Ottamatta kantaa siihen kuinka vakavalla naamalla muut ovat kirjoitelleet, itse teen parhaani pysyäkseni asialinjalla. Arvostelkoot sitten jälkipolvet menikö tämäkin teksti huumoriosastolle. Pakkohan tästä nyt jotain on spekuloida, onhan kyseessä yksi 2000-luvun pleijarien klassikoita, sen verran usein nämä kaksi bändiä ovat löytäneet toisensa nokitusten pudotuspeleissä tällä vuosituhannella.
Kirjoitan kummankin joukkueen näkökulmasta. Yritän jättää "henkiset yliotteet" ym. tulkinnanvaraisuudet pois. Tai no onhan tuossa allaolevassakin tietysti aika paljon näkemystä mukana.
Tappara
Uuden ykkösvalmentajan ensimmäinen vuosi suurelta osin Rautakorvelta perityllä pelaajarungolla. Vei runkosarjakohtaamiset nimiinsä, joskaan ei mitenkään kovin selvästi. Mistään ennakkosuosikin asemasta ei voi puhua.
Vahvuudet:
+ Neljä vahvaa kentällistä, joista mikä tahansa pystyy hyvänä päivänä ratkaisuihin. Myös maalivahdeista kumman tahansa voi (hyvänä päivänä) heittää tolppien väliin ja pelata realistisesti voitosta. Puolustajista löytyy ainakin kaksi pakkiparillista pelaajia, jotka mahtuisivat käytännössä minkä tahansa liigajoukkueen permanenttiin.
+ Parempi pelihuumori kuin vuosiin, kiitos ilmeisesti valmentajan, joka antaa pelaajille vapauksia. Näkyy myös aiempaa näyttävämpänä ja usein tuloksellisena hyökkäyspelinä.
Uhkat:
- Terävin kärki puuttuu. Hyökkäyspeli voi mennä tehottomaksi pyörimiseksi, ja ratkaisijoita ei ehkä löydykään tosipeleissä.
- Noviisiykkösvalmentaja. Vastassa erittäin kokenut valmentaja. Joskushan se ensimmäinen playoff-sarjavoittokin otetaan, mutta usein kuitenkin vasta kokemuksen kautta kun ensin hävitty muutama sarja.
- Ylivoimapelin ailahtelevuus. Ylivoimista täytyy pystyä iskemään niitä tärkeitä maaleja, muuten tulee vaikeaa.
- Pelityyli erityisen haavoittuvainen rikkovaa pelitapaa vastaan. Pleijareissa linja on yleensä sallivampi, joten...
Ratkaisupelaajat(?):
Ojanen? Yksi tiukemmasta tuomarilinjasta eniten hyötyneistä pelaajista. Muhkea pistepotti ja liigahistorian uusi syöttöennätys osoittavat, että taidot ovat yhä tallella.
Kontiola? Ikäluokkansa suurimpia suomalaisia taitopelaajia - vaan kuinka riittävät rahkeet tosipeleissä?
Öhman? Uraman pelityyliin loistavasti istunut taitava ja tehokas pelaaja - ilmeisesti viimeistä kauttaan Tapparassa.
Laine? Pelannut vahvan runkosarjan ja osoitti jo viime keväänä pystyvänsä nostamaan tasoa pudotuspeleihin.
Clarke? Puolustuksen yleistaituri. Parhaimmillaan Murphyynkin verrattu, huonona päivänä löysä p*ska.
Nikkilä? Haastanut ja jopa syrjäyttänytkin mestaruuden 2003 takuumiehen runkosarjassa - mutta entä pudotuspeleissä?
Näin Tappara voittaa Bluesin: Bluesin murhaavan ykkösketjun pelin hyydyttäminen on kaiken A & O. Tapparalla on ottelusarjaan kotietu ja viimeinen vaihto neljässä pelissä - näissä täytyy Bluesin ykköstä vastaan pistää rikkova ketju. Viimeisissä keskinäisissä runkosarjapeleissä tämä onnistuikin hyvin.
Blues
Parempi joukkue kuin pistesaaliista tai runkosarjasijoituksesta voisi luulla. Muutamat heikommat jaksot voivat hyvinkin mennä rankempien treenijaksojen piikkiin, kun tietää kuinka kokenut valmentaja on puikoissa. Sitä paitsi joutunut pelaamaan suuren osan kaudesta aika raihnaisella miehistöllä. Tärkeimpiin peleihin pääsee miltei täysin terveellä joukkueella.
Vahvuudet:
+ Liioittelematta liigan todennäköisesti paras ykkösketju. Vauhtia, taitoa, - ja tehoja, tehoja, tehoja.
+ Ykkösketjun takaakin löytyy kokeneita pelaajia. Löytyypä pari Tapparan mestarijoukkueessakin pelannut pelimannia. "Omilla koirilla" on tunnetusti erityismieltymys purra entisiä seurojaan.
+ Monessa liemessä keitetty kokenut kehäkettu valmentamassa.
Uhkat:
- Huonona päivänä kouluesimerkki ns. yhden ketjun joukkueesta. Jos ykkösketju pelataan pois, ratkaisijasektorilla voi olla hiljaista.
- Heikkilän sitoutuminen joukkueeseen tietäen mitä ensi kaudella on tulossa? (Tapparan viimekeväisen tippumisen Ässille ainakin jotkut pistivät sen piikkiin, että Rautakorven ajatukset olivat jo muualla.)
Ratkaisupelaajat(?):
Kariya? Liigan säkenöivimpiä tähtiä. Tekee kentällä mitä tahtoo. Nopea, taitava, ilmiömäinen pelikäsitys. Pistepörssin voitto puhuu omaa kieltään.
Manderville? Taidon ja voiman balanssi, kallistuen mielestäni hieman taidon puolelle. Pitää kuitenkin puolensa jos tulee tönityksi.
Kohn? Kokenut ja hyvin maalivainuinen pelaaja. Tärkeä palanen ylivoimalla, ei tosin enää parhaassa peli-iässä.
Viitaluoma? Rajamäki? Kaksi potentiaalista tehopelaaja joilta löytyy myös fyysistä voimaa - kumpikaan ei ole ollut vielä lähelläkään omaa parasta tasoaan tällä kaudella.
Heiskanen? Valmentajalle hyödyllinen roolipelaaja. Kiekolliset taidot rajoittuneita.
Brückler? Hyvänä päivänä parempi kuin kumpikaan Tapparan vahdeista. Paljon vartijana.
Näin Blues voittaa Tapparan: Kaiken avain on vierasvoiton ottaminen ensimmäisestä pelistä. Näin saadaan kotietu itselle + yksi voitto pesämunaksi. Pari nopeaa maalia alkuun ja Tapparan pelinrakentelun rikkominen häirinnällä, niin Tapparan peli-ilo muuttuu tuskaiseksi vääntämiseksi; aika kuluu eikä tarvittavia Tapparan maaleja synny.