No nyt nämä sietämättömät taas iskivät meille kuudennen kerran kolmeen vuoteen. Joka kerta kohteliaasti sanonut, että olen itse yhteydessä, mikäli tarve. Torstaina soiteltiin ovikelloa, en avannut. Kadulla seisoi pojat punanutuissaan. Eilen jälleen uudelleen räklättiin ovikelloa klo.20:30, en avannut. Sitten alkoi oveen koputtaminen ja mulla meni huuruun. Sanoin pojille, että "menkää oikeisiin töihin ja lopettakaa tämä ihmisten kiusaaminen. Ensi kerralla päästän rottweilerin irti!" Ja mitä vielä, sieltä tuli "maanantaina voidaan tulla paremmalla ajalla, nähdään silloin!". Suljin oven ja mietin, pitääkö itkeä vai nauraa?