Suurin osa lienee rakettitulta, noita 170mm tykistöaseita on arvion mukaan 36 kpl, ja ne ampuvat 1-2 laukausta minuutissa. Arviot vaihtelevat melko laidasta laitaan, osa 10000:sta on varmasti Etelä-Korean politiikkojen pelottelevaa liiottelua.
Ainakin eräiden sotilaslähteiden mukaan juuri M1989 sekä M1978 Koksania Pohjois-Korealla on kumpiakin 36 kpl per tykistö rykmentti, ei siis yhteensä 36 kpl. Taasen M1991 MLRS-järjestelmiä PK:lla on arvioiden mukaan 5 ajoneuvoa patterissa, kolme patteria pataljoonassa etc. Yksinomaan Souliin on tiedustelulähteiden mukaan suunnattu 500 putkea raskasta tykistöä (kantama siis yltää Souliin). lähde:
www.globalsecurity.org. Samaisen sivuston mukaan Pohjois-Korean tykistö käsittää yhteensä reilut 4000 telatykki, noin 3500 kenttätykkiä sekä noin 2600 MLRS-järjestelmää. Tässä kohdin arviot heittävät siis siitä noin 6 000* putkesta/järjestelmästä aina noin 10 000 putkeen/järjestelmään + päälle krh.
Rannikolle sekä osin demilitarisoidun vyöhykkeen tuntumaan PK on sijoittanut kiinteisiin linnoitteisiin tykistöä - ne tosin eivät kovikaan kummoinen uhka ole, koska vastatykistötoiminnalla ne saadaan poistettua toiminnasta hyvin pian ensimmäisten massiivisempien tykistöiskujen jälkeen. Nämä tykit ovat Korean sodan peruja, Kiinasta ja Neuvostoliitosta.
Lisäksi tulee yli tuhat erilaista ohjusta, joista vain jokunen kymmentä ohjusta yltää Japaniin saakka (ja Tokion alueelle vain muutama ohjusta). Loput ovat konkreettinen uhka juuri Etelä-Korealle. Toki ohjukset eivät vedä tarkkuudessa vertoja vastaaville ohjuksille esim. Israelissa tai Venäjällä (Iskander-M), joten niillä kannattaa ampua lähinnä laajoja alueita, kuten kaupungit ja lentokentät - eikä välttämättä lentokenttiäkään.
Mitä nyt olen yleensä seurannut global security:n sivuja niin aika paikkansa pitävää tietoa niissä on tarjolla.
vlad.
*: Tämä 6 000 järjestelää on kuitenkin 90-luvun arvio ja tämä noin 10 000 viime vuosien arvio, joten voi olla, että se on lähempänä totuutta.
edit: Arvioiden mukaan sotatilanteessa tykistön "eloonjäämisprosentti" ei kovinkaan suuri tule olemaan ensimmäisen päivän jälkeen, mikä entisestään tukee sitä ajatusta, että PK panostaa juuri massiiviseen ensi-iskuun, jos kriisi eskaloituu sodaksi. Jos Etelä-Korea sekä Yhdysvallat suorittaa ensi-iskun, tulos on se, että suurin osa tykistöstä ja tietoliikenneyhteyksistä tuhoutuu ensimmäisen päivän kuluessa. Tämän jälkeen PK turvautuu, olettamuksen mukaan, terrorisodankäyntiin, paikallisipuolustukseen, erikoisjoukkoilla käytävään sodankäyntiin tms. Sekä joukkotuhoaseisiin, jos sellaisia on vielä käytössä tai jos niitä on enää mahdollista käyttää. Pohjois-Koreassa on muutamia todella raskaasti puolustettuja alueita rajaseudun ohella, noin 150 km levyiselle vyöhykkeelle rajasta on sijoitettu yli 50 % PK:n asevoimista, pääkaupunki Pjongjang on oma erillinen saarekkeensa, jota puolustaa useampi divisiooja sekä erikjoisjoukkoja ja turvallisuus-/salaisenpoliisin miehiä.