Työväen presidentti vastaan ay-johdon presidentti
http://www.vapaasana.net/sisalto.php3?label=kolumni&id=546
Mitäs jatkoajan vasemmistosiipi kommentoi tätä vapaan sanan
kolumnia. Kolumni kokonaisuudessaan yllä olevassa linkissä.
http://www.vapaasana.net/sisalto.php3?label=kolumni&id=546
Mitäs jatkoajan vasemmistosiipi kommentoi tätä vapaan sanan
kolumnia. Kolumni kokonaisuudessaan yllä olevassa linkissä.
Valitut Palat –aikakauslehti 1/2006 teki katsauksen presidentinvaalien kolmen pääehdokkaan menneisyyteen ennen heidän nousuaan politiikan huipulle. Sen mukaan vain Niinistöllä on todellista duunarikokemusta, kun taas "Tarja Halosen ja Matti Vanhasen taustalta löytyy puhdasverisempi poliitikon kehityskaari opiskelijapolitiikasta järjestötehtävien kautta vallan kabinetteihin", siis tyypillisen pyrkyribroileripoliitikon tyyliin, käytännössä koskaan oikeita töitä tekemättä.
Lehden katsauksen mukaan "Sauli Niinistö rahoitti yliopisto-opintojaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kesä- ja pätkätöillä. Hän työskenteli muun muassa pakastevaraston varastomiehenä, rakennustyömailla, Alkon myyjänä, Kaarinan kunnan viemärityömaalla ja Auran panimon oluttehtaalla". Muita Niinistön duunarityöpaikkoja oli mm. Uutisvuodossa paljastunut Niinistön työkokemus makkaratehtaalta.
Tuntumaa syrjäytyneimpien arkeen ja ongelmiin Niinistö on saanut nimismiehenä, hovioikeudenviskaalina ja vielä 90-luvulla hovioikeudenneuvoksena. Hän kertoo siinä todella nähneensä, mitä elämä voi rujoimmillaan olla.
Tarja Halonen – puhdas broileri ja imagopelin mestari
Tarja Halonen on SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoman tavoin täysin SAK:n johdon kasvatti. Nykyään SAK maksaa Haloselle palkan sijaan vaalikampanjaa, jäsentensä rahoilla, vaikka SAK:n omien tutkimusten mukaan sen jäsenten enemmistö ei kannata vasemmistoa – tosin viime aikoina SAK on salannut tutkimustulokset.
Halonen on koko elämänsä opetellut poliittista peliä ja oman äänestäjäkunnan mieleisen julkisivun ylläpitoa. Sekin sujui aluksi kitkutellen, ja hän oli aina puolueen viimeisten läpimenijöiden joukossa. SDP:n puheenjohtajaksikin Halonen pyrki vuosina 1991 ja 1993 mutta sai vain 3-4 % äänistä.
90-luvun lopulla Halonen muutti täysin profiilinsa. Presidentinvaaleihin tähdättäessä tulee miellyttää kohtalaisesti kansan enemmistöä eikä maksimaalisesti jotakin pienempää kohderyhmää. Ihmisoikeusasiat ja vähemmistöt lakaistiin sivuun niin pitkälle kuin se uskottavasti oli mahdollista.
Nyttemmin Halonen on hankkiutunut "ydinperheenvaimoksi" ja esittänyt kovin innostunutta ylipäällikön asemastaan - tosin hän tuntuu aidostikin viihtyvän kadettikoulussa hienostuneet käytöstavat viimeisen päälle oppineiden kenraaleiden nöyristelemänä. "Ylipäällikkö on aina ylipäällikkö", hän jaksaa toistella ylpeänä, ja on yrittänyt pitää kiinni kaikista tähän liittyvistä valtaoikeuksista, vaikka halusikin poistaa maamiinavarastot hyökkääjän tieltä säilyttääkseen kasvonsa suhteessa aiempiin lupauksiinsa, tosin siinäkin pahasti epäonnistuen. Tavallisimpienkaan sotilasarvojen kauluslaattoja Halonen ei tuntenut, kun hänelle epäreilusti näytettiin Suomen eikä 70-luvun Vietnamin armeijan merkkejä.
Tosin nyky-Vietnamkaan ei liene enää Halosen mieleen, koska siellä johto huolestui köyhyydestä sen verran, että päätti purkaa sosialismia jonkin verran, minkä seurauksena maa on vaurastunut merkittävästi. Joku saisi kertoa Haloselle, että Suomessakin on köyhyyttä ja työttömyyttä.
Viimeksi muokattu: