Playoffs 2016 finaalit: HIFK – Tappara

  • 270 904
  • 1 898

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jep tuon 16 vuoden otoskoosta voidaan edelleen kinata ihan oikeutetusti, se on selvä homma. Satuin nyt poimimaan 16 vuotta, kun Wikipediasta noiden tietojen kaivaminen oli aika raskasta puuhaa enkä löytänyt mistään valmista exceliä asiasta.

Jos joku haluaa kaivaa tiedot koko nykyisen sarjajärjestelmän ajalta, saadaan tietenkin lisätietoa siitä, onko tuo viimeisten 16 vuoden otos kuinka validi suhteessa pidempään aikajaksoon. Mitä tulee siihen, että keskustellaan eri asioista kuin mistä tämän keskustelun avasin ja missä olen myös pysynyt, siihen en osallistu. Pidetään mansikat siis mansikoina ja mustikat mustikoina.

Jupa

Jep, ja kannattaa myös jatkossa muistaa ettei tilastojenkaan kanssa meloonille ja banaanille sovi sama lippalakki. Pahoittelut, että aloin keskustella eri asioista kuin mistä keskustelun avasit lainaamalla ja kommentoimalla tuota keskustelun avannutta viestiäsi.

Ihan näin lähtiäisiksi lainaan sitten tällä sivulla kirjoittamaasi:

Jupa kirjoitti:
"tuomittu häviämään" viittasi tuohon tilastoon, että kausilla 2000-2016 oli 16 mahdollisesta 10 voittoa voittanut muu kuin runkosarjavoittaja

Eli tuomioon vaikutti siis jo etukäteen se, että HIFK ei voita tällä kaudella mestaruutta. Vuosina 2000-2015 puolestaan runkosarjan voittaja oli mestari 7/16 kertaa, ja epäilen ettet saa tuosta tilastollisesti merkitsevää poikkeamaa edes fifty-fifty todennäköisyydelle, jolloin ei olisi ainoastaan hassua vain yksiselitteisesti väärin tehdä kaikenlaista "tuomittu häviämään" tulkintaa kärjistäenkään. Ja kuten jo nostin esiin, aikaikkunan laajentaminen 90-luvulle ei ainakaan sinun tulkintaasi tue. Onneksi sieltä nousee reilusti käsi virheen merkiksi kuten tähänkin asti.

Yksilöitkö kohdan, jonka olen tulkinnut tilastojen osalta väärin. Jos näin on käynyt, nostan heti käden virheen merkiksi.

Mutta se näistä, Tappara oli piinkova enkä turhaan pelännyt sitä (varmaan osin lähimenneisyyden karvaista kokemuksista johtuen) mahdollisista finaalivastustajista eniten. Vaikka se himpun tuuriakin vaatii, kielii neljä perättäistä finaalipaikkaa käsittämättömän kovasta organisaatiosta jonne lienee jatkossakin imua.

edit: Hauskana kuriositeettina vuonna 2000 tosiaan TPS voitti runkosarjan ja mestaruuden, kun taas silloinkin runkosarjassa kolmanneksi sijoittunut Tappara putosi puolivälierissä HIFK:ta vastaan.
 
Viimeksi muokattu:

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Tänään piti pelata, mutta porkkanapöksyt PRKL pilas koko homman...

Muuta päivä on pureksittu ja kohtuu selväksi tässä on itselle tullut se ajatus, että Tappara oli tänä keväänä about Patrik Laineen verran HIFK:ta parempi.

Veskarit about tasan, puolustus about tasan, hyökkäys kokonaisuutena HIFK:lla astetta parempi, mutta hyökkäyksen huippuosaaminen Tapparalla astetta parempi. Toki voidaan spekuloida olisiko Tappara ollut edes finaaleissa ilman Bemari-Patea, mutta turhaa se on, niillä jätkillä pelataan, ketkä kaukaloon luistelevat. Ja olihan tää kautena kokonaisuutena suomalaiselle liigakiekolle aika huikea, nähdä nyt Pu-La-Aho kotimaan kaukaloissa, ehkä viimeistä kertaa todella pitkään aikaan. Ja Husson Ville, Ville Husso!

Ensi kaudella uudestaan, älkää nyt Tampereella tehkö ainakaan TPS'iä ens kaudella...
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Liitteessä eräs loppuanalyysi sarjasta. Kuvaajissa on laskettu maalipaikkojen, laukausten ja maalien ero peliajan rullatessa (asteikkona sekunnit).

Finaalit jaettu kahteen ryhmään: Finaalit 1, 2 ja 3 ja Finaalit 4, 5 ja 6. Tapparan pelillinen muutos oli selvä 3. ja 4. finaalin välillä, ja sen huomaa myös laukaus- ja maalipaikkahallinnasta tasakentällisin. Erot on siis laskettu kaavalla "Tappara"-"HIFK".

Finaaleissa 1-3 HIFK jyräsi ensimmäisessä erässä halliten maalipaikoissa ja laukauksissa. Toisessa erässä nämä tasoittuivat, mutta maaliero kasvoi. Kolmannessa erässä Tappara ei päässyt maalipaikoissa plussan puolelle, mutta laukauksissa pääsi.

Muutos jälkimmäiseen kolmeen finaaliin oli selvä. Tappara hallitsi isossa kuvassa alusta loppuun, etenkin ensimmäisen erän laukaus- ja maalipaikkahallinta oli selvää jatkuen toisessa erässä. Kolmas erä meni tasaisemmin, mutta esimerkiksi maalipaikkaero jopa kasvoi Tapparan hyväksi edelleen.

Eli @Salama15 , ero Tapparan ja HIFKin välillä ehkä näyttäytyi Laineen muodossa, mutta kun mennään tulosten taakse, Tapparan pelillinen hallinta hyökkäys/puolustus-mielessä oli melko väkevää sen jälkeen kun Tappara teki muutokset alkusarjan munauksien jälkeen.
 

Liitteet

  • FINAALIT.jpg
    FINAALIT.jpg
    104,5 KB · kertaa luettu: 671

Stigu

Jäsen
Liitteessä eräs loppuanalyysi sarjasta. Kuvaajissa on laskettu maalipaikkojen, laukausten ja maalien ero peliajan rullatessa (asteikkona sekunnit).
Sekera, suurkiitos analyysistäsi!

Sarja todellakin jakautui pelillisesti kahteen osaan: ottelut 1-3 ja ottelut 4-6. Tämä tukee omaa mutu-analyysiäni, että Tappara vei IFK:ta nimenomaan pelillisesti 3 vikaa matsia. Tapola otti opikseen kolmesta ensimmäisestä matsista, ja vei kyllä valitettavasti Stögöä loppupeleissä. On se aika velho.
 

Rankkari

Jäsen
Oli muuten hämmästyttävää nähdä tämä ottelusarja. Useimmat tahot, kuten itsekin veikkasin ottelusarjan kääntyvän 2-4 tapparalle. Alussa HIFK oli valtavasti edellä, ja useimmat meistä luuli, että tämä oli tässä. Tappara jotenkin löysi riittävät puolustuksen ja maalivahdin paketit ottelusarjaan, ja pelit kääntyi alkuperäisyydestä päälaelleen.
2-4 Tapparalle, ja onnittelut!
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Niin, Pate oli se kaveri joka kapitalisoi ne paikat, joita Tapparan muu ryhmä sai aikaan...
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Niin, Pate oli se kaveri joka kapitalisoi ne paikat, joita Tapparan muu ryhmä sai aikaan...

F1-F3 Laine teki otantaan kuuluvista Tapparan tasakentällismaaleista 0/1 ja F4-F6 1/5. Kyllä ne Tapparan maalit tulivat pelin hallinnan aikaansaamien tilanteiden tuloksena.

Tapparan taktiset muutokset jälkimmäiseen kolmeen olivat siis onnistuneita ja tietyllä tapaa "Tapparan oman pelin" vastaisia. Tappara vähensi kontrollilähtöjen osuutta lopulta noin 10 %-yksiköä, siinä missä HIFK piti filosofiastaan kiinni vielä osin sitä voimistaen. Nopearytmiset lähdöt finaalikohtaisesti:
Tappara: 65%-65%-64%-70%-74%-76%
HIFK: 75%-76%-74%-77%-75%-74%

Tappara alkoi pakottaa peliä enemmän ylöspäin jälkimmäisessä kolmessa finaalissa, kuten HIFK filosofiansa mukaisesti. Tämä näkyi erityisesti tilanteissa, joissa olisi ollut paikka rauhoittaa ja koota viisikkoa kasaan. Tämä vaikutti toimivalta ratkaisulta HIFK:tä vastaan. Palautusten osuudet finaalikohtaisesti:
Tappara: 19%-20%-18%-13%-12%-14%
HIFK: 6%-11%-10%-12%-11%-7%

Samalla kun Tappara nopeutti oman pään pelaamistaan, pystyi se päättämään hyökkäyksensä tehokkaammin maalipaikoille. Kun suhteutetaan tasakentällislaukaukset/tasakentällismaalipaikat peliä eteenpäinvieviin tasakentällislähtöihin, saadaan liitteen mukaiset kuvaajat. Tappara pääsi HIFKin edelle/tasoihin hyökkäysten päättämistehokkuudessa kolmeen jälkimmäiseen finaaliin, kun HIFK piti tason suurin piirtein samana. Muutos Tapparan maalipaikkojen luomistehokkuudessa oli huomattava ensimmäisen kolmen ja jälkimmäisen kolmen finaalipelin välillä, samalla kun HIFKin vastaava tehokkuus laski.
 

Liitteet

  • Tehokkuudet.png
    Tehokkuudet.png
    104,3 KB · kertaa luettu: 473
Suosikkijoukkue
HIFK
Kiitos mielenkiintoisesta tilastoanalyysista @Sekera !

Vedänkö mutkia suoraksi, jos teen viesteistäsi sen johtopäätöksen, että Tappara löi IFK:n sen omilla aseilla, eli heitti Meidän Pelin roskikseen ja alkoi pelata samanlaista luomu- tms. lätkää, jota IFK:kin, mutta tehokkaammin? Tätä olisi Urheilulehden Palomäen varmasti vaikea sulattaa, koska mies taisi loppuun asti olla sitä mieltä, että IFK:n pelityylillä ei voi pärjätä kiekkokontrollin kautta pelaavaa Tapparaa vastaan. Nyt sitten vaikuttaakin siltä, että Tappara voitti nimenomaan siksi, että se otti vaikutteita IFK:n pelityylistä. Korjaa toki, jos olen väärässä.
 

Gagarin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Kiitos mielenkiintoisesta tilastoanalyysista @Sekera !

Vedänkö mutkia suoraksi, jos teen viesteistäsi sen johtopäätöksen, että Tappara löi IFK:n sen omilla aseilla, eli heitti Meidän Pelin roskikseen ja alkoi pelata samanlaista luomu- tms. lätkää, jota IFK:kin, mutta tehokkaammin? Tätä olisi Urheilulehden Palomäen varmasti vaikea sulattaa, koska mies taisi loppuun asti olla sitä mieltä, että IFK:n pelityylillä ei voi pärjätä kiekkokontrollin kautta pelaavaa Tapparaa vastaan. Nyt sitten vaikuttaakin siltä, että Tappara voitti nimenomaan siksi, että se otti vaikutteita IFK:n pelityylistä. Korjaa toki, jos olen väärässä.

Ei ole minulta kysytty mitään, mutta Sekera osoittaa jännästi, että finaalista 4 alkaen Tappara vähintääkin luopui joistakin koko pudotuspelien ajan jatkuneista ydinajatuksistaan. Yksi näistä ydinasioista on tilastoissa näkynyt siinä, että myös voitetuissa Lukko- ja Kärpät-sarjoissa Tappara aika systemaattisesti hävisi laukaukset. (Jossain vaiheessa totesin tilastoista, että Kuusela oli edelleen pelejä jatkavista pelaajista ylivoimaisesti pahiten laukaukset jäälläoloaikanaan hävinnyt pelaaja).

Kertoohan tuo Sekeran kuvio jostakin tosi valtavasta muutoksesta Tapparan pelaamisessa. On ruvettu pelaamaan aktiivisemmin ja laukomaan enemmän. Pelejä kuitenkin nähneenä en sanoisi että olisi suoranaisesti luovuttu kiekkokontrollista tai alettu pelata luomulätkää. Käsittääkseni alkuvaiheessa p-offeja hävittiin laukaukset, koska huonosta paikasta lauotun laukauksen tuottama riski vastahyökkäyksestä katsottiin niin suureksi että nämä oli suurin piirtein kokonaan kielletty. Tämä asia on arvioitu uusiksi finaalien aikana.

Viime vuonna puolivälierissä Törmänen monessa kohtaa vei Tapolaa. Nyt vei koutsien taiston Tapola kyllä selkeästi.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Vedänkö mutkia suoraksi, jos teen viesteistäsi sen johtopäätöksen, että Tappara löi IFK:n sen omilla aseilla, eli heitti Meidän Pelin roskikseen ja alkoi pelata samanlaista luomu- tms. lätkää, jota IFK:kin, mutta tehokkaammin?
En menisi näin pitkälle johtopäätöksissä. Ns. "Meidän peliin" on aina kuulunut nopeat hyökkäykset ensisijaisena vaihtoehtona. Tappara kuitenkin selvästi joutui "kalibroimaan" pelaamistaan, ja viimeisissä peleissä viivelähtöjen osuus oli vain 25%. Pikemminkin ajattelisin, että HIFK:n agressiivinen ote (mm. pakkien nousut) antoi Tapparalle mahdollisuuden yrittää nopeita hyökkäyksiä järjestäytymätöntä puolustusta vastaan useammin...
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Kiitos mielenkiintoisesta tilastoanalyysista @Sekera !

Vedänkö mutkia suoraksi, jos teen viesteistäsi sen johtopäätöksen, että Tappara löi IFK:n sen omilla aseilla, eli heitti Meidän Pelin roskikseen ja alkoi pelata samanlaista luomu- tms. lätkää, jota IFK:kin, mutta tehokkaammin? Tätä olisi Urheilulehden Palomäen varmasti vaikea sulattaa, koska mies taisi loppuun asti olla sitä mieltä, että IFK:n pelityylillä ei voi pärjätä kiekkokontrollin kautta pelaavaa Tapparaa vastaan. Nyt sitten vaikuttaakin siltä, että Tappara voitti nimenomaan siksi, että se otti vaikutteita IFK:n pelityylistä. Korjaa toki, jos olen väärässä.

Ei Meidän Peliä roskikseen heitetty Tapparassa. Mutta siinä olet oikeassa, että tietyllä tapaa Tappara toi peliään lähemmäs HIFKin tyyliä, mitä tulee yksittäisissä tilanteissa reagointiin.

HIFKillä ei ollut pelin rytmityksen osalta suuria muutoksia sarjan edetessä oman pään pelissä:
- Palautuksia keskimäärin 10 %
- Viiveitä 1. finaalissa 19%, finaaleissa 2-5 10 % ja 6. finaalissa 15 %.
- Lähtörytmien prosentuaaliset vaihtelut F1-F3 ja F4-F6 välillä minimaalisia, vain 1/2/3 %-ykskköä per lähtörytmi

Tapparalla oli isompia muutoksia rytmityksessään:
- Palautuksia ensimmäisissä kolmessa finaalissa 19 %
- Palautuksia jälkimmäisissä kolmessa finaalissa 13 %
- Viiveitä ensimmäisessä kolmessa finaalissa 15 %
- Viiveitä jälkimmäisissä kolmessa finaalissa 11 %
- Yhden syötön nopeat hyökkäykseenlähdöt nousivat ensimmäisen kolmen finaalin keskiarvosta 49 % jälkimmäisiin kolmeen finaaliin keskiarvoon 59 %

Kuriositeettina mainittakoon, että HIFK pelasi rytmityksen osalta käytännössä hitaimman eränsä ratkaisevan finaalin kolmannessa erässä. Silloin HIFK käytti paljon perinteisiä hitaita viivelähtöjä maalin takana. HIFKin nopearytmisten lähtöjen osuus oli 67 %, ja viiveitä oli peräti kahdeksan kappaletta. Yhtä hitaasti HIFK pelasi finaalien 3-5 ensimmäisissä erissä, muuten HIFKin rytmitys oli tyypillisesti 73-79 % nopeasti.

Eli kun HIFK oli tiukista tiukimmassa paikassa, alkoi se pelaamaan vastoin sitä miten se suurimman osan muusta ajasta pelasi. Mielenkiintoinen ilmiö, ja kertooko sitten pelaajien kaikkein pohjimmaisesta selkäydinpelaamisesta.

Mielestäni näin muutaman päivän sulattelun jälkeen voidaan päätellä niin, että kun Tappara ei enää F4-F6:ssa "antanut" itseään HIFKin käsiin pelaamalla ylihitaasti, pääsi Tappara iskemään tehokkaammin HIFKin suhteessa haavoittuvaisempaan viisikkoon kiinni. F1-F3 Tappara pelasi isossa kuvassa siten, että HIFKin vahvuudet mm. karvauspelin reagoinnissa pääsivät helpommin esiin. Kun Tappara ei enää ehdoin tahdoin hidastanut ja tehnyt tilaa omista lähdettäessä F4-F6:ssa, pääsi paremman pelin rakenteen omaava Tappara HIFKin niskan päälle.

Ei ole minulta kysytty mitään, mutta Sekera osoittaa jännästi, että finaalista 4 alkaen Tappara vähintääkin luopui joistakin koko pudotuspelien ajan jatkuneista ydinajatuksistaan. Yksi näistä ydinasioista on tilastoissa näkynyt siinä, että myös voitetuissa Lukko- ja Kärpät-sarjoissa Tappara aika systemaattisesti hävisi laukaukset. (Jossain vaiheessa totesin tilastoista, että Kuusela oli edelleen pelejä jatkavista pelaajista ylivoimaisesti pahiten laukaukset jäälläoloaikanaan hävinnyt pelaaja).

Kertoohan tuo Sekeran kuvio jostakin tosi valtavasta muutoksesta Tapparan pelaamisessa. On ruvettu pelaamaan aktiivisemmin ja laukomaan enemmän. Pelejä kuitenkin nähneenä en sanoisi että olisi suoranaisesti luovuttu kiekkokontrollista tai alettu pelata luomulätkää. Käsittääkseni alkuvaiheessa p-offeja hävittiin laukaukset, koska huonosta paikasta lauotun laukauksen tuottama riski vastahyökkäyksestä katsottiin niin suureksi että nämä oli suurin piirtein kokonaan kielletty. Tämä asia on arvioitu uusiksi finaalien aikana.

Viime vuonna puolivälierissä Törmänen monessa kohtaa vei Tapolaa. Nyt vei koutsien taiston Tapola kyllä selkeästi.

Tilastoin satunnaisia otteluita runkosarjasta, eikä niissä missään nähty Tapparalta noin korkeaa maalipaikkojen luomistehokkuutta. Kärpät-sarjassakin maksimi huiteli 23 %:ssa, kun HIFKiä vastaan se nousi tosiaan jopa 36 %:iin.

Siinä mielessä myös poikkeuksellinen kauden huipennus Tapparalta, että noin korkeita maalipaikkamääriä kolmeen peräkkäiseen otteluun (24, 17, 22) nähtiin vain alkukaudesta.

En menisi näin pitkälle johtopäätöksissä. Ns. "Meidän peliin" on aina kuulunut nopeat hyökkäykset ensisijaisena vaihtoehtona. Tappara kuitenkin selvästi joutui "kalibroimaan" pelaamistaan, ja viimeisissä peleissä viivelähtöjen osuus oli vain 25%. Pikemminkin ajattelisin, että HIFK:n agressiivinen ote (mm. pakkien nousut) antoi Tapparalle mahdollisuuden yrittää nopeita hyökkäyksiä järjestäytymätöntä puolustusta vastaan useammin...

Samansuuntaisia tulkintoja. Tapparan pelin rakenne tiedettiin ennalta vahvemmaksi, mutta ensimmäiset kolme finaalia aiheuttivat lähes epätodellisia tunteita, että miten Tappara voi pelata "noin" eli käytännössä altistaen itsensä HIFKin hallinnan alle myös hyökätessä. Tapparan reagointi sarjan edetessä oli kuitenkin oikea ja koska Tapparalla oli pohjalla vankempi pelin rakenne, loi se perustan pelin hallinnalle kun detaljit ensin säädettiin kuntoon (pelin nopeutus, hyökkäysten päättäminen).

Tappara pelasi koko kauden ajan pohjimmiltaan kiekkokontrollipelaamista ja kun hitaampi pelaaminen on sitä myöten kunnossa, sen nopeuttaminen on helpompaa kuin nopeamman pelaamisen hidastaminen. En kerennyt HIFKiä seurailemaan kauden aikana sen koommin, mutta vaikuttaa siltä, että HIFK ei osannut kuitenkaan tiukassa paikassa pelata riittävän monipuolisesti suhteessa monipuoliseen & laadukkaaseen vastustajaan. Kun Tappara löysi tavat voittaa, HIFKiltä vaikutti loppuvan keinot kesken. Vaikka hyökkäyspäässä oli tilanteita, ei niitä ollut hallintaan nähden niin paljoa kuin olisi voinut olettaa, ja maalintekotehokkuus laski dramaattisesti samaan aikaan kun Tappara paransi.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Ei Meidän Peliä roskikseen heitetty Tapparassa. Mutta siinä olet oikeassa, että tietyllä tapaa Tappara toi peliään lähemmäs HIFKin tyyliä, mitä tulee yksittäisissä tilanteissa reagointiin.

HIFKillä ei ollut pelin rytmityksen osalta suuria muutoksia sarjan edetessä oman pään pelissä:
- Palautuksia keskimäärin 10 %
- Viiveitä 1. finaalissa 19%, finaaleissa 2-5 10 % ja 6. finaalissa 15 %.
- Lähtörytmien prosentuaaliset vaihtelut F1-F3 ja F4-F6 välillä minimaalisia, vain 1/2/3 %-ykskköä per lähtörytmi

Tapparalla oli isompia muutoksia rytmityksessään:
- Palautuksia ensimmäisissä kolmessa finaalissa 19 %
- Palautuksia jälkimmäisissä kolmessa finaalissa 13 %
- Viiveitä ensimmäisessä kolmessa finaalissa 15 %
- Viiveitä jälkimmäisissä kolmessa finaalissa 11 %
- Yhden syötön nopeat hyökkäykseenlähdöt nousivat ensimmäisen kolmen finaalin keskiarvosta 49 % jälkimmäisiin kolmeen finaaliin keskiarvoon 59 %

Kuriositeettina mainittakoon, että HIFK pelasi rytmityksen osalta käytännössä hitaimman eränsä ratkaisevan finaalin kolmannessa erässä. Silloin HIFK käytti paljon perinteisiä hitaita viivelähtöjä maalin takana. HIFKin nopearytmisten lähtöjen osuus oli 67 %, ja viiveitä oli peräti kahdeksan kappaletta. Yhtä hitaasti HIFK pelasi finaalien 3-5 ensimmäisissä erissä, muuten HIFKin rytmitys oli tyypillisesti 73-79 % nopeasti.

