Eipä tuokaan ole kovin mustavalkoista, alueen maasto ei ainakaan auta sodankäyntiä ja P-Korealaisilla on kuitenkin esimerkiksi maan alle rakennettua lentokenttää ym. eteläpuolen toimintaa pahasti haittaavia laitoksia olemassa. Pohjoispuolella on kuitenkin varauduttu tekemään mahdollisesta konfliktista mahdollisimman vittumainen ja aseistuskin on osittain ihan sitä parasta Neukkulakamaa, mm. MiG-29:a.
Vaikka Pohjois-Korean ilmavoimilla on jonkin verran uudempiaikaisia koneita niin kokonaisuudessaan se jää selkeästi toiseksi Etelä-Korean ilmavoimille, yksin jo sen tähden, että polttoainepulan takia P-K:n ilmavoimien lentäjät, valiojoukkoa lukuunottamatta, pääsevät lentämään vain joitain kymmeniä (korkeintaan) tunteja vuodessa kun eteläisen naapurin lentäjän lentävät kymmenkertaisia määriä, mikä tarkoittaa sitä, että rutiini ja taitotaso etelässä on huomattavasti parempi. Toinen ongelma on sitten se kuinka paljon varaosia näihin uusiin koneisiin on. Ilman huoltoa koneilla lentäminen on hyvin hankalaa, eikä P-K:n ilmavoimien huoltovarmuudesta ole juuri käytännön tietoa.
Jos ilmavoimien kohdalla E-K:n on selkeässä etulyöntiasemassa niin sama pätee myös laivastoon. P-K:n laivasto on pääosin hyvin vanhanaikaista ja kykenemätöntä moderniin merisotaan (ohjustorjuna varsin alkeellista). Pohjois-Korealla on jonkin verran sukellusveneitä mutta niistä suurin osa on minisukellusveneitä erikoistehtäviä varten ts. ne eivät välttämättä ole suoranainen uhka Etelä-Korean laivastolle. Toki niitä voidaan käyttää esim. miinotteiden levittämiseen, erikoisjoukkojen kuljettamiseen tms. toimiin - joihin ne soveltuvat suht' hyvin.
Suurimmat tappiot Etelä-Korealle epäilemättä aiheutuisivat maavoimien kanssa käytävistä taisteluista sekä P-K:n erikoisjoukkojen iskuista/terrorisodasta. Pohjois-Korealla on kuitenkin käytössään n. 100 000 erikoisjoukkoihin kuuluvaa sotilasta sekä turvallisuuspoliisi ja sen erikoisyksiköt. Lisäksi Etelä-Korean on huomioitava se, että mikäli aseidenkalistelu riistäytyy käsistä ja P-K aloittaa laajamittaisen sodan niin suurimmat kaupungit joutuvat välittömästi laajojen ohjus-/tykistöiskujen kohteeksi. Seoul on niin lähellä rajaa, että se on kaikkien P-K:n phjustyyppien kantamapiirissä, samaten rajalle sijoitetusta tykistöstä (ja raketinheitin kalustosta) voidaan ampua jo kaupungin esikaupunkialueelle. Mikäli ensi-iskuun käytetään tavanomaisten aseiden ohella kemiallisia-aseita, biologisia-aseita (epävarmaa onko P-K:lla niitä) tai jopa ydinasetta, mikäli P-K kykenee jollain tapaa "kuljettamaan" sen kohteeseen. Toistaiseksi on epävarmaa onko maalla kapasiteettia valmistaa ydinkärkeä ohjukseen sijoitettavaksi.
Maasota erikoisjoukkoineen, terrorisotineen, laajamittaisine tykistöllä suoritettavine ensi-iskuineen, miinoitteineen, linnotteineen sekä vaikean ja tiettömän maaston suhteen on tekijä mikä lienee suurin ongelma Etelä-Korealle. Ja tämä sota voi tuottaa hyvinkin lyhyessä ajassa tuhansia ja tuhansia kuolonuhreja. Käytännössä ei ole mitään varmuutta siitä kuinka "aivopesty" kansa käyttäytyy sodan tullen. Jos se kääntyy johtoa vastaan asevoimat voivat jopa antautua ja vaihtaa puolta, jolloin aatteen puolesta taistelisivat enää erikoisjoukot ja turvallisuuspoliisi erikoisyksiköineen, näiden joukkojen moraalia pidetään korkeana, eikä uskota, että ne kääntyvät helposti johtajaansa vastaan. Mikäli kansa seisoo johtajansa puolella niin tällöin jokainen pohjoiskorealainen on potentiaalinen vihollinen... Maasto tms. olosuhteet huomioiden tilanne on tällöin paljon pahempi kuin Irakissa.
vlad.