Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Vellihousu]

Tämäkään ei ole varmaan kivasti kysytty, mutta mitäköhän kirjoittamasi lause tarkalleen ottaen kysyy?

Ymmärsit varmaan vaikka yksi sana puuttuukin.

 

[ralph cox]

Urheilulajien vaativuuden monipuolisuudesta

Tässä yksi kiinnostava ja viihdyttävä linkki aiheeseen. Samoilla linjoilla on tämä tutkimus kuin Sihvosen argumentointi jääkiekon vaativuudesta.

ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings

Ja aivan kuten Petteri Sihvonen edellä totesi: Jos olet hakenut kymmenen vuotta armottomalla treenillä absoluuttisia rajojasi - lajissa kuin lajissa, on eri urheilulajien vaativuuden vertaaminen melko toissijaista.

 

[eagle]

Tässä yksi kiinnostava ja viihdyttävä linkki aiheeseen. Samoilla linjoilla on tämä tutkimus kuin Sihvosen argumentointi jääkiekon vaativuudesta.

ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings

Ja aivan kuten Petteri Sihvonen edellä totesi: Jos olet hakenut kymmenen vuotta armottomalla treenillä absoluuttisia rajojasi - lajissa kuin lajissa, on eri urheilulajien vaativuuden vertaaminen melko toissijaista.

Samaa mieltä sinun viimeisestä kappaleesta. Tuo linkki tuli joskus vuosia sitten vastaan ja hörähdin aika pahasti kun huomasin että jefu oli lähes kärjessä. Koska selvästi siellä oli otettu kaikista eri jefu-pelaajien paikoista ns. parhaat puolet. Muutenkin huomasi että "tutkimuksen" teki sivusto joka on fokusoitunut jenkkiurheiluun. Kuvaavinta kun katsoo missä rugby on, vaikka laji itsessään on fyysisesti selvästi vaativampaa lähes kaikilla mittareilla, kuin jefu. Enemmän pelejä, ei kokoajan pelikatkoja, ei pelaajien vaihtamista, ei niin selkeitä rooleja kuten "yksi potkaisee,yksi heittää, yksi juoksee, yksi juoksee linjaapäin". Ja ei en väheksy jefun vaatimuksia, vaan tuon esiin sen että huomaa ketkä ovat tehneet listan. Jos tuo olisi tehty vaikka briteissä, niin lista olisi varmasti aivan toisen näköinen. Kuvaavaa on esim. jonkun baseballin asema. Pelin jossa pallo on pelissä n.15minuuttia 2-4h pelissä.

edit:Niin ja itselleni se selvästi kovin laji noilla tuossakin käytetyillä mittareilla on vesipallo. Kakkosena varmaan joku aussifudis, käsittämättömästi tuolla listalla sitä tainnut edes olla, kun siellä joku pehmoversio lajista eli jefu oli.

 

[Ikurin Vireä]

Jonkun juniorijoukkueen menestyksen pitäisi olla paljon triviaalimpi seikka verrattuna huippuyksilöiden kehittämiseen kuin mitä se meillä on.

Näin. Tämä kiteyttää hyvin myös oman käsitykseni juniorivalmennuksen suurimmasta ongelmasta. Nuori Suomi-ideologian demonisointia en ymmärrä, vaikka keskustelun sen eduista ja haitoista ymmärränkin. Niin kauan kuin meillä valmentajat/seurat/seurojen johto pyrkivät mittaamaan ja tekemään omaa uraansa voitoilla pelaajien kasvattamisen sijaan pienistä junioreista lähtien, on NS:n viilaaminen yhdentekevää.

Tähän kun lisää sen valmennuksen ylikorostamisen nuorista lähtien pihapelien ja oman kiinnostuksen sijaan, niin ollaankin tilanteessa, että valmentajat nousevat koko homman keskiöön lapsen/nuoren itsensä sijaan. Tarvitaan riittävän suuri massa muovailuvahaa, josta valmentajat pystyvät tekemään meille tulevaisuuden maajoukkueen. Valmennuksen pitäisi antaa nuorille tukea ja keinoja toteuttaa itseään omaehtoisessa harjoittelussa ja kikkailussa, eikä olla ainoa oikea tapa harjoitella.

 

[P.Sihvonen]

Linkki sisältää täyttä asiaa

Tässä yksi kiinnostava ja viihdyttävä linkki aiheeseen. Samoilla linjoilla on tämä tutkimus kuin Sihvosen argumentointi jääkiekon vaativuudesta.

ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings

Tuo linkki sisältää täyttä asiaa. Siinä on nyt se, mitä yritin selittää jääkiekkoilun osalta. Eihän se selitykseni tietenkään mennyt täällä läpi kuin niille, jotka urheilusta jotain ymmärtävät.

Varmasti tuossa linkissä on tiettyä "värikynää", makuasiat vaikuttavat ja se, että kyse on pohjoisamerikkalaisesta näkökulmasta. Mutta. Vaikka vastaava analyysi eri ominaisuuksien yhdistämisen haasteellisuudesta tehtäisiin missä asiantuntijapiireissä tahansa, lopputulos on aina, että jääkiekkoilu sijaitsee aivan kärkisijoilla.

Ylipäätään jonkin lajin sijoittaminen muiden lajien joukkoon eri mittareilla vaatii nähdäkseni kolmea asiaa: 1) Pitää olla pelannut tai urheillut jotain lajia ammatikseen tai muuten tosissaan. 2) Pitää olla valmentanut kyseistä lajia ammatikseen tai muuten tosissaan. 3) On täytynyt tutustua myös muiden lajien harjoittelemiseen ja vaatimuksiin.

Itselleni muiden lajien harjoittelemiseen ja vaatimuksiin tutustumisen korkeakouluni oli Lahden urheilujoukoissa. Kävin loputtomia keskusteluja muiden (kuin jääkiekon) lajien urheilijoiden kanssa ja kävin seuraamassa, miten he harjoittelivat.

Johtava

 

[Tarinankertoja]

Oma pikajuoksu-urani päätti loukkaantumiseen kakkoslajissa jääkiekossa... kummankaan lajin urheiljat eivät elä lajilleen, harjoittele niin määrätietisesti, kieltäydy niin paljosta normaalielämässä kuin sitten töiden kautta tutustumani.. tanssjat.

Lätkänpelaajien asenne varsinkin on sellainen hulivilitaiteilijan, jolla yksikään yleisurheilussa tosissaan eteenpän haluava ei ikinä saavuttaisi menestystä, ja silti ne baletin ihmiset olivat vielä 10x nämä tosissaan harjoittelevat yleisurheiljat, puhumattakaan kesällä kaljatuoppi kädessä hampurilaista mutusteleva liigakiekkoilijasta.

Monipuolinen lätkässä täytyy olla, mutta en nyt ihan top 3seen sijoittaisi...

 

[steepler]

Ja on selvää, että kun harjoiteltavia ulottuvuuksia on noin paljon, voi jollain vahvalla osa-alueella kompensoida jotain heikkoa osa-aluetta, mutta joka tapauksessa kaikkien ominaisuuksien pitää olla jollakin tasolla, mitä korkeammalla aikoo pelata. Haaste on myös siinä, että jokin ominaisuus liikaa korostuneena voi olla pois muilta osa-alueilta.

Toki jääkiekko on haastavaa, mutta jos ajatellaan lähinnä fyysisiä ominaisuuksia niin se että jäkiekossa tarvitaan eri ominaisuukia monipuolisesti tekee fyysisen harjoittelun oikeastaan helpommaksi kuin sellaisen lajin jossa tarvitaan jonkun ominaisuuden, esimerkiksi nopeuden tai kestävyyden, aivan huipputasoa. Yksittäisen ominaisuuden kehittäminen huipputasolle on kuitenkin erittäin haastavaa, ei se oikeastaan niin hirvittävän kova homma ole olla kohtuullisen hyvä monella alueella jos millään ei tarvitse aivan huppi olla. Esimerkiksi sanoisin että on helpompi treenata itsensä siihen kuntoon että pystyy 100m, 400m, 800m ja vaikka 1500m kaikki juoksemaan hyvällä tasolla, kuin siihen kuntoon että juoksee 100m aivan huipputasolla tai 1500m huipputasolla. Toki nyt riippuu siitä millaista tasoa vaatisi, mutta noin esimerkistä käynee. Ei jääkiekossa millään fyysisellä alueella tarvitse olla lähelläkään maailman huippua jotta kuitenkin voi hyvin pärjätä. Selkeästi tärkeimmät ominaisuudet liittyvät tekniikkaan ja pelinlukuun (näillä voi fysiikkaa kompensoida todella paljon), vaikka toki fysiikkakin pitää olla ainakin säädyllisellä tasolla.

Kuvaavinta kun katsoo missä rugby on, vaikka laji itsessään on fyysisesti selvästi vaativampaa lähes kaikilla mittareilla, kuin jefu. Enemmän pelejä, ei kokoajan pelikatkoja, ei pelaajien vaihtamista, ei niin selkeitä rooleja kuten "yksi potkaisee,yksi heittää, yksi juoksee, yksi juoksee linjaapäin".

Höpö höpö, miten rugby muka on selvästi vaativampaa fyysisesti kuin jenkkifutis. Ok jenkkifutisessa toki on paljon eri pelipaikkoja joilla vaaditaan erikoisosaamista, mutta edelleen tässäkin päteen sama asia että huippuominaisuuksien kehittäminen on äärimmäisen haastavaa. Rugbyssa riittää juuri vähän jääkiekkomainen fysiikka, eli että on suhteellisen monipuolinen mutta ei siellä vaatimustasona ole esimerkiksi äärimmäinen nopeus. Jenkkifutiksessa pelaa todennäköisesti yleisurheilun jälkeen nopeimmat urheilijat, myöskin äärimmäisen kovalla tasolla olevaa räjähtävää voimaan tietyillä paikolla tarvitaan ja toisilla taas tarvitaan kovan tason voimaa. Eikä se että rugbyssa pelataan enemmän pelejä mitenkään todista että kyseessä on haastavampi laji, kyllä niitä jenkkifutiksessa myös pelattaisiin enemmän jos se olisi mitenkään järkevällä tasolla mahdollista (koska kysyntä peleille Amerikassa on valtava). Juurikin pelien vähyys kertoo pelin fyysisistä vaatimuksista, suuremman määrän pelaaminen olisi aivan tappotouhua (nythän jopa on NFL:ssä tullut rajoituksia harjoitusmääriin).

En tiedä katsoitko tuota tutkimusta tarkemmin, sekään ei nimittäin pidä paikkaansa että olisi arvoitettu jefusta pelipaikkojen parhaita puolia, en tosin tiedä miten sitä on laskettu mutta jonkun tason keskiarvoa se pitää olla. Esimerkiksi jefun nopeusrankkaus on 7.13 ja jalkapallon 7.25, jos ajateltaisiin vain jefun nopeimpia pelaajia ja vaatimusta niin olisihan rankkaus pakko olla selvästi suurempi kuin jalkapallon. Jääkiekon rankkaus nopeudessa on 7.75.

Eikä minusta tuossa muutenkaan merkittävästi näy että juuri amerikkalaisia lajeja suosittaisiin (vaikka siellä on joitain hieman hassuja kategorioita kuten esimerkiksi notkeuskategoria joka on mielestäni vähän turha koska harvassa lajissa välttämättä notkeus on erityisen tärkeä ominaisuus).

edit. En minä ainakaan mitään merkittävää amerikkailaisten lajien suosimista havaitse, vaikka toki hassuja rankkauksia siellä on, mutta on siellä muitankin lajeja paikkapaikoin yliarvioitu kuin amerikkaisia (ainakin jos niillä tarkoitetaan baseballia, jääkiekkoa, koripalloa ja jenkkifutista). Esimerkiksi tenniksessä tarvitaan (rankkauksen mukaan) yhtä paljon voimaa kuin yleisurheilun hyppylajeissa mikä nyt on täysi vitsi.

Nämä tutkijat ainakin pitävät jääkiekkoa pelikirjapelinä nimittäin jääkiekon rankkaus strategian analysoinnissa/strategisten päätösten teossa on korkea. Jääkiekko saa tässä kategoriassa parhaimman rankkauksen (yhdessä jalkapallon ja moottoriurheilun kanssa) 7.5. Jenkkifutis tässä on muuten 7.13 (jos ajateltaisiin vain esimerkiksi pelinrakentajaa niin olisi pakko olla ainakin jääkiekon edellä, tosin hieman ihmettelen että rankkaus on pienempi kuin jääkiekon vaikka ajateltaisiin kaikkia pelipaikkoja).

Tosin näissä rankkauksissa on kyllä kummallisuuksia. Esimerkiki juuri strategian analysoinnissa keskimatkojen juoksun rankkaus on pienempi kuin pitkien matkojen. En tiedä miten tähän on päädytty mutta ei se oikein järkevältä mitenkään kuullosta, en sitten tiedä onko ajateltu että pitkillä matkoilla pitää osata vauhdinjako paremmin mutta kyllä fakta on se että pitkillä matkoilla kunto aika pitkälle ratkaisee kun taas keskimatkoilla taktiikalla voi olla jo suurikin merkitys. Jollain konstilla tuolla on saatu myös keskimatkojen kestävyysvaatimus uskomattoman alas (edellä vaikka kuinka monta lajia mm.jääkiekko, koripallo, maahockey, jalkapallo, tennis, rugby, lacrosse). En tiedä mitä lajeja keskimatkoihin on ajateltu mutta yleisestihän keskimatkat tarkoittavat 800 ja 1500 juoksuja(ehkä jopa 3000 esteet voisi siihen laskea). Jos joku väittää että 1500m juoksussa tarvitaan vähemmän kestävyysominaisuuksia kuin vaikka lacrossin pelaamisessa niin olisi mielenkiintoista kuulla perustelut.

 

[pertteli]

Toki jääkiekko on haastavaa, mutta jos ajatellaan lähinnä fyysisiä ominaisuuksia niin se että jäkiekossa tarvitaan eri ominaisuukia monipuolisesti tekee fyysisen harjoittelun oikeastaan helpommaksi kuin sellaisen lajin jossa tarvitaan jonkun ominaisuuden, esimerkiksi nopeuden tai kestävyyden, aivan huipputasoa. Yksittäisen ominaisuuden kehittäminen huipputasolle on kuitenkin erittäin haastavaa, ei se oikeastaan niin hirvittävän kova homma ole olla kohtuullisen hyvä monella alueella jos millään ei tarvitse aivan huppi olla. Esimerkiksi sanoisin että on helpompi treenata itsensä siihen kuntoon että pystyy 100m, 400m, 800m ja vaikka 1500m kaikki juoksemaan hyvällä tasolla, kuin siihen kuntoon että juoksee 100m aivan huipputasolla tai 1500m huipputasolla. Toki nyt riippuu siitä millaista tasoa vaatisi, mutta noin esimerkistä käynee. Ei jääkiekossa millään fyysisellä alueella tarvitse olla lähelläkään maailman huippua jotta kuitenkin voi hyvin pärjätä. Selkeästi tärkeimmät ominaisuudet liittyvät tekniikkaan ja pelinlukuun (näillä voi fysiikkaa kompensoida todella paljon), vaikka toki fysiikkakin pitää olla ainakin säädyllisellä tasolla.

Nyt kun viitattiin yleiurheiluun, niin olen kyllä asiasta eri mieltä. Mielestäni naisten 7-ottelijat ja miesten 10-ottelijat ovat ihan "kurkoja". Väittäisin, että on helpompaa juosta 100m maailmanmestariksi, kuin otella moniottelussa mestariksi. Aika kaukana ovat ottelijat kuitenkin lajeissaan maailman kärjestä.

 

[steepler]

Väittäisin, että on helpompaa juosta 100m maailmanmestariksi, kuin otella moniottelussa mestariksi.

No totta kai riippuu tälläisessä vertauksessa että kuka pitäisi voittaa, jos sanotaan että voita Bolt niin homma muuttuu ja aika kinkkiseksi. Tosin tässä vaikuttaa sekin että pikajuoksu on harrastetumpaa kuin moniottelut, mutta tämä ei sinänsä ollut se pontti mistä aiemmin oli kyse eli jonkun huippuominaisuuden kehittämisestä suhteessa siihen että kehittää useita ominaisuuksia hyvälle/kohtuulliselle tasolle.


Joka tapauksessa olen kyllä sitä mieltä että nopeuden kehittäminen sinne jonnekin esimerkiksi 9.9 tienoille satasella on aivan pirun vaikeaa, kymmenottelu on tietenkin sekin varsin vaativaa mutta silti hurjalla treenillä siihen tiettyyn tasoon pystyy kyllä pääsemään useammassakin lajissa. Joku 9.9 taso on jo esimerkiksi sellainen kovaa treanaminenkaan ei välttämättä auta mitään vaan pitää onnistua todella hyvin jotta saadaan tuollainen vauhti tuloksena ulos(totta kai myös lahjakkuutta ja treenaamista tarvitaan).

 

[pertteli]

No totta kai riippuu tälläisessä vertauksessa että kuka pitäisi voittaa, jos sanotaan että voita Bolt niin homma muuttuu ja aika kinkkiseksi. Tosin tässä vaikuttaa sekin että pikajuoksu on harrastetumpaa kuin moniottelut, mutta tämä ei sinänsä ollut se pontti mistä aiemmin oli kyse eli jonkun huippuominaisuuden kehittämisestä suhteessa siihen että kehittää useita ominaisuuksia hyvälle/kohtuulliselle tasolle.


Joka tapauksessa olen kyllä sitä mieltä että nopeuden kehittäminen sinne jonnekin esimerkiksi 9.9 tienoille satasella on aivan pirun vaikeaa, kymmenottelu on tietenkin sekin varsin vaativaa mutta silti hurjalla treenillä siihen tiettyyn tasoon pystyy kyllä pääsemään useammassakin lajissa. Joku 9.9 taso on jo esimerkiksi sellainen kovaa treanaminenkaan ei välttämättä auta mitään vaan pitää onnistua todella hyvin jotta saadaan tuollainen vauhti tuloksena ulos(totta kai myös lahjakkuutta ja treenaamista tarvitaan).

No kyllä ihan totta, että Boltin lyöminen ei ihan helppoa tule olemaan. Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että miten paljon monipuolisempi pitää otteluissa olla ja tuloksien kuitenkin oltava joka lajissa lähestulkoon nykyistä suomalaista kärkitasoa.
Mutta katsellaan yleisurheilua vaan telkkarista ja keskustellaan täällä jostain muusta.

 

[J.Grönvall]

Miten lajeja sitten vertailtaisiin keskenään, tai eri lajien urheilijoita? Kenties jollain crossfit-tyylisellä testillä?

Vaikka itsekin pidän kymmenottelijoita lähes urheilumaailman kuninkaallisina, tai vähintään nyt yleisurheilumaailman, niin löytyyhän erikoisurheilijoidenkin joukosta kovia jannuja. Tero Pitkämäki on kulunut esimerkki mutta mutulla väittäisin, että pieksee kenet tahansa SM-Liiga-pelaajan ja vielä ison osan NHL-pelaajiakin fysiikkatesteissä. Arsi Harju taisi aktiiviaikanaan kyykätä n. 250 kg ja oli yli 21 metrin kuulamies, sekä kuulemma vielä varsin kova 200 metrin juoksija. Kuulantyöntäjät ovat hieman kuin jefun linjamiehet, isoja, järjettömän vahvoja mutta ennen kaikkea todella räjähtäviä.

No sitten toisaalta, kun lukaisin noita Rod Brind'Amourin ja muiden treenejä niin ovathan he poskettoman kovia urheilijoita myös.

Joskushan tuli televisiosta sellainen leikkimielinen skaba, jossa suomalaiset urheilijat kilpailivat yleisurheilulajeissa. Hannu Manninen oli paras, tosin Pekka Koskelan loukkaantuminen oli ikävä, sillä varsinkin pikajuoksussa Koskela murskasi kaikki.

Jefu on niinikään pirun vaikea kokonaisuutena arvioida mutta kyllähän vaatimukset siellä vaikkapa nyt linebackereille (puolustuksen tukimiehet) ovat todella kovat. Pitää olla vahva, kova, nopea ja kestävä.

Rugbyn haaste verrattuna jefuun tulee siinä, että myös aerobinen rasitus on eri tasolla, lisänä vielä painimaisen pelaamisen mukanaolo, joka on omiaan hapottamaan nopeasti. Unohtamatta niitä kovia taklauksia. Etsikääpä Sebastien Chabal tai Jonah Lomu netin syövereistä.

 

[MustatKortit]

...Tero Pitkämäki on kulunut esimerkki mutta mutulla väittäisin, että pieksee kenet tahansa SM-Liiga-pelaajan ja vielä ison osan NHL-pelaajiakin fysiikkatesteissä...

Et ole väärässä.

Tero Pitkämäen testituloksia:

- penkki 175 kg
- etukyykky 172,5 kg
- takakyykky 190 kg
- rinnalleveto 155 kg
- tempaus 120 kg

- 1- tasaloikka 3,57 m (wtf??)

- 20m lentävällä lähdöllä 2,08 s

Voidaan turvallisesti todeta, että Pitkämäki olisi ihan eliittiä jotain nuuskahuulia vastaan fysiikkatesteissä.

Kuten olen sanonut ennenkin, rakastan jääkiekkoa, mutta missään absoluuttisessa huippukunnossa nämä sällit eivät ole.

Nimimerkki Tarinankertojan kommentti tuolla ylempänä ^ oli myös erittäin osuva: jos oikeasti etsitään omistautuneita ja kovaa treenaavia tyyppejä, niin balettitanssijat ovat toooodella korkealla näillä listoilla.

 

[ralph cox]

Yhteistä ESPN:n huippuasiantuntijoiden rankingissä urheilulajien terävimpään kärkeen päässeille lajeille on se, että niissä on mukana muuttujana samalla kentällä kohdattava vastustaja, joka vaikuttaa joka ikiseen tekemisen vaiheeseen omassa tekemisessä. Osassa myös joukkuekaverit. Saman suorituksen maksimaalinen toisto kerta toisensa jälkeen ei riitä.

Epäilemättä yksilölajeissa on päästy radikaalisti lähemmäs suorituskyvyn absoluuttisia rajoja kuin joukkuelajeissa. Toisaalta absoluuttiset rajat on myös yksilölajeissa helpompi saavuttaa. Ja useimmissa niissä voiman/ nopeuden/ kestävyyden/ lihaskoordinaation/ joustavuuden yhtälössä voi tehdä selvempiä valintoja. Kyse on myös siitä, mikä painoarvo analyyttiselle hahmotukselle, nopeille valinnoille, vastustajaan vaikuttamiselle ja riskien/hermojen hallinnalle halutaan antaa.

Usain Bolt voi olla monilla mittareilla parempi urheilija kuin Wayne Gretzky. Mutta jälkimmäinen on epäilemättä valinnut kokonaisvaltaisesti vaativamman lajin.

 

[P.Sihvonen]

Suu säkkiä myöten :)

Heitetäänpä ihan Sihvoselle itselleen tällainen kysymys pohdittavaksi. Jos nyt ei puhuta ihan huippu- urheilijasta, vaan esimerkiksi perus raksatyöläisestä joka pelaa joko jalkapalloa tai jääkiekkoa ja on iältään noin 20-25 vuoden ikäinen, millä tavalla hänen pitäisi treenata ottaen huomioon että ikää on jo ettei huippu-urheilijaksi ole ja on työtä 40 tuntia viikossa jolloin harjoitteluaika on rajallista? Kuvitellaan että kaveri pelaa vaikka 4. divaria ja haluaa kehittyä mahdollisimman hyväksi.

On pidettävä suu säkkiä myöten; en osaa tuollaiseen kysymykseen vastata. :)

Ei ole aiheesta omaa kokemusta eikä oikein lähipiirissänikään taida olla tuollaisia urheilijoita.

Suu säkkiään myöten tai ainakin tyylikkäällä ja asiallisella sordiinolla toivoisi puhuvan myös niiden, joilla ei ole omaa kosketuspintaa puolestaan huippu-urheiluun urheilijana ja/tai valmentajana. :)

Johtava, kaikin käytettävissä mutta suu säkkiä myöten olevin mokomin

 

[Palstalegenda]

1- tasaloikka 3,57 m (wtf??)

Kai tähän on luottaminen: Vauhditon pituushyppy – Wikipedia

Lähdeluttelo on niin vakuuttava, että uskotaan.

Janne Ahonen on hypännyt 320 cm, tosin sen asian lähdettä tuossa Wikipedian artikkelissa ei ole kerrottu. Juha Isolehto, 230 cm hypännyt korkeushyppääjä, on hypännyt 5 cm enemmän kuin Pitkämäki ja Isolehdon 362 cm on epävirallinen SE. Eikä tuo ME ole Pitkämäen ennätyksestä kaukana, se on 15 cm parempi kuin Pitkämäen ennätys.

Todellakin, on se kova!

Sanoisin näin mutuna, sitähän nämä arvelut tässä ketjussa näemmä lähinnä ovat, että suomalainen piirinmestaruustason mitalistiyleisurheilija on kovemmassa fyysisessa kunnossa kuin SM-liigan (tai siis Liigan) keskimääräinen jääkiekkoilija. Jääkiekko on paljon muutakin kuin fysiikkaa, joten SM-liigassa pärjää vähän heikompikin fyysinen aines. NHL onkin sitten toinen tarina.

 

[Keltainen Jaffa]

ESPN:n lista on lähinnä suuntaa antava, mutta ihan ajatuksia herättävä. Jos tuossa on lista siitä, mitä vaaditaan jokaisen lajin äärimmäisellä, täydellisellä huipulla, niin jääkiekko on monipuolisuutensa vuoksi totta kai kärkipäässä, niin kuin kaikki monipuoliset lajit, mutta jos tuossa mukamas oikeasti on lista siitä mitä vaaditaan voidakseen harjoittaa lajia ammatilaistasolla ("Boxing... [...] ...That's the sport that demands the most from the athletes who compete in it."), niin eihän se jääkiekko nyt noin korkealla voi olla.

Näin ammunnan asiantuntijana (köh... tuore SM-hopea), niin sekä jousiammunnassa että ammunnassa on menty ainakin Hand-Eye Coordinationin arvioinnissa metsään. Esim. haulikkolajit (trap, skeet jne.) perustuvat puhtaasti reagoimiseen näköhavainnon pohjalta, muut lajit hieman vähemmän, mutta eikö mitä, 6,75 kymmenestä pisteestä. Liikkuviin kiekkoihin verrattuna luulisi jousiammunnan paikallaan kököttävään maaliin siis vaativan paljon vähemmän käsi-silmää, mutta ei, 6,63, eli marginaalisesti vähemmän.

Vaikka olisi kuinka moniasiantuntija, niin täysin erilaisten lajien vertaaminen keskenään tiukassa paremmuusjärjestyksessä on pohjimmiltaan turhaa puuhaa. Nyrkkeilyaikoinani eräs SM-tason iskijä, siis maailman kovimman asian ammattilainen, totesi minulle, että kahteen asiaan hän ei koskaan ole ryhtymässä niiden rankkuuden takia: vapaa-ottelu ja kaupan kassalla istuminen. Niitä ei kuulemma pää tai kroppa kestä. Siinä on minun mielestäni pähkinänkuoressa se, miten kannattaa vertailla ja miten ei. Kamppailu-urheilijat voivat vertailla kamppailulajeja keskenään, mutta kun nyrkkeilijä väittää kaupan kassalla istumista siis käytännössä maailman kovimmaksi asiaksi, niin metsään mennään.

Toki mielipiteensä voi aina kertoa asioista.

 

[MustatKortit]

ESPN:n lista on lähinnä suuntaa antava, mutta ihan ajatuksia herättävä...

Mun mielestä koko tuo lista menetti uskottavuutensa viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin (jenkkien) baseballin/softballin olevan korkeammalla sijalla, kuin (eurooppalaisen) rugbyn.

 

[Keltainen Jaffa]

Mun mielestä koko tuo lista menetti uskottavuutensa viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin (jenkkien) baseballin/softballin olevan korkeammalla sijalla, kuin (eurooppalaisen) rugbyn.

Vähän niin kuin jos minä alkaisin ammuntaa tai nyrkkeilyä väittämään maailman kovimmiksi lajeiksi. Tai jos jääkiekkoanalyytikko väittäisi jääkiekkoa maailman TOP-3 vaativimmaksi lajiksi. Tai jos jonkun sohvaurheilijan mielestä kovin laji on neron aivot vaativa huipputason 3D-shakki.

Eipä tuo silti tarkoita, että jokainen mielipide ei voisi olla suurimmalta osin suuntaa antava. Kaikki me ollaan asiantuntijoita myöten vain ns. "nyrkkeilijöitä joille kassalla istumisen vaikeus on liikaa", eli kaukana objektiivisuudesta.

 

[P.Sihvonen]

Avustamattoman arkiajattelun pitäisi riittää...

Vähän niin kuin jos minä alkaisin ammuntaa tai nyrkkeilyä väittämään maailman kovimmiksi lajeiksi. Tai jos jääkiekkoanalyytikko väittäisi jääkiekkoa maailman TOP-3 vaativimmaksi lajiksi.

Koulut käyneen maisterismiehenä sanon, että sisälukutaito on tarpeen - jopa keskustelupalstalla.

Täällä ei kukaan ole väittänyt jääkiekkoa "maailman TOP-3 vaativimmaksi lajiksi". On ollut täsmällistä puhetta siitä, että jääkiekkoilu on TOP-3 laji, mitä tulee urheilemisen eri ulottuvuuksien onnistuneeseen yhdistämiseen.

Tällä sivustolla - ESPN.com: Page 2 - Sport Skills Difficulty Rankings - arvio kuuluu, että tuossa suhteessa jääkiekkoilu olisi sijalla kaksi.

80- ja 90-luvun taitteessa törmäsin tutkimuksen perusteella tehtyyn diagrammiin, jonka mukaan jääkiekkoilu on FYYSISTEN OMINAISUUKSIEN mukaan TOP-3:ssa yhdessä painin ja judon kanssa.

Mielestäni avustamattoman arkiajattelun keinoin pystyy seuraamaan tätä keskustelua ja sen täsmällistä argumentointia säällisellä tavalla. Mutta voi olla, että olen väärässä.

Johtava, ammatikseen pelannut ja valmentanut nimimerkki alias P.Sihvonen

 

[P.Sihvonen]

Liika on liikaa

Ja jos jatkossa ilmenee näitä ei-urheilua ymmärtäviä nimimerkkejä, jotka eivät ymmärrä, mikä ero on "mielipiteeseen perustuvaan näkökulmaan siitä, mikä on huippu-urheilua ja mikä ei" verrattuna "lajienväliseen analyysiin siitä, mikä haaste on kussakin lajissa yhdistellä eri urheilun ominaisuuksia", niin en voi enää auttaa. Ammattijournalistina joudun panautumaan SM-liigakauden lähestyessä enemmän ammattiasioihin. Tolkullisia puheenvuoroja täällä Jatkoajan keskustelupalstalla voin toki kommentoida. Se on lystiä se.

Johtava, rajoittunein käytettävissä olevin mokomin

 

[Palstalegenda]

Ja jos jatkossa ilmenee näitä ei-urheilua ymmärtäviä nimimerkkejä, jotka eivät ymmärrä, mikä ero on "mielipiteeseen perustuvaan näkökulmaan siitä, mikä on huippu-urheilua ja mikä ei" verrattuna "lajienväliseen analyysiin siitä, mikä haaste on kussakin lajissa yhdistellä eri urheilun ominaisuuksia", niin en voi enää auttaa.

Tieteessä erinäisiä tutkimuksia tehdään paljon ja jos sillä perusteella, että yksi tutkimustulos on se, mihin oma kanta täysin nojaa, niin ei pidä ihmetellä jos kyseistä tutkimustulosta ja sen perusteella tehtäviä päätelmiä ei yleisesti pidetä kiistattomana faktana.

Esimerkiksi kirjallisuudessa on jostakin tietystä samasta aiheesta tehty monia tutkimuksia ja loppupäätelmät ovat usein aivan päinvastaisia toisiinsa nähden. Olisin kovin yllättynyt jos tässä keskustelussa linkitetyn tutkimustuloksen suhteen ei tulisi kovin erilaisia tutkimustuloksia, sikäli kun tutkimuksia olisi useampia. Jos niitä on useampia, ja kaikki - tai lähes kaikki - tutkimukset päätyvät vastaavaan tulokseen niin tokihan sitten väitetyn totuuden uskottavuus paranee. Siitähän tässä on kyse.

Se, että yhden tutkimustuloksen pohjalta väittää faktan löydetyn ja jotka eivät sitä faktaa yhden tutkimuksen perusteella niele, ovat "ei-urheilua ymmärtäviä nimimerkkejä" on minusta epätieteellinen päätelmä ja vähin oletuksin tehty hieman moukkamainen syytös.

Kaikella kunnioituksella, Käyttäjänimetön

 

[Keltainen Jaffa]

...Johtava, rajoittunein käytettävissä olevin mokomin

No, miten verrataan satojen eri lajien fyysisiä vaatimuksia tieteellisen objektiivisesti? Varsinkin kun jokaisessa lajissa jokaiselle suoritukselle on olemassa useita eri tekniikoita? En ole nähnyt minkäänlaisia todisteita siitä, että yksikään mainitsemasi tulos olisi tullut tieteellisten kokeiden perusteella. ESPN:n tulos oli asiantuntijoiden arvio, ja näkemäsi diagrammi perustui... niin mihin? Analyysi se ilmeisesti oli, mutta miten se tehtiin?

Kyllä minä urheilua ymmärrän, mutta en ilmeisesti tiedettä.

 

[P.Sihvonen]

Tieteessä erinäisiä tutkimuksia tehdään paljon ja jos sillä perusteella, että yksi tutkimustulos on se, mihin oma kanta täysin nojaa, niin ei pidä ihmetellä jos kyseistä tutkimustulosta ja sen perusteella tehtäviä päätelmiä ei yleisesti pidetä kiistattomana faktana.

Esimerkiksi kirjallisuudessa on jostakin tietystä samasta aiheesta tehty monia tutkimuksia ja loppupäätelmät ovat usein aivan päinvastaisia toisiinsa nähden. Olisin kovin yllättynyt jos tässä keskustelussa linkitetyn tutkimustuloksen suhteen ei tulisi kovin erilaisia tutkimustuloksia, sikäli kun tutkimuksia olisi useampia. Jos niitä on useampia, ja kaikki - tai lähes kaikki - tutkimukset päätyvät vastaavaan tulokseen niin tokihan sitten väitetyn totuuden uskottavuus paranee. Siitähän tässä on kyse.

Se, että yhden tutkimustuloksen pohjalta väittää faktan löydetyn ja jotka eivät sitä faktaa yhden tutkimuksen perusteella niele, ovat "ei-urheilua ymmärtäviä nimimerkkejä" on minusta epätieteellinen päätelmä ja vähin oletuksin tehty hieman moukkamainen syytös.

No mutta perskules! Ainahan, esimerkiksi sinun nimimerkkisi, voi heittää kehiin oman, tosin todistusvoimaltaan verrattain vaatimattoman vastalauseen.

Missä muissa lajeissa kuin jääkiekkoilussa: pitää olla voimakas (kaikki voiman eri muodot peräti); pitää olla kestävä (aerobinen, vauhtikestävyys, maitohapon sietokyky yms.); pitää olla nopea; pitää olla henkilökohtaiselta taktiikalta (pelitilanneroolit hyökkäämässä kiekollisena, hyökkäämässä kiekottomana, puolustamassa kiekollista, puolustamassa kiekotonta); pitää olla joukkuetaktisesti vahva (pelikirja, joka mainitussa linkissä näytti olleen jopa peräti maailman vaativinta jääkiekossa ohi jopa amerikkalaisen jalkapalloilun) ja täytyy ottaa huomioon, että siellä on sitten vastassa kaiken kukkuraksi se vihulainen eli vastustaja?

Ole nyt mies - tai nainen - ja ota ja luonnostele nimimerkkisi takaa ja suojista ne muuta lajit, jotka ovat vaatimustasoltaan samaa luokkaa kuin jääkiekko! Jos saat aikaiseksi perustellun listan, jossa on kolme lajia ohi jääkiekkoilun, niin tarjoan kahvit.

Hieman harmittaa itseni puolesta. Olenko osallisena keskusteluun, jossa silkat amatöörit ja tuuripellet vain heittelevät omiaan?

Johtava

PS. Ja kerro nyt sitten vielä, kysyn tätä kirjallisuuden maisterina, täsmällisesti, minkä suhteen olet kirjallisuudessa törmännyt loppupäätelmiin, jotka ovat "päinvastaisi toisiinsa nähden"? Anna esimerkki.

 

[msg]

Kyllä minä urheilua ymmärrän, mutta en ilmeisesti tiedettä.

Epäilen, että et vaan ymmärrä humanistia...

 

[MustatKortit]

Täällä ei kukaan ole väittänyt jääkiekkoa "maailman TOP-3 vaativimmaksi lajiksi". On ollut täsmällistä puhetta siitä, että jääkiekkoilu on TOP-3 laji, mitä tulee urheilemisen eri ulottuvuuksien onnistuneeseen yhdistämiseen.
...

Kyllä siinä sivussa listasit jääkiekon "fyysisen haasteen monipuolisuuden osalta" top3:een.

...
Jääkiekkoilun haaste on siinä, että on oltava niin hurjan monipuolinen. Fyysisen haasteen monipuolisuuden osalta kaikista lajeista vain judo ja paini ovat samassa luokassa - kun on oltava samaan laskuun kestävä, nopea, voimakas, kimmoisa ja suhteellisen notkea...

Tämä ei pidä paikkaansa, sillä helppo löytää lajeja, jotka ovat ihan yhtä monipuolisia fyysisen haasteen osalta.

Mitä henkisiin ominaisuuksiin tulee, niin toki kyse on aina vähän siitä, millainen persoona on kyseessä: joku saattaa tosiaan kokea kovempaa painetta joukkue- kuin yksilöurheilussa.

Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jos ihmisiltä kysyttäisiin, kumpi on henkisesti raskaampaa, pelata lätkää/futista jengissä tai kiertää yksinään PGA- tai ATP-kiertuetta, niin yksilölajit veisivät tässä selkeähkön voiton.

Itse arvioisin, että esimerkiksi kaunoluistelu on sekä fyysisesti, että henkisesti todella raskasta.