Porcupine Tree

  • 30 238
  • 153

Taito-Ojanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Kärpät
Bassot pääsivät pahasti puuroutumaan seinän vieressä istuessa jo Hidria Spacefolkin aikana, eikä tilanne juurikaan parantunut itse pääaktin astuessa lavalle. Tämä oli keikan häiritsevin puoli. Muuten viihdyin loistavasti upean musiikin saattelemana.

Minulla tämä homma menee niin, että ne hippimäisimmät ja psykedeelisimmät kappaleet eivät uppoa lähellekään samalla tavalla kuin uudempi materiaali. En ole vanhempaan kamaan myöskään samalla tavalla päässyt tutustumaan kuin uudempaan, ja taustani on muutenkin raskaammassa ulosannissa, joten ero on ymmärrettävä.

Täytyy ihan erikseen nostaa esille Gavin Harrison. Äijän rumputyöskely on jo levyillä aivan sairaan tarkkaa ja täynnä tyylikkäitä kikkoja, mutta livenähän mies on todellinen virtuoosi. Voin valehtelematta sanoa, että jäin pitkiksi ajoiksi kuuntelemaan ainoastaan Harrisonin soittoa kaiken muun jäädessä taustalle, mutta minulle rummut ovatkin soittimista lähimpänä sydäntä.

Onnistuneen keikan merkki on se, että yht'äkkiä sen vain tajuaa olevan ohi. Juuri niin minulle eilen kävi.
 

NIN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fucking Horseshit
Katsomoissa on yleensä aina paskempi ääni kuin kentällä. Lujaa tuli, piti itsekin pitää tulppia, mitä en yleensä hallikeikoilla joudu tekemään.

Itse pidin keikasta. Ei mitään murisemista, vaikka omat fiilikset ei olleet mitkään maailman auvoisimmat. Kellontarkkaa työskentelyä, mukava tunnelma, biisivalinnoissa ei valittamista. Hyvä keikka. Ei elämää suurempi, mutta hyvä.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Tampereella oli hienoisia muutoksia setissä, ja tunnelma oli ehkä keikkaympäristöstä johtuen suorastaan käsinkosketeltava. Sanoisin, että samalla viivalla mentiin Ilosaarirockin kanssa. Settilista Tampereella:

1. Fear of a Blank Planet
2. What Happens Now?
3. The Sound Of Muzak
4. Sentimental
5. Anesthetize
6. Open Car
7. Dark Matter
8. Blackest Eyes
9. Hatesong
10. Half-Light
11. Way Out of Here
12. Sleep Together
---
13. Even Less
14. Trains
15. Halo

Kolme biisiä siis vaihtui, ja erityisesti Even Less oli erittäin, erittäin tervetullut. Napsin myöskin kuvatuksia keikalta, ohessa linkki Facebookin public albumiini: http://www.facebook.com/album.php?aid=12425&l=6172a&id=626464439
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Minulla tämä homma menee niin, että ne hippimäisimmät ja psykedeelisimmät kappaleet eivät uppoa lähellekään samalla tavalla kuin uudempi materiaali. En ole vanhempaan kamaan myöskään samalla tavalla päässyt tutustumaan kuin uudempaan, ja taustani on muutenkin raskaammassa ulosannissa, joten ero on ymmärrettävä.
Minulla taasen juuri toisinpäin, joskin pidän toki myös uusista levyistä, vaikka sieltä tietyt modernit piirteet joskus vähän häiritsee ja särkee korvaan. Väkisinkin hiipii mieleen, että bändi haluaa aavistuksen mennä aallonharjalla ja pysyä tämän hetken suositussa musiikissa mukana, ettei leimaudu antiikkibändiksi. No, ei se sinänsä väärin ole ja ymmärrän jos ei halua myöskään tehdä sitä samaa mitä joskus aiemmin. Edistys on aina hyvä juttu. Sääli vaan sinänsä, että nuo setit koostuu eniten tuosta uudesta jynkystä vähän väkisinkin ja vanhemman tyylin suuret ystävät ei oikein livenä saa haluamaansa kuin harvinaisten makupalojen muodossa. Sieltä löytyisi varmasti edelleen ammennettavaa ja nämä "hevi"-Porcupinen ystävätkin voisi löytää uusia elämyksiä, tiedän, että osalla on hieman skeptinen suhtautuminen noihin bändin 90-luvun alun tuotoksiin.

Makuasioita toki, jos nappaa tietty osasto, niin nappaa. Bändin monipuolisuus on kuitenkin se valtti. Materiaalia kun todellakin on.
 

viza

Jäsen
Itse olen oikeastaan aika hyvin tutustunut bändin tuotantoon, sekä vanhaan että uudempaan. Täytyy vielä todeta että olen kaiken levykaupasta ostanut vuoden 2007 aikana joten mitään ihmeellisyyksiä sieltä ei löydy, 9 albumia joista yksi on live. Lightbulb Sunia en ole hankkinut.

Helsingin keikalle olimme ostaneet Kultsalle istumapaikat (sangen hyvät koska olimme silloin ajoissa). Emme saaneet niitä seisomapaikoiksi vaihdettua Jäähallilla, mutta pääsimme Anesthetizen jälkeen (juoksimme kovaa) kentälle poken luvattua päästää meidät, aivan mahtava homma!

Settilista ei ollut loistava, se oli hyvä. Vanhempaa matskua ei tullut juuri yhtään joka jäi harmittamaan. Radioactive Toyta tai Up the Downstairia odotin erittäin kovasti. Onneksi Signifyn lempparini eli Waiting (Phase One) täräytettiin sentään ilmoille Helsingin keikalla. Tampereen keikalla (en siis ollut) näyttäisi vain Even Less olevan korvaava biisi noille Lazarukselle ja Waitingille (ehdottomasti molemmat Hki:n kohokohtia meikäläiselle).

Uudemmilta albumeilta soitettiin juuri ne biisit jotka kuuluukin soittaa, tosin inhokkini (kuten monen muun) Sleep Togetherin aplodit jäivät vaisuiksi. Keikalla oli loistofiilis ainakin minulla. Ensi kertaa odotellessa.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
3. The Sound Of Muzak
Siis mitä helvettiä? Tämä oli juuri se biisi, joka soi päässäni taukoamatta ennen keikkaa. Tänään piti oikein tarkistaa, että mikä biisi ja miltä levyltä, kun en osannut ulkoa sitä nimetä lauantaina. Muistin virheellisesti, että se olisi ollut Stupid Dreamin nimibiisi, mutta eihän se ollut edes samalta levyltä. Eikä se edes ole suosikkini näistä, vaan In Absentia sitäpaitsi. Ja sitten ne saatanat soittivat sen niin, etten edes huomannut! Ensin katsoin, että soittivat vain Tampereella, mutta kyllähän se tuosta DDR-hallinkin listalta löytyi samasta kohtaa.

Noh, seuraavaa vierailua odotellessa.

PS. Se Porcupine Tool oli ihan jees lämppäri.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Joku ystävällinen sielu imperiumi.netissä pisti Helsingistä hyvälaatuisen bootleg-tallenteen tulille. Siirsin sen itse paikkaan, josta sen voi kuka tahansa käydä nyppimässä vähän helpommin kuin rapidsharen kautta. Nakkelen linkkiä yksärillä halukkaille.
 

Maynard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Kärpät, Newcastle United

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mielenkiintoinen ja syvääluotaava Steven Wilsonin haastattelu löydettävissä tuolta

Juttua mm. tässä alkuvuodesta ilmestyvästä Nil Recurring EP:sta kuin Wilsonin muistakin tulevaisuuden suunnitelmista musiikin suhteen. Yllätyksiäkin luvassa.

Niin ja lopussa maininta, että Porcupine Tree esiintyy ensikesänä Ruisrockissa.
 

viza

Jäsen
Niin ja lopussa maininta, että Porcupine Tree esiintyy ensikesänä Ruisrockissa.
Perjantaina siis jälleen mennään PT:n tahdissa.
Settilistalle voisi odotella vaikkapa talvella CD:nä julkaistun Nil Recurring-EP:n tsipaleita (Normalia toivon itse, tietenkin) sekä keväällä uudelleenjulkaistun Lightbulb Sunin kappaleita (Muitakin kuin Hatesong).
Even Less itsellä edelleenkin kuulematta, Tampereen keikalla kun en ollut. Henkilökohtaisena toiveena siis se.

Ruisrockin ohjelmaan (nettilehdestä löysin) on merkattu PT:n soittoajaksi 1h 25min. (21.10 - 22.35).
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Uutta levyä pukkaa Porcupine Treelta syksyllä (21.9.), nimeltään The Incident ja tupla-albumista tällä kertaa kyse. Ensimmäinen levy koostuu yhdestä lähes tunnin pituisesta kappaleesta joka kulkee samalla nimellä kuin itse albumikin. Saa nähdä pysyykö se yhtenä raitana, vai pilkotaanko se osiin, kuten usein on tapana? Teemallisesta kokonaisuudesta on kyse, joten odotan suurella mielenkiinnolla. Teema-albumeiden ystävä kun olen.

Toisella levyllä on sitten toisistaan irrallaan olevia kappaleita joiden nimet on: Flicker, Bonnie The Cat, Black Dahlia ja Remember Me Lover.

Ja Porcupine Tree:han esiintyy Helsingin jäähallilla myöhemmin syksyllä. Lippu löytyy ja tällä kertaa onneksi kenttäpaikoille, ei tarvitse istumossa luimistella.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
The Incident on nyt julkaistu tällä viikolla ja jatkoaikalaisistakin varmasti jotkut on jo ehtineet sen kuulostella? Mitkäs on fiilikset?

Ostin itse levyn tuossa keskiviikkona ja olen ehtinyt vasta kokonaan kuunnella yhden kerran, tässä kirjoitellessa on toinen kerta meneillään.

Ainakin se tuli huomattua, että vaikea albumi on kyseessä. Edellistä albumia vaikeammin avautuva henkilökohtaisesti, eikä asiaa varmasti helpota, että on konseptialbumi kyseessä ja tarinan punainen lanka on itselläni vähän hakusessa. Jonkinlaisesta ketjukolarista kaiketi kyse? Teema kattaa siis ensimmäisen levyn. Toinen levy on jonkinlainen EP joka koostuu neljästä irrallisesta biisistä.

Mistään massiivisesta nahan uudelleenluomisesta ei tietenkään ole kyse. Porcupineltahan tämä kuulostaa alusta loppuun. Metallisuudet tuo mieleen edelliset levyt ja muuten tunnelmassa on jotain Signifyltä ja jotain Stupid Dreamilta, mikä ei ole paha asia.

Ehkä yksi asia joka kiinnittää huomiota on se, että Steven Wilsonilla tuntuu tällä kertaa olevan hyvinkin avointa ja suorasukaista sanottavaa paikka paikoin. Esim. tokalla levyllä oleva Remember Me Lover on kaikin puolin aika avoin ja kipeä kappale sanoituksiltaan. Teki melko tyrmäävän vaikutuksen kyseisen kappaleen lyriikat. Toinen kappale toiselta CD:lta, eli Bonnie the Cat oli myös aika erikoinen Porcupine Tree:n kappaleeksi.

Edellisen albumin massiivisuudesta poiketen The Incident tuntuu jotenkin pelkistetymmältä ja riisutummalta, mutta mistään kevyestä paketista ei silti ole kyse. Juttu avautuu hitaasti, saa nähdä mihin albumi yltää ajan kanssa. Sen verran ainakin osaan sanoa, että päihittää viime vuonna ilmestyneen S. Wilsonin soololevyn, joskin jotain minimalistisia ja synkeitä tunnelmia siltä on siirtynyt tähänkin.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Kyllähän tämä The Incident ennakoitua hankalampi tapaus on - ei sillä, ettäkö valittaisin jo mainitsemistasi vanhemman tuotannon suuntaisista jutuista laisinkaan. Seuraava askel Deadwingin ja Fear of a Blank Planetin suunnassa olisi ollut varmasti jo tylsä progemetallialbumi; Wilsonin tuotoksiin sopii ripaus räimettä sinne tänne loistavasti, mutta kyllähän miehen todelliset ansiot ovat sitten tuolla fiiliksenluonti- ja melodiaosastolla. Kuunnellaan jossain kohti lisää ja katsotaan, irtoaako uutta sanottavaa; keikkaa odotellaan toki jo kovalla mielenkiinnolla.
 

zeitgeist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tavoitteelliset pikkuseurat
Minullekin iski tuossa pari vuotta sitten jonkinlainen retroprogekausi ja voin todellakin suositella lämpimästi niin Porcupine Treen tuotantoa 90-luvun lopulta lähtien kuin myös Hogarthin aikaista Marillionia (luulin bändin jo käytännössä kuolleen Fishin lähdön myötä, mutta vielä mitä!).

Muita paikoitellen loistavia uudempien aikojen progehtavia löytöjä olivat mm. Anathema ja Dredg. Sen sijaan tuo Blackfield on mennyt tyystin ohi.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
...niin Porcupine Treen tuotantoa 90-luvun lopulta lähtien kuin myös Hogarthin aikaista Marillionia...

Kyllähän vissi on näin, että Hogarthin aikaisen hyvän Marillionin voi taputella viimeistään tuossa Afraid of Sunlightin kohdalla pakettiin. Season's End, Holidays in Eden, Brave ja mainittu AoS ovat kyllä erittäin kovia levyjä jokainen, eipä siinä mitään. Ruisrockin 2007 keikka oli jotain sanoinkuvaamattoman heikkoa, enkä suuria odota marraskuiselta Tavastian vedoltaankaan.

EDIT: 2007 se keikka olikin...ja pidän toki itsekin Fishin aikaa kuitenkin parhaana aikakautena bändin tuotannossa.
 
Viimeksi muokattu:

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Muita paikoitellen loistavia uudempien aikojen progehtavia löytöjä olivat mm. Anathema ja Dredg. Sen sijaan tuo Blackfield on mennyt tyystin ohi.

Dredgi kyllä potkii ja Blackfieldikin, joskin jälkimmäisen kanssa voidaan keskustella siitä progressiivisuudesta ;) Wilsonin sivuprojekteista kuitenkin se oma lempparini, todella kaunista ja tunnelmallista musiikkia ja vaikkapa PT:stäkin poiketen "helppoa" kuunnella. Suoraan sanottuna ihmetyttää, ettei Blackfield ole kuitenkaan kovasti myynyt, potentiaalia nimittäin olisi. Markkinoinnistahan se tosin pitkälti on kiinni...
 

zeitgeist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tavoitteelliset pikkuseurat
Tinkezionen kanssa meillä menee käsitykset Marillionin parhaista aikakausista vähän ristiin, mutta sellaista sattuu. Minusta hyviä olivat Fisun aikaiset levyt 1983-1987, Hogarthin ajan alun 1991-1995 ollessa aika unettavaa, mutta This Strange Engineltä (1997) aina Somewhere elseen (2007) löytyy minusta roppakaupalla hienoja hetkiä. Ja Ruisrockissa 2007 oli mielestäni Marillion-teltassa ihan siedettävä atmosfääri...

Myös PT oli noina samoina vuosina iskussa Stupid Dreamiltä (1999) aina Deadwingiin (2006), josta pienen opettelun jälkeen opin pitävän kovastikin. Aluksi se tuntui kolholta metallimusalta.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Viimeisimmällään PT tekee onneksi pientä pesäeroa "kolhoon metallimusaan". Omasta mielestäni metallisemmat mausteet toimivat biisien seassa kuin vasara naamassa, mutta parhaimmillaan poppoo on kyllä siinä fiilistelevämmässä menevässä ilmaisussa, josta uudemmilta levyiltä voi kaivaa esimerkeiksi vaikkapa sellaisia kappaleita kuin The Sound of Muzak tai Halo. Osa uudemmista biiseistä menee myöskin sitten jo liikaa sinne maalin kuivumisen puolelle, mutta pääsääntöisestihän levyt ovat melkoista rautaa. (Ao. spoilerissa höpinää huomisesta keikasta.)

Huomisella keikalla soitetaan The Incident kannesta kanteen ja veikkaan tämän albumin aukenevan keikkatilanteessa audiovisuaalisin maustein aivan uudella tavalla. "Kakkossetistä" löytyy sitten Bonnie the Catin, Lazaruksen, Anesthetizen ja Way Out of Heren seuraksi suurehkolla todennäköisyydellä sellaisiakin superhelmiä kuin Start of Something Beautiful ja Russia on Ice. Itseäni ilahduttaisivat vaihtoehtoisesti myös Strip the Soul ja The Sound of Muzak, jotka ovat niin ikään setissä näemmä silloin tällöin pyörineet.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
No niin, tänään paukkuu sitten. Odotan suurella mielenkiinnolla mitä Wilson ja co. tarjoavat. En ole tutkinut mitä settilistalle kuuluu ihan tarkoituksella, mutta sanomattakin selvää, että The Incident on suuressa roolissa. Sellaista on puheltu, että soittavat sen mahdollisesti kokonaan. Sopii kyllä, koska vaikka levy on hyvä, niin jotain siitä on jäänyt hiukan etäiseksi. Ehkä se livenä avautuisi ihan uudella tavalla. Toivon näin.

Toivottavasti jotain mukavia ylläreitäkin mahtuisi sekaan. No se nähdään illalla sitten.

Lämppärikin on ihan mielenkiintoinen, vaikka en Katatoniaa ole erityisemmin kuunnellut (Viva Emptiness sekä jotain irtobiisejä sieltä täältä), niin voi toimia livenä hyvin. Soitto saattaa alkaa heti kun ovet aukeaa, joten pitänee yrittää olla paikalla hyvissä ajoin.
 

M10

Jäsen
Toivottavasti tulee parempi keikka, kun edellinen yhtyeen esitys DDR:llä, joka oli luvalla sanoen pliisu. Tai sanotaan näin, että bändi soitti tarkasti ja hyvin niin kuin yleensä (kuten esim. Opeth) mutta se yleisfiilis hallissa oli aika pliisu ja, no, hallimainen. Oli vähän kuollut tunnelma koko hallissa ja PT veti edessä keikan rutiinilla läpi. Thats it.

Voi toki olla, että odotukset olivat kohtuuttoman korkealla sen huikean Ilosaarirockin telttakeikan jälkeen (mikä siis oli PT:n ensimmäinen koskaan Suomessa). Siellä oli aika infernaalinen meno.

Tämän The Incidentin ilmestyminen on mennyt minulta täysin ohi, ja ko. platta jäänyt hankkimatta. Ei sinänsä, aika pirun vähän tullut PT:tä muutenkin kuunneltua viimeisen vuoden aikana. Satunnaisesti Deadwingia sieltä täältä. Mihin bändin aikaisempaan levyyn tätä The Incidentiä vertaisitte?
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Omassa lipussani lukee sellaista, että Doors aloittaisi klo 19 ja varsinainen söy sitten klo 20. Oletan tämän klo 20 tarkoittavan Katatoniaa, mutta varmaksihan ei voi sanoa mitään.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mihin bändin aikaisempaan levyyn tätä The Incidentiä vertaisitte?
Paha sanoa, bändi on kyllä luonut itselleen jotain uutta kuten sopi, mutta minimalistisuudessa ja ajoittaisessa ambientmaisuudessa vie ajatukset Signifyyn, myös synkeyden puolesta. Sitten on sellaista popahtavaa keveyttä Lightbulb Sunin ja Stupid Dreamin tapaan, höystettynä ajoittaisilla metallisuuksilla jotka on viime levytyksillä ollut pinnassa.

Ei mikään helppo paketti mielestäni kyllä.

***

Katatonia aloittaa viimeisimmän tietoni mukaan siinä 19:45. Jos nyt ajan muistan oikein.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Katatonia aloittaa viimeisimmän tietoni mukaan siinä 19:45. Jos nyt ajan muistan oikein.

Harmittaa vietävästi ettei pääse paikan päälle. Porcupine Treen uusin on kovastikin soinut viime aikoina ja nyt joku on vuotanut marraskuun alussa julkaistavalta Katatonian levyltä materiaalia mm. tuonne youtubeen. Kuulostaa..tuota, sanotaanko..lupaavalta: Katatonia-Idle Blood
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös