Pitäisikö itkeä vai nauraa?

[Vanha Len]

Tähän lasten kasvatukseen näin yleisesti haluaisin tuoda esille, miten pikkuinen Vanha Len on kasvatettu aikoinaan.

Kun tötöilin niin isä kysyi, että superia vai pehmeää. Super tarkoitti vyön solkipäätä ja pehmeä sitä toista päätä. No, ainahan vastasin, että pehmeää ennemmin mutta omasta rikkeestä riippuen sain "ansioni" mukaan. Eihän tuo lujaa vetänyt mutta tilanteen täytääntöönpano pelotti aivan saatanasti.

Samoihin aikoihin muodostin pari mielikuvituskaveria, joille pelkojani toin esille...

Myöhemmin sain pöljäilystä kintuille koivuniemen herrasta, joka koostui muutamasta kalutusta koivunvitsasta. Luunappeja ja tukistuksia tuli tuon tuosta mutta arestiin en koskaan joutunut. Koskaan ei meikäläistä kuitenkaan hakattu vaikka väkivalta perheeseen muuten kuului isän puolelta.

Tosin toisinaan kun isäukko tötöili niiin sain vetää häntä nyrkillä naamaan...äijä oli kuitenkin aina kännissä kun antoi tähän luvan. Ja vittu...annoin palaa täysillä.

Eikös tää ollut normaalia kasvatusta 60-luvun taitteessa...?

 

[Sistis]

Tuo kuvaamasi käytös ei ainakaan nopeasti arvioituna vaikuttanut aivan normaalilta lapsen käytökseltä, ja nuo tapaukset voivat oikeasti olla todella energiaa syöviä. Mahdollinen yksinhuoltajuus, talousongelmat yms. siihen päälle, niin voimavarat voivat olla aika lopussa.

Omasta mielestäni lapsi vaikutti ns. ylivilkkaalta, ja äiti taas varsin nyhveröltä, jolta puuttui totaalisesti auktoriteetti ja kyky komentaa lasta. Tuntui siltä, että äiti antoi jatkuvasti periksi kaikessa, joten siitä syystä lapsikin käyttäytyi tuolla tapaa.

Päällisin puolin äiti vaikutti minusta ihan normaalilta, ja jopa hyväntuuliselta ja pirteältä lepertelijältä. Vaatetuksesta päätellen ainakaan kovinkaan köyhästä ihmisestä tuskin on kyse, joskaan mitään varmaa en osaa sanoa. Yksinhuoltajuuteen en myöskään tietenkään osaa ottaa kantaa. Oli syy mikä hyvänsä, kyseessä oli toki aika surullinen tapaus. Kyseessä voi toki olla luontainen auktoriteetin puuttuminenkin.

Ihmeellisenä pidin sitäkin, että äiti pyysi meiltä hiljaa anteeksi vasta, kun sai lapsensa pois välistämme. Eikä hän tässäkään vaiheessa edes katsonut meihin, eikä myöskään kysynyt, kävikö meille tilanteessa mitään. Lapsi esim. seisoi muovipussimme päällä. Tuolla ei onneksi ollut muuta, kuin yhdet kengät sekä ulkoiluvaatteet. Mutta jossain tilanteessa olisi esim. meidän omaisuuttamme saattanut särkyä. Tällöin olisin toki ottanut asian puheeksi.

Ehkä paras tapa tuossa olisi ollut se, että äiti olisi heti tullessaan pyytänyt anteeksi, ja sen jälkeen käskenyt vielä lastaankin suorittamaan anteeksipyynnön "sedältä ja tädiltä".

 

[Evil]

Kun tötöilin niin isä kysyi, että superia vai pehmeää. Super tarkoitti vyön solkipäätä ja pehmeä sitä toista päätä. No, ainahan vastasin, että pehmeää ennemmin mutta omasta rikkeestä riippuen sain "ansioni" mukaan.

Vyöstä sai pieni Evilkin jokusen kerran, ja aiheesta. Sitten oli vielä tämä "lehtien kanssa vai ilman", eli minkälaista risua tuli istumalihaksille. Eniten vitutti, kun itse piti hakea metästä se piiska...

