Ohhoh mitä settiä taas. Mä en oo itse osannut koskaan olla oikein mustasukkainen. Eron ja nykyisen välissä oli jos jonkinmoista säätöä, joita ei kaikkea viitsi edes muistella. Mutta entinen hyvä ystäväni oli kyllä tapaus sinällään. Tinderissä tavattiin, seurusteltiin ehkä pari viikkoa, erottiin ystävinä, jatkettiin fwb-linjalla, kunnes siitä jäi ainoastaan f jäljelle. Sinällään ihan fine minulle, koska ihminen itsessään oli suurimmalta osin ihan painonsa arvoinen kultaa. Ja sitten oli se pimeä puoli. Oltiin joskus siskoni kanssa kauniina kesäpäivänä Mustikkamaan Korkee-seikkailupuistossa, koska molemmat ollaan sopivan lapsenmielisiä. Tuon kolmetuntisen aikana puhelin oli soinut jonkun toistakymmentä kertaa (en todella pitänyt sitä tuolla puunlatvustossa taskussa) ja viestejä tullut vähintäänkin saman verran. Tietenkään mitään erityistä asiaa ei ollut, mutta tulikivenkatkuista tekstiä, kuinka olin varmasti jonkun toisen naisen kanssa ja vähintäänkin panemassa. Kerroin, että olin hyvinkin toisen naisen kanssa, nimittäin oman siskoni, ja mutta että panemaan ei sentään ryhdytty. Ja siis emme tosiaan seurustelleet tuon naisen kanssa.
No se ystävyys tuli päätökseen lopulta toissa vuonna, kun homma kävi liian painostavaksi. Hän ei siis halunnut mitään muuta kuin ystävyyttä, ja sehän sopi. Olin aiemmin tavannut nykyisen puolisoni ja lapsikin oli syntynyt. Hän ei koskaan halunnut kuulla mitään meidän suhteestamme eikä edes puolisostani, ja sitten irtosi jossain vaiheessa henkseleistään, kun en kuulemma koskaan kertonut meistä tai puolisostani mitään hänelle. Ja sekin oli väärin, että minä en tässä elämäntilanteessa ollut aina saatavilla, kun hän minua tarvitsi. Kahden lapsen äitinä tiesi kyllä, mitä tuo arki on. Ja kun yritin saada hänen kanssaan sovittua tapaamisia hyvissä ajoin, niin se karahti aina siihen, että kun hän ei halua tehdä suunnitelmia etukäteen. Ja jos erehdyin kysymään, josko ehdittäisi vaikka tällä viikolla näkemään, niin ei onnistu, koska oli niin paljon muita suunnitelmia. Aivan. Jossain välissä hän sitten ilmoitti, että ei halua enää kuulla minusta mitään, koska minulla ei ole koskaan hänelle aikaa.
Toisinaan olen miettinyt, että mitähän vittua. En koskaan saanut vastausta kysymykseen, että mitä hän minusta todellisuudessa tahtoi. Olen aidosti paljon hänelle elämässäni velkaa, koska eron jälkeen olin aivan sekaisin ja eksyksissä ja hän tuuppasi minut oikeaan suuntaan, mutta tuo soutaminen ja huopaaminen ynnä ihmeellinen mustasukkaisuus ja tietynlainen tahto manipuloida tekivät vain asioista sietämätöntä. En toivo häntä enää elämääni takaisin, mutta vastauksia olisi kiva saada. Tuon hänen viimeisimmäksi jääneen viestinsä jälkeen vastasin ystävällisesti ja sydämellisesti, että toivon hänelle vain ja ainoastaan pelkkää hyvää elämässään ja että arvostan tätä aikaa, jonka sain kulkea hänen kanssaan.
No, aikansa kutakin, näin on parempi.
yle.fi
/img-s3.ilcdn.fi/a7260ef681d571a079f185ae6b6642c15e0b3e505ce75233f05d9b88356d62d6.jpg)
