Porcupine Tree nähty nyt toisen kerran. Sanoisin, että nyt keikka oli sitä jotain, mitä sen olisi pitänyt (minulle) olla muutama vuosi takaperin. Pääsyy varmasti siitä, että varsin hyvä sijainti, kentällä. Ei kenttäpaikan ylivertaisuutta voida yliarvioida, etenkään jos kunnon meiningistä ja visuaalisuudesta pitää. Istumapaikat harvoin antaa sitä kaikkea ja itse kun tykkään jorata, hyppiä ja heilua. Näin myös tuli tehtyä, vaikka mikään kovin nyrkinpuintibändi Porcupine Tree ei minulle olekaan, enemmän jammailua.
Keikkasetti oli kautta linjan varsin kova.
Pääosassa oli tietysti uusin levy ja se, että soitettiin "biisi" kokonaan osoittautui mielestäni todella hyväksi ratkaisuksi. En osaa sanoa avautuiko albumin hämmentävä teema nyttenkään, vaikka bändille tyypillisiä hämäriä videoita heijastettiin skriinille kiitettävästi, mutta tietyt musiikilliset elementit esiintyivät reippaasti edukseen liveversion myötä. Sai jotenkin lisää potkua ja ehkä levyn kuuntelukin on nyt astetta paria intensiivisempää. Vimmaisia osuuksia ja nostatusta ja hienoita ambientmaisuuksia. Todella saumatonta ja tarkkaa työskentelyä, mutta sitä tärkeää tunnetta oli myös mukana, eikä mennyt missään vaiheessa liian pystyynkuolleeksi ja tekniseksi. Kömmähdys Drive the Hearsen alussa myös sopivasti kevensi tunnelmaa.
Pelkkä The Incident olisi melkeinpä jättänyt hienon maun ja rahanarvoisen kokemuksen suuhun, mutta jälkimmäinen puolisko toki täytti musiikkivatsaa lisää.
Start of Something Beautiful tyylikkäinen videoineen oli todella maukas aloitus ja olen tyytyväinen, että sain tämän ehkäpä Deadwingin parhaimman kappaleen kuulla livenä. Kaunista. Russia on Ice, joka niin ikään on Lightbulb Sunin parhaimmistoa oli upea jatkumo. Olisin tosin kuunnelut pidempään, mutta mukaan sotkettu Anesthetize jollain tapaa melkein pilasi fiiliksiä. Vaikka kyseinen raita on myös oman albuminsa parhaimmistoa, niin se ei tällä kertaa miellyttänyt. Oli jopa liian meluisa versio, mutta tuntui Porcupine Tree fanikunnan junttisiipeen kolahtavan kyllä, kun sisälsi lähinnä sen metallisimman osion. Onhan se hieno ja upea, mutta tosiaan Russia on Icen jälkeen tuntui hiukan tökeröltä.
Aina yhtä kaunis Lazarus laulatti yleisöä, kuten odottaa sopii. Ei nyt tippaakaan yllättänyt, että oli setissä taas kerran mukana. Pitäähän nyt kaikille olla jotakin. Eikä siinä mitään, yhteislaulu sopii keikalle kuin keikalle, ainakin johonkin kohtaan. Odottelin itse hiukan Remember Me Loveria uutuuslevyn kakkoslevyltä, mutta setissä oli nyt mukana Bonnie the Cat, joka ei ole lainkaan heikko tapaus sekään. Maaninen ja kolkko biisi joka toi ihan mukavaa omaa ilmettään keikkasettiin.
Yksi hiuksianostattavin ja vaikuttavin osuus oli kuitenkin Normal. Tuo Nil Recurring EP on jotenkin mennyt ohi, tullut kuunneltua ehkä kerran pari läpi. Aivan huikea biisi ja livenä yksi hienoimpia kokemuksia aikoihin. Ehkä olisi syytä kuunnella tuo EP joku kerta uudelleen.
Way Out of Here ei nyt ole ihan se suurin lempparini Fear of the Blank Planetilta, mutta livenä varsin toimiva, olisi ihan kliimaksinakin ollut pätevä, mutta encore oli tietysti jäljellä. Sound of Muzak on kyllä yliarvostetun In Absentian parhaimmistoa, mutta olisin mieluummin kuullut samalta levyltä vaikkapa Blackest Eyesin tai .3:n. Toimi kuitenkin. Viimeisenä yllättäen ehkä koko bändin yliarvostetuin ja samalla myös rasittavimasta päästä oleva renkutus, eli Trains, jonka aikana poistuttiin paikalta, koska piti ehtiä vikaan junaan ja vähän muutenkin. Ei toimi tuo kappale, ei levyltä, eikä livenä. En ymmärrä mitä suuri yleisö on tuossa biisissä oikein löytävinään? Varsin yksinkertainen rämpytys, eikä melodiakaan ole edes erityisen tarttuva, toisin kuin vaikkapa Lazaruksessa, joka sentäs on oikeasti toimiva poppiballadi. No, kukin tyylillään. Ottaa vaan päähän junttiyleisö, joka odottaa lähinnä tuota biisiä ja muita In Absentian ralleja, ikään kuin tuotantoa ei olisi mm. aiemmilta vuosilta olemassa ja monin verroin parempaakin. Merkillistä massahysteriaa.
Kuultiin sellaistakin kommenttia yleisön seassa, että keikan eka puolisko oli tylsää, unettavaa ja onneksi tauon jälkeen tulee (tuttuja) hyviä biisejä. Jopa sellaistakin, että hyvät biisit tulivat vasta encoressa? =D Jepjep. No, kuten sanottua: kukin tietysti tyylillään... huvittaa vaan.
Noissa hämärempien ja polveilevimpien biisien kohdalla, kuten Start of Something Beautiful, Russia on Ice, Bonnie the Cat ja Normal toivoi, että joskus kuulisi sellaisen setin Porcupine Tree:lta jotka koostuisi noista ja monista muista vanhemmista vähän vähemmän valmiiksi pureskelluista kappaleista. Olisi itselleni melkoisen hieno musiikkikokemus. Toiveeksi varmaan jääkin.
Upea keikka joka tapauksessa, paria tylsää ja liian tuttua ratkaisua lukuunottamatta. Hyvä maku jäi suuhun ja kyllä yksi vuoden parhaimmista keikoista.
***
Lämppäriä en ehtinyt kuulla kuin kolmisen biisiä ja aika torsoksihan se jäi. Kärsi varmasti huonosta äänentoistosta ja muusta, mutta eipä tuo Katatonia puraise oikein muutenkaan. Liian monotomista ja tasapaksua huttua meikäläisen makuun. Eli ei nyt harmita, että tuli nojailtua oluttuopposen ääressä anniskelualueella hiukan aiottua pidempään.