Eli kun HIFK oli tiukista tiukimmassa paikassa, alkoi se pelaamaan vastoin sitä miten se suurimman osan muusta ajasta pelasi. Mielenkiintoinen ilmiö, ja kertooko sitten pelaajien kaikkein pohjimmaisesta selkäydinpelaamisesta.

Mielestäni näin muutaman päivän sulattelun jälkeen voidaan päätellä niin, että kun Tappara ei enää F4-F6:ssa "antanut" itseään HIFKin käsiin pelaamalla ylihitaasti, pääsi Tappara iskemään tehokkaammin HIFKin suhteessa haavoittuvaisempaan viisikkoon kiinni. F1-F3 Tappara pelasi isossa kuvassa siten, että HIFKin vahvuudet mm. karvauspelin reagoinnissa pääsivät helpommin esiin. Kun Tappara ei enää ehdoin tahdoin hidastanut ja tehnyt tilaa omista lähdettäessä F4-F6:ssa, pääsi paremman pelin rakenteen omaava Tappara HIFKin niskan päälle.



Tilastoin satunnaisia otteluita runkosarjasta, eikä niissä missään nähty Tapparalta noin korkeaa maalipaikkojen luomistehokkuutta. Kärpät-sarjassakin maksimi huiteli 23 %:ssa, kun HIFKiä vastaan se nousi tosiaan jopa 36 %:iin.

Siinä mielessä myös poikkeuksellinen kauden huipennus Tapparalta, että noin korkeita maalipaikkamääriä kolmeen peräkkäiseen otteluun (24, 17, 22) nähtiin vain alkukaudesta.



Samansuuntaisia tulkintoja. Tapparan pelin rakenne tiedettiin ennalta vahvemmaksi, mutta ensimmäiset kolme finaalia aiheuttivat lähes epätodellisia tunteita, että miten Tappara voi pelata "noin" eli käytännössä altistaen itsensä HIFKin hallinnan alle myös hyökätessä. Tapparan reagointi sarjan edetessä oli kuitenkin oikea ja koska Tapparalla oli pohjalla vankempi pelin rakenne, loi se perustan pelin hallinnalle kun detaljit ensin säädettiin kuntoon (pelin nopeutus, hyökkäysten päättäminen).

Tappara pelasi koko kauden ajan pohjimmiltaan kiekkokontrollipelaamista ja kun hitaampi pelaaminen on sitä myöten kunnossa, sen nopeuttaminen on helpompaa kuin nopeamman pelaamisen hidastaminen. En kerennyt HIFKiä seurailemaan kauden aikana sen koommin, mutta vaikuttaa siltä, että HIFK ei osannut kuitenkaan tiukassa paikassa pelata riittävän monipuolisesti suhteessa monipuoliseen & laadukkaaseen vastustajaan. Kun Tappara löysi tavat voittaa, HIFKiltä vaikutti loppuvan keinot kesken. Vaikka hyökkäyspäässä oli tilanteita, ei niitä ollut hallintaan nähden niin paljoa kuin olisi voinut olettaa, ja maalintekotehokkuus laski dramaattisesti samaan aikaan kun Tappara paransi.

Täytyy muistaa myös se, että IFK:n pakisto kapeni aika kohtalokkaasti, kun Taimi ja Generous joutuivat sivuun, ja Järvisen ja Grillforsin otteista paistoi se että loukkaantuneena pelataan. Näin ollen esimerkiksi Taipalus ja Teppo pelasivat vähän liian isoissa saappaissa.

Eli pointti vaan se, että IFK olisi todennäköisesti pelannut ehyempää viisikkopeliä vahvemmalla alakerralla.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Täytyy muistaa myös se, että IFK:n pakisto kapeni aika kohtalokkaasti, kun Taimi ja Generous joutuivat sivuun, ja Järvisen ja Grillforsin otteista paistoi se että loukkaantuneena pelataan. Näin ollen esimerkiksi Taipalus ja Teppo pelasivat vähän liian isoissa saappaissa.

Eli pointti vaan se, että IFK olisi todennäköisesti pelannut ehyempää viisikkopeliä vahvemmalla alakerralla.

Luonnollisesti loukkaantumiset aina vaikuttaa mutta, kuten @Sekera n ansiokkaasta analyysistä käy ilmi, kiekkokontrollijoukkueen on helpompi muuttaa pelaamistaan kuin hottentottikiekkoa pelavaan joukkueen.

Välieräparit oli näin jälkikäteen arvioiden hyvinkin mielenkiintoiset, toinen pari pelasi hottentottia ja toinen kiekkokontrollia. Varsinkin ensimmäisessä parissa otteluiden alut oli hirmuisen tärkeitä mutta toisessa pelit ratkaistiin vasta pelin loppupuoliskolla. Mikäli välieräparit olisi olleet hottentotti vs kiekkokontrolli, luultavasti finaalit olisi ollut täysin erilaiset ja kiekkokontrollia pelaava olisi osannut varautua hottentottia pelaavan metkuihin paremmin.

