Ensin ojennettiin Jari Kurri -palkinto Junttilalle pudotuspelien arvokkaimpana yksilönä. Vehviläinen olisi tietysti ollut toinen oiva valinta, mutta ymmärrän hyvin Junttilankin valinnan. Hän oli hyvä sekä HIFK-sarjassa että finaaleissa. Tuomarit toki palkittiin myös muistolaatoin, hyvä ja tasapuolinen linja Levosella ja Fonseliuksella ainakin tässä viimeisessä pelissä ja siitä ei jäänyt jossiteltavaa. Sitten oli kotijoukkueen pelaajien vuoro hakea mitalit yksitellen ja käydä kättelemässä voittajat Peltolan johdolla ennen kuin kotijoukkue kävi kiittämässä kannattajansa ja poistui koppiin. Seuraavaksi oli mestarien vuoro hakea kultamitalit Lassen johdolla ja jokainen pelaaja kävi yksitellen mitalin saatuaan huudattamassa kannattajakulmausta, jonka yläpuolella viistosti oli oma istuimeni.
Mitaleiden jaon jälkeen Lasse kutsuttiin nostamaan kannua ja hän upeasti kutsui Veinin kanssaan sitä nostamaan. Hieno ele. Itse tuuletukset pytyn nostossa jäivät vähän laimeiksi, mutta kun jokainen sai yksitellen jälleen tulla kannattajien eteen, tunnelma kohosi. Mieleeni jäi se, että maljan kanssa otettiin todella varovasti ja edellinen piti huolen, että seuraavalla juhlijalla oli tukeva ote painavasta arvoesineestä pään päällä ennen kuin päästi irti. Varsinkin M. Koivistolta kädet tärräsivät sen verran, että maljaa aseteltiin huolella. Ohessa on myös muutamia otoksiani mestaruushumusta, sikäli kun ne toisivat hieman väriä tähän raporttiin. Kaikkien nostettua kannua Manner nostettiin kultatuoliin keskiympyrässä Lassen, Sakun ja Miikan toimesta. Seuraavaksi oli vuorossa joukkuekuva, josta Manner myöhästyi, mutta onneksi pojat tajusivat ottaa vielä toiset kuvat. Säiliö ja joku toinen toimittivat sen jälkeen mestaruuskyltin laidan yli katsomoon ja se kiersi kannattajakatsomon läpi. Sen jälkeen pelaajat olivat jo valumassa koppiin, kunnes Kukkonen käskytti kaikki takaisin ja kannattajien chantin vaatimuksesta pelaajat liukuivat vauhdilla kohti kannattajakulmausta, jonka jälkeen lopullisesti pelaajat valuivat koppiin ja lähdin taapertamaan kohti linja-autoasemaa samalla sisäisesti ja toki myös ulkoisesti myhäillen.
Olen kiitollinen, että sain nähdä ensimmäistä kertaa Suomen mestaruuden ratkeamisen livenä. Ottelu oli uskomattoman jännittävä ja dramaattinen. Listaan sen paikan päällä nähdyistä pallopeleistäni U20 MM-finaalin rinnalle, jonka Kapanen ratkaisi ja jota olin todistamassa Hartwall Areenalla. Onnekseni näin jälleen voittomaalin läheltä sillä puolella kenttää, jossa istuin. Tunne oli eufoorinen, kun Mäkelän laukaus painui yläkulmaan. Kyllähän sitä jälleen kannatti sijoittaa yhteensä 20 € bussilippuihin, 43 yksikköä ottelulippuun ja 18 markkaa ruokaan nähdäkseen ja kokeakseen jotain ainutlaatuista. Paluumatkalla hioin vielä puhelimella raportin pääpiirteet kuntoon ja nyt sitten läppärin ääressä pusken tämän ulos, kun untakaan en saa ja kuvat sekä videot on siirretty puhelimen muistista varmuuskopioon. Kiitoksia Kärpille vielä kerran mahtavasta kaudesta. Oli etuoikeus nähdä kauden viimeinen ottelu sekä mestaruusjuhlat läheltä. Kannatti vetää riskillä ja säästää finaalisarjan ainut vierasreissu kuudenteen kamppailuun eikä keulia aiemmin Hakametsään. Nyt tuntuu, että kaikki oleellinen on sanottu, joten toivotan hyvää yötä.
Raportin loppuun vielä ne tuttuakin tutummat pelaaja-analyysit.
Tappara:
+ Hrachovina hoiti hommansa tyylillä ja oli lähes voittava maalivahti. Ei voinut maalille mitään.
+ Puolustajista minut vakuutti Mikkola, jonka liike ja kiekonkäsittely oli sulavampaa kuin viimeksi hänet nähdessäni Turussa välieräsarjan avauspelissä, mutta tämäniltaisella esityksellä se NHL-unelma voi toteutua. Pakkipari Lehtoselta peruspeli, muutama paikka oli naulata vastakiekkoon. Ykkösparissa Vittasmäeltä niin ikään rutiini-ilta, ei loistanut eikä pettänyt. Samaan kastiin lisätään vielä Elorinne ja Salonen.
- Rantakari oli lähellä maalintekoa useasti, mutta sihti oli hukassa. Miinusta myös kiekonmenetyksestä voittomaalissa ja parista jäähystä. Kemiläiselle miinusta lopun lahjoituksesta Ruohomaalle ja kiekollinen peli oli ajoittain hätäistä puskemista ylöspäin paineen alla.
+ Hyökkääjistä paras oli Repo ehdottomasti. Suojasi vahvasti ja petasi maalipaikkoja liukuhihnalta. Järvinen oli senttereistä paras isänniltä. Jasu pelasi myös paljon ja kaapi aloituksia sekä ennen kaikkea jaksoi kerta toisensa jälkeen polkea kulmiin painimaan. Vaikutti olevan parhaassa kunnossa kotijoukkueen pelaajista, koska luistin kulki. Kolmosketju oli tasapainoisen hyvä. Rauhala missasi toisessa erässä yhden hyvän paikan, mutta oli aloituksissa erinomainen ulkomuistista sanottuna. Laituripari Ojamäki-Karjalainen oli kivasti niin ikään pelin sisällä ja painoivat vahvasti kahteen suuntaan. Peltolalta rutiinisuoritus, ei loistanut eikä pettänyt. Joutui toki hyppäämään Järvisen poissaolon myötä sentteriksi ja ehkä se kokeilu ei sitten ihan onnistunut toivotulla tavalla, kun välillä hän pelasi Nurmen paikalla Jasun laidassa esim. toisessa erässä.
- Haapala jäi vähän vaisuksi kakkosketjun muiden pelureiden rinnalla. Ykkösketjusta odotin enemmän laituriparilta Kuusela-Zaborsky, vähiin jäivät näytöt lukuun ottamatta Kuuselan blokkeja. Nelosketjusta vielä kevyt miinus Nurmelle, joka jäi Jasun ja Luodon varjoon. En ihmettele viltityksiä. Itseluottamus on ja oli hukassa.
Kärpät:
+ Vehviläinen oli illan kuningas ja pelasi huiman nollapelin kovaan paikkaan.
+ Puolustajista kehut ykkösparille ja Lasselle. Isot olivat isoja. Kärkipari kellotti jäätävät minuutit ja pääsi tietysti parhaiten karvauksen alta pois. Heshka oli viivassa vaarallinen kiekollisena ja Koivisto teki hyviä nousuja. Toisen erän lopun avopaikan missaamisesta kevyt miinus. Kukkosen jalka riitti mainiosti kuten koko kevään ajan ja oli kolmanneksi varmin puolustaja. Ei juurikaan virheitä omassa päässä. Antoi suosiolla kiekon viereen Ronkaiselle, joka sitten nosti jalalla lähelle punaviivaa, jos ei löytänyt avauspaikkaa sitä ennen. Yhteistyö toimi ja vahvuudet täydensivät toisiaan. Minusta oli jo ennen peliä hyvä asia se, että Manner palasi tuttuihin pareihin ja Mäkelä korvasi suoraan Hakanpään kolmosparissa.
+/- Eniten alakerrassa pulassa oli Mäkelä varsinkin avauserässä. Mutta voittomaali korvasi tuskaisen illan ja otteet toki paranivat erä erältä, joten en voi jättää häntä miinukselle, kuten olisin tehnyt ilman maalia objektiivisesti todettuna. Kivihalme teki pari outoa ratkaisua omalla alueella, joiden seurauksena paine jäi turhaan alueelle. Vastapainona toki hyviä ylöstuonteja jalalla Ronkaisen tavoin.
+ Hyökkääjistä pidin nelosvitjasta ja se värkkäsi voittomaalinkin ja oli alusta asti mahtava pysyen sen ansiosta yhdessä pelin läpi ainoana ketjuna. Säiliö varsinkin pelasi monsteripelin. Ikonen vaihdettiin ainakin kolmesti pois aloituksesta, jännä juttu. Raastoi hyvin palattuaan rosteriin. Enkä malta olla toteamatta, että uskoin jo syksyllä Ikosen olevan kevään pelaaja ja hän lunasti odotukseni hienosti finaalisarjassa ollen yksi tärkeimpiä pelaajia kärppälaumassa.
+ Muutoin sitten ketjulotto pyöri ahkerasti, joten annan loput plussat yksilöittäin. Junttilan kulmahyrrät jäivät mieleen ja olen iloinen, että sain nähdä hänen majesteettista teränkäyttöään vielä kerran ennen KHL-uraa. Ehkäpä joukkueen tärkein erikoistilannepelaaja keväällä. Mäenalanen oli härkämäinen jälleen kahteen suuntaan, ikävä tulee häntäkin, jos siirtyy muualle. Bertrandin takakarvaaminen oli huikeaa katsottavaa, otti useita riistoja siten, vaikka muutoin kädet olivat jäässä hyökkäysalueella. Leskiseen pätevät oikeastaan samat sanat, liikettä riitti ja energiaa, mutta parhaat suoritteet nähtiin omalla alueella paineen alla, kun kiekko piti saada omille ahtaassa tilassa. Lasu ja Ruohomaa pelasivat kuten kärkisentterien pitää eli vahvasti vääntäen kulmissa ja suojasivat hyvin kiekkoa. Ruohomaalle vain miinusta surkeasta viimeistelystä.
+/- Lievää negaa annan puolestaan Vesalaiselle muutamasta heikosta syöttövalinnasta omalla alueella. Hyökkäysalueella oli yritystä, mutta palkinto jäi uupumaan. J. Koivistolta peruspeli, oli suhteellisen näkymätön kyllä, mutta ei pettänyt. Koblizekin liike oli hyvää, mutta kulmapaineissa tuli takkiin pienehkön koon takia. Ei päässyt kiekon kanssa oikein vauhtiin hyödyntämään liikettään. Anttila oli suhteellisen vaisu ja Koblizek pelasi siksi hänen tilallaan monia vaihtoa Jullen ja Sakun kanssa. Toki Anttila sai sitten vastuuta Lasun kentässä, mutta anti jäi vähiin pörräämistä lukuun ottamatta. Mutta ei sovi olla liian kriittinen, koska voitto tuli ja omissa ei helissyt.