenkin: "Ei pidä provosoitua vaikka provosoidaan" ja siksi en paina sitä raportoi nappulaa.
Tänään patamusta porvari suruliputtaa.
Merkittävä valtiomies on poissa. Koiviston kaikkia ansiota Neuvostoliiton puristuksessa ei edes kovin hyvin tunneta. Koivisto näki Baltian itsenäistymisen suurvaltapolitiikan kautta ja vaikka tämä oli virhe, Koivisto auttoi myös Viroa hyväksymällä laajan materiaalisen avun Suomesta Viroon.
Koivisto lukeutuu viimeisimpien valtiomiesten joukkoon, ja hänen jättämänsä perintö näkyy merkittävästi Suomen politiikassa. Parlamentarismin kannattamisesta hänelle kuuluu kaikki mahdolliset pisteet, ei tähän maahan enää olisi uutta Kekkosta tarvittu.
Erikoinen ura siinä mielessä, että oli ministerinä neljään eri kertaan, muttei koskaan kansanedustaja. No, mitäs väliä sillä on kun riviltä löytyy:
- presidentti
- pääministeri
- valtiovarainministeri
- Suomen Pankin pääjohtaja
Leijonat pelaavat Norja-ottelun surunauhoissa. Hyvä niin.
Erikoinen ura siinä mielessä, että oli ministerinä neljään eri kertaan, muttei koskaan kansanedustaja. No, mitäs väliä sillä on kun riviltä löytyy:
- presidentti
- pääministeri
- valtiovarainministeri
- Suomen Pankin pääjohtaja
Leijonat pelaavat Norja-ottelun surunauhoissa. Hyvä niin.
Viimeinen valtiomies. Maailma ja maamme on muuttunut niin paljon, ettei kukaan yksittäinen poliittinen henkilö tule kuolemallaan aiheuttamaan samanlaista tunnelatausta ellei sitten joku kuole virkakautensa aikana. Ahtisaaren kohdalla tulemme luultavasti muistelemaan enemmän hänen Nobel-palkintoaan kuin presidenttiyttä ja Halosen kohdalla lasikaton murtamista vaikka onkin varmasti mielenkiintoista joskus lukea, miten tutkijat tulkitsevat tulevaisuudessa Halosen Venäjän-politiikkaa. Niinistö saanee oman huomionsa, mutta aika on eri ja osittain presidentin vähennetyjen valtaoikeuksien takia ei hänestäkään tule uutta Koivistoa.
Jos pystyisin liputtamaan, tuskin sitä silti tekisin. En siksi ettenkö arvostaisi Koiviston työtä, mutta minusta tavallisen ihmisen ei tarvitse liputtaa tuntemattoman ihmisen kuoleman vuoksi varsinkaan silloin, kun siihen ei kuulu dramatiikkaa. Suhtautuisin asiaan eri tavalla mikäli Koivisto olisi ollut yhtä merkittävä presidentti kuin Lennart Meri Virolle ja Václav Havel Tšekille. Julkiset hallinnot hoitakoon liputuksen minun puolestani, mutta jotain tarttis tehdä, kun näin merkittävän henkilön kuolemasta on kysymys.
Yleensä sinulla on ihan teräviä ja taustasivistystä heijastavia kannanottoja, mutta nyt mentiin kyllä rumasti sinne idiokratian tuolle puolen.
Koiviston merkittävimmät saavutukset ovat niin kovia, että kunnioituksen pitäisi olla liki varauksetonta läpi poliittisen kentän.
Kekkosen aikakauden jämäkkä päättäminen, Väyrysen porvarihallituksen torppaaminen sekä Suomen vakaa ohjaus kohti EU:ta ja länttä.
Suomi voisi olla Valko-venäjä -henkinen takapajula ilman Koiviston vahvasti ajamaa siirtymää parlamentarismiin sekä kepun suomettuneimman siiven torppausta vallasta.
Ahtisaaren lisäksi ainoita kunnioitettavia nykyajan demareita ja viimeinen todellinen valtiomies Suomessa.
Edit.
Manulla oli jo 1993 valmis paketti sekä käsitys Suomen talouden pelastamisesta. Siitä opinkappaleeksi nykyiselle hallitukselle.
