Tämä kaavamaisuus vs luovuus on kyllä mielenkiintoinen. Tässäkin ketjussa on se useasti sanottu ja tilastoakin oli HIFK:n hyökkäyspelistä. Tapparan hyökkäämisestä löytyy montaa vaihdetta, mutta HIFKlla on aina se vauhdilla ylös ja nimenomaan sen mukana he voittavat tai häviävät.
Ehkä luovuudella sitten tarkoitetaan yksilöratkaisuja, mutta myös Tapparan puolelta valtavasti yksilötaitoa, joita varsinkin Tapolan aikana on lupa käyttää. Se, että Tapparan viisikkopeli on kunnossa ei todellakaan estä luovuutta, vaan nimenomaan mahdollistaa sen. Kun viisikon rakenne on tiivis, mahdolliset kiekonmenetykset eivät ole yhtä kohtalokkaita kuin repalaisen viisikon kiekonmenetykset.
Joo ei Tappara todellisuudessa ole niin kaavamainen kuin moni olettaa. Varsinkin hyökkäysalueella Tappara pelaa myös luovaa peliä, ja jossain keskialueen ylityksissä jne. on Laineella Kuuselalla ja kumppaneilla vapauksia, eihän luovista yksilöistä saa juuri mitään irti jos heillä olisi äärimmäisen tiukat raamit.
Kuitenki korjaan että myös IFK:lta löytyy useampia vaihteita tuohon peliin, sen pelkän vauhdilla ylös lisäksi. Viime kaudella niitä variaatioita oli vähemmän, edelleen se nopea kääntöpeli on se mihin Stögön filosofia tähtää, mutta vastassa on ollut joukkueita kuten Pelicans, JYP ja runkosarjassa esimerkiksi Kärpät vieraissa jotka eivät anna juurikaan mahdollisuutta siihen nopeaan kääntöpeliin. Jos IFK ei saa nopeasti käänettyä ja vastustaja tukkii keskialueen, IFK hakee tarvittaessa myös organisoituja avauksia. Urheilulehden Samuel Savolainen totesi finaalia ennakoidessa jossain pätkällä ettei IFK ole koko kaudella harrastanut kontrollilähtöjä/oraganisoituja lähtöjä joka on aivan paska puhetta.
JYP:n paineistaessa IFK:ta, IFK pelasi pakki-pakkia maalintakana jos se oli järkevää, ja sen jälkeen odotetaan että sentteri tai laituri on päässyt liikkeeseen ja lähdetään hyökkäämään. Jos taas JYP laski karvauksen aikaisin ja vetäytyi träppiin, ei IFK ajoittain edes yrittänyt avata peliä vaan haki rauhassa vauhtia pakkien kautta. Toki mitään viivelähtöjä IFK harvoin harrastaa, yleensä ne organisoidut lähdötkin pyritään tekemään mahdollisimman nopeasti. Niin heikko joukkue esimerkiksi JYP ei ole, että IFK pelkällä alivoimaisella puskemisella olisi marssinut finaaliin. Kuitenkin IFK:n pelissä tuntui olevan runkosarjassa enemmän niitä variaatioita käytössä varsinkin avauspelin osalta, jotenkin on tuntunut että Törmänen yksinkertaisti avauspeliä playoffien alkaessa. Jos Tappara prässää kotonaan niin on täysin mahdollista että IFK ei edes yritä avata peliä kiekollisena vaan tyytyy roiskimaan kiekkoa ulos alueelta ainakin pahimman paineen alla.
Tuo kaavamaisuus on vähän huono termi jos puhutaan luovuudesta, enemmän tuo Tapparan ja Kärppien kaavamaisuus perustuu siihen, miten pelaaja toimii tietyssä tilanteessa. Tapparalla on selkäytimessä oma juttunsa jota se on toteuttanut Tapolan ja osin Rautakorven aikana, tarvittaessa taktiikkaa muutetaan vastustajan tai erän mukaan. Törmänen taas haluaa että pelaajat tietyissä tilanteissa reagoivat parhaaksi katsomallaan tavalla eli sikäli IFK:n pelistä ei löydy samanlaista taktista jatkumoa edes erän sisällä. Uskoisin että se on yksi syy myös miksi IFK:ta vastaan on pahimmillaan vaikea pelata. Kääntöpuolella on se, että jos ne pelille asettamat raamit pettävät, ja yksilöt tekevät vääriä ratkaisuja väärissä paikoissa, niin peli menee pahasti solmuun.