Yksi asia mitä olen tässä Sihvosen lähes jumaloivassa idolisoinnissa aina miettinyt - jos mies on niin omaa luokkaansa oleva jääkiekkonero, miksi hän oli valmentaja aivan täysi floppi? Kai nyt se kuuluisa sokea Reettakin olisi nähnyt miehen kyvyt mahdollisista pelaajamateriaalin puutteista huolimatta. Jos sellaisia kykyjä siis olisi ikinä ollut.
Se loputon itserakkaus ja besserwisseröinti jotka luonnehtivat Sihvosen ulosantia kokonaisvaltaisesti ovat jotain niin vastenmielistä, että en pysty miestä sietämään sen paremmin teksti- kuin äänimuodossakaan sekunnin vertaa. Ja vaikka Selänteen someanti onkin apukoulutasoa, ja miehen lahjat tuntuvat rajoittuvan maalintekoon älyllisen kapasiteetin kustannuksella, en voi muuta kuin kompata Selännettä tässä "kohussa".
Valmentaminen on valtaosin ihmisjohtamista, siksi moni "jääkiekko nero" on flopannut. Porista löytyy pari esimerkkiä menneisyydestä, Tapio Flink ja Ismo Läntinen. Molemmat ymmärsivät jääkiekosta käsittämättömän paljon, mutta karisma ja johtaminen puuttuivat.
Sihvosen tyyli ärsytti aikanaan minuakin äärettömän paljon, asia jäi usein ärsytyksen taakse. Ehkä eletyt vuodet on tasoittaneet omaa ajattelua ja siitä syystä pystyn antamaan herralle myös krediittiä.
Sihvonen uudisti jääkiekkokeskustelun, toi paljon uutta termistöä ja käytännössä loi pelitapajournalismin. Tätä kieltämättä häiritsee herran itseriittoisuus, mutta kun riisuu omakehun puheista pois, asia on kovaa faktaa. Suosittelen lukemaan/ kuuntelemaan Sihvosen kirjan, avaa paljon asioita, niin Sihvosesta kuin "Meidän pelistäkin". Varoituksen sana, kirja on raskas, jos jää kiinni narsistiseen lukijaan, lukeminen/ kuuntelu vaatii suodattamista.