Tämä kirjoitus pätee hyvin ainakin Ladin pienen panoksen NL-peleihin (NL50 ja NL100)
AK sekä suitissa että offina on kyllä vaikea käsi pelata. Se on myös kohtuullisen hankala käsi lukea, jos joku sen osaa hyvin pelata. Itse yritän vaihdella pelaamistani eniten juuri AK:lla (ja JJ:lla). Joskus sen voi ihan huoletta limpata sisään, joskus taas haen todella aggressiivista korotusta - varsinkin jos joku löysä-aggressiivinen-pelaaja on lähtenyt edeltä puskemaan tai edeltä on paljon limppaajia. Alupositiosta yleensä teen perusreissun. AK:lla all-in pre-flopissa on perusteltua, jos takana on löysähkö pelaaja isolla stackilla - sieltä voi tulla call KJ- tai AX-tyyppisillä käsilläkin.
Periaatteena itselläni on siis se, että mikäli limppaajia on edellä paljon, tehdään reilu reissu. Tämä siksi, että pelaajien määrän noustessa todennäköisyys AK:n voitolle pienenee -> reissun jälkeen siellä lienee mukana enää huonommat ässäkädet, mahdollisesti KQ ja pienempiä pareja. Jos taas itse pääsee loppupään positiosta avaamaan peliä, melkein pelkkä limppaus on paikallaan. Tätä perustelen sillä, että limpattu AK on osuessaan erittäin hankalasti luettavissa (minkä vuoksi vihut on rahastettavissa) ja esimerkiksi flopin ollessa K94o, KJ luultavasti kuvittelee olevansa kova käsi -> pottiin tulee rahaa. Toisaalta osumaton AK on helppo käsi kipata, jos ei ole sitoutunut pottiin liiaksi ja joku muu esittää selkeää vahvuutta.
AK:ssa on kuitenkin huomioitava se, että AK vs esim JJ on noin 50-50 -käsi, jos pöytään saadaan 5 korttia. Pelkälle flopille mentäessä AK on selkeästi jäljessä. Tämän vuoksi AK:lla periaatteessa tulisi saada merkkejä keskelle ennen floppia, jotta turnin ja riverin saaminen pöytään tulisi pot oddsien suhteen halvemmiksi maksamisiksi.
Kokonaisuutena AK on samantyyppinen käsi itselleni kuin JJ. Se ei harmita, jos kaikki muut kippaa pre-flopin korotuksen jälkeen, koska käsi ei ole missään nimessä huikea suosikki. Pelaamiseni on myös näillä käsillä kohtuullisen samanlaista. Vaihtelen siis sitä naulojen pelaamisen tyylistä AT:n pelaamiseen - kovaa puskemista tai ihan vaan limppausta tilanteesta riippuen. Toisaalta joskus teen ihan hämäyksen vuoksi jotain ihan muutakin.
Flopin pelaaminen AK:lla on taas oma taiteenlaji. Slouvaaminen on yleistynyt niin paljon peleissä, että checkaaminen jopa pelottaa vastustajia enemmän kuin puolen potin jatkobetsi. Checkaamalla saa aika paljon infoa siitä, miten vihulla on käsi osunut. Jos perästä kaikki checkaa flopin, turnilla voi lyödä huoletta potin kortista riippumatta, koska kipit tulee melko varmasti - vihut luulevat lukeneensa flopin slouvauksen oikein. Jos taas vaarattoman näköiseen floppiin aloittaa checkaamalla, joku lyö alle puoli pottia, re-raise-bluffi toimii pelottavan tehokkaasti. Vaarattoman näköisellä flopilla puolen potin lyöntiin tulee (varsinkin brittipelaajilta) kohtuullisen usein re-raise-bluffeja, joita on helevatin hankala lukea oikein. Tässäkin on oleellista se, että pelaa tarpeeksi aggressiivisesti ja vaihtelevasti - samaa kaavaa jatkuvasti noudattaen vain menettää pelimerkkinsä. Rohkea pitää olla, mutta ei tyhmä.
Ladilla on muuten yleistä, että naulat limpataan sisään. Sitä pitää osata varoa siellä pelatessa. Toinen tyypillinen peli Ladilla on se, että epäonnistuneeseen värin vetoon lyödään riverillä hirveä ylibetsi. Nämäkin vaan pitäisi osata lukea aina oikein - ei vaan aina natsaa.