Lapanen kirjoitti:
Kyllä näin on. Ajoittaisesta yliampuvuudestaan huolimatta harvoja, ellei ainoa printtimedian kiekkotoimittaja, jonka juttuja kiinnostaa lukea ajatuksella.
Itse asiassa Sihvonen taitaa olla ainoita, ellei ainoa, kiekkotoimittaja printtimediassa. Vesa Rantanen on toinen mieleen tuleva. Onko vielä muita yhtään korkeamman profiilin kiekkojournalistia?
Sihvosella ja Rantasella on kummallakin vähän sellainen rakkikoiramainen tyyli kirjoittaa juttujaan. Aina pitää haukkua jotain, sitä jaksaa aikansa, mutta pitemmän päälle se alkaa maistua puulta.
Urheilussa miksei elämässä yleensä asioita pitäisi osata lähestyä myös positiivisuuden ei voittopuolisesti negatiivisuuden kautta. Tuhoaminen on tietysti aina rakentamista helpompaa. Median tehtävä on tietysti myös kritisoida, mutta jos se on ainoa tehtävä, niin kyllä se on henkisesti köyhä media. Jos ihan rautalangasta vääntää, niin hyvä kirjoitus sisältää teesin, antiteesin ja synteesin. Pelkkä kritisointi on niin yksiulotteista kirjoittelua, että siihen kyllästyy nopeasti.
Erityisesti tämä negatioiden kautta lähestyminen on hölmöä, kun aina ei voi osua oikeaan, niin sitten saa itsensä näyttämään todella hölmöltä. Otetaan nyt vaikka raudanluja ammattilainen Shedden, joka piti leimata alasarjanollaksi pari kuukautta sitten. Tai vaikkapa pari viikkoa sitten urheilulehdessä ollut hämeenlinnalaistoimittajan pikkusieluinen nolaaminen häpeäpaalussa tai kuka nyt sitten tuli lopulta nolattua. Voi tietysti olla, että toimittaja oli aloittanut loan heiton. En ole hänen juttujaan lukenut.
Vaikka Shedden ei olisi onnistunut loistavasti lähtökohtiin nähden, niin siitä huolimatta juttu oli tympeä. Sanotaan nyt vaikka näin, että pelkästään Sheddenin ura pelaajana ja valmentajana on aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi kakkosvalmentaja Sihvosella tai valtaosalla uusista suomalaisista pääsarjavalmentajista. Parilla suomalaisella tutkinnolla tai kurssilla ei tehdä kenestäkään pätevää, paitsi paperilla. Sihvosen jutut ovatkin usein juuri sitä pelkkää paperia.
En myöskään pidä Sihvosen liike-elämän puolelta tuomasta ismeilystä. Vaikkapa loputon hokeminen pelikirjoista, tuo mieleeni tyypillisen jenkkiläisen johdon konsultin, joka ismielee aikansa yhtä hokemaa ja sitten ottaa uuden. Siihen kuvaan sopii vielä oman itsensä korostaminen ja kehuminen jatkuvasti esimerkiksi Sarasvuo edustaa samaa koulukuntaa. Tosin Sarasvuo on myös menestyjä, kaiken muun lisäksi. Vielä jos ottaa analogian liike-elämästä, niin lehdistön kvartaalikapitalismi on jatkuvasti vain jotain kritisoivat toimittajat.
Jos Sihvosesta etsii jotain positiivista toimittajana, niin hänellä on kiistatta asiantuntemusta. Uskon myös, että hän kehittyy kirjoittajana. Hän voisi hyvin kirjoittaa paljon syvemmälle meneviä juttuja ja ajatella asiaa, jos ei täytyisi hakea vain otsikkoa. Uhkana tietysti pienessä maassa on että, kun aikansa talloo ihmisten varpaille, niin ei löydy enää leikkikavereita.
Rantanen ei ole oikeastaan yhtään sen kummempi kuin vaikkapa Jalonen. Kummankin jutuissa on jyviä ja akanoita. Jalosen edellinen juttu oli paitsi hyvin kirjoitettu pieniä asioita myöden, niin se oli myös hauska. Siinä tämä rakkikoirailu tuli hauskalla tavalla takaisin. Ajatuksella lukemalla siitä jutusta saa paljon enemmän irti kuin vain silmäilemällä.
Jos pitää provokaattoreista, niin mikäs siinä. Täällä niitä ainakin on tarpeeksi. Siinä mielessä juuri Sihvosen ja Rantasen esiin nostaminen sopii loistavasti Jatkoaikatyyliin. He oikeastaan edustavat median Jatkoaikaa :)