En ihan täysin osta tätä. Olen aina vihannut pessimististä asennetta, jossa mietitään, että ei kumminkaan voiteta mitään ja voiton hetkellä alkaa se perinteinen onneksi olin väärässä. Itse ennemmin olen optimisti, koska silloin tappion hetkellä tuntee miten tästä lajista oikeasti välittää ja se tyhjän takin tunne on sanoin kuvaamaton. Olisin voinut olla ennen Turun kuudetta peliä pessimisti ja ajatella, ettei tästä kumminkaan jatkoon mennä, mutta olisi jäänyt paljon kokematta.
Nyt oli tietysti tiukka tasatilanne, joka olisi voinut kääntyä kummin päin tahansa, mutta eipä TuTon häviö välierissä olisi lopulta hetkauttanut elämää sen enempää kuin aiemmatkaan puolivälierä- ja välierähäviöt viimeisen 10 vuoden aikana. Itse asiassa olisi hetkauttanut vähemmän kuin ennen, koska ennen minäkin välitin sekä Mestiksestä että koko lajista huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Nykyisin voitot otteluissa ovat luokkaa "ihan kiva", eikä mitään tyhjän takin tunnetta tule enää koko jääkiekosta missään ottelussa. Sellaiseksi on varsinkin suomalainen sarjakiekkoilu suljetun SM-kultapossukerhon ja Mestiksen farmiksi muuttumisen myötä mennyt, kiinnostus on vähentynyt vuosi vuodelta.
Viimeinen kokemani "takki tyhjä"-efekti taisi olla Vancouverin olympialaisten välierässä 2010, jossa Suomi sai rajusti ja erittäin nopeasti turpiinsa Yhdysvalloilta. Tämäkin johtui enemmänkin totaalisesta ja nopeasta täystuhosta jota USA esitti kuin itse lopputuloksesta. Piru vie juuri oli kotisohvan kisastudio pistetty pystyyn ystävän kanssa ja valmistauduttu otteluun monta tuntia, sitten matsi on täystyrmäyksellä ohi muutamassa minuutissa. Sitä ennen varsinainen traumatisoiva shokkihäviö olikin Torinon olympiafinaalissa 2006, se on jäänyt liki ikuisesti mieleen.
Mestiksestä on intohimo kuihtunut hiljalleen pois: joka kerta kun joku seura on Mestiksestä nostettu kabinetin kautta SM-liigaan ja joka kerta kun uusi farmijoukkue on syntynyt niin sitä mukaa on yksi henkisen sitoutumisen säie katkennut pysyvästi.
Toivon nyt toki ehdottomasti, että TuTo mestaruuden voittaisi, se olisi tärkeää seuralle itselleen ja myös näpäytys nyky-Mestikselle siinä suhteessa, että mitkään farmiseurat eivät pyttyä nostelisi, mutta jos käy toisin niin ei se maailmaa kaada. Hopea ei ole häpeä ja MM-kisatkin ovat kohta ovella (tosin eipä niissäkään ole niin väliä miten tällä kertaa käy).