Liitteet
Viimeksi muokattu:
Jämäkkä = varovaisia askeleita pois Kekkosen diktatuurista sisäpolitiikasta, muuten soviet finland meininki jatkui muuten.
Sodassa oppi pelkäämään ryssää, mutta oli silti asevelisosialisti ja tästä saa arvostusta. Mutta myöhemmin alistui samanlaiseksi käskytettäväksi kuin muutkin ministeriksi haluavat, joten idän suhteet oli ns kunnossa. Tuossa välissä siis takki kääntyi.
Ennen NL:n kaatumista Koivisto kunnostautui taistelussa Neuvostoliiton säilymisen puolesta uhraten siinä sivussa miehitetyn Karjalan ja kampittamalla Viroa. Se oli 100% Suomen etujen vastaista toimintaa. EU oli sitten pakkorako, kun NL kuoli. Ei kai keksinyt muuta. Vanhoilla päivillä alkoi tulemaan taas suomettuneita lausuntoja, joten taisi katua EU:hun menoa.
Koivisto oli selkeä parannus Kekkoseen, mutta hyvä pressa? Ei.
Menee satuilun puolelle. Koivisto teki virheitä Baltian suhteen, mutta ei Neuvostoliiton.
Suosittelen alkuun tutustumaan Kimmo Rentolan kirjoittamaan Supon historiaan. Koivistolle ei kelvannut aina edes Supon linja, vaan hän vaati, että jos joku neuvostoliittolainen "diplomaatti" tai muu ylitti Suomen lait, hän myös ylitti itärajan. Joskus laittoi vielä pari muuta samaan kuljetukseen varoittaakseen Neuvostoliittoa.
Koiviston aikana Suomi lisäsi tiedusteluyhteistyötä USA:n ja ylipäätään lännen kanssa. Tämä on ymmärrettävää, sillä Neuvostoliitto piti suosikkeinaan Sorsaa ja Karjalaista Koiviston asemasta riippumatta. KGB teki myös tiukan ja salaisen muistion Koivistosta, jossa todetaan Suomen siirtyvän oikealle ja neuvostovastaiseen suuntaan Koiviston valinnalla ja tämä pitäisi KGB:n mukaan ehkäistä rakentamalla erillissuhteet Koiviston kanssa.
Koivisto kertoi itse jo 1990-luvulla, että hänellä oli tilaisuus vilkaista NKP:n pääsihteerin salaisia asiakirjoja ja niissä käsiteltiin mm. Katynia. Silloin Koivisto oivalsi, että totuus Neuvostoliitosta ei suinkaan ole niin paha kuin on luultu. Se on vielä pahempi.
Sinun antipatiat sekä poliittisen maailmankuvan tuntien tämä lienee maksimisuoritus.
Kun reivaa näkemyksesi tähtäimen sinne vallitsevaan todellisuuteen, niin tässähän sanotaan "Koivisto oli viimeinen suuri valtiomies ja loistava presidentti".
Ei mene. Kun Koivisto tuli ministeriksi, niin yöpakkaset
Yöpakkaset – Wikipedia
oli käsitelty ja Kremlille luovutettu päätösvalta Suomen ministereistä. Joten hän oli hyväksymisen hakenut ja alistumisensa osoittanut. Eikä tästä luopunut ennen NL:n hajoamista, sen osoittaa teot. Ymmärrän kyllä, että pidät tätä oikeana toimintana.
Jos joku oli vielä Koivistoa notkeampi, niin ei se pulmusta Koivistoa. Tai muita suomettumisen kulta-ajan päättäjiä.
Nämä on puhtaasti sinun kuvitelmiasi. Lue ensin se professori Rentolan supon historia, ja mielellään pari muutakin kirjaa Suomen lähihistoriasta. Palataan sitten sinun wiki-linkkiisi, jossa todetaan yöpakkasten päättyneen tammikuussa 1959. Tiedoksesi, että Koivisto tuli ministeriksi vuonna 1966 ja pitkälti myös sen takia, että hän omasi suhteet SAJ:n ja LO:n USA-mielisiin henkilöihin.
Koivisto oli monessa suhteessa oikeistodemari, joka ei Neuvostoliittoa kumartanut. Kunnioitti joissakin asioissa kyllä. Se että leimaat Koiviston samalla tavalla Neuvostoliiton käskyläiseksi kuin muut sen ajan ministerit (vaikkapa Karjalainen tai Sorsa tai moni muu) osoittaa ainoastaan sen, että et ymmärrä asiasta yhtään mitään.
