Kärppien kannattajilla on ihme käsitys, että kaikki mitä he tekevät jotenkin ärsyttää muita. Ei se nyt ihan niin mene.
Yleensä minua ei ärsytä kärppäkannattajien toiminnassa - ehkä suomalaisessa kiekkokeskustelussa poikkeuksellisen usein vastustajien mielipiteisiin ylimielisesti suhtautumisen ohella - mikään muu kuin huutaminen Maamme-laulun päälle, joka itselleni symboloi tärkeitä asioita. Jos hoitaisitte homman tyylikkäästi, huutaisitte vaikka laulun päätyttyä ikään kuin kaikuna kahdeksan kertaa (mestaruuksienne määrä) pohjoinen, ettekä mölyäisi pohjoista kappaleen päälle. Ihan vastaavasti en tykkää jalkapallomaailmasta tutusta tavasta, jossa kansallislippuun ommellaan jotakin paikannimiä. Kansallislaulu kansallislauluna, lippu lippuna ja kannatuslakanat ja tifot sitten itsenään. Se että jotain tehdään maailmalla paljonkin ei tee teosta tyylikästä tai hyväksyttävää. Vai onko paska hyvää, kun miljoona kärpästä ei voi olla väärässä? No, on silläkin oma roolinsa luonnon kiertokulussa, mutta en minä sitä niellä halua.
Toki sitä toivoo vaihtelun vuoksi yllätyksiä ja uusia mestareita, mutta organisaationa Kärpät ovat tehneet duuninsa hyvin ja mestaruutensa ansainneet. Eivät ne ole tulleet vain pohjoista huutamalla.
