Kun kerran faktat Suomen historiasta maistu, niin tämä asia on tältä erää käsitelty. Ei kiitos mielikuvitusmaailmalle.Nämä on puhtaasti sinun kuvitelmiasi.
Kun kerran faktat Suomen historiasta maistu, niin tämä asia on tältä erää käsitelty. Ei kiitos mielikuvitusmaailmalle.Nämä on puhtaasti sinun kuvitelmiasi.
Kun kerran faktat Suomen historiasta maistu, niin tämä asia on tältä erää käsitelty. Ei kiitos mielikuvitusmaailmalle.
Ihan mielenkiinnosta: ketkä ovat sitten niitä hyviä presidenttejä jos ei kerran Koivisto.Koivisto oli selkeä parannus Kekkoseen, mutta hyvä pressa? Ei.
En minä mitään marttyyria leiki. Mut kädet on pakko nostaa pystyyn historiaa käsittelevässä keskustelussa, jos faktat on noin pahasti kateissa.Ihan turha leikkiä martyyria, sait ansiosi mukaan.
Näistä sodan jälkeisistä: Ainoastaan Ahtisaari. Ei painanut suomettuminen eikä ollut sensuurimieltä.Ihan mielenkiinnosta: ketkä ovat sitten niitä hyviä presidenttejä jos ei kerran Koivisto.
Mä voin vastata ammusmerkin puolesta: Franco, Salazar; Horthy, Piłsudsk ja Pinochet vaikka näin ensi alkuun.Ihan mielenkiinnosta: ketkä ovat sitten niitä hyviä presidenttejä jos ei kerran Koivisto.
En minä mitään marttyyria leiki. Mut kädet on pakko nostaa pystyyn historiaa käsittelevässä keskustelussa, jos faktat on noin pahasti kateissa..
Kun Koivisto tuli ministeriksi, niin yöpakkaset oli käsitelty ja Kremlille luovutettu päätösvalta Suomen ministereistä. Joten hän oli hyväksymisen hakenut ja alistumisensa osoittanut. Eikä tästä luopunut ennen NL:n hajoamista, sen osoittaa teot.
Lähtökohtahan on se, että minä en Koiviston ongelmia kiistä. Mutta en hyväksy ilman todistusaineistoa väitettäsi, että Koivisto alistui samanlaiseksi Neuvostoliiton käskytettäväksi kuin mm. mainitsemani muut sen ajan ministerit ja en hyväksy, että Koiviston teot osoittavat sen, kuinka hän oli uskollinen Neuvostoliiton käskyläinen aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.
Veikkaanpa että Halosen kohdalla puhutaan ihan jostain muusta kuin lasikaton rikkomisesta. Kunhan arkistot aukeavat.
Näistä sodan jälkeisistä: Ainoastaan Ahtisaari. Ei painanut suomettuminen eikä ollut sensuurimieltä.
Mutta sisäpolitiikan suhteen Koivisto oli Paasikiven, ei Kekkosen, linjalla ja kunnioitti vaalien tuloksia.
Näin teki 1983 ja 1991. Eduskuntavaalit 1987 on hieman kyseenalaista kunnioittiko vaalien tulosta? Ainakaan Paavo Väyrysen mielestä ei, vaan hallitusratkaisu oli puolueiden tahdon vastainen ja jopa "vallankaappaus". Toisaalta porvaripuolueilla (Keskusta, Kokoomus, RKP) oli 106 paikkaa ja SDP:llä ja Kokoomuksella yhteensä 109 paikkaa, eli kyllä "Sinipunahallituksenkin" voi todeta olleen kansan tahdon mukainen.
Koivisto ei tietenkään noissa oloissa ollut mikään pulmunen, mutta kyllä hän kuului kiistatta siihen harvalukuiseen poliitikkojen ryhmään, joka selvisi Neuvostoliiton painostuksesta lähes tahroitta. Siten vertaus ajan pahimpiin suomettajiin ei yksinkertaisesti tee Koivistolle oikeutta.
Nyt tietysti olemme niin erilaisessa tilanteessa (osin kiitos juuri Koiviston) etteivät nykypolvet juuri edes hahmota miten läpeensä mädäntynyt poliittinen prosessi oli Kekkosen kauden lopulla.
