Tuossa samaisessa artikkelissa kerrotaan P-Korean asevoimien kaluston olevan täysin vanhentunutta. Osa jopa 50-luvulta. Muissa Yhdysvaltain viimeaikaisissa sodissa on vastapuoli ollut kalustoltaan huomattavasti P-K:ta modernimpi. Mutta suurin syy sodan lyhyyteen olisi se, ettei P-Korealla ole esim. öljyä reservissä kovinkaan moneksi viikoksi. Ja öljy on yksi tärkeimpiä asioita sodankäynnissa. Irak esimerkiksi oli omavarainen öljyn suhteen. Toinen asia sitten on, että P-Koreassa ei sissisotaa olisi odotettavissa. Siellä ymmärtääkseni ollaan "tyytymättömiä" maan hallintoon. Tuskinpa maan kansalaisia paljoakaan haittaisi sen kaatuminen, ja demokratian saapuminen.
Öljyn vähyys on ehdottomasti eräs syy mikä vaikeuttaa Pohjois-Korean sotimista ja erityisesti tämä koskee ilmavoimia - joilla ei reservissä ole polttoainetta kovinkaan pitkään sotaan. Tosin vanhentuneet ilmavoimat eivät muutoinkaan kykene puutteellisella lentotaidolla varustettuine lentäjineen kovinkaan pitkälliseen vihollisen vastustamiseen - puhutaan korkeintaan muutamasta päivästä. Suurin osa ilmavoimien lentäjistä kun pystyy polttoaineen vähyyden vuoksi lentämään vain muutamia tunteja vuoden aikana, joten operatiivinen kyky on hyvin olematon yhdistettynä vanhentuneeseen kalustoon ja mitä ilmeisimmin hyvin kehnoon operatiiviseen ilmasodanjohtoon.
Toisaalta maavoimien kohdalla öljyn vähyys ei välttämättä ole niin suuri katastrofi miltä ensinnä voi tuntua. Maa on vahvasti linnoitettu, erityisesti etelästä, joten maavoimat kykenee puolustussotaan kenties pitkiäkin aikoja jos linnoitusjärjestelmä pysyy jotakuinkin toimintakuntoisena. Muistaakseni noin 80 % maan asevoimista on ryhmitetty Pjongjangista etelään sijaitsevalle kaistaleelle maata, joten puolustussodassa - johon varmasti tähdätään - joukot voivat operatiivisesti toimia suhteellisen tehokkaasti vähäisinkin polttoainevaroin. Toisaalta sitten sähköverkon ja tietoliikenneverkon haavoittuvuus voi koitua tällaisessakin sodassa kohtalokkaaksi, vaikka sotilaat nyt ovat muutoinkin joutuneet harjoittelemaan runsaasti olosuhteissa joissa tietoliikenne ei toimi kunnolla tai sähköjakelu toimii miten toimii eli ei toimi kunnolla.
Mitä tulee sissisotaan niin minä vastaavasti uskon, että maasta löytyy joukkoja joilla on suuren suuri motivaatio taistella mahdollista miehittäjää vastaan jo yksin siitä syystä, että miehityksen seurauksena heidän henki on puupennin arvoinen. Pohjois-Korean asevoimien ulkopuolella on kymmeniä tuhansia salaisen poliisin miehiä ja naisia jotka ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kasvatettu jo lapsesta pitäen puolustamaan maata omalla hengellään. Näihin joukkoihin on viitattu useissa lähteissä ja Kim Hun Hee kirjassaan kertoo omasta koulutuksestaan terroristiksi - tosin Kim Hun Hee kuului asevoimien alaisiin erikoisjoukkoihin. Lisäksi maalla on 180 000 sotilasta käsittävät erikoisjoukot, jotka on koulutettu puolustamaan maataan ja johtajaansa viimeiseen saakka omalla hengellään. On myös huomioitava maan valtarakenteen vuoksi se, että maan eliitti voi olla halukas pitkäänkin vastarintaan, koska vallan vaihtuessa he menettävät myös todella paljon. Ja lukemieni kirjojen perusteella maassa miljoonat ihmiset todellakin uskovat siihen, että maansa on onnela ja muut maat koettavat tuhota heidän onnelansa ja heidän johtajansa. Mitä tämä osa kansasta tekee sodan syttyessä? Tarttuuko se aseisiin omia kansalaisiaan (valtion vihollisia) ja hyökkääjää vastaan vai antautuuko se toivoen samalla parasta mahdollista kohtelua. Sodan syttyessä pahimmassa tapauksessa edessä on katkera sisällissota jossa veljet tappavat veljiä. Ja maastoltaan maa on varsin ihanteellinen puolustussotaan ja katkeraan sissisotaan.
vlad.