Tässä kevään korvilla, finaalien lähestyessä, on ässäfanin yleensä suunta puutarhanhoidossa, kesälomien suunnittelussa ja muussa sellaisessa off-season-touhussa.
Ajoittain lueskelee jatkoaikaa, mutta yleensä siellä on kirjoituksia epärealistisista odotuksista, paskoista tämän kauden saavutuksista tai tyytymättömyydestä jo julkaistuihin sopimuksiin.
Noh, tätähän se Pori on. Katseli taannoi 2013 ja 2006 tuhkimotarinat läpi, ja totesin että tää on mun Ässät.
Aina on pakko rämpiä, aina on pakko olla se talvisota, ja selviytyä siitä voittajana, ennen kuin tuntuu jossain. Näinhän se menee, ainakin minun mielestä.
Ässäfani on kova ulkoa, pehmeä sisältä, ja joskus sen kuoren rikkomiseen tarvitaan juna, ydinisku, tai Joel Armia. Mutta palkinto on sitäkin mehukkaampi.
Joten kaikista ensi kauden joukkueen manailuista, minä itse imen sitä virtaa, "...josko taas?"
Ja tähän hulluuteen tämä fanius perustuu ☺️
Aurinkoista ja odottavaa kesää meille, ässäfanit. Ehkä tänä pitsissä lyödään turpaankin