Olen tästä jo niin monelle avautunut, että miksei tännekin:
Olen kahden lapsen isä. Toinen lapsista on päiväkodissa neljä päivää viikossa ja toinen on äitinsä kanssa kotona, koska on kahdeksankuinen.
Päiväkodissa käyvä lapsi tuo ajoittain "tuliaisia" päiväkodista, eli ollaan suht usein kipeinä. Milloin enemmän milloin vähemmän. Siis jo ennen tätä koronahärdelliäkin.
Viime syksynä tuliaiset tarttuivat meikäläiseen kahdesti. Ensin olin töistä sairauslomalla yhtenä lokakuisena perjantaina 5,5 tuntia, sitten kaksi päivää marraskuussa, muistaakseni torstai ja perjantai 25.-26.11. Molemmista kerroista ilmoitin esimiehelleni tai hänen sijaiselleen puhelimitse/tekstiviestitse, koska omalla ilmoituksella on ok olla pois pari päivää.
Viime syksynä olin myös sysännyt liikkeelle projektin, jonka seurauksena saisin muutaman (vaarattomiksi todetun) patin poistettua päästäni. Sain lopulta poisto-operaatioon ajan 21.12. ja tästä ilmoitin esimiehelleni hyvissä ajoin. Operaatiosta sain yhden päivän (eli sen 21.12.) sairauslomaa lääkärin kirjoittamana. Lähetin sähköpostitse kuvan todistuksesta palkanlaskentaan ja esimiehelleni. Esimieheni totesi, ettei hänen tarvitse moisia todistuksia nähdä, on vain turhaa vaivaa kun pitää huolehtia yksityisyydensuojasta jne.
No, tammikuussa sitten tuli sähköpostiin heräte, jossa luki, että pitäisi käydä varhaisen välittämisen mallin mukainen keskustelu, jossa käydään läpi syyt poissaoloilleni (kolme erillistä poissaoloa kolmen kuukauden ajanjaksolla). Viesti tulee poissaolojärjestelmästämme automaattisesti, joten ajattelin vain, että "No perhana, taisi juu osua kolmen kuukauden sisään nuo vajaat neljä päivää poissaoloja. No, pitää sitten sanoa, että flunssaa ja ennaltasovittu operaatiohan siinä oli, niinkuin esimies hyvin tietää." Keskustelu käytiin siis esimieheni kanssa.
Ajattelin, ettei tuollainen keskustelu varmaan viittä minuuttia kauempaa kestä, kun syyt olivat tiedossa. Olinpa raskaasti väärässä. Esimies jaksoi muistuttaa useampaan otteeseen, että tämä oli vasta toinen kerta, kun moinen keskustelu pitää käydä, joten "hän on vähän ruosteessa". Rivien välistä olin kuulevinani myös kritiikkiä poissaolojen tiuhuutta kohtaan. Voi olla, että kuulin väärin.
No, yritin siinä sössöttää, että tosiaan likka on päiväkodissa ja vaimo on kotona, että aina kun likka jonkun taudin sieltä tuo, niin mä en pysty olemaan "lapsen sairaus" -syyllä pois töistä kuten muut tiimimme pienten lasten isät, joilla myös vaimo on työelämässä. Esimies kertoi auliisti vinkkejä, että peruskuntoa pitäisi kasvattaa ettei flunssa tartu niin helposti. Keskustelu kesti lopulta 45 minuuttia (mukana ehkä 10 minuuttia muuta työasiaa).
Olin siis pandemia-aikaan yhteensä 21,5 tuntia pois töistä flunssan ja 7,5 tuntia ennalta sovitun operaation vuoksi ja tuon ansiosta minulle selitettiin, että kannattaa hankkia nastapohjat kenkiin, että pääsee liukkaallakin kelillä lenkille. Jäi esimiehelle kertomatta, että käyn kyllä koiramme kanssa joka aamu 30-40 minuutin lenkillä, oli liukasta tai ei.
Päästiinpä keskustelussa myös siihen tulokseen, että HR:llä ei kuulemma ole mitään keinoa tietää oliko 21.12. operaatio oikeasti edes mikään operaatio vai olinko kenties AA-klinikan tapaamisessa.
Olin suhteellisen sanaton ja sanoin sitten, että pitää vissiin katsoa kalenterista koska on seuraavan kerran "lupa" pitää saikkua. Esimies sanoi, että "totta kai kipeenä ollaan saikulla". Sanoin vain, että aiemman keskustelun perusteella asia ei todellakaan vaikuta olevan näin.
No, kalenterista katsottuna päivät tulivat tuosta 25.-26.11. saikusta täyteen eilen (laskuri ei siis nollaannu keskustelusta). Se nyt ei auta, että olen ollut tämän viikon koronassa (kotitesti tehty perjantaina illalla). Buranaa on mennyt, mutta saikulle "pääsisi" vasta huomenna. Toki oikeasti sinnehän pääsisi koska tahansa ja tuo tämänviikkoinen oli typerä protesti ja omalla terveydellä leikkimistä, mutta ei tässä ole kuume kunnolla noussut eikä mitään ns. kovia oireita ainakaan vielä ole ilmaantunut.
Tähän väliin muokkaan tiedon siitä, että olen tietenkin ollut etätöissä (jo keväästä 2020), ettei kellekään tule sellainen kuva, että olisin tartuttamassa muita. Napsin parhaana päivänä yhteensä neljä nelisataista buranaa pysyäkseni työkykyisenä.
Lähetin tästä postia jo työterveyshoitajalle ja -psykologillekin. On mielessä laittaa viesti myös HR:lle, mutten tiedä onko siitä sen suurempaa apua. Vedonnevat siihen, että esimies on niin vähän keskusteluja pitänyt ja esimies mainitsi myös, että "ehdottomasti ollaan kipeinä poist töistä." Eniten auttaa, että tästä pääsee avautumaan.
Kaveri ehdotti, että seuraavan saikun voisi ottaa ihan rehellisesti ryyppäämisen takia, jos kerran ei ole mitään keinoa tietää onko saikut otettu sen takia tai ei. On vakaassa harkinnassa...
PS. kirjoitus on täyttä tajunnanvirtaa, joten epäjohdonmukaisuuksia saattaa ilmetä ja niitä korjaillaan sitten tarpeen mukaan.
PPS. olen töissä suht suuressa firmassa (yli 1000 työntekijää), joten välipomojen välipomoja löytyy.
PPPS. ymmärrän, että maailmassa on suurempiakin murheita juuri nyt, mutta tämä on vaivannut jo yli kuukauden.
