finnishninja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Gunnilse IF
Moni artisti/bändi halutaa tehdä Rolling Stonesit, tai Madonnat. Halutaan siis tehdä yksi levy ja tulla upporikkaiksi. Mutta miksi kaikkien pitäisi tulla äveriäiksi työllään, heti? Eikö riitä, jos ne parhaimmat pärjäävät kunnolla? Ne heikommat voivat kiertää keikoilla ja tehdä töitä niin kuin muutkin ihmiset ja toivoa, että piraatit lataavat mahdollisimman paljon ja tuovat näin lisää työtilaisuuksia heille.
Muuten uskon, että tässä on ihan perinteinen pelko päällä.
Joskus aikoinaan ei ollut mitään. Sitten tuli se itsestään soiva piano. Ja kaikki pianistit räjähtivät - heitä ei pian enää tarvittaisi. Mutta väärin, ne kaikkein parhaimmat pianistit olivat yhtä tärkeitä, kuin ennenkin.
Sitten tuli radio. Kuka halusi enää sen jälkeen kuulla artisteja ja orkestereita, kun saatavilla oli radio? Vastaus: radio auttoi artisteja ja orkestereita ja heille tuli vielä enemmän töitä!
Äänilevy? Miksi käydä katsomassa suosikkiaan, kun sitä pystyi kuuntelemaan kotona äänilevyltä? Tämä koettiin erittäin suurena uhkana, mutta ei, tämä oli vasta alkua jättiläismäiselle musiikkiteollisuudelle.
Entäs magnetofoni? Viimeistään se tarkoitti kuolemaa artisteille, orkestereille ja levy-yhtiöille. Ei, ei ja ei! Musiikin harrastus vain levisi.
Sama se on tässä kotilatailussa. Musiikin harrastus pysyy ennallaan, tekniikka vain muuttuu. - Ja ne parhaimmat pysyvät hengissä. Kaikenlainen media, maksettiin siitä sitten tai ei, auttaa artistia ja nykyään riittää jo oma pieni studio autotallissa. Sitten vaan musiikki verkostoon ja jos se vetoaa jengiin, niin se kaapeloidaan salamannopeasti jokaiseen maailman kolkkaan. Tästä voitiin vain unelmoida vinyylin aikoihin, jolloin Deep Purplen uusinta sai odottaa kuukauden Helsingistä Vaasaan.
Muuten uskon, että tässä on ihan perinteinen pelko päällä.
Joskus aikoinaan ei ollut mitään. Sitten tuli se itsestään soiva piano. Ja kaikki pianistit räjähtivät - heitä ei pian enää tarvittaisi. Mutta väärin, ne kaikkein parhaimmat pianistit olivat yhtä tärkeitä, kuin ennenkin.
Sitten tuli radio. Kuka halusi enää sen jälkeen kuulla artisteja ja orkestereita, kun saatavilla oli radio? Vastaus: radio auttoi artisteja ja orkestereita ja heille tuli vielä enemmän töitä!
Äänilevy? Miksi käydä katsomassa suosikkiaan, kun sitä pystyi kuuntelemaan kotona äänilevyltä? Tämä koettiin erittäin suurena uhkana, mutta ei, tämä oli vasta alkua jättiläismäiselle musiikkiteollisuudelle.
Entäs magnetofoni? Viimeistään se tarkoitti kuolemaa artisteille, orkestereille ja levy-yhtiöille. Ei, ei ja ei! Musiikin harrastus vain levisi.
Sama se on tässä kotilatailussa. Musiikin harrastus pysyy ennallaan, tekniikka vain muuttuu. - Ja ne parhaimmat pysyvät hengissä. Kaikenlainen media, maksettiin siitä sitten tai ei, auttaa artistia ja nykyään riittää jo oma pieni studio autotallissa. Sitten vaan musiikki verkostoon ja jos se vetoaa jengiin, niin se kaapeloidaan salamannopeasti jokaiseen maailman kolkkaan. Tästä voitiin vain unelmoida vinyylin aikoihin, jolloin Deep Purplen uusinta sai odottaa kuukauden Helsingistä Vaasaan.