Mietin sitä Neukkulan hajoamista ja Karjalan tilannetta, jos se olisi vaadittu ja saatu silloin takaisin. Tänä päivänä meillä olisi alue, jonne olisi kaadettu miljardeja sen saattamiseksi muun valtakunnan tasolle. Lisäksi siellä asuisi noin 100 000 etnisesti venäläistä ja tämänhetkisessä turvallisuustilanteessa semmoinen joukko Putinin "suojeluksessa" olevia olisi helvetinmoinen turvallisuusriski.
Nythän tilanne on se, että puutavararekkojen jono ajaa halpaa puuta Suomeen jalostettavaksi ja Karjalan luonnonvaroja päästään hyödyntämään mukavasti. Lisäksi etäisyyttä Pietariin on riittävästi, ettei Kremlissä ala herätä ajatuksia tuon Itämeren helmensä paremmasta suojavyöhykkeestä.
Nythän tilanne on se, että puutavararekkojen jono ajaa halpaa puuta Suomeen jalostettavaksi ja Karjalan luonnonvaroja päästään hyödyntämään mukavasti. Lisäksi etäisyyttä Pietariin on riittävästi, ettei Kremlissä ala herätä ajatuksia tuon Itämeren helmensä paremmasta suojavyöhykkeestä.
Realcowboy
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
On Uuden Suomen blogissaan.
Koivisto oli sitten huonommassa kunnossa kuin pelkkä Alzheimer antoi olettaa.
Koivisto on ainut presidentti, jonka olen nähnyt aivan läheltä, 1980-luvun lopulla, muistaakseni jokin maanpuolustustapahtuma.
Herättihän tämä uutinen monenlaisia muistoja. Olihan se uutta, kun presidentiksi tuli joku muu kuin Kekkonen. Kriittisiä kommentteja kuului lähipiiristä, kun kotiseudun väestö oli lähinnä Virolaisen kannattajia. Koivisto lopputeini-ikäni ja nuoren aikuisuuden ajan presidentti.
Suomettumisen aika saattoi olla henkisesti ahdistavaa aikaa, mutta kyllähän näin jälkipolvien kannalta homma meni Suomen kannalta aika hyvin. Neuvostopanssarit ei koskaan vyöryneet kaduille, kauppa kävi, silti saatiin olla länsimainen maa kaikkine vapauksineen.
Mä en oikein tiedä, mitä nuo oikean laidan hyökkääjät sen ajan maltillisilta poliitikoilta kuten Koivistolta oikein odottivat. YYA-sopimuksen yksipuolista irtisanomista, NATO-jäsenyyden hakemista, poliittista & sotilaallista uhittelua NL:n suuntaan? Ei kannata ihan itseään tapattaa, vaikka naapurin meininki kuinka kääntäisikin sisustaa.
Mä en oikein tiedä, mitä nuo oikean laidan hyökkääjät sen ajan maltillisilta poliitikoilta kuten Koivistolta oikein odottivat. YYA-sopimuksen yksipuolista irtisanomista, NATO-jäsenyyden hakemista, poliittista & sotilaallista uhittelua NL:n suuntaan? Ei kannata ihan itseään tapattaa, vaikka naapurin meininki kuinka kääntäisikin sisustaa.
" Kulttuurin nimessä voi harrastella aika paljon." Näin linjasi Mauno Koivisto. Ja toivottavasti joillekin jotain toiminnasta ja asioiden kulusta selventävä linkki:
http://www.tuglas.fi/suomen_tuki_viron_itsenäistymiselle_1988–1991
Se miten muiden Baltian maiden pyrkimyksiä tuettiin, vaikka Suomen presidentin julkilausumilla, on tietysti kritiikille altistettava, mutta toisaalta mitä muuta kuin suuria sanoja ovat esim. ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat tarjonneet balteille noina aikoina?
http://www.tuglas.fi/suomen_tuki_viron_itsenäistymiselle_1988–1991
Se miten muiden Baltian maiden pyrkimyksiä tuettiin, vaikka Suomen presidentin julkilausumilla, on tietysti kritiikille altistettava, mutta toisaalta mitä muuta kuin suuria sanoja ovat esim. ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat tarjonneet balteille noina aikoina?
Viimeksi muokattu:
Dee Snider
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jatkoaika Cancer Fighters
Olet oikeassa. Ajat olivat tuolloin niin erilaisia, onhan ilmapiiri ja asenteet muuttuneet helvetisti Koiviston jälkeenkin. Halosen aikana jollain Jessikka Arolla ei olisi ollut mitään asiaa YLE:n toimitukseen. Tuolloin Seta-Tavjan kaveri Putler oli eri kiva heppu ja ei paljon haitannut suvaitsevaisia, vaikka vähän esim. hyökkäiltiin Georgiaan ja Omonin pojat hakkasi paskat ulos rautapampuilla lesboista, Moskovan Euroviisujen aikaan pidetyssä mielenosoituksessa. Annika Lapintie kaavaili Venäjää EU:hun ja Vladster tunnettiin lähinnä Miskan ja Rontin kummisetänä.
Kun Halonen vaihtui Niinistöön, niin muuttui ääni kellossa. #jesuisvladimir osasto on nyt kypäränremmi niin piukalla, ettei meinaa henki kulkea ja ennen niin kamala NATO, onkin aikas kiva juttu, että päästään viemään ihmisoikeuksia trollilandiaan. Vaikkei niitä ole edes Suomessa, ainakaan Marjaana Toiviaisen ja Tiina Rosenbergin mielestä.
Kyllä Koivisto oli hyvä presidentti, vaikka varmasti virheitä tekikin, mutta silti hän oli suuri vaikuttaja Suomen historiassa ja valtiomies. Ja ei sovi unohtaa Tellervo Koiviston roolia, mahtavan upea rouva ja maan äiti.
Taas lähti hieno mies oikosääristen pataljoonaan. Ei taida montaa törniläistä olla enää hengissä...
Tuo oli nyt aivan täyttä paskaa, kaikella kunnioituksella.
Kaukopartio- ja Osasto Törnin veteraani joka oli mukana kätkemässä aseita mahdollisen miehityksen varalle ei todellakaan ansaitse tuollaista, puhumattakaan siitä työstä mitä Koivisto teki että Suomi saatiin reivattua osaksi läntistä maailmaa ja pois Kekkosen ajan YYA-hengestä.
Mauno Koiviston presidenttiyden ajan viimeiset isot teot oli EU-jäsenyyden ajaminen omassa puoluessaan (jossa riitti vastustusta) ja Suomen irtautuminen Pariisin rauhansopimuksen rajoituksista puolustusvoimien osalta.
Suuri valtiomies, suuri kunnioitus. Hautajaiset tulevat pysäyttämään Suomen aika hyvin ja ihan aiheesta. Todellinen isänmaan ystävä joka pisti itsensä likoon Suomen puolesta joka suhteessa.
Veikkaanpa että Halosen kohdalla puhutaan ihan jostain muusta kuin lasikaton rikkomisesta. Kunhan arkistot aukeavat.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Mietin juuri, miten toimisin, kun Halosesta aika jättää. Manua olen aina kunnioittanut, mutta Halosen kohdalla en jaksa enää samaa.
Koiviston perheelle ja suvulle jaksamisia ja osanotot.
On helppo aina jälkeenpäin arvostella presidentin tekemisiä, mutta ne päätökset tehtiin siihen aikaan. Ja ne päätökset tehtiin Suomen hyväksi. Siitä on turha itkeä näin jälkeenpäin.
On helppo aina jälkeenpäin arvostella presidentin tekemisiä, mutta ne päätökset tehtiin siihen aikaan. Ja ne päätökset tehtiin Suomen hyväksi. Siitä on turha itkeä näin jälkeenpäin.
Viimeksi muokattu:
Ikävää joskin kovin odotettavissa ollut tapahtuma.
Manu oli vanhoillakin päivillä melkoinen tervaskanto vaikka sitten ne voimat alkoivat kerta kaikkiaan hiipua. Tosin itse arvelin hänen menehtyvän sydänkohtaukseen tai muuhun sydänpohjaiseen sairauteen, mutta toisaalta Alzheimer tuolla iällä on kaikkea muuta kuin yllättävää mikäli sellainen sattuukin jo tulemaan tai vähän aiemminhan se on jo tullut. Toki ei ainakaan kuvista eikä olemuksesta päätelleen ainakaan ennen vuotta 2012. Ja mikäli on alkanut jo niinkin aikaisin niin se ei ole pahentunut ennen viime vuotta tai loppuvaihettaan.
Manu tosiaan oli ensimmäinen presidentti joka on myös muistikuvissani koska suurin piirtein oli isoisäni ikäluokkaa hieman häntä nuorempana ja molemmat olivat menehtyneenä 94 vuotta täyttäviä, mutta ei täyttäneitä henkilöitä. Hyvin paljon heillä oli samaa aina rintamakokemusta myöten, mutta puoluetausta oli tietenkin erilainen. Puoluerajoista riippumatta hyvinkin arvostettu henkilö oli Mauno Koivisto.
Ja ennen kaikkea persoona siinä, että pystyi heikoimmillaankin ollessaan kokoamaan itsensä joskin tietenkin UKK:n arvovalta taisi pelastaa Koiviston poliittisen uran lopulta UKK:n vahingoksi.
Millainenhan Suomi siitä olisi tullut mikäli olisi menty kuuluisten ja omana aikanaan vihaisten nk. Kolmenkymmenen Prosentin Miesten Muilutusmentaliteetin mukaan? Koivisto olisi ehkä hävitetty poliittiselta kartalta, mutta muilla ehdokkailla ainakin sillä hetkellä olisi saatettu vain jatkaa pahempaa suomettumisen linjaa huolimatta toki jo ensimmäisistä länsiavautumisen merkeistäkin.
Koivisto kun lähinnä teki tuon suurinflaation aikaan ne pahimmat virheensä joskin korjasi sen tavallaan hiljaisella maineellaan, pankkimiehen taidoillaan ja osin lopulta myös maailmantalouden onnen korjatessa osin onnella Suomen taloutta ilman, että Suurta Lamaa olisi tullut vaikkapa vuoden 1991 sijaan jo vuonna 1977 tai 1978 todella rajuna ja tuhonnut Suurten Ikäluokkien ja vähän heitä nuorempien tai vanhempien työuran, talouden ja elämänkin joskin ehkä juuri se onni pohjimmiltaan opetti varomattomaksi mikä sitten todella johti tavallisen kansan ja rahamiesten osalta tietenkin pahimpaan taloudelliseen ahdinkoon suhteellisesti sitten 1930-luvun ja siihen Koiviston ehkä pahimpaan virheeseen eli tämän Konklaavin asioihin keskellä Lamaa joskin EU-neuvottelujen tapaan Konklaavin ja niiden muidenkin 1990-luvun Laman todellisen johtamisen ja haluamisen osalta varmasti riittää keskustelua siihen mitä Koivistoon tulee ennen pitkää.
Ja eihän edes UKK:kaan voinut aikanaan 1970-luvun Laman aikaan mitään sen ollessa pahimmillaan koska sen alkaessa olla synkimmillään alkoi jo ensimmäiset merkit pahemmasta ennen kuin talous alkoi korjautua hallituksen jättäessä myös kaikkein järjettömimmät devalvoinnit tekemättä ja teki lopulta sen päättäneen revalvoinnin.
Verraten paljon Koiviston ongelmiksi on laskettu myös melko nihkeää asennetta etenkin muun Baltian kuin Viron suhteen joskin myös Vironkin kohdalla Koiviston asennetta on pidetty ainakin pidättyväisenä. Toisaalta salainen Viron avustaminen tai sen salliminen huomattavasti Kekkosta vastaavasti laajamittaisemmin ainakin tiettävästi teki selväksi sen, että ainakin Viro haluttiin saada irti Neuvostoliiton vallan alta.
Sen sijaan Latvia ja Liettua olisivat tuntuneet olevan niitä jotka saisivat jäädä Neuvostoliitolle noiden poliittisten olemusten ja raporttien osalta. Koiviston osalta mielenkiintoisia olivat kieltämättä myös nuo nk. Koiviston Iskuiksi sanotut, Poliisin Karhuryhmän teetättämät salaiset operaatiot jotka jäivät myös poliisin tehonyrkkinä tunnetun ryhmän viimeisiksi ryhmän alkuaikojen salaisiksi iskuiksi ennen kuin Karhuryhmälle tuli lupa tulla enemmänkin näkyville julkisuudessa ja nehän koskivat myös Itä-Saksan ja jopa välillä melkein kokonaan koskemattomina pidettyjä Neuvostoliiton turhankin höveleitä lähetystövirkailijoita jotka olivat vähän liikaakin vahingollisia Suomen maineelle.