Tappara oli melkoisen aseeton ensimmäisissä peleissä mutta sai kaivettua kotipelistä (F2) äärimmäisen tärkeän voiton. Viimeisiin kahteen peliin HIFK etumatka kurottiin umpeen pelitavallisilla muutoksilla ja viimeinen finaali oli ensimmäistä maalia lukuunottamatta täysin Tapparan hallussa.

Ja tämä hottentotti kaikella rakkaudella.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Luonnollisesti loukkaantumiset aina vaikuttaa mutta, kuten @Sekera n ansiokkaasta analyysistä käy ilmi, kiekkokontrollijoukkueen on helpompi muuttaa pelaamistaan kuin hottentottikiekkoa pelavaan joukkueen.

Välieräparit oli näin jälkikäteen arvioiden hyvinkin mielenkiintoiset, toinen pari pelasi hottentottia ja toinen kiekkokontrollia. Varsinkin ensimmäisessä parissa otteluiden alut oli hirmuisen tärkeitä mutta toisessa pelit ratkaistiin vasta pelin loppupuoliskolla. Mikäli välieräparit olisi olleet hottentotti vs kiekkokontrolli, luultavasti finaalit olisi ollut täysin erilaiset ja kiekkokontrollia pelaava olisi osannut varautua hottentottia pelaavan metkuihin paremmin.

Tappara oli melkoisen aseeton ensimmäisissä peleissä mutta sai kaivettua kotipelistä (F2) äärimmäisen tärkeän voiton. Viimeisiin kahteen peliin HIFK etumatka kurottiin umpeen pelitavallisilla muutoksilla ja viimeinen finaali oli ensimmäistä maalia lukuunottamatta täysin Tapparan hallussa.

Ja tämä hottentotti kaikella rakkaudella.

Isommassa kuvassa IFK:n peliä kaudella 2015-2016 voi verrata hyvään stand up -esitykseen. Koomikko pitää yleisön hyvin pihdeissään ja ulospäin esitys näyttää siltä, että hyvä jutut pursuavat spontaanina ihan hatusta. Mutta tylsähkö fakta on kuitenkin se, että taustalla on hemmetisti hiottua duunia sekä juttujen että taimauksen osalta. Mutta se ei näytä siltä, vaan porukka ihmettelee vielä esityksen jälkeenkin, että kylläpä on lahjakas kaveri ja hieno show-mies.

IFK taisi pelata vähemmän hottentottia kun arvataankaan, sillä Törmäsen pelitapa oli kuitenkin aika looginen, ja toistoa näkyi. Mutta Törmänen tykkää antaa vapauksia varsinkin taitavammille pelaajille, ja se tuo hyvän annoksen arvaamattomuutta ja yllätyksellisyyttä mukaan peliin. Lisäksi suhteellisen tasainen peluuttaminen hyvän materiaalin kanssa (silloin kun terveystilanne oli parempi joukkueessa, ja Törmänen sai käyttää koko arsenaalia haluamallaan tavalla) takasi sen, että ei siellä 1-kentän jätkät olleet ihan piipussa 3,erässä, kuten monella vastustajalla matkanvarrella.
 
Viimeksi muokattu:

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
IFK taisi pelata vähemmän hottentottia kun arvataankaan, sillä Törmäsen pelitapa oli kuitenkin aika looginen, ja toistoa näkyi. Mutta Törmänen tykkää antaa vapauksia varsinkin taitavammille pelaajille, ja se tuo hyvän annoksen arvaamattomuutta ja yllätyksellisyyttä mukaan peliin. Lisäksi suhteellisen tasainen peluuttaminen hyvän materiaalin kanssa (silloin kun terveystilanne oli parempi joukkueessa, ja Törmänen sai käyttää koko arsenaalia haluamallaan tavalla) takasi sen, että ei siellä 1-kentän jätkät olleet ihan piipussa 3,erässä, kuten monella vastustajalla matkanvarrella.

Hyvin kirjoitettu koko viesti. Ei Törmänen kokonaan systeemeistä luopunut, mutta varsinkin hyökkäyspäässä vapauksia annettiin runsaasti. En ollut samaa mieltä varmaan puolestakaan siitä, mitä kirjoitettiin hänen kommentoineen muun muassa Zaborskyn pelikieltoon. Ei mestaruutta se ratkaissut, tosin en muista niin väitetynkään. Silti se vinkuminen oli surullismielistä.

Ihan oikeasti hei, kai nyt voidaan todeta, ettei Peltola ainakaan filmannut tai huvikseen pitänyt akvaariota päässään? Huomio lausuntojen merkityksestä ja niiden vastuusta on validi keskustelun aihe, mutta Törmäsen ajoitus ja esitystapa taas olivat niin vääriä kuin voi olla.

Summa summarum - onneksi ei Summanen - HIFK Antti Törmäsen johdolla mielestäni piristi kotimaista kiekkoilua. Analyytikkojen johdolla Liigassa oltiin ajautumassa melko yksipuoliseen tapaan ajatella kiekkoilusta. Ja kuten sanoin, HIFK:ta myöten puolustussuuntaan variaatioita on vähemmän kuin hyökkäyssuuntaan.

Kärkinelikko toki pärjäsi muita paremmin laadukkaiden toteuttajien ansiosta, mutta mielestäni HIFK erottui hyökkäyspelin variaatioilla ja rytmityksillä porukasta. Jälkeenpäin pidän yllättävänä, että Porin-peleistä Ässät otti tältä HIFK:lta täydet kuusi pistettä.

Ja hyvä huomio oli tuo peluutusasia. Jos Suomi onkin edelleen valmennuksen luvattu maa, peluutuspuolella ajellaan päin metsikköä. Kärpät yritti voittaa pelit sillä, että tiukan paikan tullen Ahon ketjun kuormaa lisätään. Mistä luulette johtuvan, että Aho on vähän erinäköinen nyt kisojen alla, kun sai huilata ja on pelannut maltillisempia minuutteja? Nuorena palautuu vielä kyllä, mutta pudotuspelisarjojen tiimellyksessä 25 minuutin peliajat sahasivat suoraan Kärppien oksaa.

Finaaleissa, varsinkin ratkaisevassa sellaisessa, Tapola oli lipsauttaa voiton käsistään. Tv:stäkin näki, kuinka hukassa ja jumissa muun muassa Lajunen oli lopussa, silti ykköset pelasivat vastakkain, koska niin oli päätetty tehdä. Oppirahoja, mutta meinasi tulla tamperelaisille kalliiksi.
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tv:stäkin näki, kuinka hukassa ja jumissa muun muassa Lajunen oli lopussa, silti ykköset pelasivat vastakkain, koska niin oli päätetty tehdä.
Sen Tapola kuitenkin teki, että siirsi kolmannen erän lopulla Laineen pois ykkösestä ja Jukka Peltolan tilalle. Eli sen jälkeen "ykkösketjut vastakkain" tarkoitti Tapparan osalta: Kuusela-Lajunen-Peltola pimentämässä Ramstedtia - mielestäni aika hyvä "sulkuketju" (lisäksi Jasua käytettiin oman pään aloituksissa).
 

Eeyore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tässä Itku-Antin luomulätkän hehkutuksessa on syytä muistaa, että joukkue oli noin 800 000 euroa kalliimpi, kuin esimerkiksi JYP:n tai Tapparan. Mahdollisuudenhan tuollainen materiaaliero antaa hortoilla kaukalossa miten sattuu ja silti tehdä tulosta. Loppupeleissä sitten vastaan tuli organisoitunut ja kurinalainen ryhmä, joka laittoi luomulätkän kuriin ja nosteli lopuksi kannua.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Tässä Itku-Antin luomulätkän hehkutuksessa on syytä muistaa, että joukkue oli noin 800 000 euroa kalliimpi, kuin esimerkiksi JYP:n tai Tapparan. Mahdollisuudenhan tuollainen materiaaliero antaa hortoilla kaukalossa miten sattuu ja silti tehdä tulosta. Loppupeleissä sitten vastaan tuli organisoitunut ja kurinalainen ryhmä, joka laittoi luomulätkän kuriin ja nosteli lopuksi kannua.
Niin, budjettierohan oli oikeasti Tapparaan n. 300 tonttua. Enkä tiedä katsoitko yhtään finaalimatsia, jos pidit IFK:ta epäorganisoituna ja näit pelaajien vain hortoilevan kentällä. Tappara nyt vain sattui olemaan parempi. Toki sun viestihistorian perusteella tämmöiset provoamiset on odotettuja. Onnea voitosta, vai kiinnostaako sua vastustajan tappio enemmän?

Sitähän sanotaan, että don't feed the troll, mutta enpä voinut vastustaa kiusausta.
 
Viimeksi muokattu:

Eeyore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Niin, budjettierohan oli oikeasti Tapparaan n. 300 tonttua.
Mistä tällaisen luvun tempaisit? Tapparan pelaajabudjetti oli 2.5 miljoonaa. Kauden aikana hankinnat olivat Tuukka Mäntylä, Aleksi Salonen ja Juhani Jasu, joten ei se kauheasti ylittynyt. Pois laitettiin nimekkäimmistä Pasi Puistola ja Elmeri Kaksonen. Ennen kaudean alkua hinki ilmoitti pelaajabudjetikseen 3.2 miljoonaa. Nimekkäimpänä hankintana Keith Aulie. Joten tuosta tuo budjettiero.

Enkä tiedä katsoitko yhtään finaalimatsia, jos pidit IFK:ta epäorganisoituna ja näit pelaajien vain hortoilevan kentällä.
Voin kertoa, että olin paikan päällä peleissä 1, 2, 3, 4 ja 6. Omia kannatin äänekkäästi joka pelissä. Voittopelit katselin uusintana samana yönä ruutu.fi:sta pariin kertaan. Tappiopelit vasta finaalisarjan ratkettua.

Tappara oli koomassa pelit 1 ja 3. Peli 2 oli junan kääntämistä takaisin raiteille. Tapparan herätessä hinkin peli alkoi seota. Ratkaisevassa pelissä hinkin paletti oli jo täysin repaleinen (katso @Sekera :n mainiot tilastot).

Onnea voitosta, vai kiinnostaako sua vastustajan tappio enemmän?
Loppuun asti olin Hakamettässä juhlimassa omien mestaruutta. Tämän jälkeen lähdin Keskustorille (mutta suihkulähteeseen asti en päätynyt). Torstaina olin toki Tapparan mestaruusjuhlissa.

Poika on tullut kotiin (kappaletta soitettu nyt sellaiset 20 tuntia). Finaalipelit (ja osa muistakin) on tullut nyt katsottua useaan kertaan uudestaan. Hetki sitten päättyi taas finaali numero 6.

Pakko tunnustaa, että onnenkyynel vieri poskelle Hakamettässä tuomarin levitettyä kätensä. Sama toistui taas, vaikka jo viikko vierinyt voitosta ja uusintakin on tullut nähtyä kokonaisuudessaan jo kolmesti.

Yleisesti ottaen voin todeta, että olo on ollut todella mahtava tämän viikon ajan. Ja on sitä myös loppuvuoden.

KIITOS TAPPARA!
 
Viimeksi muokattu:

HA kontio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mistä tällaisen luvun tempaisit? Tapparan pelaajabudjetti oli 2.5 miljoonaa. Kauden aikana hankinnat olivat Tuukka Mäntylä, Aleksi Salonen ja Juhani Jasu, joten ei se kauheasti ylittynyt. Pois laitettiin nimekkäimmistä Pasi Puistola ja Elmeri Kaksonen. Ennen kaudean alkua hinki ilmoitti pelaajabudjetikseen 3.2 miljoonaa. Nimekkäimpänä hankintana Keith Aulie. Joten tuosta tuo budjettiero.

Kauden aikaiset hankinnat eivät suoraan tarkoita että pelaajakulut ylittyvät budjetoidusta. Esim Aulien hankinta voi olla budjetoitu. Pelaajabudjetti tarkoittaa koko kauden aikana käytettyä rahaa. Voihan sen budjetin alittaakin, jos oikeita budjetoituja hankintoja ei löydy.
 

Kukko

Jäsen
Finaaleissa, varsinkin ratkaisevassa sellaisessa, Tapola oli lipsauttaa voiton käsistään. Tv:stäkin näki, kuinka hukassa ja jumissa muun muassa Lajunen oli lopussa, silti ykköset pelasivat vastakkain, koska niin oli päätetty tehdä. Oppirahoja, mutta meinasi tulla tamperelaisille kalliiksi.

Et ollut tarkkaavainen viimeisellä vitosella. Tapparan ykkönen rupesi olemaan nesteessä IFK:n tarttuessa viimeiseen oljenkorteensa Ramujen johdolla. IFK ykkösen pelatessa joka toistavaihtoa. Tapola erinomaisesti reagoi tilanteeseen vaihtamallan ykkösen muotoon Peltola-Lajunen-Kuusela. Vaihdos helpotti selvästi omanpään peliä ja painetta maalilla. Erinomainen reagointi Tapolalta, tämä luonnollisesti meni selostukselta täysin ohi.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Tässä Itku-Antin luomulätkän hehkutuksessa on syytä muistaa, että joukkue oli noin 800 000 euroa kalliimpi, kuin esimerkiksi JYP:n tai Tapparan. Mahdollisuudenhan tuollainen materiaaliero antaa hortoilla kaukalossa miten sattuu ja silti tehdä tulosta. Loppupeleissä sitten vastaan tuli organisoitunut ja kurinalainen ryhmä, joka laittoi luomulätkän kuriin ja nosteli lopuksi kannua.
Budjettiero ei ole sama kuin materiaaliero. Yleensä näitä höpinöitä materiaalierossa saa kuulla lähinnä huonoilta häviäjiltä, mutta nähtävästi niitä on nyt pesiytynyt jo sinne voittajienkin puolelle. Tiedä sitten mistä johtuu, syitä saa toki arvailla.

Kuten jo aiemmin olen sanonut, niin siinä vaiheessa kun pelataan finaleeja niin sönkötykset jostain materiaalierosta on ihan naurettavia (ok, IFK-Blues finaali 2011 ehkä poikkeus). Vaikka budjeteissa saattaa eroja ollakin, niin jos nyt ihan lähdetään ketjullinen kerrallaan vertailemaan IFK:n ja Tapparan finaalijoukkueita niin ei tuosta nyt mitään materiaalieroa saa aikaan. Sehän on sitten enemmän vaan Tapparan ja heidän toimiston hyvyyttä että ovat osanneet kasata oikein roolitetun joukkueen paria muuta jengiä halvemmalla ja voittamaan mestaruuden.
 

Eeyore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
@HA kontio En edes jaksanut mainita tuota, kun ajattelin lukijakunnan olevan jo sen verran sivistynyttä, että tietävät mitä budjetti tarkoittaa. Aavistelin kuitenkin, että eiköhän sieltä joku tule selventämään mitä budjetti tarkoittaa.

Voihan toki olla, että koko hinkin joukkue pelasi talkootyönä. Samaan aikaan on mahdollista, että Leinonen oli budjetoinut myyvänsä Tapparan pelaajat pois lokakuun aikana ja vetävänsä koko kauden A-junnuilla. Lähtökohtaisesti kuitenkin joukkueet aika lailla käyttävät tuon pelaajabudjettinsa kauden aikana. Mitään suuria muutoksia joukkueisiin ei tullut kauden aikana.
 

Eeyore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Budjettiero ei ole sama kuin materiaaliero.
Tästä olen toki samaa mieltä. Totuus kuitenkin on, että pelaajabudjetti korreloi vahvasti materiaalin kanssa.

Vaikka budjeteissa saattaa eroja ollakin, niin jos nyt ihan lähdetään ketjullinen kerrallaan vertailemaan IFK:n ja Tapparan finaalijoukkueita niin ei tuosta nyt mitään materiaalieroa saa aikaan.
Tappara sai hyvällä pelisysteemillä oikein roolitetustaan joukkuestaan aika lailla kaiken irti näissä pudotuspeleissä. Valtaosalle pelaajista tuo pelitapa oli iskostunut selkäytimeen jo aiempina kausina.

Mielestäni Tapparan pelisysteemi sai tämän materiaalin näyttämään paremmalta kuin mitä se oli. Vastaava porukka pelaamassa Törmäsen luomulätkää olisi saanut Tapolan organisoidulta Tapparalta finaaleissa pataansa 4-0.

Sehän on sitten enemmän vaan Tapparan ja heidän toimiston hyvyyttä että ovat osanneet kasata oikein roolitetun joukkueen paria muuta jengiä halvemmalla ja voittamaan mestaruuden.
Leinoselle toki iso kiitos tästä. Tappara operoi tämän kauden 4. suurimmalla pelaajabudjetilla. Edellä olivat juurikin nuo joukkueet (hinki 3.2 miljoonaa, Kärpät 3.0 miljoonaa ja Lukko 2.7 miljoonaa), jotka Tappara joutui pudotuspeleissä kohtaamaan. Pelimerkit oli hyvin käytetty, vaikka mukana oli pari tyhjääkin arpaa. Laineen huikea läpimurto tosin kumosi nämä negatiiviset vaikutukset.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös