P.Sihvonen mielipiteineen on yhtenä suurimmista syistä nykyiseen valmentajakeskeisyyteen ja sen yksi varjopuoli on tämä potkuralli.
Minusta vaikuttaa siltä, että seurojen johdossa on liian kykenemättömiä ihmisiä näkemään kokonaisuus.
Valmentajia valittaessa tehdään ystävänpalveluksia (Leime, Haapakoski) ja sitten täysin väärässä hommassa olevia ystäviä ei viitsitäkään kenkiä ulos riittävän aikaisin. Toisinaan kengitään valmentaja ulos melko heppoisin perustein (Toivola), jotta saadaan ystävälle tilaa.
Milloin seurojen johtohenkilöistä joku on tullut julkisuuteen ja ottanut syitä itselleen? Osaako joku osoittaa esimerkkejä?
No tavallaan lähes jokainen valmentajan palkkaaminen on enemmän tai vähemmän ystävän palvelus johonkin suuntaan...
Mielestäni ystävänpalveluksesta on kysymys silloin, kun ystävyys painaa enemmän kuin osaaminen.
Sitä onkin sitten vaikeampi määritellä. Kenen kohdalla ystävyys on ajanut osaamisen edelle?
Alatalo pääsi pelkästään sen takia Kärppiin, kun oli Junnon saunakaveri. W. Immonen pääsi Jokereiden päävalmentajaksi, koska oli Harkimon vanha tuttu.
Wade nyt on päivänselvä tapaus, mutta mistä tuo Alatalon ja Junnon saunakaveruus juontaa juurensa? Mitä yhteistä historiaa näillä herroilla on? Ja toisaalta taas, onko Alatalo lopulta mikään malliesimerkki tässä kun hän kuitenkin on löytänyt töitä ennen ja jälkeen Kärppä-pestin.
W. Immonen pääsi Jokereiden päävalmentajaksi, koska oli Harkimon vanha tuttu.
UL:n nettivideossa Sihvonen ruotii mielestäni melko osuvasti Lukkoa. Semipaniikkinappulaa painettu.
Totuushan ei suinkaan ole se, mitä videolta löytyy. Maalivahtipeluutuksessa on ollut kärsivällisyyttä aivan tarpeeksi, pelejä nähneenä voisin sanoa jopa liikaakin.
Siitä olen kuitenkin varma, että Immosesta tulee vielä oivallinen valmentaja.
Sihvonen on oikeassa siinä että pelitavassakin on varmasti vikaa, mutta hyvä maalivahti kuten Noronen pystyy torjumaan silti voittoja Lukolle, mihin taas itseluottamuksensa menettänyt Wiikman ei enää pystynyt. Antti Raantakin pystyi. Kolmesta Norosen pelistä olen nähnyt kaksi (voitto JYPistä ja tappio Bluesille) ja kyllä hänen tulonsa on kummasti rauhoittanut muuta joukkuetta, vaikka hakemista se kenttäpelaajien puolustaminen vieläkin on kuten eilen Espoossa nähtiin. Silti Noronen piti sielläkin Lukon 40 minuuttia pelissä mukana, enkä usko että Wiikman siihen enää olisi pystynyt.Sihvonen syyttää enemmänkin pelitapaa kuin Wiikmania itseään.
Mites muuten Nolan Pratt? Oliko paniikkihankinta?
Ja myös minä näen asian siten, että Lukko paikkaa virheet säännönmukaisesti rahalla, sen sijaan että ottaisivat virheistä opikseen.
Maalivahtikysymys on sellainen, että jos se ei ole kunnossa, niin pelikirja saa olla melko hyvä, että paikkaa ongelmakohdat. Jos pelaaja ei voi luottaa siihen jannuun tolppien välissä, ollaan tuhon tiellä heti alkuunsa. Siinä väkisinkin tulee pelitavan vastaisia asioita puolustuspäässä, kun ei voi luottaa, että jos minä teen näin, niin tod.näk. ei kolise omissa. Maalivahti on iso osa joukkuetta, ei nyt ehkä puolet joukkueesta, mutta todella iso asia.
Mitä taas tulee kommentteihin Uramasta, niin täytyy huomioda asian tausta; Sihvosen mielestä Uraman Lukon menestys on uhka suomalaiselle jääkiekolle. Oli ainakin joskus näin.
Luulisi Sihvosen mielen rauhoittuneen kun Suikkasen moderni lätkä teki paperia Uraman retrojääkiekosta. Vaikka Suikkasellakin on tämä puoliorganisoitu flow-jääkiekkonsa joka ei sekään ole PS:lle tarpeeksi organisoitua. Mutta rytmejä on niin perhanasti ja ajatellaan hyökkäys edellä.
Urama on muuttanut pelikirjaansa radikaalisti viime kaudesta. Eli hän oppi sen, että SM-liigafinaaleihin päästäkseen oli muutettava HPK:n ja Rautakorven tyyliin pelkkä pystysuunnan jääkiekko kolmen rytmin jääkiekoksi viivelähtöineen. Suikkanen on ollut uskollinen omalle kiekkokontrollijääkiekolleen jo vuosia.
Eli olet sitä mieltä, että on olemassa pelitapa, jolla päästään liigan finaaleihin ja pelitapoja, joilla ei päästä?
Ihan tuon perusteella en kuitenkaan lähtisi väittämään, että "SM-liigafinaaleihin päästäkseen oli muutettava HPK:n ja Rautakorven tyyliin pelkkä pystysuunnan jääkiekko kolmen rytmin jääkiekoksi viivelähtöineen". Analyysi on aivan liian suppea jo pelkältä otannaltaan eikä se ota huomioon muita muuttuneita tekijöitä.
Miksi sinun mielestäsi Urama on muuttanut Lukon omalta alueelta lähtevät hyökkäykset kolmen rytmin hyökkäyksiksi tälle kaudelle, kun viime kauden Lukko lähti omalta puolustusalueelta tamimaisilla nopeilla ja puolinopeilla hyökkäyksillä? Minun yksinkertainen analyysi on, että Urama teki muutoksen sen takia, että ensi keväänä Lukolla olisi pelikirja, jolla se kuvittelee pääsevänsä pitemmälle kuin viime viime keväänä.
Kyllä viime kevät antoi viitteitä siitä, koska pystysuunnan nopeaa ja puolinopeaa jääkiekkoa pelanneet, runkosarjan 1. JYP ja 3. Lukko sekä 4. HIFK sysättiin kolmen rytmin kiekkokontrollijoukkueiden TPS:n ja HPK:n toimesta finaaliotteluista ulos.
Tai mikä vaikutus sillä oli, että TPS onnistui voittamaan Lukon voitoin 4-0, josta seurasi viikko lepoa. JYP joutui pelaamaan täydet 7 ottelua Kärppien kanssa, joista pari meni useammalle jatkoerälle. Muistaakseni JYP johti ottelusarjaa välierissä 2-1 ja vielä Turussakin oli lähellä neljännen matsin voittoa. Ehkä JYPillä loppui yksinkertaisesti energiat, vaikka Sihvonen väittääkin että pitkässä juoksussa fysiikka menee tasan. Mutta ei mene välttämättä pleijareissa, jossa pienetkin lepotauot voivat tuoda sen ylimääräisen fyysisen energian. Ihmiset ovat ihmisiä, myös ammattilaisurheilussa...