Kaikkiaan itselleni jäi kuva rennosta, turkulaisittain mietteliään puheliaasta vanhenevasta valtiomiehestä joka pelasi lentopalloa aina kun pystyi vaikka ei toki hyljeksinyt jääkiekkoa eikä edes formuloitakaan kun Koiviston kaudella Kekekin voitti maailmanmestaruuden vaikka myös Kekkoselta osoitettu muukin onnittelukirje aikanaan Kekelle kiikutettiin. Oli myös melkein kun se Suomen Kulmakarvamies kun varsinainen Kulmakarvamies menehtyi samana vuonna kun Koivistosta tuli presidentti.
Koivisto tosiaan oli viimeinen valitsijamiesvaalitavan presidentti koska vuoden 1988 Presidentinvaali toimitettiin Yhdistelmävaalina jossa ensimmäinen kierros oli vapaa tai ainakin kokeellisesti vapaa kansanvaali jonka ehtona edelleen oli valitsijamiesvaali edellyttäen, että ensimmäisellä kierroksella ei olisi saatu ratkaisua kuten ei saatukaan jolloin siirryttiin tuttuun tapaan Valitsijamiesvaaliin mikä myös ei ollut iloinen asia kansalle kun monet olisivat halunneet Kansanvaalin jo vuodeksi 1988 täysimittaisena ja kaikkein pahimmille valittajille jo vuoden 1982 Presidentinvaali olisi pitänyt olla vapaa Kansanvaali mitä se ei tietenkään ollut.
Lopulta sitten 1994 pidettiin Kansanvaali ensimmäisen kerran täysimittaisena vaikka jo 1988 Yhdistelmävaalissa oli Kansanvaalia mukana.
Joka tapauksessa merkittävä mies Suomen Historiassa.
Lepää rauhassa näin myöhään ilmoitettunakin Manu...
Manu oli vanhoillakin päivillä melkoinen tervaskanto vaikka sitten ne voimat alkoivat kerta kaikkiaan hiipua. Tosin itse arvelin hänen menehtyvän sydänkohtaukseen tai muuhun sydänpohjaiseen sairauteen, mutta toisaalta Alzheimer tuolla iällä on kaikkea muuta kuin yllättävää mikäli sellainen sattuukin jo tulemaan tai vähän aiemminhan se on jo tullut. Toki ei ainakaan kuvista eikä olemuksesta päätelleen ainakaan ennen vuotta 2012. Ja mikäli on alkanut jo niinkin aikaisin niin se ei ole pahentunut ennen viime vuotta tai loppuvaihettaan.
Manu tosiaan oli ensimmäinen presidentti joka on myös muistikuvissani koska suurin piirtein oli isoisäni ikäluokkaa hieman häntä nuorempana ja molemmat olivat menehtyneenä 94 vuotta täyttäviä, mutta ei täyttäneitä henkilöitä. Hyvin paljon heillä oli samaa aina rintamakokemusta myöten, mutta puoluetausta oli tietenkin erilainen. Puoluerajoista riippumatta hyvinkin arvostettu henkilö oli Mauno Koivisto.
Ja ennen kaikkea persoona siinä, että pystyi heikoimmillaankin ollessaan kokoamaan itsensä joskin tietenkin UKK:n arvovalta taisi pelastaa Koiviston poliittisen uran lopulta UKK:n vahingoksi.
Millainenhan Suomi siitä olisi tullut mikäli olisi menty kuuluisten ja omana aikanaan vihaisten nk. Kolmenkymmenen Prosentin Miesten Muilutusmentaliteetin mukaan? Koivisto olisi ehkä hävitetty poliittiselta kartalta, mutta muilla ehdokkailla ainakin sillä hetkellä olisi saatettu vain jatkaa pahempaa suomettumisen linjaa huolimatta toki jo ensimmäisistä länsiavautumisen merkeistäkin.
Koivisto kun lähinnä teki tuon suurinflaation aikaan ne pahimmat virheensä joskin korjasi sen tavallaan hiljaisella maineellaan, pankkimiehen taidoillaan ja osin lopulta myös maailmantalouden onnen korjatessa osin onnella Suomen taloutta ilman, että Suurta Lamaa olisi tullut vaikkapa vuoden 1991 sijaan jo vuonna 1977 tai 1978 todella rajuna ja tuhonnut Suurten Ikäluokkien ja vähän heitä nuorempien tai vanhempien työuran, talouden ja elämänkin joskin ehkä juuri se onni pohjimmiltaan opetti varomattomaksi mikä sitten todella johti tavallisen kansan ja rahamiesten osalta tietenkin pahimpaan taloudelliseen ahdinkoon suhteellisesti sitten 1930-luvun ja siihen Koiviston ehkä pahimpaan virheeseen eli tämän Konklaavin asioihin keskellä Lamaa joskin EU-neuvottelujen tapaan Konklaavin ja niiden muidenkin 1990-luvun Laman todellisen johtamisen ja haluamisen osalta varmasti riittää keskustelua siihen mitä Koivistoon tulee ennen pitkää.
Ja eihän edes UKK:kaan voinut aikanaan 1970-luvun Laman aikaan mitään sen ollessa pahimmillaan koska sen alkaessa olla synkimmillään alkoi jo ensimmäiset merkit pahemmasta ennen kuin talous alkoi korjautua hallituksen jättäessä myös kaikkein järjettömimmät devalvoinnit tekemättä ja teki lopulta sen päättäneen revalvoinnin.
Verraten paljon Koiviston ongelmiksi on laskettu myös melko nihkeää asennetta etenkin muun Baltian kuin Viron suhteen joskin myös Vironkin kohdalla Koiviston asennetta on pidetty ainakin pidättyväisenä. Toisaalta salainen Viron avustaminen tai sen salliminen huomattavasti Kekkosta vastaavasti laajamittaisemmin ainakin tiettävästi teki selväksi sen, että ainakin Viro haluttiin saada irti Neuvostoliiton vallan alta.
Sen sijaan Latvia ja Liettua olisivat tuntuneet olevan niitä jotka saisivat jäädä Neuvostoliitolle noiden poliittisten olemusten ja raporttien osalta. Koiviston osalta mielenkiintoisia olivat kieltämättä myös nuo nk. Koiviston Iskuiksi sanotut, Poliisin Karhuryhmän teetättämät salaiset operaatiot jotka jäivät myös poliisin tehonyrkkinä tunnetun ryhmän viimeisiksi ryhmän alkuaikojen salaisiksi iskuiksi ennen kuin Karhuryhmälle tuli lupa tulla enemmänkin näkyville julkisuudessa ja nehän koskivat myös Itä-Saksan ja jopa välillä melkein kokonaan koskemattomina pidettyjä Neuvostoliiton turhankin höveleitä lähetystövirkailijoita jotka olivat vähän liikaakin vahingollisia Suomen maineelle.
Kaikkiaan itselleni jäi kuva rennosta, turkulaisittain mietteliään puheliaasta vanhenevasta valtiomiehestä joka pelasi lentopalloa aina kun pystyi vaikka ei toki hyljeksinyt jääkiekkoa eikä edes formuloitakaan kun Koiviston kaudella Kekekin voitti maailmanmestaruuden vaikka myös Kekkoselta osoitettu muukin onnittelukirje aikanaan Kekelle kiikutettiin. Oli myös melkein kun se Suomen Kulmakarvamies kun varsinainen Kulmakarvamies menehtyi samana vuonna kun Koivistosta tuli presidentti.
Koivisto tosiaan oli viimeinen valitsijamiesvaalitavan presidentti koska vuoden 1988 Presidentinvaali toimitettiin Yhdistelmävaalina jossa ensimmäinen kierros oli vapaa tai ainakin kokeellisesti vapaa kansanvaali jonka ehtona edelleen oli valitsijamiesvaali edellyttäen, että ensimmäisellä kierroksella ei olisi saatu ratkaisua kuten ei saatukaan jolloin siirryttiin tuttuun tapaan Valitsijamiesvaaliin mikä myös ei ollut iloinen asia kansalle kun monet olisivat halunneet Kansanvaalin jo vuodeksi 1988 täysimittaisena ja kaikkein pahimmille valittajille jo vuoden 1982 Presidentinvaali olisi pitänyt olla vapaa Kansanvaali mitä se ei tietenkään ollut.
