Grönborgin Tapparalla ollut monenlaisia helmasyntejä, mutta tämä on kyllä ihan tuttu todella monilta aiemmilta vuosilta. Pyritään tekemään minimi ja tuudittaudutaan johonkin hallinnan tunteeseen tilanteessa, jossa johdetaan yhdellä maalilla. Siinä sitten koitetaan Beach Boysin soidessa surffailla finaaliin rööki huulessa ja puoliksi juotu tuoppi kädessä. Käsittämätöntä tietysti, että tänäänkin tuo oli noin helkutin lähellä onnistua tai tuoda ainakin jatkoajan. Mutta ei voi aina joku puolen minuutin tsemppaaminen ihan riittää.
Fanille tuo on jotenkin käsittämätöntä, kun tuskinpa siellä valmentaja sanoo tai äijät keskenään päättää, että otetaas tänään ihan löysin rantein. Mutta jotenkin se vaan tähän lipsuu ja sitten 95% keskittyminen on, no, paskaa.
Kontiolan kohdalla tulee tunnetta, ettei vaan riitä Kalpaa vastaan ja tämä heijastuu Levtchinkin peliin.
Ilmeisesti telkkarissa oli keskusteltu noista mailapoikki-huitominen-jutuista. Vähän hölmöltähän se näyttää kun tuosta joka kerta jäähy laitetaan vaikka maila selvästi hajoaa ihan omaa paskuuttaan. (Tuli yksi molempiin suuntiin tänään).
Positiivista tietysti, että "Tapparan miehet" tekivät maalit.
Lisätääs nyt vielä, että aina kun joku onnistuu kirissä, niin toitotetaan että jääkiekko-ottelu kestää 60 minuuttia. Niin kestää, ja Tapparan olis hyvä tajuta että esim. minuutit 15-50 kuuluu siihen myös.