Vellihousu
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät
Tämäkään ei ole varmaan kivasti kysytty, mutta mitäköhän kirjoittamasi lause tarkalleen ottaen kysyy?
Ymmärsit varmaan vaikka yksi sana puuttuukin.
Tämäkään ei ole varmaan kivasti kysytty, mutta mitäköhän kirjoittamasi lause tarkalleen ottaen kysyy?
Tässä yksi kiinnostava ja viihdyttävä linkki aiheeseen. Samoilla linjoilla on tämä tutkimus kuin Sihvosen argumentointi jääkiekon vaativuudesta.
ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings
Ja aivan kuten Petteri Sihvonen edellä totesi: Jos olet hakenut kymmenen vuotta armottomalla treenillä absoluuttisia rajojasi - lajissa kuin lajissa, on eri urheilulajien vaativuuden vertaaminen melko toissijaista.
Jonkun juniorijoukkueen menestyksen pitäisi olla paljon triviaalimpi seikka verrattuna huippuyksilöiden kehittämiseen kuin mitä se meillä on.
Tässä yksi kiinnostava ja viihdyttävä linkki aiheeseen. Samoilla linjoilla on tämä tutkimus kuin Sihvosen argumentointi jääkiekon vaativuudesta.
ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings
Ja on selvää, että kun harjoiteltavia ulottuvuuksia on noin paljon, voi jollain vahvalla osa-alueella kompensoida jotain heikkoa osa-aluetta, mutta joka tapauksessa kaikkien ominaisuuksien pitää olla jollakin tasolla, mitä korkeammalla aikoo pelata. Haaste on myös siinä, että jokin ominaisuus liikaa korostuneena voi olla pois muilta osa-alueilta.
Kuvaavinta kun katsoo missä rugby on, vaikka laji itsessään on fyysisesti selvästi vaativampaa lähes kaikilla mittareilla, kuin jefu. Enemmän pelejä, ei kokoajan pelikatkoja, ei pelaajien vaihtamista, ei niin selkeitä rooleja kuten "yksi potkaisee,yksi heittää, yksi juoksee, yksi juoksee linjaapäin".
Toki jääkiekko on haastavaa, mutta jos ajatellaan lähinnä fyysisiä ominaisuuksia niin se että jäkiekossa tarvitaan eri ominaisuukia monipuolisesti tekee fyysisen harjoittelun oikeastaan helpommaksi kuin sellaisen lajin jossa tarvitaan jonkun ominaisuuden, esimerkiksi nopeuden tai kestävyyden, aivan huipputasoa. Yksittäisen ominaisuuden kehittäminen huipputasolle on kuitenkin erittäin haastavaa, ei se oikeastaan niin hirvittävän kova homma ole olla kohtuullisen hyvä monella alueella jos millään ei tarvitse aivan huppi olla. Esimerkiksi sanoisin että on helpompi treenata itsensä siihen kuntoon että pystyy 100m, 400m, 800m ja vaikka 1500m kaikki juoksemaan hyvällä tasolla, kuin siihen kuntoon että juoksee 100m aivan huipputasolla tai 1500m huipputasolla. Toki nyt riippuu siitä millaista tasoa vaatisi, mutta noin esimerkistä käynee. Ei jääkiekossa millään fyysisellä alueella tarvitse olla lähelläkään maailman huippua jotta kuitenkin voi hyvin pärjätä. Selkeästi tärkeimmät ominaisuudet liittyvät tekniikkaan ja pelinlukuun (näillä voi fysiikkaa kompensoida todella paljon), vaikka toki fysiikkakin pitää olla ainakin säädyllisellä tasolla.
Väittäisin, että on helpompaa juosta 100m maailmanmestariksi, kuin otella moniottelussa mestariksi.
No totta kai riippuu tälläisessä vertauksessa että kuka pitäisi voittaa, jos sanotaan että voita Bolt niin homma muuttuu ja aika kinkkiseksi. Tosin tässä vaikuttaa sekin että pikajuoksu on harrastetumpaa kuin moniottelut, mutta tämä ei sinänsä ollut se pontti mistä aiemmin oli kyse eli jonkun huippuominaisuuden kehittämisestä suhteessa siihen että kehittää useita ominaisuuksia hyvälle/kohtuulliselle tasolle.
Joka tapauksessa olen kyllä sitä mieltä että nopeuden kehittäminen sinne jonnekin esimerkiksi 9.9 tienoille satasella on aivan pirun vaikeaa, kymmenottelu on tietenkin sekin varsin vaativaa mutta silti hurjalla treenillä siihen tiettyyn tasoon pystyy kyllä pääsemään useammassakin lajissa. Joku 9.9 taso on jo esimerkiksi sellainen kovaa treanaminenkaan ei välttämättä auta mitään vaan pitää onnistua todella hyvin jotta saadaan tuollainen vauhti tuloksena ulos(totta kai myös lahjakkuutta ja treenaamista tarvitaan).
...Tero Pitkämäki on kulunut esimerkki mutta mutulla väittäisin, että pieksee kenet tahansa SM-Liiga-pelaajan ja vielä ison osan NHL-pelaajiakin fysiikkatesteissä...
Heitetäänpä ihan Sihvoselle itselleen tällainen kysymys pohdittavaksi. Jos nyt ei puhuta ihan huippu- urheilijasta, vaan esimerkiksi perus raksatyöläisestä joka pelaa joko jalkapalloa tai jääkiekkoa ja on iältään noin 20-25 vuoden ikäinen, millä tavalla hänen pitäisi treenata ottaen huomioon että ikää on jo ettei huippu-urheilijaksi ole ja on työtä 40 tuntia viikossa jolloin harjoitteluaika on rajallista? Kuvitellaan että kaveri pelaa vaikka 4. divaria ja haluaa kehittyä mahdollisimman hyväksi.
Kai tähän on luottaminen: Vauhditon pituushyppy – Wikipedia1- tasaloikka 3,57 m (wtf??)
ESPN:n lista on lähinnä suuntaa antava, mutta ihan ajatuksia herättävä...
Mun mielestä koko tuo lista menetti uskottavuutensa viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin (jenkkien) baseballin/softballin olevan korkeammalla sijalla, kuin (eurooppalaisen) rugbyn.
Vähän niin kuin jos minä alkaisin ammuntaa tai nyrkkeilyä väittämään maailman kovimmiksi lajeiksi. Tai jos jääkiekkoanalyytikko väittäisi jääkiekkoa maailman TOP-3 vaativimmaksi lajiksi.
Tieteessä erinäisiä tutkimuksia tehdään paljon ja jos sillä perusteella, että yksi tutkimustulos on se, mihin oma kanta täysin nojaa, niin ei pidä ihmetellä jos kyseistä tutkimustulosta ja sen perusteella tehtäviä päätelmiä ei yleisesti pidetä kiistattomana faktana.Ja jos jatkossa ilmenee näitä ei-urheilua ymmärtäviä nimimerkkejä, jotka eivät ymmärrä, mikä ero on "mielipiteeseen perustuvaan näkökulmaan siitä, mikä on huippu-urheilua ja mikä ei" verrattuna "lajienväliseen analyysiin siitä, mikä haaste on kussakin lajissa yhdistellä eri urheilun ominaisuuksia", niin en voi enää auttaa.
...Johtava, rajoittunein käytettävissä olevin mokomin
Tieteessä erinäisiä tutkimuksia tehdään paljon ja jos sillä perusteella, että yksi tutkimustulos on se, mihin oma kanta täysin nojaa, niin ei pidä ihmetellä jos kyseistä tutkimustulosta ja sen perusteella tehtäviä päätelmiä ei yleisesti pidetä kiistattomana faktana.
Esimerkiksi kirjallisuudessa on jostakin tietystä samasta aiheesta tehty monia tutkimuksia ja loppupäätelmät ovat usein aivan päinvastaisia toisiinsa nähden. Olisin kovin yllättynyt jos tässä keskustelussa linkitetyn tutkimustuloksen suhteen ei tulisi kovin erilaisia tutkimustuloksia, sikäli kun tutkimuksia olisi useampia. Jos niitä on useampia, ja kaikki - tai lähes kaikki - tutkimukset päätyvät vastaavaan tulokseen niin tokihan sitten väitetyn totuuden uskottavuus paranee. Siitähän tässä on kyse.
Se, että yhden tutkimustuloksen pohjalta väittää faktan löydetyn ja jotka eivät sitä faktaa yhden tutkimuksen perusteella niele, ovat "ei-urheilua ymmärtäviä nimimerkkejä" on minusta epätieteellinen päätelmä ja vähin oletuksin tehty hieman moukkamainen syytös.
Kyllä minä urheilua ymmärrän, mutta en ilmeisesti tiedettä.
Täällä ei kukaan ole väittänyt jääkiekkoa "maailman TOP-3 vaativimmaksi lajiksi". On ollut täsmällistä puhetta siitä, että jääkiekkoilu on TOP-3 laji, mitä tulee urheilemisen eri ulottuvuuksien onnistuneeseen yhdistämiseen.
...
...
Jääkiekkoilun haaste on siinä, että on oltava niin hurjan monipuolinen. Fyysisen haasteen monipuolisuuden osalta kaikista lajeista vain judo ja paini ovat samassa luokassa - kun on oltava samaan laskuun kestävä, nopea, voimakas, kimmoisa ja suhteellisen notkea...