Nykyisin ei vituta enkä ole katkera. Päinvastoin, olisin minäkin luultavasti tehnyt noina aikoina tällaiselle riiviölle ihan samoin. Opiksi otin kyllä. Silti, pahin rangaistus oli kun joskus 10-vuotiaana menetin mankan ja kasetit takavarikkoon pariksi viikoksi. Pyysin jopa, että anna mieluummin selkään...

Omia lapsiani en ole piiskannut, ei ole tarvinnut. Meillä mennään järkipuheella, välillä lievällä kiristyksellä ja kiitettävästä toiminnasta saatetaan palkita. Olen kyllä valmis antamaan tukkapöllyä jos joskus on pakko, olkoonkin sitten rikos.

Ylipäätään ihmisillä, lapsilla ja aikuisilla, suurin syy toimia sääntöjen mukaan on käsittääkseni rangaistuksen pelko. Aika moni kersa riehuisi ja tappelisi koko ajan, ellei minkäänlaista sanktiota olisi odotettavissa. Aika moni aikuinen kaahaisi jatkuvasti ylinopeutta ellei liikennettä valvottaisi, ja saattaisipa tehdä muutakin rikollista ellei poliisia ja sakkoja/vankilaa tarvitsisi ottaa päätöksissään huomioon.

 

[Bruno]

Myöhemmin sain pöljäilystä kintuille koivuniemen herrasta, joka koostui muutamasta kalutusta koivunvitsasta. Luunappeja ja tukistuksia tuli tuon tuosta mutta arestiin en koskaan joutunut. Koskaan ei meikäläistä kuitenkaan hakattu vaikka väkivalta perheeseen muuten kuului isän puolelta.

Vyöstä sai pieni Evilkin jokusen kerran, ja aiheesta. Sitten oli vielä tämä "lehtien kanssa vai ilman", eli minkälaista risua tuli istumalihaksille. Eniten vitutti, kun itse piti hakea metästä se piiska...

Nämä kaksi ylempää lainasin, koska tässä on se suurin ero meihin, jotka olemme syntyneet 80-luvun alussa. Kuria oli, mutta rangaistuksena oli aina jotain muuta kuin fyysistä kuritusta. Koskaan en muista saaneeni selkään omilta vanhemmiltani. Tosin faija kertoi tarinoitaan omasta lapsuudestaan ja ukkini tuntien, en epäillyt ainoatakaan tarinaa. Faija kyllä tapasi välillä "uhkailla" koivuniemen herran kylään tulosta.

Ylipäätään ihmisillä, lapsilla ja aikuisilla, suurin syy toimia sääntöjen mukaan on käsittääkseni rangaistuksen pelko. Aika moni kersa riehuisi ja tappelisi koko ajan, ellei minkäänlaista sanktiota olisi odotettavissa. Aika moni aikuinen kaahaisi jatkuvasti ylinopeutta ellei liikennettä valvottaisi, ja saattaisipa tehdä muutakin rikollista ellei poliisia ja sakkoja/vankilaa tarvitsisi ottaa päätöksissään huomioon.

Tämä on mielenkiintoista ja varmasti ainakin suurelta osin totta. Väärä ketju jauhaa, mutta ainakin nykyisiä "pikkurikoksia" kuten ylinopeutta, punaisia valoja päin ajelua, kenties pieniä varkauksia olisi luultavasti huomattavasti enemmän. Toisaalta, kun pohtii taas tilanteita esim. maanjäristyksiä, hirmumyrskyjen tuhoaikaa jne. jolloin on täysi kaaos päällä eikä perinteinen poliisivalvonta pelaa, tyhjenevät kaupat ja kodit aika hyvällä tahdilla.

 

[Vanha Len]

Kuria oli, mutta rangaistuksena oli aina jotain muuta kuin fyysistä kuritusta. Koskaan en muista saaneeni selkään omilta vanhemmiltani.

Hmmm...haluaisitko piiskaa näin jälkikäteen tällaiselta vanhemmalta mieheltä...?

No, leikki sikseen ja munat pois taikinasta. Tosiaankin vuosikymmenien saatossa ovat kasvatusmetodit kokeneet muutoksia. Ehkäpä parempaan suuntaan...tai sitten ei. Kerro sä kaikentietävä kasvatustieteiden ylijohtaja, nimimerkki TosiFani, miten lapsia pitää kasvattaa.

 

[TosiFani]

...Kerro sä kaikentietävä kasvatustieteiden ylijohtaja, nimimerkki TosiFani, miten lapsia pitää kasvattaa.

Kylläpäs on Vanha Len keksinyt nimityksen, kiitos vaan, tosin haistan kommentin takaa lievää sarkasmia ja loukkaantumista.

Lasten kasvatus on helppoa, siihen tarvitaan vain maalaisjärkeä, ei opintoja tai oppaita. Lasten kuuluu käyttäytyä kunnolla ja heidän huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua. Lasta ei tarvitse lyödä tai tukistaa, riittää kun on johdonmukainen ja tiukka rajoista. Jos lapsi kiipeilee junan penkkien yli, lapsen ei kuulu matkustaa junalla vaan opetella ensin miten julkisissa kulkuvälineissä matkustetaan. Jos kaikesta huolimatta näin tapahtuu, vanhemman velvollisuus on puuttua tällaiseen touhuun.

 

[Vanha Len]

Kylläpäs on Vanha Len keksinyt nimityksen, kiitos vaan, tosin haistan kommentin takaa lievää sarkasmia ja loukkaantumista.

Eipä ole kuule sarkasmia tai loukkaantumista laisinkaan asiassa. Olet vaan mieletäni osoittanut vahvuutta tällä osa-alueella.

 

[cottonmouth]

Lasten kasvatus on helppoa, siihen tarvitaan vain maalaisjärkeä. Lasten kuuluu käyttäytyä kunnolla ja heidän huonoon käyttäytymiseen tulee puuttua. Lasta ei tarvitse lyödä tai tukistaa, riittää kun on johdonmukainen ja tiukka rajoista.

Itselläni ei lapsia ole, eikä lähitulevaisuudessa, jos ollenkaan, ole aikeissa hankkiakaan, mutta tavallaan huvittaa(?) miten paljon lasten kasvatus sivuaa koiran kasvatusta. Tästähän hyviä esimerkkejä ovat esim. nämä livsubjim-kanavien kauhukoira/kakara-ohjelmat, joissa toisellaan käytännössä samoja neuvoja kaikissa.

Eli jotakuinkin: Älä huomioi huutamista tms. kotona, koska sillä haetaan vain huomiota. Palkitse hyvä käytös välittömästi eli vahvista tätä toimintoa. Turha huutaa tai räyhätä liikaa jo sattuneesta vahingosta, koska kohde ymmärtää vain, että olet vihainen, mutte ei välttämättä miksi. Ja niin edelleen.. Kuulostaa simppeliltä ja sitähän se onkin, mutta kaikista ei noita ole toteuttamaan. Siksi täälläkin saa lukea näitä avautumisia niin koirista kuin lapsistakin. Itsellä noiden ensinmainittujen kanssa on mennyt hyvin, mutta eihän tavallaan mitään tarkoita, että samoin menisi niiden omien pentujen kanssa.. Katsellaan, jos aihetta tulee.

 

[Vanha Len]

Palkitse hyvä käytös välittömästi eli vahvista tätä toimintoa.

Mikä on arjessa lapsen hyvää käytöstä ja miten se palkitaan...siis välitömästi? Suklaan pala tai muu namu, jonka voi ottaa käskystä kuonon päältä...?

Onko hyvä käytös se mikä ei ole pahaa käytöstä...?

 

[cottonmouth]

Mikä on arjessa lapsen hyvää käytöstä ja miten se palkitaan...siis välitömästi? Suklaan pala tai muu namu, jonka voi ottaa käskystä kuonon päältä...?

Onko hyvä käytös se mikä ei ole pahaa käytöstä...?

Ehkä olen liian koiraorientoitunut, kun ei noita lapsiakaan ole, mutta kaipa lastakin, pienempiä ainakin, voinee palkita, jos tekevät jotain toivottua. Ei kai sen tarvitse olla mikään nami, vaan ottaa vaikka syliin, kehuu, leikkii hetken yhdessä tms. Vahvistaa kuitenkin sitä mielikuvaa, että "nyt toimin oikein ja se iso ukko tykkäsi". Eli tulee vaikka luokse kutsuttaessa, hakee jonkun tavaran, lähtee kiltisti tarhaan.. Kaipa jotain tällaista. Voipi olla, että siitä omasta mahdollisesta jälkikasvusta tulee täysiä ihmishirviöitä, mutta kokeillaan nyt ainakin näillä ajatuksilla. Pennuilla on lajista riippumatta kuitenkin aika paljon samoja käyttäytymismalleja.

 

[TosiFani]

Mikä on arjessa lapsen hyvää käytöstä ja miten se palkitaan...siis välitömästi? Suklaan pala tai muu namu, jonka voi ottaa käskystä kuonon päältä...?

Onko hyvä käytös se mikä ei ole pahaa käytöstä...?

Kuten koirankin koulutuksessa, kiitos ja sen osoittaminen sanallisesti/ fyysisesti on paras koulutuskeino.

 

[TosiFani]

... Voipi olla, että siitä omasta mahdollisesta jälkikasvusta tulee täysiä ihmishirviöitä, mutta kokeillaan nyt ainakin näillä ajatuksilla. Pennuilla on lajista riippumatta kuitenkin aika paljon samoja käyttäytymismalleja.

Jos olet hyvä koirakouluttaja, noudata samaa linjaa lasten kanssa, niin hyvä tulee. Valitettavan usein kasvattajat tekevät lapsista liian aikaisin aikuisia ja odottavat näiden toimivan aikuismaisesti.

 

[Pordinard]

Vähän tuli parista viimeisimmästä tämän ketjun viestistä mieleen eräs huikea elokuvakohtaus... "He's playing fetch... with my kids... he's treating my kids like they're dogs"

 

[dana77]

Ylipäätään ihmisillä, lapsilla ja aikuisilla, suurin syy toimia sääntöjen mukaan on käsittääkseni rangaistuksen pelko. Aika moni kersa riehuisi ja tappelisi koko ajan, ellei minkäänlaista sanktiota olisi odotettavissa. Aika moni aikuinen kaahaisi jatkuvasti ylinopeutta ellei liikennettä valvottaisi, ja saattaisipa tehdä muutakin rikollista ellei poliisia ja sakkoja/vankilaa tarvitsisi ottaa päätöksissään huomioon.

Jatkoajasta löytyy jo vuodelta 2008 loistava kirjoitus jossa tätä asiaa sivutaan:

Terveillä lapsilla moraali alkaa kehittymään jo ikävaiheessa 3-6 vuotta ja vain ensimmäisellä tasolla eli esimoraalisella tasolla moraalin perusta on rangaistukset. Osa ohittaa tämän vaiheen ohi alle kymmenvuotiaana.

Jo kakkostasolla eli sovinnaisen moraalin tasolla lapsi pyrkii noudattamaan sääntöjä jo ihan sääntöjen itsensä takia. Kolmanella tasolla eli periaatteellisen moraalin tasolla sitten ja oikeudenmukaisuus ja ihmisarvon kunnoittaminen ovat keskeiset moraalin periaatteet.

 

[Evil]

Kyllä minä ainakin varastaisin mitä haluan ihan surutta jos ei tarvitsisi pelätä rangaistuksia, enkä ikinä ajaisi pääteillä alle sataakuuttakymppiä.

 

[TosiFani]

Kyllä minä ainakin varastaisin mitä haluan ihan surutta jos ei tarvitsisi pelätä rangaistuksia, enkä ikinä ajaisi pääteillä alle sataakuuttakymppiä.

Tämän perusteella ehkä pitäisi pohtia missä kohtaa kirjoittajan moraalin kehitys on vääristynyt, mutta kun katsoo kirjoittajan nimimerkkiä, niin moraalin kehitys on ollut odotetun mukainen.

 

[Vanha Len]

Tämän perusteella ehkä pitäisi pohtia missä kohtaa kirjoittajan moraalin kehitys on vääristynyt, mutta kun katsoo kirjoittajan nimimerkkiä, niin moraalin kehitys on ollut odotetun mukainen.

Nooh...melkoinen veijarihan tuo Saatana on ja laskee rankkaa huumoria kun tilaisuus tulee. Toisin se on kuitenkin Jumalalla...ei edes ota keskusteluun mitenkään osaa. Lähtisi edes heittämään jotain kaikkivoipaa läppää mutta kun ei.

Jätkät saisi hyvän väännön aikaiseksi.

 

[Evil]

Tämän perusteella ehkä pitäisi pohtia missä kohtaa kirjoittajan moraalin kehitys on vääristynyt

Se vääristyi siinä kohtaa kun huomasin että maailma on epäoikeudenmukainen. Toiset painaa niska limassa ja kärvistelee silti köyhyysrajalla, kun toisilla on kaikkea eikä ne ole ikinä tehneet mitään sen eteen.

Kyllä mulla on ihan yhtä iso oikeus rikastua toisten kustannuksella kuin näillä vitun riistoporvarien työtävieroksuvilla perillisilläkin. Tarpeeksi kun niitä näkee niin kohta Mersut palaa huviloiden pihoilla ja porvarit nukkuu huonosti, saatana.

 

[tant gredulin]

Ihmeellisenä pidin sitäkin, että äiti pyysi meiltä hiljaa anteeksi vasta, kun sai lapsensa pois välistämme. Eikä hän tässäkään vaiheessa edes katsonut meihin, eikä myöskään kysynyt, kävikö meille tilanteessa mitään. Lapsi esim. seisoi muovipussimme päällä. Tuolla ei onneksi ollut muuta, kuin yhdet kengät sekä ulkoiluvaatteet. Mutta jossain tilanteessa olisi esim. meidän omaisuuttamme saattanut särkyä. Tällöin olisin toki ottanut asian puheeksi.

Tuo anteeksipyyntö kävi minun korvaani, sillä normi-vapaakasvatus-isi/äiti ei edes pyydä anteeksi, joten kaikki tuo kuvaamasi - äidin yyberrauhallinen puhe ja anteeksipyyntö - toi mieleeni että lapsella oli joku sairaus. Mutta mä olenkin wanhaa liittoa, tosi wanhaa :)

 

[ms.qvist]

Pääasiassa vastuu on vanhemman, mutta koska olen läheltä seurannut yhtä äiti+erityislapsi -kombinaatiota, osaan hiukan tuntea myötätuntoa myös vanhemman suuntaan. Tuo kuvaamasi käytös ei ainakaan nopeasti arvioituna vaikuttanut aivan normaalilta lapsen käytökseltä, ja nuo tapaukset voivat oikeasti olla todella energiaa syöviä. Mahdollinen yksinhuoltajuus, talousongelmat yms. siihen päälle, niin voimavarat voivat olla aika lopussa. Noh, ehkä en lähde analysoimaan tilannetta pidemmälle, kun mulla ei ole kuvaustasi enempää asiasta hajua. Pääsääntö on tietenkin se, että vastuu on vanhemman.

Hyvä ettet lähtenyt analysoimaan tilannetta sen pidemmälle, koska yhden tapauksen perusteella ei voi tehdä analyysiä suuntaan tai toiseen, diagnoosiin vaaditaan muutakin kuin yhden junamatkan tottelemattomuuden seurauksena tehty diagnoosi. Normaalikin lapsi voi käyttäytyä joskus poikkeavalla tavalla, ja jos taustalla on vielä mainitsemiasi perheongelmia tai kenties matkasta johtunutta väsymystä tai mitä tahansa mikä on aineuttanut stressiä viimeaikoina joko lapselle tai äidille tai molemmille ja jos perheeseen kuuluu isä niin vielä hänellekin, on täysin mahdollista, että tämä kaikki purkautuu huonona käytöksenä ja äidin piittaamattomana käyttäytymisenä. Lasta en siis lähtisi hetimmiten syyllistämään, enkä välttämättä äitiäkään yhden tapauksen perusteella, jollen tunne taustoja sen paremmin. Mutta tietenkin, jos se kakara alvariinsa käyttäytyy samalla tavalla, on jossain vika, joko kasvatuksessa tai sitten kyseessä on neurologinen ongelma lapsella itsellään tms.

vlad.

 

[sampio]

Lasta en siis lähtisi hetimmiten syyllistämään, enkä välttämättä äitiäkään yhden tapauksen perusteella, jollen tunne taustoja sen paremmin.

vlad.

Tarkoitukseni ei ole syyllistää kumpaakaan, vaan lähinnä halusin tonkaista asiaa hiukan syvemmältä. Eli välttämättä äiti ei ole kusipää, vaan käytös voi olla monien asioiden summa, joista yksin voi olla lapsen ylivilkkaus tms. Jollain tapaa vain tuo kuvaus toi mieleeni yhden tutun adhd-muksun. Mutta joo, toivottavasti pointtini tuli edes suurin piirtein selville.

 

[ms.qvist]

Tarkoitukseni ei ole syyllistää kumpaakaan, vaan lähinnä halusin tonkaista asiaa hiukan syvemmältä. Eli välttämättä äiti ei ole kusipää, vaan käytös voi olla monien asioiden summa, joista yksin voi olla lapsen ylivilkkaus tms. Jollain tapaa vain tuo kuvaus toi mieleeni yhden tutun adhd-muksun. Mutta joo, toivottavasti pointtini tuli edes suurin piirtein selville.

Sorry, ei ollut tarkoitukseni mitenkään "ojentaa" sinua.

Minunkin ystävälläni on poika, jolla on diagnosoitu ad-hd. Etenkin pojan ollessa nuorempi, hän oli ajoittain hyvinkin vaikeasti hallittavissa ja kun tämä ystäväni on yh, aiheutti se epäilemättä stressiä vaikka hänellä olikin hyvät välit pojan isään ja sai kasvatukseen tukea häneltä. Nyt pojan ollessa jo lähes aikamies, tilanne alkaa olla jo parempi mutta opiskelussa tms. hän tarvitsee selkeät rajat ja ajoittain tukea. Mutta kaikkiaan hän on minusta pärjännyt elämässään hyvin vaikka tiensä ei olekaan ollut niitä helpoimpia kulkea.

vlad.

 

[TosiFani]

...Lasta en siis lähtisi hetimmiten syyllistämään, enkä välttämättä äitiäkään yhden tapauksen perusteella, jollen tunne taustoja sen paremmin. Mutta tietenkin, jos se kakara alvariinsa käyttäytyy samalla tavalla, on jossain vika, joko kasvatuksessa tai sitten kyseessä on neurologinen ongelma lapsella itsellään tms.

vlad.

Ei näin nuorta lasta saa syyllistää, vanhempaa kylläkin. Äidin pitäisi tietää minkälaiset odotukset junassa kulkemisessa on. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikku häirinnästä vaan junaan täysin sopimattomasta käytöksestä.

 

[kiljander]

Mikä tuossa tilanteessa olisi mahtanut ollut se OIKEA konsti?

.

Oikea kasvatus. Minulla ei ole ongelmia ollut lapsieni käytöksen vuoksi koska heidät on kasvatettu tottelemaan sekä ottamaan muut ihmiset huomioon eikä tuollaista vaan voi tapahtua. Maailma on liian täynnä itsekkäitä paskiaisia vauvoista vaariin.

 

[ms.qvist]

Ei näin nuorta lasta saa syyllistää, vanhempaa kylläkin. Äidin pitäisi tietää minkälaiset odotukset junassa kulkemisessa on. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan kyse mistään pikku häirinnästä vaan junaan täysin sopimattomasta käytöksestä.

Äidin tulisikin tietää ne odotukset, joita junassa matkustamiselle asetetaan mutta aina äiti (tai joissain tapauksissa isä tai molemmat) ei välttämättä jaksa puuttua asiaan tarvittavalla vakavuudella, joten yhden tapauksen perusteella on vaikea sanoa, onko äiti hyvä vai huono kasvattaja kun emme tiedä taustoja tarkalleen. Taustalla voi olla stressiä, väsymystä, vaikeuksia kotona tai sitten sillä kakaralla voi olla jokin neurologinen vaiva, minkä tähden hän käyttäytyi kuten käyttäytyi ja tuolloin lasta ei tietenkään missään nimess tule syyllistää olipa hän minkä ikäinen tahansa.

Käyttämäni sanamuoto "lapsen syyllistäminen" tjsp on väärä, olet siinä oikeassa, mutta kun itse kasvoin syyllistävässä ilmapiirissä niin jotenkin oli luontevaa käyttää mainitsemaani ilmaisua. Onneksi minun ei tarvitse miettiä kuinka lapseni kasvatan, jatkanko "verenperintöä" vai en kun päätös siitä etten hanki lapsia on hyvin voimakas. Ei siis ole vaaraksi, että minun kasvatusmetodini periytyisivät seuraavalle sukupolvelle. Ja hyvä etteivät periydy koska lasten tekeminen on itseasiassa likimain pahin teko mitä voi ajatella tekevänsä. Sen pahempaa ympäristöä kuormittavaa taakkaa Maapallolle ei juurikaan voi tehdä, ja kun se on taakkana pahimmillaan lähes vuosisadan tai ylikin.

vlad.