Lopulta sitten 1994 pidettiin Kansanvaali ensimmäisen kerran täysimittaisena vaikka jo 1988 Yhdistelmävaalissa oli Kansanvaalia mukana.
Joka tapauksessa merkittävä mies Suomen Historiassa.
Lepää rauhassa näin myöhään ilmoitettunakin Manu...
Vaarivainaakin taisi lopulta alzheimerin tautiin kuolla, riittävän pitkälle edettyään alkaa rappeuttaa myös kriittisiä hermotoimintoja.
Manu oli lapsuuden ajan pressa ja sellaisena jäänyt toki mieleen hyvin. Lisäksi tarjolla olleista vaihtoehdoista varmasti paras, kuka pystyisi kuvittelemaan edes että Väykkä, Karjalainen tai vastaavat olisivat lähteneet vapaaehtoisesti ohjaamaan Suomen poliittista kehitystä kohti parlamentaarista demokratiaa pressavetoisesta henkilöjohtajasta? Viron itsenäistymiseen olisi voinut ottaa kantaa positiivisemminkin, mutta toisaalta ei Suomen sanomisilla tai tekemisillä olisi ollut merkitystä suuntaan tai toiseen ja tosiaan Suomihan toimi Viron avuksi kulisseissa vaikka virallinen retoriikka toivoi pidättäytymistä radikaaleista toimenpiteistä. Urkkidiktatuurin jälkeen tarvittiin Manu luotsaamaan Suomi kohti länsidemokratiaa, väittäisin että Suomi ja suomalaiset ovat paljosta velkaa Koivistolle.
Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Hyvin rauhaisaa lepoa presidentti Koivistolle ja voimia läheisille. Vaikka Manun kunto hiljalleen hiipui, niin lähtö on aina kova paikka.
Kuten ketjussa on todettu, niin Manu oli suuri valtiomies, jolla oli paljon osuutta siihen millaiseksi koemme hyvät suhteet ulkomaille. Rehti ja reilu sekä maanläheinen mies, joka osasi olla myös arvoituksellinen. Manu jos kuka hahmotti isot kokonaisuudet. Manu ymmärti jo rintamalla, että naapuriin on oltava toisenlainenkin yhteys kuin tuolloin käynnissä ollut vallitseva tilanne ja se näkyi hienosti Manun sovittelevalla vuorovaikutustaidolla.
Kuten ketjussa on todettu, niin Manu oli suuri valtiomies, jolla oli paljon osuutta siihen millaiseksi koemme hyvät suhteet ulkomaille. Rehti ja reilu sekä maanläheinen mies, joka osasi olla myös arvoituksellinen. Manu jos kuka hahmotti isot kokonaisuudet. Manu ymmärti jo rintamalla, että naapuriin on oltava toisenlainenkin yhteys kuin tuolloin käynnissä ollut vallitseva tilanne ja se näkyi hienosti Manun sovittelevalla vuorovaikutustaidolla.
Malliesimerkki viestistä jossa tyhmyys, sivistymättömyys ja tietämättömyys yhdistyy saumattomasti.
Lue tarkkaan, niin saatat oppia jotain:
- Suojeluskuntalaisen poika
- Vapaaehtoinen sotilaspoika talvisodassa
- 17 -vuotiaana vapaaehtoisena jatkosotaan
- Osasto Törnin pikakiväärimies
- Kommunistien vehkeilyn ja lakkoilun pysäyttäjä Suomen satamissa sotien jälkeen
- Ei hajoittanut yhtään hallitusta tai eduskuntaa, toisin kuin itsevaltias edeltäjänsä
- NL:n suosikit Kokoomus, Perussuomalaisten edeltäjä SMP sekä kristilliset nousivat hallituspuolueiksi
- Suomi EU:n jäseneksi ja NATO:n rauhankumppaniksi
- George Bush vanhemman henkilökohtainen ystävä
Harvalle toiselle henkilölle voidaan yhtä paljon antaa tunnustusta itsenäisen Suomen länsimaistamisesta kuin Koivistolle.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy