J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tulikuuma sarja ?
Ensimmäinen peli siis takana ja meidän leirissä hymy korvissa. Ottelu itsessään oli melkoisen vaisu kun muistaa alkuhypen ja sen että pelataan kuitenkin playoffeja. Toisaalta tahmeissa ensimmäisissä peleissä ei ole mitään uutta. Alku jännitti ensin niin perkeleesti mutta sitten kun Blues ei tullutkaan sillä apinanraivolla päälle, niin peli meni tavallisesta runkosarjamatsista. Sarja onneksi kuitenkin paranee jatkossa.
Tapparan suuret kysymysmerkit Nikkilä ja Konna onnistuivat hyvin. Kontiolan tosin pitää lopettaa nuo lapsellisuudet ja pysyä kentällä, koska siellä häntä tarvitaan. Antaa Laineen hoitaa tuo kuumenemispuoli ja tyhmät jäähyt. Myöskin Hancock oli positiivinen ilmestys ja oli ainakin elisen ajaksi ottanut kananmunat pois housuista. Clarke oli hirveän huono ja Henryllä oli taas muutaman kerran uskomattoman vaikeaa kiekon kanssa.
Bluesilta olen nähnyt todistettavasti vain 3-4 ottelua ennen eilistä. Kuitenkaan Bluesin avauspeli ei ollut muuttunut mihinkään alkukeväästä ja oli edelleen melkoista tohellusta. Joukkueessa on kuitenkin periaatteessa taitavia pakkeja, mutta jostain syystä avaukset ovat sekä liian hitaita että myös epätarkkoja. Ja jos Tapparan pakistossa hölmöiltiin, niin myöskään herrat Peltonen, Kuoppala ja Suhonen eivät "ihan" onnistuneet. Lisäksi Laatikaisen ylivoimapelaaminen oli itselle pettymys.
Hyökkäyksessä Blues sai painetta toisessa erässä jäähyjen vahvasti avustamana. Mutta se vaarallinen ykkösketju taisi olla eilen jossain muualla. Kariyaa ei oikein näkynyt ja varsinkin Kohn oli suorastaan huono. Manderville on pelimies viimeisen päälle, se on selvä. Hurme, Kalto ja Uhlbäck odotetusti nousivat esiin playoffeissa ja myös Tolsa duunasi vahvasti. Rajamäki oli pettymys, ei tuonut oikein mitään lisäarvoa joukkueelle.
Tapparan hyökkäyskalusto ja sen esitys oli sekin tavallaan odotettu. Nelonen Kinun johdolla sytytti joukkuetta ja tulee olemaan isossa roolissa. Ojanen oli mainio ja voitti kaksinkamppailuita jyrämäiseen tyylinsä. Lisäksi täytyy olla tyytyväinen Nurmen ja Viinasen otteisiin. Sen sijaan Öhman, Laine ja Venäläinen olivat kovasti tehottomia vaikkakin laitojen hinkkaaminen maistui ihan hyvin jokaiselle. Kontiola oli alussa liekeissä, sitten välillä näytti että taas mennään yksin joka paikkaan. Lisää suoraviivaisuutta kiitos.
Maalivahtiosasto selvästi Tapparalle. Brückler oli kyllä melkoisen epävarman oloinen ja viimeinen maali oli sellainen joita ei vain saa päästää näissä karkeloissa. Tasoituksen tekeminen on kuitenkin aina kovan työn takana. Kun Brückler tuosta vielä parantaa niin sarjasta tulee kahden huippuvahdin taisto. Lehtoa on turha kaipailla maalin suulle, ellei Tommilta irtoa jalka tms.
Huominen ottelu on iso matsi Tapparalle. Viime vuotinen housuun kuraaminen ei saa toistua vaikka Blues koittaisi tulla kuinka kovaa tahansa. Kärsivällisellä kiekon siirtelyllä ja varmoilla syötöillä Tappara pystyy pääsemään helpostikin pois mahdollisen jyrän alta. Kuten Kerho teki viime vuonna HIFK:ta vastaan. Jotenkin tuntuu että kiekollinen aloite pysyy Tapparalla koko sarjan, sillä Blues ei välttämättä edes halua hallita kiekkoa niin paljoa. Ja pakiston työskentelyä kun katsoo, niin ei ole ihmekään. Tappara pystyy myös parhaimmillaan luomaan paljon laadukkaita hyökkäyksiä, joista syntyy tilanteita. Bluesin paikat tulivat ainakin eilen enemmän kiekon riistojen ja nopeiden kääntöjen kautta, ei niinkään oman kiekollisen pelin kautta.
Kova sarja on tiedossa. Bluesin rynnäkköä odotellaan ja viime vuoden jälkeen se saakin olla melkoinen paraati jotta se saisi sukat pyörimään. Kuitenkin yllättävän hyvä mieli jäi avauspelistä, toivottavasti se jatkuu.
Ensimmäinen peli siis takana ja meidän leirissä hymy korvissa. Ottelu itsessään oli melkoisen vaisu kun muistaa alkuhypen ja sen että pelataan kuitenkin playoffeja. Toisaalta tahmeissa ensimmäisissä peleissä ei ole mitään uutta. Alku jännitti ensin niin perkeleesti mutta sitten kun Blues ei tullutkaan sillä apinanraivolla päälle, niin peli meni tavallisesta runkosarjamatsista. Sarja onneksi kuitenkin paranee jatkossa.
Tapparan suuret kysymysmerkit Nikkilä ja Konna onnistuivat hyvin. Kontiolan tosin pitää lopettaa nuo lapsellisuudet ja pysyä kentällä, koska siellä häntä tarvitaan. Antaa Laineen hoitaa tuo kuumenemispuoli ja tyhmät jäähyt. Myöskin Hancock oli positiivinen ilmestys ja oli ainakin elisen ajaksi ottanut kananmunat pois housuista. Clarke oli hirveän huono ja Henryllä oli taas muutaman kerran uskomattoman vaikeaa kiekon kanssa.
Bluesilta olen nähnyt todistettavasti vain 3-4 ottelua ennen eilistä. Kuitenkaan Bluesin avauspeli ei ollut muuttunut mihinkään alkukeväästä ja oli edelleen melkoista tohellusta. Joukkueessa on kuitenkin periaatteessa taitavia pakkeja, mutta jostain syystä avaukset ovat sekä liian hitaita että myös epätarkkoja. Ja jos Tapparan pakistossa hölmöiltiin, niin myöskään herrat Peltonen, Kuoppala ja Suhonen eivät "ihan" onnistuneet. Lisäksi Laatikaisen ylivoimapelaaminen oli itselle pettymys.
Hyökkäyksessä Blues sai painetta toisessa erässä jäähyjen vahvasti avustamana. Mutta se vaarallinen ykkösketju taisi olla eilen jossain muualla. Kariyaa ei oikein näkynyt ja varsinkin Kohn oli suorastaan huono. Manderville on pelimies viimeisen päälle, se on selvä. Hurme, Kalto ja Uhlbäck odotetusti nousivat esiin playoffeissa ja myös Tolsa duunasi vahvasti. Rajamäki oli pettymys, ei tuonut oikein mitään lisäarvoa joukkueelle.
Tapparan hyökkäyskalusto ja sen esitys oli sekin tavallaan odotettu. Nelonen Kinun johdolla sytytti joukkuetta ja tulee olemaan isossa roolissa. Ojanen oli mainio ja voitti kaksinkamppailuita jyrämäiseen tyylinsä. Lisäksi täytyy olla tyytyväinen Nurmen ja Viinasen otteisiin. Sen sijaan Öhman, Laine ja Venäläinen olivat kovasti tehottomia vaikkakin laitojen hinkkaaminen maistui ihan hyvin jokaiselle. Kontiola oli alussa liekeissä, sitten välillä näytti että taas mennään yksin joka paikkaan. Lisää suoraviivaisuutta kiitos.
Maalivahtiosasto selvästi Tapparalle. Brückler oli kyllä melkoisen epävarman oloinen ja viimeinen maali oli sellainen joita ei vain saa päästää näissä karkeloissa. Tasoituksen tekeminen on kuitenkin aina kovan työn takana. Kun Brückler tuosta vielä parantaa niin sarjasta tulee kahden huippuvahdin taisto. Lehtoa on turha kaipailla maalin suulle, ellei Tommilta irtoa jalka tms.
Huominen ottelu on iso matsi Tapparalle. Viime vuotinen housuun kuraaminen ei saa toistua vaikka Blues koittaisi tulla kuinka kovaa tahansa. Kärsivällisellä kiekon siirtelyllä ja varmoilla syötöillä Tappara pystyy pääsemään helpostikin pois mahdollisen jyrän alta. Kuten Kerho teki viime vuonna HIFK:ta vastaan. Jotenkin tuntuu että kiekollinen aloite pysyy Tapparalla koko sarjan, sillä Blues ei välttämättä edes halua hallita kiekkoa niin paljoa. Ja pakiston työskentelyä kun katsoo, niin ei ole ihmekään. Tappara pystyy myös parhaimmillaan luomaan paljon laadukkaita hyökkäyksiä, joista syntyy tilanteita. Bluesin paikat tulivat ainakin eilen enemmän kiekon riistojen ja nopeiden kääntöjen kautta, ei niinkään oman kiekollisen pelin kautta.
Kova sarja on tiedossa. Bluesin rynnäkköä odotellaan ja viime vuoden jälkeen se saakin olla melkoinen paraati jotta se saisi sukat pyörimään. Kuitenkin yllättävän hyvä mieli jäi avauspelistä, toivottavasti se jatkuu.