Minusta konkreettisin ja tavallaan eniten kosketeltavissa oleva ero näiden ehdokkaiden välillä oli yritysten kilpailukyvyn huomioinnissa. Halonen syyllistää yrityksiä ja hänelle yritykset ovat jotenkin välttämätön paha. Niinistö olisi pyrkinyt luomaan yrityksille parempia edellytyksiä toimia, eli kasvaa, työllistää ja pysyä täällä. Näsäviisaita pummeja varten pitää tietenkin kirjoittaa, ettei se Niinistö sormia napsauttamalla olisi asioita muuttanut, mutta olisi kuitenkin herättänyt uskoa yrittämiseen ja pyrkinyt vaikuttamaan ilmapiiriin, eli luonut uskoa tulevaisuuteen.
Niinistö hävisi lopulta omaan rehellisyyteensä ja avoimuuteensa. Hän vastasi kaikkiin kysymyksiin suoraan ja nosti itsekin esille vaikeita asioita. Haloselle riitti, että luetteli nimeltä vähäosaisia kansanosia ja sanoi "tukevansa niitä", vailla mitään keinoja. Kun Niinistö sanoi, että "me syömme jo nyt tulevia eläkkeitä", niin Tarja sanoi "eläkeläiset on otettava huomioon". Naps, ääniä Tarjalle. Kun Niinistö ehdotti työllisyyden parantamiseksi "porkkanaa, raippaa, työaikajoustoja, verotuksen keventämistä yms.", niin Tarja totesi, että "myös vähempiosaiset on otettava huomioon". Naps, ääniä tarjalle. Energiakysymyksissä sama homma. Ydinvoima kuulostaa kansan enemmistön korvissa samalta kuin ydinpommi. Halonen tietää, että lisää on rakennettava, mutta ei sanonut juuta eikä jaata, toisin kuin Niinistö, joka totesi, että "ydinvoimaa tarvitaan ehkä lisää, koska uusiutuvat energialähteet ovat käyttökelpoisia vasta kymmenien vuosien kuluttua". Naps, ääniä Tarjalle. yms. yms.
Otan osaa ajattelevan Suomen vitutukseen. Omat suunnitelmani yrityksen perustamisesta jääkööt edelleenkin pöytälaatikkoon. Ei saatana toivoakaan, että lähden ottamaan riskejä ja repimään selkänahastani sossujen pohjattomaan lahjasäkkiin. En ainakaan Suomessa. Itsetietoiset huippuosaajat, menestyvät yritykset ja muuten vaan varakkaat heebot tulevat pärjäämään joka tapauksessa. Siinä on vissi ero, että pärjäävätkö (ja työllistäväkö) ne täällä vai muualla. Suomen tulevaisuus on edelleen synkkä. Maailma muuttuu, Suomi ei, jää siksi jalkoihin ja kompastuu lopulta rähmälleen omaan lyhytnäköisyyteensä.
Ei hätää, ainahan voi ottaa tekstarilainaa.
