Pitäisikö itkeä vai nauraa?

[mikko600]

En oikein tiedä, miten mitataan esim. silakka- tai ahvenfileestä sisälämpötila.

Kannattaa varmaan sitten lukea se Välimäen ohje. Voit oppia jotain.

 

[TosiFani]

Kannattaa varmaan sitten lukea se Välimäen ohje. Voit oppia jotain.

Juu, ehkä siinä ratkaistaan myös fuusioreaktion ongelmat.

 

[Footless]

Juu, ehkä siinä ratkaistaan myös fuusioreaktion ongelmat.

No ne voi olla kanssa joillekin vieraampia asioita, mutta sulle varmasti ihan itsestäänselvyys.

 

[TosiFani]

No ne voi olla kanssa joillekin vieraampia asioita, mutta sulle varmasti ihan itsestäänselvyys.

Samaa luokkaa kalafileen paistamisen kanssa.

 

[mikko600]

Juu, ehkä siinä ratkaistaan myös fuusioreaktion ongelmat.

Tuskinpa. Kunhan neuvotaan tietämättömiä kalan valmistamisessa. Ihmeellinen kommentti sinulta. Mitä tällä tarkoitit?

 

[Vanha Len]

Jokainen normaali ihminen ymmärtää, että se laitetaan pannuun, jossa on rasvaa ja otetaan pois kun se on kypsä.

Juuri näin. Ja normaali ihminen paistaa kalan liian kypsäksi kuten tekee myös kanan kanssa. Veikkaan, että 90 prosenttia kotikokeista paistaa ylikypsäksi nämä raaka-aineet. Jopa ravintoloissa tämä on aivan helvetin yleistä. Puhumattakaan vaikkapa maksasta. Kalan kyllä moni osaa paistaa kypsäksi mutta samalla liian kuivaksi.

 

[MustatKortit]

... Kalan kyllä moni osaa paistaa kypsäksi mutta samalla liian kuivaksi.

Tätähän se Välimäkikin taisi sanoa.

SHOKKIVAU: löysin tuon lainaamani ja keskustelua herättäneen artikkelin.

Huippukokki Hans Välimäen mukaan yleisin virhe kalaruokien valmistuksessa on ylikypsentää kalasta mehukkaat nesteet pihalle.

- Kala on herkkä raaka-aine, joka pitää kypsentää hellävaroin. Isomman fileen kypsyyden voi tarkistaa paistolämpömittarilla: kala on sopivan kypsää, kun se on sisältä 60-70-asteista. Pienempi filee kypsy silmämääräisesti. Hyvä nyrkkisääntö on paistaa sitä toiselta puolelta hyvin ja vain käyttää lämpenemässä toiselta puolelta, Välimäki vinkkaa Lidlin tiedotteessa.

koko artikkeli IL:n sivuilta, linkin takaa:
Hans Välimäki: Tässä kalan kanssa menee useimmin pieleen | Ruoka | Iltalehti.fi

 

[Virveliä kainaloon]

Aikoinaan Pohjois-Norjassa erään tunturijärven rannoilta pari viikkoa perhostelin rautua. Perkaus ja pannuun nyrkillisen voiköntin kera. Alkoi tosin viimeisinä päivinä tökkimään, joten vaihdettiin järvitaimeneen. Tulomatkalla mentiin ekaan grilliin, joka tuli vastaan ja se oli Utsjoella. Ei ole hampurilainen maistunut niin hyvältä koskaan.

Joo sama homma itsellä. Kyllä parin-kolmen viikon lohi-/taimen-/rautureissun jälkeen burger, kebab tai pitsa on ihan jumalaista. Eikä sillä etteikö ensimmäisinä päivinä kalat tuottaisi samoja kokemuksia. Tosin syöminen ei toki ole se isoin juttu.

Parasta herkkua on, kun edellisenä iltana saatu ja fileoitu lohi pannaan aamulla perunoiden ja kerman kanssa retkikeittimeen kiehumaan. Ja parantaa muuten kalansaantimahdollisuuksia huomattavasti, kun ottaa kermaa, perunoita, suolaa ja tilliä mukaan maastoon. Norjastahan noita ei kannata ostaa, joten tämä mahdollisuus on vain ihan ensimmäisinä päivinä. Suosittelen, mutta älkää tulko samoille mestoille.

 

[Virveliä kainaloon]

Ja kalan paistaminenkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Välillä kannattaa ihan suosiolla tehdä varman päälle kypsää, jos ei halua laihikselle. Mutta erityisesti lohi on helppo pilata paistamalla liian kuivaksi. En tiedä, kun itsellä kala on yleensä lähempänä raakaa kuin kuivaa. Ahvenista saa parhaat herkut kun tekee ruodottoman fileen, kierittää ruisjauhoissa, paistaa ja napostelee menemään. Kuhalle sitten kermaa ja sitruunaa, ja uusia perunoita.

Siikahan taas syödään yleensä suolattuna tai savustettuna. Itse pidän kuitenkin erityisesti paistetusta siiasta, ilman leivitystä. Siis pelkkä suola. Mökillä on kiva napata pintaperholla 3-5 lusikan mittaista siikaa ja vedellä fileiksi. Hyvät alkupalat saa ja on kivaa.

Harjus ja hauki ei säväytä, eivätkä salakkaa (vahinko, mutta oli herkkua) lukuunottamatta särkikalatkaan. Muita kotoisia en olekaan sitten syönyt. (pl. Taimen, jota en Suomesta ota(enkä lohta) ja Silakka, koska elelee meressä )

Edit. Ja tulee siikaan toki vähän kermaa.

Lopetan ot-höpinät osaltani tähän

 

[Vanha Len]

Harjus ja hauki ei säväytä, eivätkä salakkaa (vahinko, mutta oli herkkua) lukuunottamatta särkikalatkaan.

Savustettua ja varsinkin hyvin suolattua haukea syö hyvinkin. Ei tarvitse olla kuin yksi yö luonnon helmassa ja muutama edessä.

Isän kanssa käytiin 70-luvulla useinkin lauantaisin Aurajoen rannalla, satamassa onkimassa ja kaikki särjet otettiin messiin. Linnankadun viimeisimmässä puutalossa (joka on vielä pystyssä) pystymuurin pesässä sitten halstrattiin näitä särkiä. Äiti oli valmiiksi keittänyt perunoita.

 

[Wiljami]

...
Harjus ja hauki ei säväytä, eivätkä salakkaa (vahinko, mutta oli herkkua) lukuunottamatta särkikalatkaan.
....

Särkikaloissa on muutamia yllättäviä mitkä kuuluvat kesään: graavattu säynävä hyvin harvoin nautittuna on hyvää (näitä tulee vahingossa virvelillä ehkä 1/kesä) ja tavallisempana särkikalaeväänä ukon savustama lahna (niitä saakin syödä kotipaikalla käydessä lähes päivittäin, kun suht varmasti tulee verkoilla).

Sompat, pasurit yms taitaa olla niin harvinaisia, etten ole koskaan saanut muutoin kuin ehkä pieniä mato-ongella ja niissä ei ilmeisesti ihmeitä syötäviä ruotojen lisäksi enää ole. Karppia ja ruutanaa voisi kyllä testata jos keksisin jonkun paikan mistä noita saisi ongittua. (Mikkelin vedenpuhdistamolla on wanha jälkiselkeytysallas/lampi, johon on ruutanoita istutettu pohjamudissa myllertämään ja joku patu pitää siellä katiskaa kesäisin. Itse etsin potentiaalisesti vähemmän riskaabelia ruutanalampea silti.)

Lopetan ot-höpinät osaltani tähän

Älä suotta, kalaruokaketjua täällä ole kuitenkaan.

Aihetta seitinohuesti sivuten, aiemmin illalla täällä käydyt kalanpaistoväännöt saivat kyllä ääneennauramista aikaan, ei itkettänyt lainkaan.

edit. Miten päädyit syömään salakkaa? Joskus penskana tuli niitä muikkuina ongittua (sittemmin kävi hyvin selväksi ettei muikut ole kovin onkeenottavaisia), mutta kissalle päätyivät tunnistuksen jälkeen.

 

[Virveliä kainaloon]

Sompat

Ymmärtänen mitä ajat takaa, mutta ymmärtääkseni tahallani väärin, ei ole moista kalalajia. Savulahnaa olen kerran syönyt. Huomaa sana kerran.

Haukea vastaan, miksen toki harjustakin, kirjoitin hieman liian kärkkäästi. Harjus on ihan perushyvää ja pikkunättiä, mutta ei mikään suurelämys. Haukea en ole tainnut koskaan edes syödä oikein valmistettuna. Hauellahan on ilmeisesti erittäin kriittistä tuo puhdistaminen ja liman ja lihan toisiaan koskettamisen välttäminen. Yleensä on hauen syömisestä tullut lähinnä vihaiseksi, vähän sama kuin söisi medium-siipiä.

 

[Wiljami]

Ymmärtänen mitä ajat takaa, mutta ymmärtääkseni tahallani väärin, ei ole moista kalalajia. Savulahnaa olen kerran syönyt. Huomaa sana kerran.
...

Heh, joo mikälie sorva, sampi tai siltäväliltä. Puolikipeänä unettomuuskoomassa sompaillessa tulee ihan uusia kalalajeja.

Savulahna voi olla hyvääkin, vaatii toki kokemusta sen tekemisestä. Itse kala on melko mitäänsanomaton (maistuu lähinnä mudalta jos hellekelillä kalastettu) ja tekstuurilta haastava (muuttuu esim. normiuunissa suunnilleen seminestemäiseksi, mikä tuntuu ihmeelliseltä).

Hauen valmistelu on kanssa oma taitolajinsa. Sorminäppäryyttä on hyvä harjoitella perkaamalla alle 2 kiloisista y-ruodot pois (onneksi sellaisia 1-1,5 kiloisia tulee reilusti harjoituskappaleiksi, epäonnistuneista voi silpiä suikaleita). Ja hyvää se on haukikin, kun on muistettu käyttää tarpeeksi voita ja suolaa valmistuksessa :D

 

[-OO-]

Kuulosti jotenkin surulliselta kun Jokeri-fanit toivoivat huhuttua norjalaisseuraa KHL:ään ensi kaudeksi että "siinä olisi sitten luonteva kilpakumppani", mutta toisaalta tuo tilanne melkein naurattaa kun kyseessä ei ole oma suosikkijoukkue. Onnea vaan matkaan sinne KHL:ään.

 

[Bruno]

Iltalehden mukaan Suomeen on tulossa takatalvi ja myrakka. Lunta voi tulla jopa viisi senttia.
Kamala paikka tuo Suomi. Maanjaristyksia, tulivuoren purkauksia tai hirmumyrskyja ei ole, mutta lunta saattaa tulla viisi senttia.
Miten te nyt siella Suomessa parjaatte? Onneksi mina olen tarpeeksi kaukana moisista helvetillisista olosuhteista.

 

[Ilmari Ahde]

Iltalehden mukaan Suomeen on tulossa takatalvi ja myrakka. Lunta voi tulla jopa viisi senttia.
Kamala paikka tuo Suomi. Maanjaristyksia, tulivuoren purkauksia tai hirmumyrskyja ei ole, mutta lunta saattaa tulla viisi senttia.
Miten te nyt siella Suomessa parjaatte? Onneksi mina olen tarpeeksi kaukana moisista helvetillisista olosuhteista.

Elämme kovia aikoja, veistä teroitellaan ja rannetta aletaan sahailemaan jos yksikin lumihiutale tippuu. Varmuusvarastoihin en enää tässä vaiheessa usko, ei ne riitä kuitenkaan.

 

[Virveliä kainaloon]

Ylioppilastutkintolautakunnan sensorit ovat takuulla nutturapäisiä, elämäänsä kyllästyneitä vanhoja ämmiä. Tai siltä ainakin tuntuu tällä hetkellä.

Tasoni äidinkielessä M, joopa joo. Hahahah.

Vittu mitä mielivaltaista paskaa tuo äidinkielen arvostelu. Sain esseestä 40.

Haista paska, ylioppilastutkintolautakunta. Ne vitun sensorit kirjoittavat paskemmin kuin minä, ja saan 40. Neljävitunkymmentä.

Yksi kaverini kirjoittaa suoraan sanottuna hirveää sontaa ja saa 30 pistettä. Pitäkää tunkkinne.

Huomenna on historia, mutta eipä kiinnosta.[/PURKAUTUMINEN]

Ylioppilaskirjoitukset. Surkea, mielivaltainen instituutio, kaiken pahan alku ja juuri. Masentava, kulahtanut, epälooginen ihmisten keskinäisen paremmuuden määrittäjä.

Sarjassamme "yksi monista suuren vittuuntuneisuuden nostattajista". Siis muiden muassa. Onhan niitä muitakin.

Pitää varmaan virtuaali-itku tirauttaa. Onhan tuo nyt aikamoista paskaa, jotenkin tuntuu, että olen itsekin aina ollut ihan mielivaltaisen arvostelun uhri koulussa. Maltan tuskin odottaa ensi kevättä, mielessäni A...

 

[Jaws]

Pitää varmaan virtuaali-itku tirauttaa.

En tiedä, kirjoititko vittuillaksesi vai kuinka, mutta minusta on perseestä, että kaksi ihmistä (lautakunnan sensori ja koulun opettaja) määrittävät tasoni kirjoittajana. Varsinkin, kun noin huonoja pisteitä ei ole esseestä tullut aikoihin. Luonnollisesti ottaa aivoon ja siitä tämä purkautuminen. Odotukset olivat korkeammalla.

 

[TosiFani]

En tiedä, kirjoititko vittuillaksesi vai kuinka, mutta minusta on perseestä, että kaksi ihmistä (lautakunnan sensori ja koulun opettaja) määrittävät tasoni kirjoittajana...

Ihan uteliaisuudesta kysyn, kenen olisi pitänyt sinun tasosi määrittää??

 

[Jaws]

Ihan uteliaisuudesta kysyn, kenen olisi pitänyt sinun tasosi määrittää??

Minä en ole päätöksenteosta vastuussa tässä yhteiskunnassa, olen vain asioista parkuva abiturientti, mutta mielestäni kahden ihmisen mielipide ei ole kyllin riittävä. Nythän kaksi ihmistä käytännössä päättivät, millä pisteillä lähden hakemaan jatkokoulutusta. Aika isosta jutusta kuitenkin on kyse.

 

[Virveliä kainaloon]

En tiedä, kirjoititko vittuillaksesi vai kuinka, mutta minusta on perseestä, että kaksi ihmistä (lautakunnan sensori ja koulun opettaja) määrittävät tasoni kirjoittajana. Varsinkin, kun noin huonoja pisteitä ei ole esseestä tullut aikoihin. Luonnollisesti ottaa aivoon ja siitä tämä purkautuminen. Odotukset olivat korkeammalla.

En missään nimessä vittuillut. Mikä maksimipistemäärä sitten yleensä on ollut ja mikä noissa kirjoituksissa on L-raja? Itse olen saanut lukiossakin kaikista kursseilla tehdyistä esseistä yms. ihan numeron 4-10. 8 (m) olisi kyllä itsellenikin valtaisa pettymys.

 

[Ikävänkantaja]

En tiedä, kirjoititko vittuillaksesi vai kuinka, mutta minusta on perseestä, että kaksi ihmistä (lautakunnan sensori ja koulun opettaja) määrittävät tasoni kirjoittajana. Varsinkin, kun noin huonoja pisteitä ei ole esseestä tullut aikoihin. Luonnollisesti ottaa aivoon ja siitä tämä purkautuminen. Odotukset olivat korkeammalla.

I know that feel, bro, vai miten ne sympatiat nykyisellä internet-aikakaudella nyt ilmaistaankin: koin joka tapauksessa vastaavanlaisen kohtalon taannoin omissa kirjoituksissani.

Moinen asia harmittaa - muiden pettymysten tavoin - tietysti hetken, mutta vaipuu sitten unholaan, usko pois. Nyt vaan katse kohti pääsykokeita ja/tai muita tulevaisuudensuunnitelmia; olet suorittanut urakan miehekkäästi ja äidinkielen ylioppilaskokeen arvosana on tästä(kin) eteenpäin pelkkä paperiin merkitty kirjain, jota kukaan ei koskaan enää kysy.

Pää pystyyn!

 

[TosiFani]

Minä en ole päätöksenteosta vastuussa tässä yhteiskunnassa, olen vain asioista parkuva abiturientti, mutta mielestäni kahden ihmisen mielipide ei ole kyllin riittävä. Nythän kaksi ihmistä käytännössä päättivät, millä pisteillä lähden hakemaan jatkokoulutusta. Aika isosta jutusta kuitenkin kyse.

Eli lukion ja yliopiston opettajan arviointi ei riitä sinulle?

Mitä jos sinä vain sait oikean arvosanan?

Olet ihan fiksu nimimerkki, mutta jotenkin sinusta tulee mieleen pilakuva, jossa on koulu ennen ja nykyään. Ennen isä haukkui poikansa, kun tämä sai huonon todistuksen, nykyään vanhemmat haukkuvat opettajan, kun lapsi saa huonon todistuksen.

 

[Rommeli]

Minä en ole päätöksenteosta vastuussa tässä yhteiskunnassa, olen vain asioista parkuva abiturientti, mutta mielestäni kahden ihmisen mielipide ei ole kyllin riittävä. Nythän kaksi ihmistä käytännössä päättivät, millä pisteillä lähden hakemaan jatkokoulutusta. Aika isosta jutusta kuitenkin on kyse.

Jos asia noin paljon vituttaa, hae ihmeessä tarkistusarvostelua tai suorita koe uudestaan seuraavalla mahdollisella kerralla.

 

[Jaws]

En missään nimessä vittuillut. Mikä maksimipistemäärä sitten yleensä on ollut ja mikä noissa kirjoituksissa on L-raja?

Asia selvä, tunnekuohussa on vaikea hahmottaa, mikä on vittuilua ja mikä ei. Esseessä maksimi on 60 pistettä, kirjoitat yhden ja vaihtoehtoja on 14 - tekstitaidon osalta kirjoitat kolme, vaihtoehtoja on viisi. Maksimipisteet ovat tekstitaidossa kuusi yhtä kirjoitusta kohden.

Tämän vuoden L-rajasta en tälle keväälle tiedä, mutta kirjoitettuani tekstitaidosta yhteensä 11 pistettä (33/54) olisin todennäköisesti saanut L:n kirjoittamalla 55/60 esseestä. Lukiossa olen monesti kyennyt noihin pistemääriin, mutta näköjään sitten surkein suoritus kolmantena lukiovuotenani tuli nimenomaan hetkistä tärkeimmällä.

Pää pystyyn!

Kiitokset näistä sanoista. Lohduttavaa tietää, että juuri sinä olet kokenut vastaavan kohtalon. Antaa uskoa ja samalla lisää ihmetystäni siitä, kuinka moinen on mahdollista.