Vähän ihmetyttää tuo TalSan juttu. Ajatellaanpa nyt vaikkapa, kuinka moni nuori hakee Stockalle kesäduuniin... Kyllä siellä työhönottaja on vahvoilla kun valitsee siitä ne, jotka edes haastatteluun saakka pääsee ja siitä vielä sitten tienaamaan.
Nykynuorille pitää oikein erikseen kertoa, ettei työpaikalla sovi kiroilla asiakkaiden kuullen tai hengailla napa paljaana. Linkki TalSan juttuun.
Montako ohjauspeliä oot laittanut kuntoon...?
Eli kritiikkiä saa esittää vasta, kun..
Miksi se olisi aina sen kasvatuksen vika, jos mokia sattuu?.
En kai yhtään. Mitä sitten?
Käytännössä nyt vähän vain ihmettelin, että keskusteluun saa osallistua vain jos.. Mutta joo, jatkakaa..
Montako ohjauspeliä oot laittanut kuntoon...?
Onneksi sain esimerkiksi jakeluun miksi räikeät meikit, minihame ja niukka toppi eivät sovi 70-vuotispäiville, jossa enin osa ihmisistä on eläkeläisiä. En usko, että tyttö pahaa tarkoitti alun alkaenkaan, mutta ei vaan tajunnut juttua.
Kyllä kotikasvatuksessa on useampikin asia ollut viturallaan, jos nuorelle on epäselvää, miten pukeudutaan työpaikalla.
Paha sanoa kun en tuollaista ole väittänyt. Tottakai mokia sattuu ja pitääkin mutta lapsen kasvatuksella on suuri merkitys siihen, miten ihminen nuorena aikuisena käyttäytyy...ja oikeastaan koko elämän ajan.
Huomioita voi aina tehdä ja osa niistä voi olla täysin oikeitakin. Pelkkä huomioiden teko ei kuitenkaan kasvatusta. Olen aivan varma, että osa lapsettomista olisi todella hyviä vanhempia ja vastaavasti jotkut vanhemmat eivät täytä niitä kriteerejä. Silti on otettava huomioon sekin, että teini-ikäinen alkaa jo jonkin verran elämään omaa elämäänsä, eikä kaikissa tapauksissa auta, vaikka kasvatus olisi ollut kuinka hyvä tahansa. Joillakin huono käytös voi olla oikeasti mielen tylsyyttä, joillakin nuorilla taas tietoista kapinaa. Tämä nyt ei ole sinulle aivan suoraan, mutta ajatukseni poiki lähinnä lainaamastani kohdasta.Eikä se, että on kasvattanut lapsia ole aina tae siitä, että on osaa homman ja on "parempi" kuin henkilö joka ei lapsia ole kasvattanut. Joskus se ulkopuolinenkin osaa tehdä havaintoja, jotka kasvattajalta saattavat jäädä huomiotta. Usein sitä on sokein sille mitä lähellä tapahtuu.
vlad.
Vapaa-ajattelijoiden raamatunvaihtokampanja on aika surkuhupaisan lapsellinen. En väitä, etteikö kristinuskoa voisi soveltaa ruokkimaan seksuaalikielteistä asennetta, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan, mutta seuraava perustelu kampanjalle on todella hutera: Tempauksen tavoitteena on arvostella uskontojen seksuaalikielteisyyttä ja tuoda esiin tervehenkinen vaihtoehto uskonnolliselle kirjallisuudelle.
Mistä lähtien pornoteollisuus on ollut tervehenkistä?
1800-luvun alusta. Poikkeuksia tosin löytyy, mainittakoon niistä tärkeimpänä vaikka Saksalaiset ja Japanilaiset.Mistä lähtien pornoteollisuus on ollut tervehenkistä?
Miten niin jälleen? Kuinka monta kertaa tästä on keskusteltu? Ylen uutisointi oli kieltämättä vajaa verrattuna lainaamaasi vajaa-ajattelijoiden sivuilta, mutta ei tuosta silti kovin vilpitöntä yritystä saa aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan heitin puuhastelu vaikuttaa varsin yläastemaiselta.Ehkäpä teikäläinen on "jälleen" väärinymmärtänyt asian tahallaan, oletkos lukenut tuosta tempauksesta esim. Helsingin Vapaa-ajattelijoiden sivulta infoa? [/url]
Miksi tähän täyty sotkea Raamatun kuva seksuaalisuudesta?Vaihdamme uskonnollista kirjallisuutta pornolehtiin, koska porno edustaa täysin vastakkaista ajattelutapaa tyypillisille uskonnollisille seksuaalinormeille.
Käsittääkseni Ut:n saa pornolehden tilalle. En nyt tiedä, onko tuo niin erityisen hyvä vastaveto, mutta ei kai kuitenkaan sairas. Miksi olisi?Ja eikös Helsingissä ollut joku kristillinen kirjakauppa joka vaihtaa pornon raamattuun, se on vasta sairasta.
Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä tervehenkisyys?Mistä lähtien pornoteollisuus on ollut tervehenkistä?
Nyt tuo episodi jo huvittaa hieman, mutta pohjimmiltaan tuo on toki surullista. Tai saattaahan se olla että minä en ymmärrä lasten kasvattamisesta mitään, kun itselläni ei sellaisia ole... ei kai tuo ihan normaaliakaan toimintaa ollut?
Äänen korotus ei sinänsä ole itse tarkoitus, vaikka toisinaan ihan hyvä tehokeino. Itse suosin mielummin selkeää tilanteeseen puuttumista ja suoraa puhetta vaikka vieraiden kuullen. Kotona ääni nousee sitten herkemmin.Olisi se saamarin akka voinut edes vähän korottaa ääntään. Kyllä tuo ipana olisi uskonut...
Ei ollut. Jonkinlainen diagnoosi varmasti löytyy, vaikka en niistä itse ymmärräkään mitään. Kuvauksessa oli vain paljon tuttua tuntemieni erityislasten kanssa. Verrattuna vaikka omaan viisivuotiaaseen tyttäreeni, en voisi kuvitellakaan, että hän tunkisi vieraan syliin istumaan. Kyseenalaisia leikkejähän lapset toisinaan keksivät, mutta vanhemmat ovat sitäkin varten, että moisia ei toteuteta.Nyt tuo episodi jo huvittaa hieman, mutta pohjimmiltaan tuo on toki surullista. Tai saattaahan se olla että minä en ymmärrä lasten kasvattamisesta mitään, kun itselläni ei sellaisia ole... ei kai tuo ihan normaaliakaan toimintaa ollut?
Sistiksen kuvaama episodi liittynee lastenkasvatusmetodiin, jossa kaikki käskyt, kehotukset ja ohjeet annetaan ääntä korottamatta ja - aivan ehdottomasti - lasta kiskomatta tai nostelematta.
Ei se raskauden aikana muodostu, mutta onhan se aivan selvää, että normaalijärjellä ja käytöksellä varustettu vanhempi tajuaa kasvatuksesta enemmän kuin samantasoinen lapseton ihan vain sen vuoksi, että sillä on kokemusta asiasta. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki vanhemmat olisivat automaattisesti parempia asiassa kuin lapsettomat. Sistiksenkin tapauksessa selkeästi äiti oli kujalla ja kanssapalstalaisemme ihmetteli sekä vanhemman että lapsen käytöstä. Veikkaan, että jos Sistiksellä olisi lapsi(a), hän ei olisi ollut turhan hienotunteinen tuossa tilanteessa, vaan ehkä hoitanut asian lukuisten vaipanvaihtokertojen karaisemana käden käänteessä.Ja se, ettei ole omia lapsia ei estä minusta kertomaan, mikä on oikeaa kasvatusta jne. Tämä taito kun meillä jokaisella on luonnostaan. Vai onko joku sitä mieltä, että se muodostuu sen 9 kuukauden raskauden aikana?
Usein lapsia paapotaan kun ovat mukamas niin herkkiä ja särkyväisiä. Kyllä lapset kestävät normaalia kasvatusta ja kuria...paljon paremmin kuin välinpitämättömyyttä. Normaalilla kasvatuksella tarkoitan esim meitä 60 ja 70- luvun lapsia. Tämä aivan yleistäen.
Sistiksenkin tapauksessa selkeästi äiti oli kujalla ja kanssapalstalaisemme ihmetteli sekä vanhemman että lapsen käytöstä.
Veikkaan, että jos Sistiksellä olisi lapsi(a), hän ei olisi ollut turhan hienotunteinen tuossa tilanteessa, vaan ehkä hoitanut asian lukuisten vaipanvaihtokertojen karaisemana käden käänteessä.
Olen Vanhan Lenin kanssa samaa mieltä siitä, että vieraiden lasten tekemisiin saa ja joskus jopa tuleekin puuttua. Minä suosin kuitenkin mielummin selkeää ja määrätietoista sanomista ja tarvittaessa tilanteeseen puuttumista kuin karjumista.
Tosiasia on vain se, että kova ääni voi olla oikeasti aika pelottava asia, itselleni ainakin oli lapsena, ja ylipäätään antaa turhan voimakkaan signaalin. Normaali lapsi uskoo kyllä tiukkaa sanomista ilman turhaa äänen korottamista.
Yleistetään vähän lisää. Minä olen syntynyt -82 ja minut on "vielä" kasvatettu "vanhan ajan" tyyliin, on kerrottu mikä on oikein ja mikä on väärin. Minut on joskus jopa tuomittu parin viikon kotiarestiiin. Nykypäivänä kotiarestistakin saa varmaan sakkoja vapaudenriistosta, jos poliisille ilmoitetaan.
Mutta milloin lastenkasvatus on saanut näin mauttomat piirteet, joissa lapsille ei aseteta minkäälaisia sääntöjä tai rajoja? Oma yleistävä veikkaukseni on 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa syntyneet, jotka ovat sitten saaneet perheenlisäystä.
Minulla ei ole omia lapsia toistaiseksi, mutta jos/kun niitä joskus siunaantuu, on aivan satavarmaa, että kasvatan toukkani samaan tyyliin, kuin minut on kasvatettu.
Vanhempien sanaa ja asetettuja rajoja kunnioitetaan, mikäli lipsahtaa väärälle puolelle, on seurauksena pieni sanktio, mikä ei tässä tapauksessa tarkoita turpakäräjiä, vaan esimerkiksi kotiarestia tai karkkipäivän/viikkorahan menetystä tietyksi ajaksi.
Kaipa tuokin on ihan tapauskohtaista. Minä ainakin toivon, että tämä eilen tapaamani äiti oli yksittäistapaus. Tavallaan säälinkin häntä. Varmasti tilanne oli hänestäkin nolo. Ainakin, mitä olen muutamia "lapsellisia" kavereitani ja tuttaviani tarkastellut, on heillä mielestäni ihan terve ote lasten kasvatuksessa. Rajat vedetään, ja lapset käyttäytyvät varsin hyvin. Eilen tuolla junassa oli kolme muuta lasta vanhempineen. Nämä lapset olivat samaa ikäluokkaa, kuin tämä häirikkö. Nämä vanhemmat saivat lapset pysymään kurissa ja lapset uskoivat heti, kun isä tai äiti vähän käski. Eikä näissä tapauksissa kukaan joutunut korottamaan ääntään. Pelkkä napakka käsky tehosi heti.
Pääasiassa vastuu on vanhemman, mutta koska olen läheltä seurannut yhtä äiti+erityislapsi -kombinaatiota, osaan hiukan tuntea myötätuntoa myös vanhemman suuntaan. Tuo kuvaamasi käytös ei ainakaan nopeasti arvioituna vaikuttanut aivan normaalilta lapsen käytökseltä, ja nuo tapaukset voivat oikeasti olla todella energiaa syöviä. Mahdollinen yksinhuoltajuus, talousongelmat yms. siihen päälle, niin voimavarat voivat olla aika lopussa. Noh, ehkä en lähde analysoimaan tilannetta pidemmälle, kun mulla ei ole kuvaustasi enempää asiasta hajua. Pääsääntö on tietenkin se, että vastuu on vanhemman.Oikeastaan lapsen käytöstä en sinällään ihmetellyt, enkä osannut olla hänelle mitenkään vihainen. Äidin suuntaan taas tunsin melkeinpä puhdasta halveksuntaa. Lapsi on kuitenkin tuossa iässä vielä sellainen, että kaikki "kivat kiipeilypaikat" kiinnostavat etc. Ja jos vanhemmat eivät vedä rajoja, niin onhan se aivan varmaa, että lapset lähtevät tutustumaan näihin "junan penkkien välisiin luolastoihin" jne.
Näissä on tietenkin henkilökohtaisia eroja. Ehkä ajattelen asian tuota kautta, koska olen toiminut useita vuosia lasten- ja nuortenleirien ohjaajana ja nykyään opettajana, joten vieraiden lapsien ojentamiseen ei ole kovin suurta kynnystä. Toki pyrin asiallisuuteen, koska ymmärrän, että vanhempi ei välttämättä ole aina kuutamolla kasvatusvastuustaan, vaan ihan vaikka vain ajatuksissaan. Siltä osin vanhemmuus on opettanut aika paljon armahtavaisuutta lähimmäisiä kohtaan ainakin mulle. Kaikki vahingot eivät ole aina silkkaa kusipäisyyttä. Mutta se on jo kokonaan toisen ketjun aihe.Voi olla. Toisaalta, jos ajattelen, miten oma isäukkoni käyttäytyisi tilanteessa, en usko hänenkään vieraalle lapselle ärähtävän. Sen sijaan, jos minä olisin tuon ikäisenä ryhtynyt moiseen leikkiin, olisi isukki tai äitimuori kyllä lopettanut sen välittömästi. Miksikö otin isäukon tähän puheeksi? Siksi, että olen monessa mielessä luonteeltani samanlainen kuin hän, ja hän on kuitenkin tekaissut kaksi lasta tähän maailmaan. En siis usko, että tuo hienotunteisuus karisee välttämättä vanhemmuuden myötä.
On se noinkin, tai ainakin itse ole oppinut ennakoimaan asioita erilailla kuin lapsettomana. Kai se on ihan loogistakin. Mutta kuten tuossa edellä jo sivusin, kyllä nuo tilanteet yllättävät välillä varmasti jokaisen suurperheellisenkin. Sitä ei vain aina pääse jonkun kerhoikäisen pään sisään tai osaa arvata, ettei vanhempi puutukaan johonkin selkeään rikkomukseen.Niin, siinä, kun lapsi tunki syliimme, olimme jo sanoneet tälle suhteellisen napakasti, että "älä nyt tule tänne". Olisi pitänyt ehkä korottaa hieman ääntä ja nousta seisomaan. Ja sanoa vaikka, että "sun äitisikin sanoi, ettei tänne saa tulla". Valitettavasti tilanne tuli aika yllättävästi eteen, eikä siinä oikein osannut reagoida. Ehkä pienten lasten vanhemmilla on se etu puolellaan, että he ovat tottuneet lasten yllättävän nopeastikin ilmeneviin tempauksiin, ja osaavat siksi luonnostaan sanoa asian selkeästi ja napakasti.