Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 864 803
  • 13 133

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Kansallispelin haasteet

Juuri näiden amatöörimaisesti, mutta tosissaani lajiaan harrastavien puolesta vituttaa erittäin suuresti jääkiekkoilijoiden ylimielinen mukahuippu-urheileminen.

Tässä on valtava väärinkäsitys. Suomessa meillä on se vanhakantainen ajatus, että vain hiki ja kipu ja tuska ovat huippu-urheilua.

Pallopelien laita on toinen. Pelaaminen on, jos hieman kärjistän, kusettamista ja hämäämistä. Peliä harvemmin voittaa se kaikkein ahkerin ja tunnollisin; pelin voittaa viisain, ovelin ja ennen muuta yhteistyökykyisin.

Lahden urheilujoukoissa tajusin lopullisesti, että kaikki urheileminen huipulla on yhtä työlästä ja haastavaa. Haasteet ovat vain niin kovin erilaiset. Stressi on lajista riippumatta samaa luokkaa.

Jääkiekkoilun haaste on siinä, että on oltava niin hurjan monipuolinen. Fyysisen haasteen monipuolisuuden osalta kaikista lajeista vain judo ja paini ovat samassa luokassa - kun on oltava samaan laskuun kestävä, nopea, voimakas, kimmoisa ja suhteellisen notkea. Ja siihen sitten taitovaatimukset nupiksi päälle. Ynnä jääkiekkoilussa on sitten vielä tultava toimeen osana joukkuetta, on osattava pelaamisen henkilökohtainen taktiikka, on osattava joukkuetaktiikka ja on niin monia eri rooleja tarjolla eri viisikoissa, että ihan hirvittää. Ja Suomessa kilpailu on kovaa, kun kansallispelin suuri suosia on johtanut siihen, että harvat paikat auringossa ovat äärimmäisen kilpailtuja.

Johtava, kansallispelin tuntija
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
... Fyysisen haasteen monipuolisuuden osalta kaikista lajeista vain judo ja paini ovat samassa luokassa - kun on oltava samaan laskuun kestävä, nopea, voimakas, kimmoisa ja suhteellisen notkea. Ja siihen sitten taitovaatimukset nupiksi päälle...

Mä tietysti rakastan jääkiekkoa lajina, mutta en ole kyllä ikinä ajatellut jääkiekkoilijoita minään maailman absoluuttisina urheilu- ja kuntoihmeinä. Liigapelaajistakin moni on ihan järkyttävässä kunnossa, JOS kriteereiksi asetetaan huippu-urheilijan vaatimustaso. Luceniuksen pötsi kummittelee yhä mielessäni.

Tuo kirjoittamasi ja lainaamani pätkä sopii mielestäni hyvin kuvaamaan balettitanssia, joka nyt saletisti on helvetisti kovempaa hommaa, kuin lätkänpeluu. Myös taitotasoltaan.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Tuo kirjoittamasi ja lainaamani pätkä sopii mielestäni hyvin kuvaamaan balettitanssia, joka nyt saletisti on helvetisti kovempaa hommaa, kuin lätkänpeluu. Myös taitotasoltaan.

Ja joku miesten tenniskin on aivan toista luokkaa, kun miettii että siinä pelataan käytännössä vuoden ympäri viikosta toiseen kisoja.

Yöllä taas näytöstä millainen fyysinen vaatimustaso maailman huipulla tuossa lajissa. Djokovic-Nadal ottelussa ja samaa tahtia sellainen 48 viikkoa vuodessa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ja joku miesten tenniskin on aivan toista luokkaa, kun miettii että siinä pelataan käytännössä vuoden ympäri viikosta toiseen kisoja.

Yöllä taas näytöstä millainen fyysinen vaatimustaso maailman huipulla tuossa lajissa. Djokovic-Nadal ottelussa ja samaa tahtia sellainen 48 viikkoa vuodessa.

Niin, pienenä ot:na tähän se, että miestenniksen huiputhan ovat viime vuosien aikana kritisoineet paljon nykyistä pistelaskujärjestelmää, joka käytännössä pakottaa kiertämään kisoja viikosta toiseen.

Hurjaa hommaa joka tapauksessa ja aivan eri tason fyysistä ja henkistäkin toimintaa, kuin lätkänpeluu.
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Niin, moukarimies Söderberg sanoi jossain arvokisoissa, että "ihan ok amatööriltä". Parempaan ei vaan pysty.

Jos tämä Suomen yleisurheilun kyntäminen niin kovasti harmittaa(en nyt tarkoita sinua), niin siitä vaan hommaamaan sponsoreita näille niin kovin surkeille urheilijoille.

En tiedä sponsoreista, mielestäni valtiollakin pitäisi olla riittävästi resursseja luoda Suomeen järjestelmä jossa lahjakkaimmat yksilöurheilijat voisivat urheilla tosissaan täysipäiväisesti ja opiskella samalla. Mielestäni kyse ei ole niinkään rahasta kuin ajattelutavasta: Suomessa tuijotetaan vain mitaleita, niitä joko on tai ei ole. Huippu-urheilussa tulos on tietysti tärkein, mutta enemmän pitäisi kunnioittaa myös tuloksiin johtavia prosesseja. Esimerkiksi yleisurheilussa liian moni joutuu tekemään kipeitä valintoja urheilun ja siviilielämän välillä juuri silloin kun se ratkaiseva askel huipulle pitäisi ottaa.

Edit. Hyvä esimerkki suomalaisen systeemin raadollisuudesta on painija Rami Hietaniemi joka pystyi urheilemaan täysipäiväisesti vasta saavutettuaan mm-pronssia. Tiedättekö kuinka vaikeaa tuollainen mitali on painissa saavuttaa?
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Otetaanpa esimerkiksi A-nuorten SM-liiga. Pelaajat ovat opiskelijoita. Treenejä koulujen urheiluakatemioiden myötä aamuisin ja joukkuetreenit iltaisin. Oteluita vähintään kaksi viikossa ja välillä arkipelejäkin. Bussissa ajellaan ympäri Suomea yötä myöten. Varmasti rankin sarja Suomessa, kun olet kuitenkin päätoiminen opiskelija. Itse nostan hattua päästä näille nuorille "mukahuippu-urheilijoille", jotka esim. valkolakin päähänsä saavat.

Tämä ei ole välttämättä kivasti sanottu, mutta tulevaa arvokisamitalistia A-junnujen sm-sarjassa pelaa? Ja mikä on sarjan taso verrattaessa vaikka Kanadan junnuliigoihin?

Se on toki totta että vertailut ovat vaikeita, koska lätkä on ensisijaisesti peli eikä ominaisuusurheilua.
 

Pekkis

Jäsen
Ja Suomessa kilpailu on kovaa, kun kansallispelin suuri suosia on johtanut siihen, että harvat paikat auringossa ovat äärimmäisen kilpailtuja.

Johtava, kansallispelin tuntija

Tässä on valtava väärinkäsitys. Pesäpallo on Suomen kansallispeli.

Luettelit viestissäsi jääkiekossa vaadittavia ominaisuuksia, ja kovin moneen lajiinhan samat vaatimukset voisi yhdistää. Toisissa lajeissa näitä ominaisuuksia ihan oikeasti vaaditaan, toisissa näistä vaan puhutaan.

NHL:n puolustajien pistepörssin kakkosen Bufyglienin kuva viime kesältä, Teemu Selänteen blogikirjoitukset viime syksyltä, TPS:n mestarijoukkueen biletyskohu muutama syksy sitten, Pekka Virran avautuminen liigapelaajien harjoittelumotivaatiosta parin vuoden takaa, Skoda-cuppilaisten valmistaumiset tuleviin peleihin, jne jne. Tässä nyt ihan pintaraapaisu syistä, joiden perusteella esim. minä teen arvioni jääkiekossa oikeasti vaadittavista ominaisuuksista.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Monipuolisuudessaan maailman vaativimpia lajeja

Sen miettiminen, että onko jokin toinen laji enemmän kuin jokin toinen laji huippu-urheilua, on lopulta pelkkää tyhmää keskustelupalstahupia.

Sen jälkeen, jos on itse panostanut sanotaan 10 vuotta päivittäin minkä tahansa lajin harjoittelemiseen ja pyrkinyt löytämään omat rajansa, sitä ymmärtää, miten sivuseikka ja turhaa eri lajien vertaaminen on. Jokaisessa lajissa on omat yksilölliset ja erityiset haasteensa.

Vertaaminen on aina kiinni niistä kulloisistakin mittareista, joilla mitataan. Ja niistä mittareista ei on lähes mahdoton päästä yksimielisyyteen.

Joku tuossa edellä heitti, että miesten tenniskiertue (tarkoitettiin kai sitä ATP-kiertuetta, vai onko se sillä nimellä nykään?) on henkisesti haastavampaa kuin jääkiekkoilu (ehkä tarkoitettiin vaikkapa NHL-kautta?) Miten niin!? Millä perusteella!? En minä ainakaan osaa sanoa, kumpi on henkisesti kovempi juttu. Eli tällaiset "vertaamiset" ovat tyhjää paskanjauhantaa ja ajanhukkaa.

Omasta lajistani jääkiekkoilusta osaan sanoa sen verran, että kaikessa monipuolisuudessaan - kun pitää olla nopea, kestävä, vahva, kimmoisa, notkea, teknillinen, henkilökohtaisesti taktinen, joukkuetaktinen, on oltava pallosilmää, on kyse kamppailulajista taklauksineen ja on tultava toimeen osana joukkuetta - se on yksi maailman haasteellisimmista lajeista. Ja on selvää, että kun harjoiteltavia ulottuvuuksia on noin paljon, voi jollain vahvalla osa-alueella kompensoida jotain heikkoa osa-aluetta, mutta joka tapauksessa kaikkien ominaisuuksien pitää olla jollakin tasolla, mitä korkeammalla aikoo pelata. Haaste on myös siinä, että jokin ominaisuus liikaa korostuneena voi olla pois muilta osa-alueilta.

Fysiikan harjoittelemisen monipuolisuuden vaatimus on toki johtanut myös voimakkaisiin liveilmiöihin kuten siihen, että jääkiekkoilu on erittäin altis doping-laji. On vaikea keksiä lajia, jossa esimerkiksi epon ja kasvuhormonin kimppakäytöllä saisi enemmän hyötyä. - Mutta tämä dogping-asia on tietty oma keskustelunsa eikä liity tähän muuten kuin juuri tuon kautta, että fyysisesti jääkiekkoilun vaatimukset ovat niin hirmuisen monipuoliset.

Johtava
 

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Luettelit viestissäsi jääkiekossa vaadittavia ominaisuuksia, ja kovin moneen lajiinhan samat vaatimukset voisi yhdistää. Toisissa lajeissa näitä ominaisuuksia ihan oikeasti vaaditaan, toisissa näistä vaan puhutaan.

Niin, jos mietitään noita taktisia ja teknisiä vaatimuksia yhdistettynä fyysiseen haasteeseen, niin tuskin jalkapallo ja koripallo ainakaan helpompia lajeja ovat. Sekin on oma kysymyksensä että lätkässä todella kilpailua ja toisaalta se, kumpi on isompi haaste, kova kilpailu vai se että kilpailua ei oikein ole. Joku Petteri Koponen on aika helvetin kova jätkä koska hän on noussut kansainvälisen huipun tuntumaan lajissa johon Suomessa ei ole vastaavaa kansainvälisen kilpailun perinnettä kuin vaikkapa lätkässä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Sihvonen on ihan oikeassa siinä, että "Ruotsin malli" jääkiekossa on jopa raakaa valintavalmennusta, joka perustuu todella koviin arvoihin, kuten esimerkiksi lapsen pituuskasvukäyrään ja -ennusteeseen. Onkin aika omituista, että ns. pehmeiden arvojen puolestapuhujat ovat täällä nostaneet Ruotsin joksikin esimerkki-caseksi "kaikki pelaa" -ideologian ylivertaisuudesta. Karu totuus on se, että Ruotsista tulevat NHL-pelaajat on seulottu ihan pikkulapsesta asti erittäin tiukoilla mittareilla, joiden perusteella on ratkaistu, ketkä pääsevät tavoitteelliseen huippuvalmennukseen ja ketkä jätetään "rätt att vara med" -meiningin piiriin.

No, en muista tiedä, mutta itse en mitenkään erityisesti puolusta "kaikki pelaa" -ajattelua - ymmärrän vain miksi sen tyyppisiä ratkaisuja on tehty ja miksi jokin NS-toiminta on valtavasti arvokkaampaa kuin huippu-urheilijoiden tuottaminen. Mutta koska jääkiekko on Suomessa kovaa ja armotonta huippu-urheilua ja koska olemme hyvin pitkälle Ruotsiin verrannollinen maa niin on aika selvää, että siellä kova ja armoton systeemi tuottaa valtavasti enemmän lahjakkuuksia ja meillä kova ja armoton systeemi ei. Emme häviä siksi, että meillä olisi pehmeämmät arvot, meillä ei ole.

Ehkäpä vastaus piilee siinä, kun mediahahmo "Johtava" täällä antoi täällä ymmärtää, että valitsisi nuorisojoukkueensa kokonaismenestyksen kannalta pelikirjaan paremmin sopivan 140-senttisen pelaajan, kun hetkellisesti kömpelömpi, mutta muuten lupaavampi 150-senttinen jäisi rannalle. Jonkun juniorijoukkueen menestyksen pitäisi olla paljon triviaalimpi seikka verrattuna huippuyksilöiden kehittämiseen kuin mitä se meillä on.
 

Pekkis

Jäsen
Esimerkiksi yleisurheilussa liian moni joutuu tekemään kipeitä valintoja urheilun ja siviilielämän välillä juuri silloin kun se ratkaiseva askel huipulle pitäisi ottaa.

Totta. Jalkapallonkin kohdalla tilanne on tällä hetkellä todella huolestuttava. "Poika, sä alat oppia" Lyytikäinen kertoi Radio Rockin haastattelussa taannoin, että Veikkausliigapelaajien keskipalkka on 1700€/kk!

Kaverini pelasi monta vuotta Veikkausliigaa, mutta sitten kun joukkue putosi sarjaporrasta alemmas, olikin tilanne päällä. Asunnot oli ostettu, tulotaso tulisi entisestään putoamaan, mutta vaatimustaso joukkueen puolelta ei niinkään. Sitten ulkopuoliset ihmettelevät, että miksi toikin lopetti pelaamisen noin nuorena!

Jääkiekko on hyötynyt, ja tulee entisestään hyötymään tästä jalkapalloilijoiden ansiotasosta. Todella harmittavaa, että se menee näin, sillä ehkä "hivenen" innostuneemmin seuraisin suomipoikia jalkapallon MM-kisoissa, kuin jääkiekon väsyneissä Skoda-cupeissa.
 

Pekkis

Jäsen
Fysiikan harjoittelemisen monipuolisuuden vaatimus on toki johtanut myös voimakkaisiin liveilmiöihin kuten siihen, että jääkiekkoilu on erittäin altis doping-laji. On vaikea keksiä lajia, jossa esimerkiksi epon ja kasvuhormonin kimppakäytöllä saisi enemmän hyötyä. - Mutta tämä dogping-asia on tietty oma keskustelunsa eikä liity tähän muuten kuin juuri tuon kautta, että fyysisesti jääkiekkoilun vaatimukset ovat niin hirmuisen monipuoliset.

Johtava

Savon Sanomissa oli toissa keväänä (26.5.) juttu, josta irroitan tämän Seppälän kommentin: "Luultavasti jääkiekossa ei juurikaan liiku kiellettyjä aineita. Siinä tarvitaan ominaisuuksia, joita ei voi lääkkeillä hankkia, kuten taitoa ja pelisilmää."

Minulla on erittäin vahva näkemys asiasta, mutta kuten sanoit, ei kuulu tämän otsikon alle.
 
Suosikkijoukkue
Hihasta vedetyt Ässät, Dallasin Tähdet & Sport
Tässä on valtava väärinkäsitys. Pesäpallo on Suomen kansallispeli.

Luettelit viestissäsi jääkiekossa vaadittavia ominaisuuksia, ja kovin moneen lajiinhan samat vaatimukset voisi yhdistää. Toisissa lajeissa näitä ominaisuuksia ihan oikeasti vaaditaan, toisissa näistä vaan puhutaan.

NHL:n puolustajien pistepörssin kakkosen Bufyglienin kuva viime kesältä, Teemu Selänteen blogikirjoitukset viime syksyltä, TPS:n mestarijoukkueen biletyskohu muutama syksy sitten, Pekka Virran avautuminen liigapelaajien harjoittelumotivaatiosta parin vuoden takaa, Skoda-cuppilaisten valmistaumiset tuleviin peleihin, jne jne. Tässä nyt ihan pintaraapaisu syistä, joiden perusteella esim. minä teen arvioni jääkiekossa oikeasti vaadittavista ominaisuuksista.

Listaasi voi lisätä myös Dallas Starsiin siirtyneen raikulipoika Tyler Seguinin bilettämisen siirron varmistuttua. Seguin Is Off To A Red Hot Start In Dallas Barstool Sports: Boston

Onhan ammattiurheilijatähdilläkin kai oikeus silloin tällöin juhlia ja ottaa esim. hyvästä syystä (kuten Suomen maajoukkue 2011 MM-voiton kunniaksi) muutama olut tai drinkki, mitä se oikeastaan kenellekään kuuluu? (Starsin joukkueenjohdolle ja valmentajille tuo Seguinin twiitti ehkä imagollisista syistä..) Kovin viisasta ei välttämättä ole laittaa tälläisiä kuvia julkisuuteen, Tylerin twitter taisi mennäkin kiinni heti tuon jälkeen.. By the way, kukaan ei näitä muista kunhan silloin ollaan iskussa, kun sen aika & paikka on ja jantteri takoo ensikaudella kovat pisteet NHL:ssä ja auttaa panoksellaan joukkuetta illasta toiseen.
 
Kaverini pelasi monta vuotta Veikkausliigaa, mutta sitten kun joukkue putosi sarjaporrasta alemmas, olikin tilanne päällä. Asunnot oli ostettu, tulotaso tulisi entisestään putoamaan, mutta vaatimustaso joukkueen puolelta ei niinkään. Sitten ulkopuoliset ihmettelevät, että miksi toikin lopetti pelaamisen noin nuorena!

Jos tavoitteena on jalkapalloammattilaisuus, niin kyllä pelaaja sen varmaan tietää, että ne kunnon työpaikat ovat ulkomailla. Noille ihmettelijöille voi mielestäni viitata kintaalla ja jättää omaan arvoonsa. Jos joku ei ymmärrä, että aikuisen miehen pitää tehdä jotain elääkseen, niin se on hänen häpeänsä.

Todella harmittavaa, että se menee näin, sillä ehkä "hivenen" innostuneemmin seuraisin suomipoikia jalkapallon MM-kisoissa, kuin jääkiekon väsyneissä Skoda-cupeissa.

MM-paikka futiksessa ei ole Suomelle realismia, mutta EM-kisapaikka voi 24 joukkueen kisoihin tullakin. Tosiasia on kuitenkin, että itse kisoissa tarjolla on pelkkä statistin rooli, joten ei siitä kisareissusta ihan valtavaa kiimaa saa revittyä. Ennen kisoja mediarummutus tulisi toki olemaan kova. Ja toivottavasti siihen kisajoukkueeseen ei tarvitse ottaa yhtäkään pelaajaa Veikkausliigasta.
 

pertteli

Jäsen
Kaverini pelasi monta vuotta Veikkausliigaa, mutta sitten kun joukkue putosi sarjaporrasta alemmas, olikin tilanne päällä. Asunnot oli ostettu, tulotaso tulisi entisestään putoamaan, mutta vaatimustaso joukkueen puolelta ei niinkään. Sitten ulkopuoliset ihmettelevät, että miksi toikin lopetti pelaamisen noin nuorena!

Oliko kaverisi huippu-urheilija vai mukahuippu-urheilija? Kyllähän moni kiekkoilijakin joutuu seuraa vaihtamaan, jos meinaa kiekolla itsensä elättää. Pitää vaan olla tarpeekisi hyvä urheilija, että ottajia löytyy muualtakin!
 

Pekkis

Jäsen
Oliko kaverisi huippu-urheilija vai mukahuippu-urheilija? Kyllähän moni kiekkoilijakin joutuu seuraa vaihtamaan, jos meinaa kiekolla itsensä elättää. Pitää vaan olla tarpeekisi hyvä urheilija, että ottajia löytyy muualtakin!

Oli tietoinen, ettei ole huippu-urheilija, joten ei ollut myöskään mukahuippu-urheilija. Asenteeltaan ja elämäntavoiltaan silti taatusti kovempi urheilija kuin keskivertojääkiekkoilija. Jalkapalloilijalle erään tärkeän ominaisuuden keskinkertaisuus esti sopimukset ulkomaille. Fiksuna miehenä tunnusti tosiasiat, ja tyytyi pienempään tilipussiin. Olen kuitenkin täysin varma, että on ylpeä urastaan, ja kun sitä sivusta seurasin, niin toki on syytäkin. Täällä jääkiekkosivustolla ei oikein taideta täysin ymmärtää, että urheilu antaa hirveän paljon muutakin kuin rahaa. Ylivoimaisesti suurimmalle osaa urheilijoista kaikkea muuta kuin rahaa.

Ja juu, pelasi useammassa kuin yhdessä Veikkausliigajoukkueessa. Miten muuten päädyit vertaamaan jalkapalloilijaa ja jääkiekkoilijaa näin itsensäelättämismielessä?
 

pertteli

Jäsen
Oli tietoinen, ettei ole huippu-urheilija, joten ei ollut myöskään mukahuippu-urheilija. Asenteeltaan ja elämäntavoiltaan silti taatusti kovempi urheilija kuin keskivertojääkiekkoilija. Jalkapalloilijalle erään tärkeän ominaisuuden keskinkertaisuus esti sopimukset ulkomaille. Fiksuna miehenä tunnusti tosiasiat, ja tyytyi pienempään tilipussiin. Olen kuitenkin täysin varma, että on ylpeä urastaan, ja kun sitä sivusta seurasin, niin toki on syytäkin. Täällä jääkiekkosivustolla ei oikein taideta täysin ymmärtää, että urheilu antaa hirveän paljon muutakin kuin rahaa. Ylivoimaisesti suurimmalle osaa urheilijoista kaikkea muuta kuin rahaa.

Ja juu, pelasi useammassa kuin yhdessä Veikkausliigajoukkueessa. Miten muuten päädyit vertaamaan jalkapalloilijaa ja jääkiekkoilijaa näin itsensäelättämismielessä?

Ymmärsin, että kaverisi olisi pelannut jalkapalloa siis ihan ammatikseen. Anteeksi, ymmärsin väärin. Ammattilainenhan olisi siirtynyt toiselle paikkakunnalle aivan varmasti, mikäli kysyntää olisi ollut.
 

ralph cox

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, AS Roma, Blues
Urheilulajien vaativuuden monipuolisuudesta

Tässä yksi kiinnostava ja viihdyttävä linkki aiheeseen. Samoilla linjoilla on tämä tutkimus kuin Sihvosen argumentointi jääkiekon vaativuudesta.

ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings

Ja aivan kuten Petteri Sihvonen edellä totesi: Jos olet hakenut kymmenen vuotta armottomalla treenillä absoluuttisia rajojasi - lajissa kuin lajissa, on eri urheilulajien vaativuuden vertaaminen melko toissijaista.
 
Viimeksi muokattu:

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Tässä yksi kiinnostava ja viihdyttävä linkki aiheeseen. Samoilla linjoilla on tämä tutkimus kuin Sihvosen argumentointi jääkiekon vaativuudesta.

ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings

Ja aivan kuten Petteri Sihvonen edellä totesi: Jos olet hakenut kymmenen vuotta armottomalla treenillä absoluuttisia rajojasi - lajissa kuin lajissa, on eri urheilulajien vaativuuden vertaaminen melko toissijaista.

Samaa mieltä sinun viimeisestä kappaleesta. Tuo linkki tuli joskus vuosia sitten vastaan ja hörähdin aika pahasti kun huomasin että jefu oli lähes kärjessä. Koska selvästi siellä oli otettu kaikista eri jefu-pelaajien paikoista ns. parhaat puolet. Muutenkin huomasi että "tutkimuksen" teki sivusto joka on fokusoitunut jenkkiurheiluun. Kuvaavinta kun katsoo missä rugby on, vaikka laji itsessään on fyysisesti selvästi vaativampaa lähes kaikilla mittareilla, kuin jefu. Enemmän pelejä, ei kokoajan pelikatkoja, ei pelaajien vaihtamista, ei niin selkeitä rooleja kuten "yksi potkaisee,yksi heittää, yksi juoksee, yksi juoksee linjaapäin". Ja ei en väheksy jefun vaatimuksia, vaan tuon esiin sen että huomaa ketkä ovat tehneet listan. Jos tuo olisi tehty vaikka briteissä, niin lista olisi varmasti aivan toisen näköinen. Kuvaavaa on esim. jonkun baseballin asema. Pelin jossa pallo on pelissä n.15minuuttia 2-4h pelissä.

edit:Niin ja itselleni se selvästi kovin laji noilla tuossakin käytetyillä mittareilla on vesipallo. Kakkosena varmaan joku aussifudis, käsittämättömästi tuolla listalla sitä tainnut edes olla, kun siellä joku pehmoversio lajista eli jefu oli.
 
Viimeksi muokattu:

Ikurin Vireä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves talvella ja Ilves kesällä, Ikurin Vire
Jonkun juniorijoukkueen menestyksen pitäisi olla paljon triviaalimpi seikka verrattuna huippuyksilöiden kehittämiseen kuin mitä se meillä on.

Näin. Tämä kiteyttää hyvin myös oman käsitykseni juniorivalmennuksen suurimmasta ongelmasta. Nuori Suomi-ideologian demonisointia en ymmärrä, vaikka keskustelun sen eduista ja haitoista ymmärränkin. Niin kauan kuin meillä valmentajat/seurat/seurojen johto pyrkivät mittaamaan ja tekemään omaa uraansa voitoilla pelaajien kasvattamisen sijaan pienistä junioreista lähtien, on NS:n viilaaminen yhdentekevää.

Tähän kun lisää sen valmennuksen ylikorostamisen nuorista lähtien pihapelien ja oman kiinnostuksen sijaan, niin ollaankin tilanteessa, että valmentajat nousevat koko homman keskiöön lapsen/nuoren itsensä sijaan. Tarvitaan riittävän suuri massa muovailuvahaa, josta valmentajat pystyvät tekemään meille tulevaisuuden maajoukkueen. Valmennuksen pitäisi antaa nuorille tukea ja keinoja toteuttaa itseään omaehtoisessa harjoittelussa ja kikkailussa, eikä olla ainoa oikea tapa harjoitella.
 

P.Sihvonen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ei ole. Antaa urheilun näyttää, kuka kulloinkin on
Linkki sisältää täyttä asiaa

Tässä yksi kiinnostava ja viihdyttävä linkki aiheeseen. Samoilla linjoilla on tämä tutkimus kuin Sihvosen argumentointi jääkiekon vaativuudesta.

ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings

Tuo linkki sisältää täyttä asiaa. Siinä on nyt se, mitä yritin selittää jääkiekkoilun osalta. Eihän se selitykseni tietenkään mennyt täällä läpi kuin niille, jotka urheilusta jotain ymmärtävät.

Varmasti tuossa linkissä on tiettyä "värikynää", makuasiat vaikuttavat ja se, että kyse on pohjoisamerikkalaisesta näkökulmasta. Mutta. Vaikka vastaava analyysi eri ominaisuuksien yhdistämisen haasteellisuudesta tehtäisiin missä asiantuntijapiireissä tahansa, lopputulos on aina, että jääkiekkoilu sijaitsee aivan kärkisijoilla.

Ylipäätään jonkin lajin sijoittaminen muiden lajien joukkoon eri mittareilla vaatii nähdäkseni kolmea asiaa: 1) Pitää olla pelannut tai urheillut jotain lajia ammatikseen tai muuten tosissaan. 2) Pitää olla valmentanut kyseistä lajia ammatikseen tai muuten tosissaan. 3) On täytynyt tutustua myös muiden lajien harjoittelemiseen ja vaatimuksiin.

Itselleni muiden lajien harjoittelemiseen ja vaatimuksiin tutustumisen korkeakouluni oli Lahden urheilujoukoissa. Kävin loputtomia keskusteluja muiden (kuin jääkiekon) lajien urheilijoiden kanssa ja kävin seuraamassa, miten he harjoittelivat.

Johtava
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Oma pikajuoksu-urani päätti loukkaantumiseen kakkoslajissa jääkiekossa... kummankaan lajin urheiljat eivät elä lajilleen, harjoittele niin määrätietisesti, kieltäydy niin paljosta normaalielämässä kuin sitten töiden kautta tutustumani.. tanssjat.

Lätkänpelaajien asenne varsinkin on sellainen hulivilitaiteilijan, jolla yksikään yleisurheilussa tosissaan eteenpän haluava ei ikinä saavuttaisi menestystä, ja silti ne baletin ihmiset olivat vielä 10x nämä tosissaan harjoittelevat yleisurheiljat, puhumattakaan kesällä kaljatuoppi kädessä hampurilaista mutusteleva liigakiekkoilijasta.

Monipuolinen lätkässä täytyy olla, mutta en nyt ihan top 3seen sijoittaisi...
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Ja on selvää, että kun harjoiteltavia ulottuvuuksia on noin paljon, voi jollain vahvalla osa-alueella kompensoida jotain heikkoa osa-aluetta, mutta joka tapauksessa kaikkien ominaisuuksien pitää olla jollakin tasolla, mitä korkeammalla aikoo pelata. Haaste on myös siinä, että jokin ominaisuus liikaa korostuneena voi olla pois muilta osa-alueilta.

Toki jääkiekko on haastavaa, mutta jos ajatellaan lähinnä fyysisiä ominaisuuksia niin se että jäkiekossa tarvitaan eri ominaisuukia monipuolisesti tekee fyysisen harjoittelun oikeastaan helpommaksi kuin sellaisen lajin jossa tarvitaan jonkun ominaisuuden, esimerkiksi nopeuden tai kestävyyden, aivan huipputasoa. Yksittäisen ominaisuuden kehittäminen huipputasolle on kuitenkin erittäin haastavaa, ei se oikeastaan niin hirvittävän kova homma ole olla kohtuullisen hyvä monella alueella jos millään ei tarvitse aivan huppi olla. Esimerkiksi sanoisin että on helpompi treenata itsensä siihen kuntoon että pystyy 100m, 400m, 800m ja vaikka 1500m kaikki juoksemaan hyvällä tasolla, kuin siihen kuntoon että juoksee 100m aivan huipputasolla tai 1500m huipputasolla. Toki nyt riippuu siitä millaista tasoa vaatisi, mutta noin esimerkistä käynee. Ei jääkiekossa millään fyysisellä alueella tarvitse olla lähelläkään maailman huippua jotta kuitenkin voi hyvin pärjätä. Selkeästi tärkeimmät ominaisuudet liittyvät tekniikkaan ja pelinlukuun (näillä voi fysiikkaa kompensoida todella paljon), vaikka toki fysiikkakin pitää olla ainakin säädyllisellä tasolla.

Kuvaavinta kun katsoo missä rugby on, vaikka laji itsessään on fyysisesti selvästi vaativampaa lähes kaikilla mittareilla, kuin jefu. Enemmän pelejä, ei kokoajan pelikatkoja, ei pelaajien vaihtamista, ei niin selkeitä rooleja kuten "yksi potkaisee,yksi heittää, yksi juoksee, yksi juoksee linjaapäin".

Höpö höpö, miten rugby muka on selvästi vaativampaa fyysisesti kuin jenkkifutis. Ok jenkkifutisessa toki on paljon eri pelipaikkoja joilla vaaditaan erikoisosaamista, mutta edelleen tässäkin päteen sama asia että huippuominaisuuksien kehittäminen on äärimmäisen haastavaa. Rugbyssa riittää juuri vähän jääkiekkomainen fysiikka, eli että on suhteellisen monipuolinen mutta ei siellä vaatimustasona ole esimerkiksi äärimmäinen nopeus. Jenkkifutiksessa pelaa todennäköisesti yleisurheilun jälkeen nopeimmat urheilijat, myöskin äärimmäisen kovalla tasolla olevaa räjähtävää voimaan tietyillä paikolla tarvitaan ja toisilla taas tarvitaan kovan tason voimaa. Eikä se että rugbyssa pelataan enemmän pelejä mitenkään todista että kyseessä on haastavampi laji, kyllä niitä jenkkifutiksessa myös pelattaisiin enemmän jos se olisi mitenkään järkevällä tasolla mahdollista (koska kysyntä peleille Amerikassa on valtava). Juurikin pelien vähyys kertoo pelin fyysisistä vaatimuksista, suuremman määrän pelaaminen olisi aivan tappotouhua (nythän jopa on NFL:ssä tullut rajoituksia harjoitusmääriin).

En tiedä katsoitko tuota tutkimusta tarkemmin, sekään ei nimittäin pidä paikkaansa että olisi arvoitettu jefusta pelipaikkojen parhaita puolia, en tosin tiedä miten sitä on laskettu mutta jonkun tason keskiarvoa se pitää olla. Esimerkiksi jefun nopeusrankkaus on 7.13 ja jalkapallon 7.25, jos ajateltaisiin vain jefun nopeimpia pelaajia ja vaatimusta niin olisihan rankkaus pakko olla selvästi suurempi kuin jalkapallon. Jääkiekon rankkaus nopeudessa on 7.75.

Eikä minusta tuossa muutenkaan merkittävästi näy että juuri amerikkalaisia lajeja suosittaisiin (vaikka siellä on joitain hieman hassuja kategorioita kuten esimerkiksi notkeuskategoria joka on mielestäni vähän turha koska harvassa lajissa välttämättä notkeus on erityisen tärkeä ominaisuus).

edit. En minä ainakaan mitään merkittävää amerikkailaisten lajien suosimista havaitse, vaikka toki hassuja rankkauksia siellä on, mutta on siellä muitankin lajeja paikkapaikoin yliarvioitu kuin amerikkaisia (ainakin jos niillä tarkoitetaan baseballia, jääkiekkoa, koripalloa ja jenkkifutista). Esimerkiksi tenniksessä tarvitaan (rankkauksen mukaan) yhtä paljon voimaa kuin yleisurheilun hyppylajeissa mikä nyt on täysi vitsi.

Nämä tutkijat ainakin pitävät jääkiekkoa pelikirjapelinä nimittäin jääkiekon rankkaus strategian analysoinnissa/strategisten päätösten teossa on korkea. Jääkiekko saa tässä kategoriassa parhaimman rankkauksen (yhdessä jalkapallon ja moottoriurheilun kanssa) 7.5. Jenkkifutis tässä on muuten 7.13 (jos ajateltaisiin vain esimerkiksi pelinrakentajaa niin olisi pakko olla ainakin jääkiekon edellä, tosin hieman ihmettelen että rankkaus on pienempi kuin jääkiekon vaikka ajateltaisiin kaikkia pelipaikkoja).

Tosin näissä rankkauksissa on kyllä kummallisuuksia. Esimerkiki juuri strategian analysoinnissa keskimatkojen juoksun rankkaus on pienempi kuin pitkien matkojen. En tiedä miten tähän on päädytty mutta ei se oikein järkevältä mitenkään kuullosta, en sitten tiedä onko ajateltu että pitkillä matkoilla pitää osata vauhdinjako paremmin mutta kyllä fakta on se että pitkillä matkoilla kunto aika pitkälle ratkaisee kun taas keskimatkoilla taktiikalla voi olla jo suurikin merkitys. Jollain konstilla tuolla on saatu myös keskimatkojen kestävyysvaatimus uskomattoman alas (edellä vaikka kuinka monta lajia mm.jääkiekko, koripallo, maahockey, jalkapallo, tennis, rugby, lacrosse). En tiedä mitä lajeja keskimatkoihin on ajateltu mutta yleisestihän keskimatkat tarkoittavat 800 ja 1500 juoksuja(ehkä jopa 3000 esteet voisi siihen laskea). Jos joku väittää että 1500m juoksussa tarvitaan vähemmän kestävyysominaisuuksia kuin vaikka lacrossin pelaamisessa niin olisi mielenkiintoista kuulla perustelut.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös