Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Ikurin Vireä]

Koko ajanhan tässä kuitenkin puhutaan nuorten (lasten) urheilusta huippu-urheiluputken alkupäänä. Sillä on varmasti se roolinsa kyllä, mutta on suhteellisen erikoista unohtaa kaikki muut ulottuvuudet nuorten elämässä ja kasvamisessa. Jopa niiltä kilpasarjalaisilta. Kanadassa juuri tutkittiin, miksi arviolta 90% perheissä lapset eivät pelaa kiekkoa.
Messier admits to being stunned by hockey survey results

Tuloksena oli suunnilleen: Ei kiinnosta, vie liikaa aikaa, turvallisuushuolet ja liian kallista.

Samaa olen itse seurannut lähipiirissäni täysin epätieteellisesti. Lajit, joita ei enää voi harrastaa ilman täysiaikaista sitoutumista, suuria kustannuksia, loukkaantumisen pelkoa tai joihin ei enää pääse kilpailutoimintaan mukaan, mikäli kiinnostus herää harrastuksen mukana, jäävät sivuun. Tehdään sitten niitä juttuja, joissa ei vielä 10-vuotiaana tarvitse tehdä valintoja ja tiputtaa muita harrastuksiaan pois. Kuitenkin nämä harrastajat maksavat ison osan niiden huippujenkin mahdollisuuksista urheilla.

Minusta on hyvin yksisilmäistä katsoa lasten ja nuorten liikkumista ja urheilua ensisijaisesti ammattiurheilulasit päässä. Kuitenkin pieni murto-osa pystyy itsellensä tuosta ammatin tekemään. Jos koko järjestelmä muutetaan tukemaan huippu-urheiluputkea, niin perheet kiertävät lajin vain kauempaa. Silloin koko lasku kaatuu niille harvoille perheille, joissa joko lapsia tai vanhempia kiinnostaa sitoutua täydellisesti yhteen harrastukseen.

Yksilölajivertailut eivät oikein päde, koska tällainen riittävän, joskus jopa liian kova harjoittelu toimii nimenomaan sen kautta, että se karsii pois ne, joilla fysiikka (loukkaantumiset, eteneminen), hermot tai motivaatio eivät riitä pysymään koko ajan huipputasolla. Yksittäiset kovanaamat nousevat pinnalle ja muut lakoavat. Tämä onnistuu paljon helpommin pääosin fysiikkaa ja tekniikkaa vaativissa lajeissa. Kestävyysjuoksijan, uimarin ja pikaluistelijan suoritukset ovat ensisijaisesti tekniikkaa ja fysiikkaa. Putkiaivoinen kovanaama jonka fysiikka ja hermot kestävät kovaakin kovemman treenin ei välttämättä ole se sama kaveri, jolla on porukan paras pelikäsitys tai mielikuvitus.

Uinnissa meillä on tosiaan yksi (1) menestyjä maailman huipulla 10 vuoden aikana ennen Mattsonia. Ja Seppäläkin on ollut siellä hyvin harvoin mm loukkaantumisten takia. Ei tuolla menestyksellä vielä maajoukkuetta täytetä maailman huipuilla.

Mutta kuten sanoin, täysin epätieteellistä ja epähuippu-urheilullista mutinaahan tämä.

 

[Ikurin Vireä]

No, mitä tapahtuisi, jos seurat ja valmentajat seuratoiminnan puitteissa yhdessä koululaitoksen kanssa hoitaisivat täyteen vaikkapa 16 tuntia? Siitä seuraisi, että alkaisi paska tippua rattailta.

Niin, ehkä tässä tulikin ainakin minun ongelmani. Minä en jaksa ajatella lapsia ja nuoria - edes niitä vähemmän kunnianhimoisia urheilijoita "paskana rattailla". Ehkä en vain ole tarpeeksi urheilumies.

Nuo luvutkin ovat ainakin oman kokemukseni mukaan vahvasti subjektiivisia. Kun tiettyihin lajeihin on hankittu esim. entisen itäblokin alueelta erittäin vaativia valmentajia, on minun tuntemistani nuorista vähintään 80% osoittautunut ennemmin tai myöhemmin "paskaksi rattailla". Kun on alettu vaatia kuutta kovaa treeniä viikossa koulun ohessa.

 

[Alvajärven Urho]

No, mitä tapahtuisi, jos seurat ja valmentajat seuratoiminnan puitteissa yhdessä koululaitoksen kanssa hoitaisivat täyteen vaikkapa 16 tuntia? Siitä seuraisi, että alkaisi paska tippua rattailta. Arvioni mukaan 33 prosenttia lapsista siirtyisi joko kokonaan syrjään tai vaihtaisi täällä paljon kiitellylle harrastelijapuolelle. Jäljellä olisi noin 66 prosenttia lapsia ja nuoria. Näiden kanssa pystyisi sitten kyllä neuvotella ja ohjeistaa, että puuttuvat nejä tuntia voi ja pitää saada kasaan omalla ajalla liikkumalla, leikkimällä ja harjoittelemalla. Näin pitäisi toimia suomalaisessa urheilussa!

Tässä et ole kyllä tippaakaan realismin lähteillä. Väitän, paskaa tippuisi 90 % ja siinä menisi kyllä lapsi (se tuleva barkov) pesuveden (paskan) mukana. Jos harjoitusmäärät ohjattuna nostettaisiin kuudesta tunnista 16 tuntiin, kustannukset kasvaisivat ihan järkyttävästi! Junnuvalmentajille pitäisi alkaa oikeasti maksamaan isoja rahoja, 16 tuntia otona + suunnitteluaika on jo aika kova setti. Jää maksaa. Harrastajamäärät tippuvat => vähempi maksajia maksaa koko lystin. Ei onnistu.

Vaikka täällä ei näistä yksilöurheilijavertailuista paljoa perusteta, niin se yksilöurheilija saattaa hyvinkin nuorena tuon 20 tuntia/viikko urheilla. Osa tekee sitä kalliissa lajeissa, joissa esim. taitoluistelija maksaa siitä kasvavasta jääajasta, mutta osa tekee sitä käytännössä ilmaiseksi (juoksija käy lenkillä). Määrä on kova, mutta mahdollinen. Yhteisharjoituksilla 16 tai 20 tuntia on utopiaa. Vaikka en mitään harrastaisi itse, en pystyisi poikaani 16 tunniksi viikossa (arviolta kuusi reissua per vko) hallille kuskaamaan. Vaikka asutaan vain 10 kilometrin päässä hallista. Vaikka en ole vuorotyössä, kuten ei ole vaimokaan. Enkä jaksa uskoa, että tuollaisia määriä harjoitusaikoja nykyresursseilla kovin monelta paikkakunnalta edes irtoaisi.

Pointtini oli se, että jotenkin noihin äidin pikku kullannuppuihin pitäisi saada iskostettua se askeettisen yksilöurheilijan harjoitusasenne. Jos joukkue järjestää sen kuusi viikkotuntia, tämä pikku-urheilija höntsää toiset kuusi, lenkkeilee pari, käy koulun liikuntatunnit ja pyöräilee joka paikkaan muutaman tunnin viikossa. Plus että ei tuhoa kaikkea tuota syömällä pelkkiä sipsejä/ranskalaisia ja juomalla kokista/energiajuomia.

 

[Wäinö#16]

Ajatelkaa nyt hyvät nimimerkit! Suomalaisen 13-vuotiaan lätkäjuniorin viikko saattoi koostua kahdesta jäätreenistä, yhdestä oheisharjoituksesta ja yhdestä pelistä.

Olkoon ohjeistukset mitkä tahansa ja Jääkiekkoliiton johtoportaassa kuinka tyhmää porukkaa tahansa, niin luuletko, ettei jäävuorot olisi jo nyt olleet maksimaalisessa käytössä, vai löytyikö sieltä niitä tyhjiä jäävuoroja lapsille?

Mikäli näin on, että käyttämättömiä vuoroja löytyi, niin se on kyllä ihan pelkästään vain seurojen laiskuutta ja saamattomuutta, jos niitä ei laiteta hyötykäyttöön tai edes sitten vapaiksi pelivuoroiksi.

Mutta jatkakaa ihmeessä Sihvoset tätä teidän huvittavaa purkautumista. Laitetaan Petteri Sihvonen, Esa Sievinen ja siffa Suomen urheilun johtotehtäviin, niin eiköhän ala homma toimia.

 

[Jupe]

Jos sanotaan 10-13-vuotias sai liikkua seurassa 4 x 90min viikossa, saadaan kasaan vaivaiset kuusi tuntia. Ja koska kyse on joukkueharjoittelusta, ei tuosta ole tehokasta liikuntaa ja urheilua kuin noin neljä tuntia. Huh, huh! Eihän meillä olekaan sitten enää kuin 16 tunnin vaje tähteellä... Lasketaan mukaan pari koulun liikuntatuntia. Vielä puuttuu 14 tuntia. Kuvitellaan, että kyseessä oleva juniori olisi liikkunut lisäksi joka päivä edes tunnin (mikä ei ole keskimäärin läheskään toteutunut), niin senkin jälkeen on vielä seitsemän tunnin vaje.

Voin ihan rehellisesti kertoa, että tämä Nuori Suomi on ollut täysi susi suomalaisessa urheilussa. Eikä siinä vielä mitään. Lyöttäytymällä vaikkapa Jääkiekkoliiton ja Palloliiton kylkeen Nuori Suomi on tullut romauttaneeksi omankin päätavoitteensa eli lasten ja nuorten liikunnan määrän.

Onhan tämä säälittävää kun tätä Nuori Suomi aatetta nyt näin perattuna tarkastelee.

Tuntuu että minä 70-luvun puolivälissä syntynyt pelasin lätkää enemmän ja paremmalla tasolla vaikka en kuulunut mihinkään seuraan. 80-luvun lopulla meillä oli niin kauan kuin hiekkakenttä lähiössäni oli jäässä 4-6 kertaa viikossa pelit siellä parikolme tuntia kerrallaan, vauhtia riitti ja jopa harjoitteita niiden toimesta jotka olivat seuratoiminnassa mukana.

Tuohon lisäksi potkin palloa kesäisin samat vuodet suunnilleen koko 80-luvun. Siellä meillä oli Espoolaislähiön seurassa sopuisasti A ja B joukkue omassa ikäluokassani ja valmentajat hoitivat sen että määrällisesti pelaajia oli aina sopivasti eikä tarvinnut todellakaan istua peleissä penkillä, ainakaan näin A joukkueen peruspakin näkökulmasta. Ja mitä harjoitusmääriin tulee niin määrällisesti pelasin tuolloin varmaan enemmän jääkiekkoa vuositasolla koska futista toisaan pelattiin vain pari kertaa viikossa plus pelit, se on taas omien intressien ja lajien kustannusten summa miksi seuratoiminnassa olin mukana vain fudiksessa. Omatoimisuus ja pihapelit kunniaan jos Nuori Suomi ei riitä.

En tiedä onko salibandy kirosana näissä keskusteluissa mutta sieltä löytyy mielestäni oiva esimerkki siitä kun noste oli lajilla korkealla tuossa 10-15 vuotta sitten niin jokainen pelaaja hioi mailatekniikkaansa treenien ulkopuolella ja yritti opetella ilmaveivejä, jalkakikkoja jne. Siitä tahtotilasta mallia. Vaikka laji on pieni niin maailmanmestaruus(2008 ja 2010) oli palkintona juuri näille tuon nosteen aikana tekniikkaansa loputtomiin hioneille kavereille.

_

 

[Isorumailkeä]

Lasketaanpa hieman sitä liikkumisen ja urheilemisen tarvetta. Jos sanotaan 10-13-vuotias sai liikkua seurassa 4 x 90min viikossa, saadaan kasaan vaivaiset kuusi tuntia. Ja koska kyse on joukkueharjoittelusta, ei tuosta ole tehokasta liikuntaa ja urheilua kuin noin neljä tuntia. Huh, huh! Eihän meillä olekaan sitten enää kuin 16 tunnin vaje tähteellä... Lasketaan mukaan pari koulun liikuntatuntia. Vielä puuttuu 14 tuntia. Kuvitellaan, että kyseessä oleva juniori olisi liikkunut lisäksi joka päivä edes tunnin (mikä ei ole keskimäärin läheskään toteutunut), niin senkin jälkeen on vielä seitsemän tunnin vaje.

Voin ihan rehellisesti kertoa, että tämä Nuori Suomi on ollut täysi susi suomalaisessa urheilussa. Eikä siinä vielä mitään. Lyöttäytymällä vaikkapa Jääkiekkoliiton ja Palloliiton kylkeen Nuori Suomi on tullut romauttaneeksi omankin päätavoitteensa eli lasten ja nuorten liikunnan määrän.

Jotenkin kaikki joutuu irvokkaaseen valoon, kun eilen kerroin siitä, mitä Niko Kapanen oli kertonut Venäjältä. Siellä 6-vuotiaat kiekkojunnut treenaavat tällä hetkellä KUUSI KERTAA VIIKOSSA jäällä.

Täällä jotkut ovat väläytelleet sitä, että suomalaiset juniorivalmentajat eivät osaisi lätkän parissa asiaansa. Vitun marjat! Osaamistahan voidaan verrata vasta sitten, jos harjoitusMÄÄRÄT ovat samat kuin muissa maissa.

Suomalaisen urheilun isoin ongelma on se, että mainittua 20 tuntia ei saada lapsille ja nuorille täyteen liikuntaa ja urheilua viikottain.

Laitan nyt tännekin vastapainoksi NS-ketjuun postaamani viestin:

Laitetaanpa sen verran omaa lusikkaa soppaan, että tämän päivän Länsi-Suomessa (kyllä, se Rauman seudulla ilmestyvä sanomalehti) haastateltiin Francesco Rizziä, joka oli/on Raumalla vetämässä AC Milanin juniorileiriä apureidensa kanssa. En valitettavasti pysty skannaamaan ko. juttua, mutta pari suoraa lainausta ko. haastattelusta:

Kun kysytään montako kertaa viikossa esimerkiksi 10-vuotiaat italialaisjunnut treenaavat, vastaus on yllättävä:

- Harjoitukset kolme kertaa ja pelit päälle.

Jatkokysymys on että eikö nuoria junnuja kuulukaan panna hurjaan harjoitusmyllyyn heti nuorena, jos heistä aikoo tehdä tähtiä?

- Ei sen ikäistä voi pakottaa mihinkään. Heille pitää antaa lepoaikaa, aikaa koulunkäyntiin ja hauskanpitoon.

- Jos laji kiinnostaa, lapset pelaavat vielä kadulla harjoitusten lisäksi. Eikä ole mikään ongelmaa, jos he harrastavat monta eri lajia.

Rizzi sanoo, että pelaajalta voi alkaa vaatia kovempaa asennetta vasta 14-15-vuotiaana.

- Jos pelaaja tekee väärän ratkaisun, häntä ei saa tuomita. Häntä pitää ohjata oikeaan suuntaan. Jos antaa paljon painetta, tulee vähän tuloksia.

Miten paljon lahjakkuutta näet leirillä?

- Paljon. Jokaisella leirillä on paljon lahjakkuuksia.

Ihan mielenkiintoinen näkemys, kun monilla tuntuu olevan ajatus, että harjoitusmääriä pitää lisätä ja lajivalinta tehdä nuorena. Kertoo mielestäni vain siitä, että ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita.

Vaikka ei puhutakaan jääkiekosta, niin voisiko nimimerkki P.Sihvonen ottaa kantaa tähän Rizzin näkemykseen? Käsittääkseni AC Milan on kuitenkin melko ammattimainen, urheilullinen ja kilpailullinen seura.

 

[eagle]

Milan ei ole ainoa tämän suhteen. Esim. Barcelonassa ollaan samoissa harjoittelumäärissä 10-vuotiaille. Silti sieltä tulee ihan "ok pelaajia".

Oikeasti pitää ymmärtää että kyllä ns. normaali lapsi tarvitsee muutakin kuin sitä ohjattua harjoittelua. Hänen pitää rakastua siihen palloon/kiekkoon/urheiluvälineeseensä. Se tapahtuu parhaiten niin että samalla hän saa ohjattua opastusta miten sitä käsitellä, mutta toisaalta voi omalla ajalla kikkailla ja tehdä sen kanssa kaikenlaista hauskaa, olla lapsi.

Täällä kun puhuttu taitoluistelustakin, niin hyvä muistaa että sen vastapainoksi että siinä ollaan menestytty niin lähes kaikki suomalaiset taitoluistelijat ovat lopettaneet uransa alle 25-vuotiaina. Siinä on hyvä esimerkki siitä, että ehkä se täysin lajin ympärillä pyörivä elämä ei takaa lopullista hyvää tulosta. On syynä loukkaantumiset tai sitten vain se että ei enää tykätä.

Pitää muistaa että nyt puhutaan lapsista/nuorista ja jotta se rakkaus/into lajia kohtaan säilyy pitää sen asian olla mielekästä ja ei se usein saisi tuntua pakolta, jos koskaan. Vaan siltä että "jee pääsen taas harjoittelemaan".

 

[P.Sihvonen]

Mihin lapsi tai nuori puotoaa, kun hän putoaa pois urheilusta?

Täällä kun puhuttu taitoluistelustakin, niin hyvä muistaa että sen vastapainoksi että siinä ollaan menestytty niin lähes kaikki suomalaiset taitoluistelijat ovat lopettaneet uransa alle 25-vuotiaina. Siinä on hyvä esimerkki siitä, että ehkä se täysin lajin ympärillä pyörivä elämä ei takaa lopullista hyvää tulosta. On syynä loukkaantumiset tai sitten vain se että ei enää tykätä.

Niin, suurin osa jääkiekkojunioreista lopettaa alle 20-vuotiaana.

Ja sivumennen sanoen suurin osa taitoluistelijoistakin lopettaa alle 20-vuotiaana.

Jääkiekkoilu ja taitoluistelu kävisivät Suomessa lajeina mahdottomiksi, jos matkan varrella iso osa ei lopettaisi alle 14-vuotiaana ja käytännössä loput alle 20-vuotiaana. Ne, jotka jatkavat yli 20-vuotiaaksi, ovat lopettamiskeskustelussa niin häviävän pieni marginaali, ettei niistä kannata edes puhua.

Tuo, mitä tuossa edellä sanoin, on urheilun totuus.

Oliko se joku suomalainen filosofi vai kirjailija vai kirjailija-filosofi, joka kyseli, että mihin sitä lapsi tai nuori putoaa, kun hän putoaa syystä tai toisesta pois urheilusta? Vastaus oli mielestäni oivaltava: Hän putoaa elämään!

Johtava, urheilun ymmärtäjä

 

[Wäinö#16]

Oliko se joku suomalainen filosofi vai kirjailija vai kirjailija-filosofi, joka kyseli, että mihin sitä lapsi tai nuori putoaa, kun hän putoaa syystä tai toisesta pois urheilusta? Vastaus oli mielestäni oivaltava: Hän putoaa elämään!

Puhut aika lailla eri asiasta, kuin mistä oli puhe, kun puhuttiin esim. Laura Lepistön tai Sanni Leinosen lopettamisesta. Kysehän oli siitä, että mistä johtuu, että myös nämä, jotka sinne maailman huipulle tai lähelle sitä ovat jo päässeet lopettavat?

Toki on vaikea yleistää esim. yllä olevista tapauksista. Mutta tuleepahan ainakin mieleen, että onko se oma motivaatio päästä huipulle koskaan ollutkaan sitten niin suuri, kun lopettaminen tapahtuu niin aikaisin. Vai ollaanko oltu toteuttamassa jonkun muun unelmaa.

Siinä ei ole omastakaan mielestä mitään moitittavaa, jos nuori ei ole valmis tekemään tarvittavia uhrauksia urheilun eteen. Turha siellä on silloin pyöriä.

 

[Vanhapuuma]

Johtavalta olisin kysynyt, ihan rakentavassa hengessä ja sisältämättä piilovittuilua, liittyen tapaus Karalahteen ja kirjoittamaasi lyhyehköön juttuun Urheilulehdessä.

Kirjoitat useimmiten aina siitä, että peli itsessään näyttää kaiken. Miksi huippupakin, omaa sanavalintaasi käyttäen, hankkiminen joukkueeseen on jostakin syystä aivopieru Harkimolta? Ymmärrän kyllä, että näitä kahta asiaa ei välttämättä voi täysin mutkitta asettaa samaan kysymykseen, mutta silti: eikö Karalahti huippupakkina kuitenkin vahvista juuri Jokereiden pelillistä identiteettiä, nimenomaan Meidän pelin mielessä, kuten itsekin kirjoitat, jos sulkeistetaan imagoon liittyvät (ei-pelilliset) tekijät analyysistä ulos?

Vai oliko tarkoituksena sitten kuitenkin antaa taustatukea Jokereiden kannattajille, koska Karalahti nyt vain sattuu olemaan alun perin en gång-miehiä?

 

[P.Sihvonen]

Johtavalta olisin kysynyt, ihan rakentavassa hengessä ja sisältämättä piilovittuilua, liittyen tapaus Karalahteen ja kirjoittamaasi lyhyehköön juttuun Urheilulehdessä.

Kirjoitat useimmiten aina siitä, että peli itsessään näyttää kaiken. Miksi huippupakin, omaa sanavalintaasi käyttäen, hankkiminen joukkueeseen on jostakin syystä aivopieru Harkimolta? Ymmärrän kyllä, että näitä kahta asiaa ei välttämättä voi täysin mutkitta asettaa samaan kysymykseen, mutta silti: eikö Karalahti huippupakkina kuitenkin vahvista juuri Jokereiden pelillistä identiteettiä, nimenomaan Meidän pelin mielessä, kuten itsekin kirjoitat, jos sulkeistetaan imagoon liittyvät (ei-pelilliset) tekijät analyysistä ulos?

Hyvä kysymys. Kirjoitan aiheesta syyskuussa Urheilulehden liiga-numerossa. Eli: peli näyttää kyllä kaiken, mutta kaikki, mitä tapahtuu seura-identiteetille, se vaikuttaa peliin.
Peli on kaiken seuratoiminnan peili.

Johtava

 

[Mänizeri]

Asiantuntijat: Lapsen pitää saada harrastaa monipuolisesti - Jalkapallo - Savon Sanomat

Liittyen tyllä olevaan linkkiin ja muutenkin junioreiden harjoittelun määrään jääkiekossa. Luuletko, P. Sihvonen, että U-Studiossa tämän syksyn aikana voisi olla sellainen esim. ~20min. setti, jossa Petteri Sihvonen, Juhani Tamminen ja lääkäri-valmentaja Harri Hakkarainen keskustelisivat aiheesta "harjoittelu nuorena" kasvotusten? Siinä olisi pöydän ääressä eri taustan omaavia henkilöitä, joilla on ainakin omat ja käsittääksen ainakin osittain eriävät mielipiteet aiheesta?

Minä ainakin lupaan katsoa sen ja kuunnella tarkasti, jos sellainen tulee :)!

 

[J.Grönvall]

Puhut aika lailla eri asiasta, kuin mistä oli puhe, kun puhuttiin esim. Laura Lepistön tai Sanni Leinosen lopettamisesta. Kysehän oli siitä, että mistä johtuu, että myös nämä, jotka sinne maailman huipulle tai lähelle sitä ovat jo päässeet lopettavat?

Esimerkiksi Susanna Pöykiötä pidettiin kummajaisena, kun taisi olla 28-vuotiaana vielä MM-kisoissa pyörimässä. Se kertoo vain siitä, että taitoluistelu on huipputasolla nuorten naisten ja tyttöjen laji, vanhempien kroppa ei yksinkertaisesti enää kestä mukana. Joten en näe, että Laura Lepistön lopettamiseen liittyy sen kummempaa dramatiikkaa.

Samoin Sanni Leinosia on maailma täynnä, Suomessa tällaiset tapaukset nousevat ehkä herkemmin esiin, koska massa on niin paljon pienempi. Leinonen itse muistaakseni sanoi ettei löydy enää sitä poltetta joka vaadittaisiin huippu-urheilijan elämään ja siksi on parempi keskittyä muihin asioihin.

Minusta molemmat ovat ihan normaalia urheilua, huipputasolle pääsee lopulta aina vain marginaalinen osa kaikista urheilijoista. Kansalliselle tasolle jää enemmän massaa ja ainakin Suomessa se on jääkiekkoa lukuunottamatta käytännössä vain rakkaudesta lajiin toimintaa. Ei kukaan jaksa niitä harjoitusmääriä pakotettuna.

Janne Eerikäinen kirjoitti joskus tenniksen vaatimuksista ja sanoi, että 28-vuotias pelaaja alkaa olla maailman absoluuttista huippua ajatellen jo mennyttä kalua. Siitä eteenpäin siis ura lähtee jo laskuun. Siis sikäli, että pelaaja ei enää kehity merkittävästi tuon jälkeen.

Ja on paljon muitakin lajeja jotka ovat fyysisesti niin vaativia, että hyvä jos 30-vuotiaaksi voi ammattiaan harjoittaa.

Tämän aamun Aamulehdessä oli mielenkiintoinen kannanotto siihen, kun urheilijat usein puhuvat miten joutuvat uhraamaan sitä ja tätä, ovat ikään kuin uhreja. Kirjoittaja totesi, että eivät he ole uhreja, koska ovat itse tiensä valinneet.

Kuka tahansa menestyvä ihminen, tai sitä tavoitteleva ihminen, joutuu tekemään uhrauksia verrattuna ns. tavalliseen työssäkäyvään "kahdeksasta neljään" suomalaiseen.

 

[P.Sihvonen]

Jukka Lahtinen

Jukka Lahtinen on yksi Suomen terävimmistä urheiluajattelijoista. Hän seuraa tätä keskustelua, lukee Urheilulehteä ja Pafin blogiani. Lahtisella on oma kolumnipaikka Urheilusanomissa (ent. Veikkaaja). Lahtisen kolumnit ovat ehkä mielenkiintoisinta urheiluluettavaa tällä hetkellä Suomessa.

Lahtinen otti kantaa fb-sivuillani tässäkin ketjussa velloneeseen keskusteluun siitä, että miksi ja missä iässä eri lajien harrastajat lopettavat harrastuksensa. Jäi mieleen yksi Lahtisen hieno ajatus.

Lahtisen mukaan Suomessa on urheilua ymmärretty väärin. Lahtinen toteaa, että lastenurheilu ja huippu-urheilu ovat yhtä ja samaa. Ne ovat urheilua! Lahtisen mukaan ne vain sijaitsevat urheilun eri päissä. Sen Lahtinen myös totesi, että aivan kaikilla urheilun tasoilla Suomessa harjoitellaan aivan liian vähän verrattuna muiden maiden urheiluun. Lahtinen lupasi kaikesta tästä tematiikasta kirjoittaa kolumnin Urheilusanomiin (ent. Veikkaaja). Odotan tekstiä vesi kielellä.

Johtava

 

[TosiFani]

...Lahtisen mukaan Suomessa on urheilua ymmärretty väärin. Lahtinen toteaa, että lastenurheilu ja huippu-urheilu ovat yhtä ja samaa. Ne ovat urheilua! Lahtisen mukaan ne vain sijaitsevat urheilun eri päissä. Sen Lahtinen myös totesi, että aivan kaikilla urheilun tasoilla Suomessa harjoitellaan aivan liian vähän verrattuna muiden maiden urheiluun...

Mitä erikoista näissä itsestäänselvyyksissä on? Huipulle päästäkseen pitää harjoitella enemmän?? Tämä päätelmä on vaatinut varmasti valtavasti journalistista tutkimusta...

 

[P.Sihvonen]

Mitä erikoista näissä itsestäänselvyyksissä on? Huipulle päästäkseen pitää harjoitella enemmän?? Tämä päätelmä on vaatinut varmasti valtavasti journalistista tutkimusta...

En tiedä kuka sinä olet, mutta huippuammattilainen Jukka Lahtinen on tuota mieltä. Kai sinäkin olet sitten joku urheilun asiantuntija, perkele?

Lahtinen on kiertänyt eri maissa eri tehtävissä urheilun parissa ja huomannut, että Suomessa harjoitellaan aivan liian vähän kaikilla tasoilla verrattuna muihin maihin. Ei hän sen huomatakseen ole tehnyt mitään "journalistista tutkimusta"!

Eikä sekään ole mikään itsestäänselvyys, että, Lahtisen mukaan, lastenurheilu on samaa urheilua kuin huippu-urheilu. Se on hyvä oivallus. Oivalluksen tausta on siinä, että Suomessa pilkotaan urheilua ja annetaan urheilulle eri tehtäviä ja ennen muuta vääriä tehtäviä. Muun muassa Suomessa voimakkaammin kuin muualla - tästä taas on todistanut vuoden journalisti Pekka Holopainen - urheilun ja huippu-urheilun kylkeen on niitattu liikunnan ja kansaterveyden painolastia. Ja traagista on tietysti se, että meillä ollaan tämän koplauksen myötä epäonnistuttu sekä huippu-urheilussa että liikunnassa.

Johtava

 

[TosiFani]

En tiedä kuka sinä olet, mutta huippuammattilainen Jukka Lahtinen on tuota mieltä. Kai sinäkin olet sitten joku urheilun asiantuntija, perkele?

Lahtinen on kiertänyt eri maissa eri tehtävissä urheilu parissa ja huomannut, että Suomessa harjoitellaan aivan liian vähän kaikilla tasoilla verrattuna muihin maihin. Ei hän sen huomatakseen ole tehnyt mitään "journalistista tutkimusta"!

Eikä sekään ole mikään itsestäänselvyys, että, Lahtisen mukaan, lastenurheilu on samaa urheilua kuin huippu-urheilu. Se on hyvä oivallus. Oivalluksen tausta on siinä, että Suomessa pilkotaan urheilua ja annetaan urheilulle eri tehtäviä ja ennen muuta vääriä tehtäviä. Muun muassa Suomessa voimakkaammin kuin muualla - tästä taas on todistanut vuoden journalisti Pekka Holopainen - urheilun ja huippu-urheilun kylkeen on niitattu liikunnan ja kansaterveyden painolastia. Ja traagista on tietysti se, että meillä ollaan tämän koplauksen myötä epäonnistuttu sekä huippu-urheilussa että liikunnassa.

Johtava

Minusta ja väitän, että myös Jukka Lahtisen mielestä viestisi väitteet ovat itsetäänselvyyksi. Urheilu on aina urheilua, pikkupoikien ulkojäähöntsästä NHL:n finaaleihin asti. En nyt oikein ymmärrä missä tässä on joku oivallus.

Mikäli nyt taas viittaat lempilapseesi, Nuori Suomi -järjestelmään, niin sekin pyrkii lisäämään urheilua. Kysymyshän on siitä, millä intensiteetillä urheilua harrastetaan. Joku haluaa huipulle ja hänen täytyy silloin harjoitella enemmän.

Minusta olisi uskomatonta, mikäli esimerkiksi Granlund ei todellakaan tajunnut tuota asiaa lähtiessään NHL:ään. Hän on pelannut useista kertoja USA:n ja Kanadan junnumaajoukkueita vastaan ja törmännyt toistuvasti itseään parempiin pelaajiin. HIFK:n kopissa oli varmasti pelaajia, jotka kertoivat hänelle, että hänen tulisi harjoitella kovempaa.

 

[P.Sihvonen]

Minusta ja väitän, että myös Jukka Lahtisen mielestä viestisi väitteet ovat itsetäänselvyyksi. Urheilu on aina urheilua, pikkupoikien ulkojäähöntsästä NHL:n finaaleihin asti. En nyt oikein ymmärrä missä tässä on joku oivallus.

Minun ja Jukka Lahtisen (tohdin puhua Jukan puolesta, tunnen hänet niin hyvin ja olen käynyt niin monet keskustelut hänen kanssaan) Suomessa on ollut vaiheita ja on edelleen osin niin, että urheilu ei ole urheilua. Mietitään vaikkapa kahta isoa lajia jääkiekkoilua ja jalkapalloilua. Niissä oli ja on osin edelleen, että "kaikki pelaa" ja "puolen pelin takuu". Silloin se ei ole urheilua. Koska urheilussa ei voi ikinä olla niin, että kaikki pelaa. Tai että on taattu puolen pelin peliaika. Eihän tuo tuollainen ole urheilua. Eikä vaikkapa se, että pelattiin hihanauhat kädessä, se ei ole urheilua. Tai se, että urheilijoiden vanhemmat päättivät ja päättävät osin yhä joukkueiden pelisäännöistä. Tai se ei ollut urheilua, kun nykyinen Palloliiton puheenjohtaja Alaja linjasi, että lapset ja nuoret tarvitsevat valmentajia vasta 16-vuotiaana. Siihen asti mennään ohjaajilla (sic!), kuulemma.

Suomessa urheilu otettiin pois urheilusta ja kilpailu kilpailusta ("kaikki pelaa" ja "puolen pelin takuu"). Nyt tarvitaan muun muassa Lahtiselta voimakkaita puheenvuoroja (Urheilusanomissa, ent. Veikkaaja) sen puolesta, että urheilu palautetaan urheiluun.

Johtava

 

[TosiFani]

Minun ja Jukka Lahtisen (tohdin puhua Jukan puolesta, tunnen hänet niin hyvin ja olen käynyt niin monet keskustelut hänen kanssaan) Suomessa on ollut vaiheita ja on edelleen osin niin, että urheilu ei ole urheilua. Mietitään vaikkapa kahta isoa lajia jääkiekkoilua ja jalkapalloilua. Niissä oli ja on osin edelleen, että "kaikki pelaa" ja "puolen pelin takuu". Silloin se ei ole urheilua. Koska urheilussa ei voi ikinä olla niin, että kaikki pelaa. Tai että on taattu puolen pelin peliaika. Eihän tuo tuollainen ole urheilua. Eikä vaikkapa se, että pelattiin hihanauhat kädessä, se ei ole urheilua. Tai se, että urheilijoiden vanhemmat päättivät ja päättävät osin yhä joukkueiden pelisäännöistä. Tai se ei ollut urheilua, kun nykyinen Palloliiton puheenjohtaja Alaja linjasi, että lapset ja nuoret tarvitsevat valmentajia vasta 16-vuotiaana. Siihen asti mennään ohjaajilla (sic!), kuulemma.

Suomessa urheilu otettiin pois urheilusta ja kilpailu kilpailusta ("kaikki pelaa" ja "puolen pelin takuu"). Nyt tarvitaan muun muassa Lahtiselta voimakkaita puheenvuoroja (Urheilusanomissa, ent. Veikkaaja) sen puolesta, että urheilu palautetaan urheiluun.

Johtava

No niin, tulihan se sieltä, palataan siis jääkiekko- ja palloliiton tekemiin virheisiin. Ehkä näistä on sitten tarpeen kirjoittaa, mutta edelleenkään en näe mitään oivallusta siinä, että kirjoittaa lasten urheilun ja huippu-urheilun olevan samaa jatkumoa, jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Puhumattakaan "menestyäkseen pitää harjoitella enemmän" -oivalluksesta.

 

[P.Sihvonen]

No niin, tulihan se sieltä, palataan siis jääkiekko- ja palloliiton tekemiin virheisiin. Ehkä näistä on sitten tarpeen kirjoittaa, mutta edelleenkään en näe mitään oivallusta siinä, että kirjoittaa lasten urheilun ja huippu-urheilun olevan samaa jatkumoa, jokainen normaali ihminen ymmärtää tämän. Puhumattakaan "menestyäkseen pitää harjoitella enemmän" -oivalluksesta.

Lahtisen nerokas oivallus on siinä, että meillä lastenurheilu ja huippu-urheilu eivät ole, toisin kuin muissa maissa, sijainneet samalla jatkumolla. Että jatkossa se lastenurheilu pitää palauttaa sille luonnolliselle urheilun jatkumolle.

Urheilu on aina urheilua. Siinä kisataan paremmuudesta. Kisataan siitä, kuka pelaa. Kisataan siitä, kuinka paljon saa pelata.

Melkeinpä ainoastaan taitoluistelu on meillä ollut urheilua niin kuin urheilun pitää olla urheilua viimeisen 15 vuoden aikana. Muissa lajeissa on puuhasteltu luvattoman heikosti.

Johtava

 

[TosiFani]

Lahtisen nerokas oivallus on siinä, että meillä lastenurheilu ja huippu-urheilu eivät ole, toisin kuin muissa maissa, sijainneet samalla jatkumolla. Että jatkossa se lastenurheilu pitää palauttaa sille luonnolliselle urheilun jatkumolle.

Urheilu on aina urheilua. Siinä kisataan paremmuudesta. Kisataan siitä, kuka pelaa. Kisataan siitä, kuinka paljon saa pelata.

Melkeinpä ainoastaan taitoluistelu on meillä ollut urheilua niin kuin urheilun pitää olla urheilua viimeisen 15 vuoden aikana. Muissa lajeissa on puuhasteltu luvattoman heikosti.

Johtava

Oletko koskaan miettinyt syitä lasten ja nuorten vähentyneeseen urheilemiseen, minkään muun kuin Nuori Suomi -järjestelmän kautta? Miksi katulätkät ja puistofutikset ovat vähentyneet radikaalisti viimeisen parinkymmenen vuoden takia? Minusta Nuori Suomi -järjestelmällä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Minusta todellinen urheilutoimittaja voisi tutkia tätä asia ja löytää sieltä oikean oivalluksen, näiden itsestäänselvyyksien sijasta.

 

[mjr]

Ihan oikeastihan Sihvonen tuntuu ihannoivan jotain kiinalais-tyyppistä putkijalostusta, joka tuottaa valtaisasta massasta muutaman tunnevammaisen helmen. Kanadassa on ehkä jääkiekon suhteen jotain samaa, vaikea sanoa, ainakin massat ovat ihan toisella tasolla kuin meillä. Suomessa, pohjoismaisessa yhteiskunnassa, ei olla tavattu tuhlata materiaalia tai aivopestä 4-vuotiaita "systemaattiseen ja tavoitteelliseen" harjoitteluun.

Ruotsi, arvoiltaan vielä liberaalimpi pohjoismaa, käänsi oman jääkiekkonsa juniorituotannon hämmästyttäväksi helmeksi, jonka uskomatonta tasoa eivät ehkä kaikki vieläkään ole Suomessa tajunneet. Miksi emme ottaisi oppia mieluummin Ruotsilta kuin Kiinalta tai DDR:ltä? Kummaltakohan meidän olisi helpompi oppia jääkiekkohuippujen tuotannosta, Ruotsilta vai Kiinalta?

 

[P.Sihvonen]

Ruotsin malli on liian kova meille suomalaisille

Olin läsnä, kun Tommy Boustedt kertoi ja luennoi Vierumäellä Suuressa Seminaarissa Ruotsin mallin niksit sen suhteen, miten laatupelaajatuotanto saadaan kuntoon. Kirjoitin läppärillä pikakirjoituksella lähes sanasta sanaan kaiken muistiin itselleni. Onneksi Boustedt puhui englantia ja hieman hitaasti ja jotekin pohjoismaisittain kivasti korostaen. (Hän oli äärimmäisen otettu koko tilanteesta. Oli poikkeuksellista, että kilpailija luennoi kilpailijalle. Kaikkineen tämä oli nerokas veto Westerlundilta saada T.B. lauteille.)

Humanistina hieman kavahdin sitä Boustedtin tarinaa. Se oli niin, miten sen sanoisi, rasistista, jos tällainen ilmaisu sallitaan.

Ruotsin systeemi päätti panostaa ankarasti vain kaikkein lahjakkaimpiin. Mukana oli myös koululaitos. Koululaitos ja jääkiekkoilu tekivät liiton.

Jopa se, että jos pelaaja oli 175cm tai vain 171cm, saattoi olla eron tekevä asia. Pidempi veti pidemmän korren. On jotenkin rajua miettiä, että mitä nyt kuuluu sille neljä senttiä lyhyemmälle yhtä taitavalle pojalle? Sekin siinä sitten selvitettiin, että minkä mittaisia ovat vanhemmat, mikä on ennuste...

Nyt ymmärrätte, että miksi käytin ilmaisua 'rasismi'.

Niin, en jotenkin jaksa uskoa, että suomalainen jääkiekkojärjestelmä pystyisi samaan kovuuteen kuin ruotsalainen järjestelmä kykeni.

Kun itse valmennan nyt Mussukoita (vol.3), pidän visusti pelikirjanani sitä, että en tee eroa, onko poika 140cm vai 150cm, enkä aio urkkia pelaajien vanhempien pituuksia.

Johtava, humanisti

 

[TosiFani]

...Ruotsin systeemi päätti panostaa ankarasti vain kaikkein lahjakkaimpiin. Mukana oli myös koululaitos. Koululaitos ja jääkiekkoilu tekivät liiton.

Jopa se, että jos pelaaja oli 175cm tai vain 171, saattoi olla eron tekevä asia. Pidempi veti pidemmän korren. On jotenkin rajua miettiä, että mitä nyt kuuluu sille neljä senttiä lyhyemmälle yhtä taitavalle pojalle? Sekin siinä sitten selvitettiin, että minkä mittaisia ovat vanhemmat, mikä on ennuste...

Nyt ymmärrätte, että miksi käytin ilmaisua 'rasismi'.

Niin, en jotenkin jaksa uskoa, että suomalainen jääkiekkojärjestelmä pystyisi samaan kovuuteen kuin ruotsalainen järjestelmä kykeni.

Kun itse valmennan nyt Mussukoita (vol.3), pidän visusti pelikirjanani sitä, että en tee eroa, onko poika 140cm vai 150cm, enkä aio urkkia pelaajien vanhempien pituuksia.

Johtava, humanisti

Sinä vaan jatkat vääntelyä ja asioiden esittämistä väärässä valossa.

Suomessa on koululaitos on mukana urheilussa ja tarjoaa loistavia mahdollisuuksia harjoitteluun. Valitettavasti esimerkiksi jääkiekko ei tätä mahdollisuutta hyödynnä maksimaalisesti ja pääosin käyttää järjestelmää väärin, ainakin Porissa.

Porissa on sekä yläkoulussa että lukiossa urheiluluokka, joissa pitäisi olla lajiensa lahjakkaimmat urheilijat. Valitettavan usein tilanne on sellainen, että jääkiekkoilijat menevät näille luokille ainoastaan päästäkseen helpommalla koulussa. Mikäli Ässät hyödyntäisi täydellisesti tämän mahdollisuuden kehittää lahjakkaita junioreitaan, tulosta luulisi tulevan. Nyt Ässien puolelta homma näyttää puuhastelulta.

Enkä ymmärrä miksi kavahdat Ruotsin järjestelmää, jossa keskityttään lahjakkuuksiin? Minusta lahjakkuuksiin pitääkin keskittyä, mutta samalla taata muillekin mahdollisuus urheiluun. Käsittääkseni lentopalloliitolla on Kuortaneen urheilulukion ja -opiston kanssa hyvinkin läheistä yhteistyötä. Miksi jääkiekkoliitto ei tarjoaisi vastavaa systeemiä Vierumäelle? Sisäoppilaitos, jossa pystyisi opiskelemaan peruskoulussa tai toisen asteen kouluissa. Liitto tarjoaisi hyvät valmentajat, olosuhteet ja välineet.

Näiden mallien tärkein juttu on se, että ne kaikki perustuisivat vapaaehtoisuuteen, ei sinun ihailemaan Kiinan malliin.

 

[msg]

Ruotsissa satsataan lahjakkuuksiin paljon vanhempien lapsien kohdalla kuin mitä hihanauha/tutbyte Suomessa koskee:

Riksidrottsförbundet eli paikallinen urheiluliitto määrittää lapsiurheilun ikävuosiin 7 - 12:

Barnidrott är enligt Riksidrottsförbundets definition 7-12 år. Riktlinjerna för barnidrott är hämtade från idrottens idéprogram Idrotten Vill.
Suuntalinjat tälle lapsiurheilulle määritellään siis tuossa Idrotten Vill -ohjelmassa.

Idrotten Vill koostuu neljästä perusperiaatteesta:

Idrottsrörelsen har satt upp fyra saker som ärextra värdefulla i vår verksamhet
- Glädje och gemenskap
- Demokrati och delaktighet
- Allas rätt att vara med
- Rent spel

Kuullostaa kovin Nuori Suomelta? Ilo, yhteisöllisyys, osallisuus ja kaikkien mukana olo.
Tämä on siis valtakunnan tason linjaus naapurissamme ja on tarkoitettu kaikille liiton jäsenliitoille.
Ikävuodet 13 - 20 ovat sitten nuorisourheilua. Selvästi on siis erotettu ikavuodet 7 - 12 ja 13 - 20. Kilpailullisuus tulee tosissaan mukaan vasta nuoriso- ja aikuisurheilussa.
lähde: Riksidrottsförbundet

Tässä muuten valevalmentaja Tommyn ja kumppaniesa tärkein hanke Ruotsalaisessa kiekkoilussa:

Ruotsin jääkiekkoliitolla on Tre Kronors Hockeyskola -niminen ohjelma, joka siis on liiton valitsema malli houkutella lapsia jääkiekon pariin.

Tre Kronors Hockeyskola är det viktigaste projektet i svensk ishockey.

Tuohon kun vähän perehtyy, niin löytää aika mielenkiintoisia asioita.

Tässä muutamia esimerkkejä:
- Spel på tvären eli poikkikentän pelejä
- Inga tabeller eller skytteligor sammanställs! eli ei sarjataulukoista eikä pistepörssejä
- Byte var 90:e sekund efter avblåsning eli 1½ minuutin vaihdot
* Alla spelar lika mycket eli kaikki pelaavat yhtä paljon
* Matchledare upp till 10 år. Föreningsdomare från 11 år eli pelinohjaajat 10 ikävuoteen asti
* Spela i så många zoner som möjligt, 2 eller 3 zoner eli pelataan niin monella poikkikentän alueella kuin mahdollista
Lähde: Tre Kronors Hockeyskola - Svenska Ishockeyfrbundet


2003 syntyneille on oma U 10 Knatteligan. Otetaanpa muutama poiminta tuosta liigasta.
- Inga tabeller eller övrig administration av förbundet under säsongen
- Max 2 matcher/dag för lagen
- Speltid är 2 x 18 minuter. Tutbyten med 12 byten/period.
- Maxi plan gäller fram till jul. Alla spelar lika mycket.
-Varje förening ansvarar för 2-3 sammandrag under säsongen. Totalt antal matcher/lag: 14 stycken.

Lähde edelleen swehockey

Kun menee selamaan tilastoja vaikka Göteborgin alueen sivuilta, niin turha on etsiä edes matsien tuloksia vasta kuin 12-vuotiaiden sarjoista.

Ja otetaan ihan sattuman varaisesti löydetty esimerkki seuratasolta:
Policy - nge IK - Ishockey - IdrottOnline Klubb


Muutama pointti tuolta ikäluokittain:

Ikäluokat 7 - 8:
TRÄNING:1-2 GÅNGER/VECKA
MATCHER: SPEL PÅ TVÄREN OCH MAXI PLAN, INGET SERIESPEL, MAX 1 CUP UTAN ÖVERNATTNING

Ikäluokat 9 - 10:
TRÄNING;2-3 GÅNGER/VECKA
MATCHER: VÄNSKAPSMATCHER, MAX 1 CUP UTAN ÖVERNATTNING

Ikäluokat 11 - 12:
TRÄNING:2-3 GÅNGER/VECKA
MATCHER: VÄNSKAPSMATCHER, SERIE, MAX 2 CUPER

Ånge IK:n edustus pelailee 2 divisioonassa eli jossain toisessa seurassa voi olla toisin.

Tämä siis löytyi aika vähäisellä haulla internetin ihmemaailmasta. Saattaahan olla, että olematon cv:ni pelaajana ja valmentajana johti minut aivan väärille nettisivuille ja myös ruotsin kielen taitoni voi olla puutteellinen, mutta pelottavan Nuori Suomi -henkistä materiaalia löytyi.

Jos ja kun joku tuntee ruotsalaista urheiluelämää paremmin tai osaa paremmin hakea tietoa, niin hän voinee oikaista nämä referoimani väärät tiedot.

Voisikohan olla, että Suomen ja Ruotsin ero pelaajatuotannossa ei välttämättä ole Nuori Suomen syytä?

Kun noita ruotsalaisia sivuja penkoo, niin aika monessa kohtaa tulee vastaan kaikenlaisia valmentajille tarjottavia koulutuksia. Esimerkiksi tuossa Tre Kronors Hockeyskola -ohjelmassa kurssit käynyt saa sinettihenkisen Ledarmärkenin vaatteeseen kiinnitettäväksi.

Kaikki pelaa ja puolen peli takuu eivät taida Suomessakaan koskea enää yläkouluikäisiä?

Ja vastaamattahan on jäänyt tämä:
Jatkoajan keskustelupalsta - Yksittäisen viestin lukeminen - Petteri Sihvonen - kiekkomedian virallinen totuus

Mutta sen lienee kysynyt joku 'puupäävalevalmentajanimimerkki', jolle ei juuri kannatta vastata...?