Vihdoin sain Sihvosen hajatelmat kuunneltua läpi. Itse kuulun siihen ihmisjoukkoon, johon Sihvosen tapa brändätä itseään, ei uppoa edes vähää alusta, ja siksi oli pakko kuunnella toinen kirja väliin ennen kuin palasin tämän teoksen pariin. Se, että palasin oli minun tapani osoittaa kunnioitusta sitä Petteri Sihvosen jääkiekkoa kohtaan kokemaa intohimoa ja ymmärrystä kohtaan.
Kyseessähän ei millään mittarilla ole kirja, ja siksi sitä oletettavasti ainakaan vielä ei ole saatavana kirjallisena versiona. Minusta lajituntemus ja ymmärrys valitettavalla tavalla usein hukkui ei pelkästään Petterin itsensä vaan koko Sihvosen klaanin brändäämisen alle. Sihvosen puheita kuunnellessani huomasin useampaankin otteeseen miettineeni, että mitä mahtaa Toni olla mieltä siitä tavasta miten hänet on kirjassa esitetty. Henkilökohtaisesti minulle tuli sellainen vaikutelma, että Toni oli paitsi suuren ihailun kohde myös väline.
Liiallisen ja aika löperön oloisen henkilöbrändäämisen vuoksi tämä "äänikirja" jäi minusta lähinnä mitäänsanomattomaksi, eikä Sihvonen päässyt juttuinensa mitenkään erityisesti edes ihon alle. Minusta tämä teos ei nyt toiminut sen enempää keskustelunavaajana kuin sellaisen päättäjänä. Valitettavalla tavalla P. Sihvonen on onnistunut marginalisoimaan itsensä jääkiekkokeskustelussa. Syyn uskoisin löytyvän jatkuvasta itsensä brändäämisestä, mille mies ei tunnu voivan mitään. Tämä on sääli, koska Sihvosella olisi kaikki edellytykset käydä todella laadukasta diskurssia jääkiekkoon liittyen. Harmi vaan, että kuvittelee olevansa niin paljon muita parempi.
open.spotify.com