Minua aina ihmetyttää, kuinka Suomessa riittää porukkaa, joka väittää EU-jäsenyyden vieneen itsenäisyytemme. Meille toki tulee erinäisiä asetuksia noudatettavaksemme, mutta hallituskokoonpanoja ei enää sanella ulkoa. Koivisto oli reaalipoliitikko, ja osasi luotsata meidät länteen heti kun siihen oli mahdollisuus. EU:n myötä meillä on sen verran selkänojaa, että olemme itsenäisempiä kuin pahimpina suomettumisen vuosina.
Se on oma kysmyksensä, missä määrin Neuvostoliitto aidosti vaikutti hallitusratkaisuihin ja missä määrin tuota NL:n oletettua kantaa käytettiin vain sisäpoliittisena aseena. Kaiken rehellisyyden nimissä on hyvä tuoda esiin se, että tämän päivän Suomessa Brysselin linjauksia käytetään myös keinotekoisena välineenä ajaa tiettyjä ratkaisuja, koska "EU vaatii", vaikkei oikeasti vaatisikaan. Vaikkapa hallintarekisterin pakkosyöttö tai kabotaasikuljetusten kilpailuvapaus ovat esimerkkejä, joissa uusliberalistiset voimat yrittävät Brysselin tahdon varjolla toteuttaa omia päämääriään.
Ryti pisti itsensä alttiiksi pelastaakseen SUomen henkilökohtaisella sopimuksella. Aika lailla onnistui ja maksuksi sai vankilaa. Aika suuri ero esim Koivistoon, joka uhrasi miehitetyn Karjalan ja yritti uhrata Viron Neuvostoliiton pelastamiseksi.Mä voin vastata ammusmerkin puolesta: Franco, Salazar; Horthy, Piłsudsk ja Pinochet vaikka näin ensi alkuun.
Ryti pisti itsensä alttiiksi pelastaakseen SUomen henkilökohtaisella sopimuksella. Aika lailla onnistui ja maksuksi sai vankilaa. Aika suuri ero esim Koivistoon, joka uhrasi miehitetyn Karjalan ja yritti uhrata Viron Neuvostoliiton pelastamiseksi.
Kyllä, politiikkaa tehdään ajassa, kuten Aho Ykkösaamussa osuvasti sanoi, ja nykypäivänä asiat ovat vähän erilailla. Jopa Kekkonen on saanut hieman liikaa kuraa realiteetteihin nähden. Toki paljon myös aiheesta, ja loppuvuosien Kekkoslandia alkoi oikeasti muistuttaa jo Neuvostoliittoa pääsihteereineen.Ei todellakaan tee. Koivisto puhdisti ilmaa todella paljon. Nyt tietysti olemme niin erilaisessa tilanteessa (osin kiitos juuri Koiviston) etteivät nykypolvet juuri edes hahmota miten läpeensä mädäntynyt poliittinen prosessi oli Kekkosen kauden lopulla.
Kyllä, politiikkaa tehdään ajassa, kuten Aho Ykkösaamussa osuvasti sanoi, ja nykypäivänä asiat ovat vähän erilailla. Jopa Kekkonen on saanut hieman liikaa kuraa realiteetteihin nähden. Toki paljon myös aiheesta, ja loppuvuosien Kekkoslandia alkoi oikeasti muistuttaa jo Neuvostoliittoa pääsihteereineen.
No, näen kyllä Kekkosen (vanha)suomalaisena patrioottina, joka tosin suuren kyvykkyytensä ja kunnianhimonsa takia päätyi menemään ihan liian pitkälle riskien otossaan, mikä sitten kostautui Beljakov-kriisissä ja siitä seuranneessa poikkeuslaki-prosessissa. Mutta Kekkonen ei tietenkään koskaan ollut mikään bobrikoffari (käyttääkseni Paasikiven terminologiaa).
Suomettumisen aika saattoi olla henkisesti ahdistavaa aikaa, mutta kyllähän näin jälkipolvien kannalta homma meni Suomen kannalta aika hyvin. Neuvostopanssarit ei koskaan vyöryneet kaduille, kauppa kävi, silti saatiin olla länsimainen maa kaikkine vapauksineen.